Rekisteröidy,


niin voit osallistua keskusteluihin
niin foorumilla kuin IRC-kanavallakin.
Rekisteröidy nyt!

Kirjaudu!



Pysy aina kirjautuneena sisälle

Divinity: Original Sin II

20.03.18 - klo:01:52
Divinity: Original Sin II (2017) on jatko-osa vuonna 2014 julkaistulle Divinity: Original Sinille.
Tämä on edeltäjänsä tavoin hyvin pitkälle klassinen wrpg, jossa klikataan kohtaa johon haluaa hahmon juoksevan ja vihollista jota haluaa hahmon vuoropohjaisessa taistelussa lyövän/ampuvan/kärventävän tulipallolla/sähäyttävän salamalla/antamaan zombie-statuksen ja pistämään parannusloitsun perään. Taistelut ovat parhaimmillaan hyvin taktisia ja vihollisen puolustuksia, maastonmuotoja ja muita yksityiskohtia on parempi tutkailla jos aikoo voittaa. Kuten edellisessäkin pelissä, voi öljyläikkiä sytyttää tuleen, höyrypilviä sähköistää ja happolätäköitä heittää vihollisen ainoalle kulkureitille. Korkeuserot vaikuttavat jousien ja loitsujen vahinkoon ja kantamaan (molempiin suuntiin, eli Obi-Wanin kuuluisa high ground on tavoiteltava paikka), näköesteiden tehdessä osumisen mahdottomaksi.

Vuoropuhelua harrastetaan valitsemalla listasta lähestymistapa mallia *tervehdi kohteliaasti*/*vaadi tietoa*/*hauku keskustelukumppaniasi*/*poistu tilanteesta*. Hahmojen rotu ja tausta saattavat vaikuttaa keskustelun etenemiseen ja avata uusia vaihtoehtoja, mutta myös haitata rasistin sattuessa vastaan. Sivuhahmot on kirjoitettu ihan hyvin ja maailmasta löytyy huumoria, jos sellaisesta sattuu tykkäämään. Hahmonluonti on kohtuullinen, rotuja on Divinityn peruspoppoo klassisista ihmis-haltia-kääpiöistä liskomiehiin ja epäkuolleisiin luurankoihin. Ulkonäköviilailua ei kauheammin pääse harrastamaan, mutta hahmoista saa ainakin erinäköiset. Halutessaan voi valita itselleen jonkin valmishahmoista, joilla on itse pelissä omia sivutehtäviä ja -juonia. Näitä voi poimia partyyn myös pelin edetessä.

Alueet ovat laajoja ja pääjuonessa etenemiseen on paljon erilaisia vaihtoehtoja, joten pelaaja voi esimerkiksi valita hiippaileeko sisälle linnoitukseen, bluffaako portinvartijoista ohi, varastaako avaimen sivuoveen, tekeekö hanttihommia voittaakseen silmäätekevien suosion, vai rynniikö porteista läpi teräaseet heiluen. Hahmoja voi kehittää suuntaan jos toiseen, eikä varsinaisia hahmoluokkia ole, mutta attribuutit vaikuttavat tehtyyn vahinkoon ja muuhun kriittiseen toimintaan ja osaamisalueet (esim. vesitaikuus, tulitaikuus, sodankäynti, metsästys) siihen, mitä kykyjä hahmot voivat oppia (ja tehtyyn vahinkoon myös). Eli luonnollisesti jokapaikanhöylä heittää huonommin tulipalloja kuin velho, jolla on kaikki pisteet tulitaikuudessa ja älyssä.

Parasta/pahinta on pelissä se, että pääjuonta pääsee samanaikaisesti pelaamaan jopa kolmen kaverin kanssa. Yksinkin pelaaminen luonnistuu, mutta kaksin aina kaunehimpi, joten neljän pelaajan voimin on takuulla hauskaa.



Itselläni on 50 pelituntia soolona kampanjassa ja arvioisin olevani noin puolivälin tienoilla. Vaikeusasteen ollessa normaalilla tekee joidenkin tappeluiden kohdalla mieli ihan oikeasti hyödyntää lievästi halpoja (ja pahimmillaan melkein pelin rikkovia) sarjoja eri kykyjä, sillä lievästi alilevutettu party saa helposti turpaansa. Pääjuonta pääsee tosiaan etenemään hyvinkin vapaasti, mutta jos ei tahdo helvetillistä haastetta, kannattaa vaihtoehtoisia reittejä "backtrackata" expan ja varusteiden toivossa. Avoime(hko)n maailman huono puoli tulee vastaan siinä, etteivät viholliset skaalaudu pelaajahahmojen mukaan, vaan seuratessaan viattomalta vaikuttavaa sivutehtävää saattaa pelaajalle tulla vastaan 5 tasoa korkeampia cthulhuja (ja se 5 tasoa on oikeasti aika paljon), jolloin onkin aika juosta karkuun ja lujaa. Se vähän rikkoo henkilökohtaista narratiivia, mutta ihan ymmärrettävää suunnittelua.
Suosittelen peliä kaikille Baldur's Gaten ja kumppanien ystäville, jotka ovat pettyneet (esim.) Bioware action-RPG:ihin ja kaipailevat enemmän luolastoja ja lohikäärmeitä. Jos ensimmäinen D:OS on tuttu, niin tämä on melko pitkälle samaa tavaraa, mutta parempi. Tätä olisi hauska pelata esimerkiksi parin restin voimin. Steamin 45€ hintalappu on ehkä hiukan suolainen kaltaiselleni ale-metsästäjälle, mutta joululahjaksi tämä oli oikein passeli. (Ei se laskutus- ja myyntireskontraohjelma.)
Kirjattu
  • ::
  • 20.03.18 - klo:11:31

    Tingle Poissa

    • Paavo
      • Academic Nintendo Club RY
    Onko tässä ihan roolipelattavaakin vaiko pelkkää minmaxausta ja toimintaa? Kiinnostavan oloinen peli :)
    <Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
    <Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
    <Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
    <JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
    <henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
    <Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
    Kirjattu
  • ::
  • 20.03.18 - klo:11:52

    Echo Poissa

    • Touhoun ainoa miesbossi
      • Mun profiili
    Jos vähänkin on edeltäjänsä kaltainen niin roolipelaamista löytyy.

    Enpä ainakaan ole hupiukko.
    Kirjattu
  • ::
  • 20.03.18 - klo:12:39
    Ainakin tähän asti roolipelaamista on paikoin enemmän, paikoin vähemmän. Ehkä eniten itseäni ärsyttävästi roolipelaaminen ei (ainakaan tässä vaiheessa) vaikuta keskisuuriin juonilinjoihin ollenkaan ja kuuluu lähinnä pelaajan henkilökohtaiseen narratiiviin. Roolipelaaminen onkin siis enemmän implisiittistä. Eli juonta on pakko jatkaa kiskojen suuntaan, mutta  miksi hahmo(t) sen tekevät saa valita vaihtoehdoista itse. Ja tietysti miten, kun yksi ratkaisu on teleportata luolaston loppuun. (Ei-ihan-spoiler: Eksyin luolastossa, kun käytin teleport-kykyä vahingossa melkein luolaston loppuun, mutta seurasin sitten väärää haaraa sisemmälle ja hämmästyin kun lopulta tulin takaisin lähtöpaikkaan. Tätä tapahtuu minulle huomattavan usein, kun tiirikoin jonkun oven auki ja käppäilen salakäytävän "väärään suuntaan", löytäen avaimen tunnelin toiselta oviaukolta.)

    Keskimääräinen roolipelitilanne:
    "Tuolla olisi luola jossa on pahuutta."
    "Olen jo menossa, sankarit pelastavat aina päivän!"/"Tahdon ison palkkion pahuuden tuhoamisesta."/"Hoitele itse likaiset työsi."/"Tapan sinut ja menen sitten luolaan tappamaan pahuudetkin (koska siitä saa expaa)!"
    Pelaaja saa päiväkirjaansa merkinnän pahasta luolasta.

    Luolan lopussa kohdataankin sitten pomo, jonka kanssa väitellään elämän tarkoituksesta ja siitä, että päästävätkö sankarit pahiksen pakenemaan, antautumaan kun yhden hahmon Persuasion oli niin korkea, vai tapellaanko.

    Tämä vähän yliyksinkertaistettuna, mutta toteutus on perinteistä videopeliä. Juonta on kyllä kiva seurata, vaikka kiskoilla kuljetaankin.
    Kirjattu
  • ::