Lohikäärme Spyro

  • 6 Vastauksia
  • 157 Lukukerrat
*

Poissa Tingle

  • Paavo
    • Academic Nintendo Club RY
Lohikäärme Spyro
« : 15.02.20 - klo:02:10 »
Luulin Spyro the Dragon -sarjan peleille olevan jo säie täällä. Ei ollut.

Alkoi tehdä mieli vaivatonta lasten 3D-tasohyppelyä, joten latasin eshopin alesta Ignited Trilogyn Switchille. Harkitsin, jos pelin ostaisi mieluummin fyysisenä, mutta silloinkin joutuisi lataamaan 10 gigatavua lohikäärmeensuomuja micro äsdeen muistiin. Ihan sama. Switchillä peli pyörii kuin rasvattu ryhävalas. Ruudunpäivitys aiheutti matkapahoinvointia, kunnes pakotin itseni tyytyväiseksi. Taas kerran nämä pleikkairiykkösen pelit ovat teknisesti liian vaativia nintsikalle pelattavaksi!

Aloitin luonnollisesti kokoelman pelistä Spyro the Dragon, joka on Spyro the Dragon -videopelisaagan ensimmäinen osa. Eihän näin noloa lastenpelia kehtaa pelatakaan, kun pastellisävyjen lisäksi joka nurkka on täynnä taikapölyä ja efektikikkaretta. Taustalla joku vauva nauraa. Kentät ovat olleet aika simppeleitä, joskin mukavan tiiviitä. Maastossa on korkeuseroja hyppelyä varten. Etenemiseen vaadittavat keräilytähdetkin ovakin tutoriaalitekstiä, mutta mikäs siinä kun puhuvat isot liskot näyttävät hassuilta. Jippii löytyy vaan missä jahhuu se selviää ehkä ensi jaksossa.
« Viimeksi muokattu: 15.02.20 - klo:10:29 kirjoittanut Tingle »
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI

Vs: Lohikäärme Spyro
« Vastaus #1 : 15.02.20 - klo:14:51 »
Oman kokemukseni mukaan ykkönen oli kokoelman ainoa, joka Switchillä takkuili selvästi. Kakkonen ja kolmonen pyörivät suht sujuvasti, ellen sitten vain totuttanut itseäni.

Kolmonen oli muuten ainoa, jossa kohtasin minkäänlaisia pelaamista haittaavia bugeja. Kenties sattumaa, tai sitten syynä on se, että kyseisen osan remasteroi Toys for Bobin sijaan Sanzaru Games.

Koska pelasin remasteroidut versiot aika putkeen, oli niitä hyvä vertailla keskenään. Yllättäen huomioni kiinnittyi eniten soundtrackiin: Ykkösen on edelleen hyvä, mutta kakkosen tuntuu muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ikävästi sanottuna sieluttomalta kierrätykseltä, joka vaikuttaa kopioivan ykköstä, mutta jää latteammaksi. Kolmosen erottuu edukseen kiinnostavammilla melodioilla ja runsaammalla uusien instrumenttien käytöllä.

*

Poissa Tapza

  • Luuseri
Vs: Lohikäärme Spyro
« Vastaus #2 : 15.02.20 - klo:16:50 »
PS4:llä ehdin pelata Reignited ykköstä nelosmaailmaan asti. Kokemani perusteella edelleen hyvä klassikkovauvvailu, tosin alkuperäinen versio on ensimmäinen koskaan omistamani videopeli, eli saatan kärsiä nostalgiasyövästä. Hauskaa pelata uuden näköistä seikkailua, jonka kentät kuitenkin tuntee läpikotaisin. Liidossa olin havaitsevani joitain eroja originaaliin, koska onnistuin kuolemaan useasti rotkoja ylitteässäni, vaikka luulin olevani kohtalaisen hyvä tässä videopelissä. Ehkä en vain osaa arvioida hypyn korkeutta samalla tavalla, kun nämä uudet värikkäät hd-grafiikat sekoittavat pääni.

Pleikkarilla en huomannut mainittavia ruudunpäivitysongelmia. Tosin en tiedä onko minulla yleensäkään silmää moisille.

Olen tyytyväinen, että musiikit voi vaihtaa halutessaan alkuperäisiin. Ovathan ne tosi hyvää klassikkokamaa. Säveltäjäkin on ollut rumpalina lähestulkoon oikeaa musiikkia soittaneessa yhtyeessä!

Ehkä jatkan joskus.

*

Poissa Tingle

  • Paavo
    • Academic Nintendo Club RY
Vs: Lohikäärme Spyro
« Vastaus #3 : 18.02.20 - klo:15:50 »
Läpihän se ykkönen meni, 120 prosenttisestista ja vieläpä passelisti kahdeksaan tuntiin. Pidin pelistä. Mutta onhan tämä nyt vähän laiska paketti.

Spyron liikevalikoima on ihan hauska, joskin paljon suppeampi ja kapeampi mitä Mariolla ja Banjolla. Spyro osaa hypätä ja liitää, sekä syöstä tulta ja rynnätä eteenpäin. Peli toimisi myös ilman tulikykyä, sillä viholliset kaatuvat yhtä vaivattomasti myös puskulla, paitsi silloin kun peli erikseen käskee tulittaa. Mutta pitäähän lohikärmeen nyt tulta syöstä.

Varsinaista tasohyppelyä pelissä on nimellisesti. Maasto on hyvin staattista, eikä sisällä esimerkiksi sellaista tosi hyvää klasikkokikkaa kuten liikkuvia laattoja. Viholliset rytmittävät tehtäviä luomalla niihin jännityspiikkejä, mutta eivät sinänsä ole osa kenttää. Niiden päältä ei esimerkiksi hypätä korkeammalle tasanteelle, eivätkä ne ahdista pelaajaa nurkkaan, jolloin pelaajan pitäisi miettiä tilankäyttöään eri tavalla. Peli keskittyykin lähinnä timanttien keräämiseen, ja piilot ovat jokseenkin samat mitä ne ovat genressä aina. Nurkan taakse on kätketty aarre, ja korkeimmalta kukkulalta liidetään kaikki katot läpi. Koskaan ei tiedä, onko muurin päälle tarkoitus mennä, mikä tekee kentistä eläviä. Insomniac ei halunnut jatkaa Spyrojen tekemistä, koska Spyrolla ei ole käsiä esineiden kantamiseksi. En tiedä miten paljon se pelisuunnittelijoita lopulta rajoittaa, mutta on selvää että ideat loppuivat jo ensimmäisessä osassa kesken, mikäli olisi harmillista yhtään pidemmässä pelissä. Kentät erottuvat toisistaan visuaalisesti sekä keskittymällä tiettyihin vihollistyyppeihin, mutta loppujen lopuksi kaikkien tasojen pelaaminen tuntuu samalta. Seosta maustetaan lentelytehtävillä, sekä parilla poweruppien ympärille väsätyllä esteradalla.

Vaisu vaivojenpeli on oivallista viihdettä kokeneemmallekin tasohyppelijälle. 3/5
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI

*

Poissa Tapza

  • Luuseri
Vs: Lohikäärme Spyro
« Vastaus #4 : 18.02.20 - klo:20:46 »
Pelissä on liikkuvia laattoja. Ei tosin paljon.

Muuten asiallista kritiikkiä. Vaikka itse selvästikin pidän tämän pelaamisesta huomattavasti enemmän.

Muistan jostain joskus lukeneeni, että yksi keskeisistä ideoista oli luoda tasoloikkapeli, jossa viholliset olisivat vuorovaikutuksessa pelaajan kanssa. Kun katsoo pelin örkkejä, ne tosiaan kiinnittävät pelaajaan enemmän huomiota ja tekevät runsaammin kaikkea hauskaa ja lapsellista kuin esimerkiksi Crash Bandicootin tai edes Super Marjon useimmat pahikset. Jotkut piiloutuvat telttoihin ja näyttävät persettä, toiset osoittelevat sormella ja nauravat. Ihan vitun joutavia yksityiskohtia, mutta paska maistuu hyvältä suussani.

Saapa nähdä, miltä jatko-osat maistuvat nykyään. 5-6 vuotta sitten ne ainakin vielä toimivat.

Vs: Lohikäärme Spyro
« Vastaus #5 : 19.02.20 - klo:15:37 »
Jo ensimmäinen Spyro keskittyi mielestäni selvästi enemmän tutkimiseen kuin kuolemaa uhmaaviin loikkiin. Jatko vie sarjaa yhä vahvemmin samalle tielle, tuoden mukaan niin universaalit kuin kentille ominaiset avattavat lisävoimat ja minipelit/sivutehtävät. Sikäli tietty outoa, ettei tasohyppely juuri vaadi kummempia hyppelytaitoja (vähän enemmän, jos lentäminen lasketaan osaksi). "Collectathon" varmaan määrittelee sarjaa paremmin.

*

Poissa Tapza

  • Luuseri
Vs: Lohikäärme Spyro
« Vastaus #6 : 19.02.20 - klo:15:53 »
Tämä on totta. Lapsena ja varhaisteininä muistaakseni mietin, että eivät kai nämä Spyrot mitään tasohyppelyitä ole, kun tarkkuutta vaativaa loikkimista vaaditaan pelaajalta niin harvoin. Vertasin niitä varmaan lähinnä Crash Bandicooteihin, joita myös pelasin muksuna jonkin verran. Jossain vaiheessa sitten opin, että useimmat 3D-tasoloikat ovat melko lailla samasta puusta veistettyjä. Siis nimellisesti tasoloikkia, jos vähän kärjistetään.