Televisio ja elokuvat

  • 1720 Vastauksia
  • 237885 Lukukerrat
*

Poissa Tingle

  • Paavo
    • Academic Nintendo Club RY
Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1700 : 11.11.18 - klo:01:57 »
Netflixiin ilmestyi kuuluisan elokuva-arvostelija Tapzan suosikkeihin kuuluva Pianisti, joten pakkohan se oli katsastaa illan elokuvana. [Netflix]

Hyväntuulista hömppäelokuvaa en jaksa katsoa, ellei mukana ole myös synkempää epätoivoa aikuiseen makuun. Pianisti taitaakin siis olla hyväntuulisista hömppäelokuvista se kaikkein parhain, sillä se kertoo puolalisesta juutalaisesta Holokaustin aikaan. Tarina ei johda minnekään keskitysleireille asti, mutta yhtään pehmennetty se ei ole. Natsin edessä juutalainen on vain rimpuileva möykky lihaa, joka nopeasti lakkaa liikkumasta. Pianonsoittaja ei kuitenkaan anna totalitarismin pilata päiväänsä, vaan anarkistinen hupsu löytää aina sääntöjen välistä elintilaa. Ehkä surullisinta onkin huomata elämänilon vähittäisen katoamisen päähenkilön naamalta. Juutalaisghettossa hän ei voi muuta kuin pianoa pimputtaa, mutta sekin on täysin voimatonta todellisten ongelmien edessä. Vai onko kurjuus sittenkin elämisen arvoista, jos siihen kuuluu myös hetkellinen ilo tai pala näkkileipää.

En tiedä tarkkaan miksi, mutta elokuvaa oli suunnaton ilo katsoa. Hillitty värien käyttö ja sommitelmat tuovat arkipäivän kauneutta rujoonkin ghettoon, ja Adrien Brody on pääosasta Oscarinsa ansainnut. Toisesta maailmansodasta on tehty enemmän kuin tarpeeksi elokuvia, enkä erityisemmin kaipaisi puolalaisia puhumassa englantia. Pianistin olemassaoloon on kuitenkin pakko olla tyytyväinen. 5/5
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI

*

Poissa Tingle

  • Paavo
    • Academic Nintendo Club RY
Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1701 : 12.11.18 - klo:00:21 »
Tulin miettineeksi mitkä olisivat parhaat toisesta maailmansodasta kertovat elokuvat ja päädyin tekemään turhan top5 listauksen:

1. Kunniattomat paskiaiset
2. Tulikärpästen hauta
3. Pianisti
4. Schindlerin lista
5. Perikato (en kyllä muista tästä enää muuta kuin meemit)

Tuntemattomasta sotilaasta en ole jaksanut katsoa yhtään versiota loppuun  *whistle*
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI

*

Poissa Tingle

  • Paavo
    • Academic Nintendo Club RY
Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1702 : 13.11.18 - klo:14:10 »

Pikachu näyttää hyvältä.
Greninjan iho voisi olla lipevämmän näköinen.
Miksi Jigglypuffilla kasvaa karvaa?
Bulbasaur näyttää muovilta, mutta muuten aika hyvä.
Charizard on karsea.
Mr. Mime on täydellinen.
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI

*

Poissa Tingle

  • Paavo
    • Academic Nintendo Club RY
Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1703 : 14.11.18 - klo:02:33 »
Illan elokuvana Seittien linna [Yle Areena]

Kaksi samuraita kuulevat ennustuksen Seittien Linnan tulevasta kuninkaasta. Vai onko kyseessä sittenkin itseään toteuttava ennustus, josta syntyy parivaljakolle elämän päämäärä? Entä onko kuninkuuskaan enää niin hauskaa, kun verinen synti painaa hartioilla? Kurosawan tyyliin kuva on rauhallinen ja keskittynyt, sekä täysi ilo silmille. Harmillisesti mielenkiintoinen ja äkillisiä käänteitä sisältävä juoni kerrotaan enemmän dialogin kuin kuvan kautta, mikä tekee tarinan seuraamisesta tarpeettoman vaivalloista. Onneksi loppuhässäkässä on väkevä poljento. 4/5
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI

*

Poissa Tapza

  • Luuseri
Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1704 : 14.12.18 - klo:22:02 »
Areenasta voi vielä kahden päivän ajan katsoa Francis Ford Coppolan ohjaaman jännityselokuvan The Conversation. Se kertoo salakuuntelun ammattilaisesta, joka alkaa epäillä, että hänen äänittämiensä keskustelujen taakse kätkeytyy murhajuoni. Sivuosissa nähdään Harrison Ford ja ainakin kaksi Kummisedistä tuttua näyttelijää.

Katsoin elokuvan juuri äsken ja se oli mielestäni laadukas, tyylitajuinen ja jännittävä. Suosittelen sitä kaikille salakuuntelusta kiinnostuneille veitikoille.

*

Poissa Tapza

  • Luuseri
Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1705 : 16.12.18 - klo:06:12 »
Areenasta voi vielä kahdenkymmenenkahden päivän ajan katsoa saksalais-ranskalaisen draamaelokuvan Berliinin taivaan alla. Se kertoo jatkuvasti ihmisiä salakuuntelevasta enkelistä, joka haluaisi kokea maailman sillä tavalla, kuin ihmiset sen kokevat. Pääosassa nähdään meemihitlerinä tunnettu Bruno Ganz.

Katsoin elokuvan juuri äsken ja se oli mielestäni laadukas, tyylitajuinen ja kaunis. Kerronta tosin on huomattavan hidastempoista, eikä jokainen kohtaus välttämättä ole jatkoa edelliselle. Elokuvalla ei tunnu olevan tarve kiirehtiä tarinan pariin. Lisäksi mukana on paljon kohtauksia, jotka eivät suoranaisesti liity juoneen mitenkään. Ja juoni itsessään on niin yksinkertainen, että se olisi helppo sisällyttää yhteen virkkeeseen jättämättä mitään oleellista pois.

Juoni ei kuitenkaan ole pääasia.

Elokuva on hyvin runollinen. Se on ehkä merkityksensä menettänyt adjektiivi, mutta tarkoitan sillä sitä, että elokuvan katsominen toi oikeasti mieleeni runojen lukemisen. Runoissahan juoni ei tavallisesti ole yllätyksekäs ja mukaansatempaava, mutta niissä on kauniin kielen lisäksi kauniita ajatuksia, joiden kautta pystyy tarkastelemaan ja pohtimaan ympäröivää maailmaa ja omaakin elämää.

Tavat, joilla elokuva rakentaa tarttumapintaa ja rohkaisee pohtimaan asioita, ovat moninaisia. Sekä enkelit että katsojat kuulevat elokuvassa esiintyvien ihmisten ajatukset, eivätkä nuo ajatukset ole olemassa siksi, että niiden tulisi kuljettaa tarinaa eteenpäin. Juonen kannalta merkityksettömät ihmishahmot ovat olemassa siinä missä ihmiset yleensäkin. He miettivät arkea ja elämää, päiviensä kulkua ja kotiaskareita. Todellisuudesta on tullut heille itsestäänselvyys, asia, jota ei tarvitse ihmetellä ja josta ei ole syytä iloita. He vain yrittävät pysyä hengissä ja järjissään. Välillä he vaipuvat epätoivoon.

Muistan, kun lapsena kysyin äidiltä, auttaako suojelusenkelini minua, jos hyppään maailmanpyörän vaunusta alas lähes varmaan kuolemaan. Äiti sanoi, että hän uskoi suojelusenkelin ennemmin pitävän huolta siitä, että mitään hyppyä ei tapahdu. Elokuvan esittämät enkelit vaikuttavat olevat samankaltaisia, kuin ne, joista äitini kertoi. He laskevat kätensä ihmisen olalle, myötäelävät ja yrittävät valaa epätoivoiseen olentoon uutta voimaa ja elämäniloa. Aina he eivät onnistu.

Berliinin taivaan alla on elokuva, joka vangitsee kauniilla kuvakielellään ja pysyy mielessä herättämiensä ajatusten kautta. Aivan kuten monet hyvät runot, se heijastaa todellisuutta ja kuitenkin tuntuu hetkittäin huomattavasti kauniimmalta kuin oikea maailma. Vaikka elokuva kertoo enkeleistä, on tarinan ydin lopulta hyvin samastuttava ja inhimillinen. Keskiössä on olento, joka haluaa kokea todellisuuden. Hän haluaa ihmetellä kaikkea ympärillään, haluaa koskettaa ihmistä, katsoa tätä silmiin, tuntea hänet, todella tuntea toisen ihmisen olemassaolon ja tällä tavalla saada aikaan jotain, joka saa hänet tuntemaan, että hän itsekin on olemassa. En osaa kovin hyvin näitä ajatuksia selittää, mutta elokuvan nähtyäni tiesin nähneeni jotain kaunista. Ja luultavasti jotain sellaista, mitä meidän maailmassamme ei tapahdu.
« Viimeksi muokattu: 16.12.18 - klo:06:15 kirjoittanut Tapza »

*

Poissa Tingle

  • Paavo
    • Academic Nintendo Club RY
Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1706 : 17.12.18 - klo:03:39 »
Kiitos Tapzalle The Conversationin suosittelemisesta, onhan kyseessä klassikko-ohjaajan elokuvaklassikko. Viikonloppuna ei kuitenkaan ollut aikaa sellaisella, joten väsyneenää laitoin sunnuntai-iltana pätkän pöyrimään. Juoni vaikutti oikein mainiolta, mutta olin liian väsynyt sen seuraamiselle. Puolivälissä elokuvaa Yle Areena kadotti tekstitykset ja painoin F5, katseluaika oli loppunut. Se oli siinä sitten <_>
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI

*

Poissa Tapza

  • Luuseri
Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1707 : 26.12.18 - klo:23:21 »
Areenassa on pari elokuvaa, joita suosittelen:

Kulmahammas: Katsottavissa vielä kaksi päivää. Kiinnostava kuvaus eksentrisen kreikkalaisen perheen koettelemuksista tämän vuosituhannen vaarallisen yhteiskunnan kurimuksessa. En tiennyt elokuvasta mitään etukäteen, joten sen alkupuoli tuntui ilahduttavan hämmentävältä. Leffa kestää puolitoista tuntia ja sisältää sekä seksiä että väkivaltaa, kumpaakin jotenkin.kauhean sairaassa kontekstissa. Ohjaaja on myöhemmin tullut tunnetuksi mm. elokuvasta The Lobster, joka on Netflixissä.

Persona: Katsottavissa vielä 25 päivää. Yksi mielenkiintoisimpia videopeleihin perustuvia elokuvia. Ohjaaja Ingmar Bergman ottaa paljon vapauksia, mutta väliäkös tuolla, kun lopputuloksena on hyvä leffa, joka kuvaa ihmiselon ongelmallisuutta häpeilemättömän tekotaiteellisella tavalla ja kaiken kukkuraksi ilman animea. Olisi kiva vain olla olemassa, mutta sen lisäksi täytyy tehdä asioita, eikä noita asioita tunnu olevan mahdollista tehdä ilman jonkin teennäisen roolin näyttelemistä. Jos kaikki vuorovaikutus on valheellista, olisiko vain parempi olla hiljaa? En tiedä, mutta kokemukseni perusteella useiden ihmisten olisi ainakin syytä harkita turpansa tukkimista.

Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1708 : 27.12.18 - klo:08:50 »
Yle esittää ensi vuoden alussa legendaarisen dollaritrilogian ja muitakin leffoja. :) Vain muutaman dollarin tähden on itselläni kokonaan näkemättä, joten tämä lämmittää mieltä rutkasti.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/12/23/elvis-presley-nick-cave-ja-david-bowie-kohuelokuvia-hullua-rakkautta-svengaavaa

*

Poissa Tingle

  • Paavo
    • Academic Nintendo Club RY
Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1709 : 29.12.18 - klo:00:13 »
Dollaritrilogia kannattaa katsoa joo :)

Katsoin minäkin illan elokuvana Persona - naisen naamio n [Yle Areena]

Unileffoissa on se huono puoli, ettei voi tietää oliko kyseessä huono vai hyvä elokuva, jos ei ymmärtänyt näkemäänsä. Tai en nyt tiedä. Vaikken tajunutkaan kuka kukin on ja mitä tässä tapahtui, oli tarinan sanoma silti aika selkeä. Julkisuuskuva ei kohtaa koetun identiteetin kanssa, ja siitä seuraa vatsanpuruja. Vaikka elokuva on pelkkää mologia, on siitä tehty silti mielenkiintoisen näköinen. 4/5

Katsoin myös vanhan kunnon Scarfacen uudestaan, nyt jo kolmatta kertaa. Se ei luo genreensä mitään uutta, mutta on silti takuuvarmaa viihdettä alusta loppuun. Tältäköhän Turjakkeesta tuntuu katsoa toimintaelokuvia? Yksinkertaisuudestaan huolimatta tarina on jatkuvassa muutoksessa ja hahmot ihastuttavia. Lopussa ahne saa ansionsa mukaan, eikä amerikkalainen unelma olekaan unelmaa. 5/5
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI

*

Poissa Tingle

  • Paavo
    • Academic Nintendo Club RY
Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1710 : 30.12.18 - klo:02:40 »
Illan elokuvana Kaunotar ja hirviö - se näytelty versio. Oikein onnistunut sovitus, mutta koko ajan haikailin animaation perään (jota en ole nähnyt). Silloin hahmot olisivat ilmeikkäämpiä, eikä taikuus olisi kolkko tietokone-efekti. Tarina on kokonaisuus, ja huomasin nauttivani jopa musikaalista. 4/5

Ahdistaa ajatella näitä liveäksöneitä tulevan kohta jokaisesta Wält Disni Piksar klassikosta. Kapitalismi oli virhe.

<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI

*

Poissa Tapza

  • Luuseri
Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1711 : 30.12.18 - klo:15:05 »
Minustakin tuo oli ihan kiva versio. Alkuperäinen animaatio tosin on tunnin lyhyempi ja sisältää silti kaiken oleellisen. Remakeen tehdyt lisäykset, kuten hirviön taikakirja ja Bellen äidin taustoitus eivät johda mihinkään ja ovat vain turhaan pitkittämässä kompaktia satua. Elokuvalla tuntuu myös olevan tarve paikkailla originaalin version juoniaukkoja, jotka tuskin koskaan suuresti häiritsivät ketään. Myös hahmoihin tehdyt muutokset ovat vähän ongelmallisia. Ilmeisesti johtohenkilöihin on haluttu lisätä harmaan sävyjä, sillä Gaston vaikuttaa Belleä lähestyessään vähemmän vittumaiselta kuin aiemmin ja Belle taas vastauksissaan oudon ylimieliseltä ja ilkeältä. Tuskin katsojan kuitenkaan oli tarkoitus sympata pahista.

Näyttelijöistä pidin eniten Bellen isää esittävästä Kevin Klinesta. Pätevä ja inhimillinen isäpappa on onnistunut päivitys alkuperäisen leffan törmäilevästä tumpelosta.

Jos haluan katsoa Disneyn Kaunottaren ja Hirviön, katson luultavasti vastaisuudessakin alkuperäisen piirretyn. Mutta on tämä ihan hauska vaihtoehto.

*

Poissa Tingle

  • Paavo
    • Academic Nintendo Club RY
Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1712 : 01.01.19 - klo:02:28 »
En ole lukenut Tuntematonta sotilasta.
Olen yrittänyt katsoa vuoden 1955 elokuvaa Tuntematon sotilas lukuisia kertoja, aina olen kyllästynyt kesken.
Sama kävi vuoden 1985 version kanssa.
En käynyt katsomassa vuoden 2017 Tuntematonta sotilasta elokuvateattereissa.

Illan elokuvana Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas viiden tunnin televisiosarjana. [Yle Areena] Jos ei tiivis kolmituntinen elokuva jaksa kiinnostaa, niin mahtaako tälläistä pidennettyä versiotakaan seurata?

Noh kyllä mahtaa. Lisäpituus on mitä ilmeisimmin tullut tarpeeseen, sillä mainospuheiden mukaan se on käytetty hahmojen syventämiseen. Tällä kertaa ei kokemukseni ollutkaan vain kokoelma irrallisia taistelukohtauksia, vaan värikkäät persoonat tulivat viimein tutuiksi unohtumattoman dialogin kautta. Sotaa ei ihannoida, mutta ei se ole mitään nyyhkydraamaakaan. Tuntemattomassa rämmitään läpi suon paskan maku suussa. Välillä Rokka laittaa ryssää silmien välliin kuin Rambo konsanaan, mutta ihastuin silti. 4/5


NIIN PERKELEEN ISÄMMAALLISTA UUTTA VUOTTA 2019 KAIKILLE TELEVISIO JA ELOKUVAT -KETJUN LUKIJOILLE!!!
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI

*

Poissa Tapza

  • Luuseri
Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1713 : 04.01.19 - klo:09:00 »
Minäkin katsoin Areenasta elokuvan, josta on olemassa sekä teatteri- että tv-sarjaversio. Ensiksi mainittu kestää hieman yli kolme tuntia, jälkimmäinen on jaettu neljään jaksoon joiden yhteispituudeksi tulee noin viisi tuntia ja kaksitoista minuuttia. Molempia versioita on ilmeisesti näytetty sekä elokuvateatterissa että televisiossa, joten teosta voi pitää kummankin alustan tuotteena. Itse aion luokitella sen tässä viestissä elokuvaksi.

Kyseessä on siis länsinaapurin elokuvataiturin Ingmar Bergmanin ohjaama Fanny ja Alexander. Se kertoo vauraan ruotsalaissuvun vaiheista 1900-luvun alun Ruotsissa, ilmeisesti Uppsalassa. Tapahtumia tarkastellaan pitkälti Alexander-nimisen lapsen kautta. Fanny on hänen siskonsa, mutta ollakseen nimihahmo hän tekee hyvin vähän. Kauniit silmät ja voimakas katse hänellä kyllä on.

Viiden tunnin paketti tuntuu kestoaan lyhyemmältä. Katsoin ensimmäiset kaksi jaksoa putkeen, sitten pidin ehkä parin tunnin tauon, jonka jälkeen katsoin loput kaksi. Tahti on miellyttävän rauhallinen ja kerronta hyvin hahmokeskeistä. Hahmoja ei istuteta pisteestä a pisteeseen b kiirehtivän juonen vietäväksi, minkä seurauksena he tuntuvat ihmisiltä, eivät pelinappuloilta. Kuuluisa elokuva-arvostelija Tingle sanoi joskus, että The Departedin ongelma piilee siinä, että se kertoo juonesta, eikä hahmoistaan. Fannyssa ja Alexanderissa tilanne on täysin päinvastainen, ja hyvä niin. Hahmot ovat kiinnostavia ja pidettäviä kaikkine heikkouksineenkin, ja tarina muodostuu hiljalleen asioista, joita he tekevät ja keskusteluista, joita he käyvät.

Välillä tapahtuu asioita, jotka vaikuttavat yliluonnollisilta ja joita ei pysähdytä kummemmin selittelemään. Mielikuvitus ja sen sekoittuminen todellisuuden kanssa ovat tarinan ydinteemoja. Niistä onkin helppo löytää samastumisen kohteita.

Mielikuvitus on tietysti kiinteä osa taidetta ja tarinoita, joista olen aina pitänyt. Fannyssa ja Alexanderissa taiteen voima ja merkitys kiteytetään erinomaisesti yhdessä kohtauksessa. Siinä nimihahmojen isä, teatterinjohtaja, toteaa, että näytelmät paitsi heijastavat todellisuutta ja auttavat meitä ymmärtämään sitä paremmin, myös tarjoavat meille mahdollisuuden paeta sitä hetkeksi. Niin Alexanderkin pakenee alati kurjemmaksi käyvää arkeaan sepittämiinsä tarinoihin. Pelkkä lohtu mielikuvitus ei kuitenkaan ole, sillä joskus siellä vaanii vielä pelottavampia asioita kuin ympäröivässä maailmassa.

Virkistävää onkin, ettei elokuva näytä kuvittelemista yksinomaan pelastavana tekijänä. Kaikilla asioilla on varjopuolensa. Silti pidän mielikuvitusta enimmäkseen positiivisena asiana. On aika hienoa pystyä kuvittelemaan jotain sellaista mitä ei ole ja tuntea kuinka se, ainakin hetken ajan, on. Näemme ympärillämme maailman, joka koostuu tietyistä materiaaleista, jossa elävät tietynlaiset ihmiset, eläimet ja kasvit, jossa pätevät tietyt luonnonlait, jossa tietyt ihmiset ja asiat ovat kuolleet ja toiset elävät. Mutta tähän maailmaan ei ole pakko tyytyä, koska voimme kuvitella toisenlaisiakin. Kirjat, elokuvat, televisiosarjat, jopa niin kammottavan nolot asiat kuin videopelit ovat kiinnostava osa todellisuutta juuri siksi, että ne avaavat ikkunoita näihin toisiin todellisuuksiin. Sellaisiin, jotka usein ovat omaamme miellyttävämpiä. Ainakin itse koen eläväni maailmassa, josta tarvitsen kipeästi pakomatkoja muualle. Siinä mielessä taidan olla eri mieltä kuin se, joka joskus totesi tarun olevan vähemmän ihmeellistä kuin totuus.

Kuitenkin myös totuus oli joskus ihmeellistä, olenhan ollut itsekin utelias lapsi. Tuolloin totuuden ja mielikuvituksen välinen raja myös oli varsin häilyvä. Hyvän klassikkolastenkirjan Hassut hurjat hirviöt kirjoittanut Maurice Sendak totesi, että lapset osaavat liikkua todellisen ja epätodellisen välillä hyvin helposti, tavalla jota aikuiset eivät enää muista. Ehkä elämä siksi oli lapsena helpompaa. Tai sitten vain muistan huonosti ja katselen menneisyyttäni kultaisten linssien lävitse. Ehkä elämä on aina ollut kamalaa ja kaipuu menneeseen saa vain nykyhetken tuntumaan entistäkin kamalammalta. Yksi Fannyn ja Alexanderin hahmoistakin haikailee menneisiin päiviin, koska nykyhetki tuntuu liian surulliselta. Toinen odottaa tyytyväisenä kuolemaansa. Kolmas pahoinpitelee itseään ja vaimoaan ja itkee, koska on epäonnistunut elämässä.

Elämä on ihmeellinen, toden totta. Onneksi on tarinoita kuten Fanny ja Alexander. Tarinoita, joiden seuraamisesta nauttia, joiden kautta tarkastella elämää ja ennen kaikkea joihin paeta todellisuutta.

Kaiken kaikkiaan tämä oli siis oikein hyvä elokuva, jota en suosittele kenellekään.

Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1714 : 05.01.19 - klo:00:33 »
Illan elokuvana Kaunotar ja hirviö - se näytelty versio. Oikein onnistunut sovitus, mutta koko ajan haikailin animaation perään (jota en ole nähnyt). Silloin hahmot olisivat ilmeikkäämpiä, eikä taikuus olisi kolkko tietokone-efekti. Tarina on kokonaisuus, ja huomasin nauttivani jopa musikaalista. 4/5
Itse taas en odottanut elokuvalta mitään, ja petyin silti, kun sen muutama vuosi sitten näin. Kirjoittelin johonkin silloin tarkemmin, mikä siinä ei uponnut, mutta IMDB:ssä olen tuolle antanut muistaakseni 4/10. Nyt muistan lähinnä vaan, että en tykännyt oikein mistään, mitä tapahtui. En ole aivan varma, olenko koskaan nähnyt sitä animaatioversiota, mutta tuo ei vain iskenyt.

*

Poissa mosse

  • Mosse
Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1715 : 07.01.19 - klo:12:07 »
Kyllähän se K&H:n animaatioversio on leffana paljon parempi, varsinkaan kun ei tarvitse kuunnella autotunetettua Emma Watsonia.

Toisaalta liveversiossa on Evermore.
[22:22] <+Linkkiro> Miks Mosse tietää kaiken >_>
[22:23] <+pandem> koska mosse on paras

Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1716 : 07.01.19 - klo:12:23 »
Omalla kohdalla asiaan vaikuttanee vahvasti se, että en oikeastaan koskaan tykkää musikaaleista. Piirretyidenkin laulukohtaukset ovat usein aivan hirveitä, jos hahmot jostain vain päättävät lähteä porukalla laulamaan. Musiikit saadaan kyllä usein punottua hyvin mukaan elokuvaan, mutta melkein aina musikaaleissa se tuntuu useimmissa kohdissa erittäin keinotekoiselta ja vaivaannuttavalta ja rikkoo immersiota erittäin pahasti. Näytellyissä leffoissa laulukohtaukset jotenkin tuntuvat vielä erittäin paljon kiusallisemmilta kuin piirretyissä.

*

Poissa Tapza

  • Luuseri
Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1717 : 07.01.19 - klo:14:18 »
Genren ominaisuus!!

Minulle on aina ollut helppoa hyväksyä, että joissain elokuvissa tarinaa kuljetetaan välillä lauluilla, varsinkin silloin, kun kyse on nolosta lasten satuleffasta, joka ei selvästikään sijoitu tuntemamme maailman kaltaiseen todellisuuteen. Sitä paitsi Disneyn biisit ovat usein aika hyviä.

Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1718 : 11.01.19 - klo:12:25 »
Oon viime aikoina katsonut aika ison läjän supersankarileffoja. Voisin vähän kirjoittaa konmenttia näistä.

Aquaman
Aika huikea elokuva. Jason Momoa sopii tähän rooliin mainiosti ja tekee perinteisestä sarjakuvamaailman vitsistä helvetin kovan jätkän. Tarina on jännä ja efektit toimii (tuollainen vesifantasia on aika pärisyttävää). Jatko-osaa pliis. 9/10

Justice League
Aquamanin innoittamana päätin katsastaa tämän, huono päätös. Tylsä ja tehoton pahis, typerä juoni ja läjä pointittomia kohtauksia. Aquaman ja Superman pelastavat vähän. Batman vaihtoon.  7/10

Näiden jälkeen aloitettiin kaverin kanssa Marvel-movie-universe-tai-mikä-hitto-nyt-olikaan-maratoni.

Iron Man
Olin nähnyt tämän leffan joskus aikaisemminkin, toimii edelleen. Sopivasti äksöniä ja origin-storya. RDJ loistaa 9/10

The Incredible Hulk
Ihan ok tapaus. Tarina laahaamisestaan huolimatta ihan ok, vaikka Hulkki ei ole kyllä koskaan hahmona sytyttänyt minua millään lailla. Pääpahis oli ehkä paras puoli tässä. 7/10

Iron Man 2
Enemmän äksöniä kuin ykkösessä. Enemmän myös typeriä "huumori"kohtauksia. Kaiken kaikkiaan äksöni kompensoi tätä sen verran, että pidän hyvin pitkälti ykkösen veroisena. Pahis oli paljon mielenkiintoisempi kuin ykkösen. 9/10

Thor
Hauskaa fantasiashittiä. Thor ja Loki ovat huikeita hahmoja. Isoin miinus ehkä siitä, että Thorin voimat oli piilossa suurimman osan leffasta. Äksöni oli eeppistä ja jääjätit siistejä pahiksia. 8/10

Captain America: Ensimmäinen avenkeri
Toinen maailmansota on aina aiheuttanut minussa kiksejä, minkä vuoksi ehkä arvostan tätä enemmän kuin pitäisi. Kapun hahmokehitystä oli mielenkiintoista seurata vierestä. Pahis oli siisti. 9/10

Avengers
Katsoin tämän jo silloin julkaisussa aikoinaan. Toimi edelleen yhtä hyvin. Hyvää bäntteriä ja äksöniä. Tony Stark on tässä rasittava mylkky, mutta Kapu ja Thor onneksi pelastavat. 10/10

Iron Man 3
Anteeksi, mutta mitä persettä. Tämä leffa saa Spiderman kolmosen näyttämään hyvältä. Leffassa oli ehkä kolme toimintakohtausta, muu aika meni jossain mukamas hauskassa paskanjauhannassa. 5/10

Innolla odottelen, että pääsen kattelemaan lisää Thoria ja Kapua  :)

*

Poissa Turjake

  • Törö
    • Törön vuodatus, teh blogi
Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1719 : 13.01.19 - klo:15:23 »
Heipä hei, tässä lempparini vuodelta 2018 jonkinasteisessa tyksimisjärjestyksessä. Mukana on myös vuoden 2017 elokuvia, jotka julkaistiin Suomen kamaralla vasta 2018.

1. Three Billboards Outside Ebbing, Missouri
Hienointa elokuvissa ja noin viihteessäkin yleensä on se, jos teos herättää jonkinasteisia tunteita. Three Billboards on periaatteessa karu, kiroilun ja väkivallan täyttämä elokuva raivon käsittelystä, mutta kuitenkin tunteiden osalta yksi vuoristorata. Välillä hekottaa ääneen, välillä myötähäpeilee, välillä kauhistuu, välillä pitää kynsin hampain taistella itkemistä vastaan. Ja se on aika hienoa.

2. Florida Project
Sarjassamme lapsuuden puhdas viattomuus ja tietämättömyys. Florida Project on kummallinen elokuva, koska se on periaatteessa tosi rankka, mutta kuitenkin värikäs ja toiveikas. Loppu jakaa mielipiteitä, minusta se oli hyvä. Willem Dafoe olisi mielestäni ansainnut tästä Oscarin.

3. Mission: Impossible – Fallout
Fallout on Mission Impossible -sarjan kuudes ja paras osa. Cruise missile tykittää iästään riippumatta tai siitä johtuen kovinta toimintablästäystä mitä valkokankailla on nähty sitten Mad Max: Fury Roadin. Jotain kertoo ehkä se, kuinka leffan nähtyäni ahmin kaikki mahdolliset behind the scenes matskut. On se kova.

4. Black Panther
Black Panther on tosi hyvä elokuva, jota dissataan lähinnä siksi ettei se vastannut hypeen...?!? Minusta tässä oli hyviä juttuja tosi paljon. Painoa ja draamaa löytyy keskiverto Marvel-elokuvaa enemmän. Nipottamisen aihetta löytyy vaikka kuinka, mutta kokonaisuus on mielestäni ehjä ja draaman kannalta mielenkiintoinen. En malta odottaa mitä jatko-osa tuo tullessaan.

5. Hereditary
Ahdistava ja kuumottava Hereditary sisältää yhden raisuimmista ja kamalimmista kohtauksista mitä olen koskaan elokuvissa nähnyt. Tässä oli paljon paljon paljon hyvää. Rikkinäisen perheen arkea oli jo muutenkin kiehtovaa seurata, mutta sitten tässä tulikin kaikkea superpöyristyttävää buustaamaan menoa entisestään. Toimii.

6. Avengers: Infinity War

Ehkä maailman paras lelumainos. Infinity War tekee käsittämättömän monta asiaa oikein ja tasapainoilee niin monen hahmon ja juonikuvion kanssa samanaikaisesti, että ei voi kuin hattua nostaa.

7. Annihilation
Vahvan vision omaava Annihilation on jälleen osoitus siitä kuinka scifi on kuninkaiden genre, kunhan ruoriin saadaan kunnon tekijöitä. Hävyttömästi tämä dropattiin Euroopassa suoraan Netflixiin ilman teatterilevitystä, joten voihan vittuuuuuu...

8. Spider-Man: Into Spiderverse
Upean näköinen, värikäs ja tosi hauska lasten piirretty, joka ei kuitenkaan ole turhaan yksinkertaistettu kohdeyleisöään varten. Rakkauskirje kaikille Hämähäkkimiehen ystäville.

9. Creed 2
Ensimmäinen Creed on yksi suurimpia yllätyksiä koskaan. Konsepti oli niin pöhkö, etten uskonut ”Rocky 7:n” olevan kuin säälittävä yritys saada ihmisiä nostalgian voimin teatteriin. Mutta kuinka väärässä olinkaan. Sitten Creed 2 julkistetaan, konsepti on vielä hölmömpi, mutta silti tämäkin oli hiton hyvä. Kuten ennenkin, tärkeintä on hahmot ja draama, ja niistä kyllä puristetaan kaikki irti. Viimeksi olen ollut näin lähellä teatterissa itkemistä kun katsoin Loganin.

10. Mandy

Värikäs tappoleffa, jonka pääosassa riehuu Nic Cage. Kirjoitin tästä jonnekin tänne aiemmin. Tämä oli hienoa viihdettä.

Kunniamaininnat näille: Lady Bird, Mom & Dad, Summer of 84, A Quiet Place
« Viimeksi muokattu: 13.01.19 - klo:15:24 kirjoittanut Turjake »
<+Cyna> Turjake on resetin paras tyyppi, aattelin mainita
<Tinglemies> välillä en itsekään erota pelaanko personaa vai nussinko törön kaa
<+mm. Detonat, coconuut, Linkkiro> Törö adminiks


ANIME ON PASKAA USKOKAA JO SKYWARD SWORD MYÖS JA DC

*

Poissa Tingle

  • Paavo
    • Academic Nintendo Club RY
Vs: Televisio ja elokuvat
« Vastaus #1720 : 13.01.19 - klo:19:20 »
Kiitokset mielenkiintoisista kollaasiviesteistä. Itse katsoin eilen illan elokuvan Birdman. Siinä supersankarinäyttelijä eläytyy liikaa rooliinsa, ja todellisuus sekoittuu epätodellisuuden kanssa toisistaan erottamattomaksi sotkuksi. Onko näytellyllä ja aidolla tunteenpurkauksella lopulta mitään eroa? Hahmot ovat paperilla viallisia, mutta ei heihin silti kiinny sillä teoksesta maistuu Hollywoodmainen keinotekoisuus. Ehkä koko esitys olikin vain elokuvaa. 4/5
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI