Resetti

Pelaaminen => Muu pelikeskustelu => Aiheen aloitti: Tapza - 10.07.11 - klo:01:44

Otsikko: Seikkailupelit
Kirjoitti: Tapza - 10.07.11 - klo:01:44
Uusi ketju vau.

Termi "seikkailupeli" voidaan ehkä nykyään ymmärtää useammalla tapaa, mutta täällä olisi tarkoitus keskustella niistä "vanhan ajan seikkailupeleistä". Englanninkielinen Wikipedia summaa asian seuraavasti:

Lainaus käyttäjältä: http://en.wikipedia.org/wiki/Adventure_game
An adventure game is a video game in which the player assumes the role of protagonist in an interactive story driven by exploration and puzzle-solving instead of physical challenge. The genre's focus on story allows it to draw heavily from other narrative-based media such as literature and film, encompassing a wide variety of literary genres. Nearly all adventure games are designed for a single player, since this emphasis on story and character makes multi-player design difficult.

Pähkinänkuoressa kyse on siis tarinavetoisista, ympäristön tutkimiseen ja pulmanratkontaan painottuvista peleistä. Genre alkoi PC:llä ja myös pysyi pitkään pääasiallisesti tällä alustalla. Seikkailupeli oli lajityyppinä ennen muinoin hyvinkin suosittu, mutta nykyään sen edustajat ovat melko harvassa ainakin läntisillä markkinoilla. Jos seikkailupelejä nykyään julkistetaankin, ovat ne yleensä aika pienen piirin juttu, eli kaukana muinaisesta suosiostaan. Osittain tämä on ehkä ymmärrettävää, sillä pelit edustavat tietyllä tavalla melko vanhanaikaista pelisuunnittelua, joka ei välttämättä vetoa isompaan yleisöön nykyaikana. Genreä on tietysti myös modernisoitu ja tuotu uudessa muotissa (esim. Fahrenheit). Ehkä positiivisin esimerkki seikkailupelien paluusta on Ace Attorney-sarja, joka on saavuttanut hyvinkin suuren suosion. Nintendo DS:n Another Code ja Hotel Dusk (sekä jatko-osa Last Window), vaikkeivat järin suuren suosioon nousseetkaan, ovat myös mukavia merkkejä genren elämästä nykyaikana.

Seikkailupelejä on tietysti monenlaisia. On hyvä erottaa esimerkiksi tekstiseikkailut ja graafiset (Graphic Adventure) toisistaan. Ensin mainitut nojaavat luonnollisesti tekstiin ja kirjoitettaviin komentoihin. Tekstiseikkailuissa on usein myös kuvia, mutta toiminnat tehdään kirjoittamalla tekstikenttään asia, jonka pelihahmon haluaa suorittavan. Graafisissa seikkailuissa yleinen pelitapa on "point-and-click". Kursoria siis liikutetaan ruudulla ja hiirtä klikkailemalla liikutetaan pelihahmoa sekä tutkitaan ympäristöä. Kaikki seikkailupelit eivät kuitenkaan käytä tätä ohjaustapaa, eikä se ole genren määrittävä tekijä. Oleellisinta on tarinavetoinen, ympäristöjen tutkimiseen ja usein myös keskusteluihin muiden hahmojen kanssa painottuva pelikokemus.

Se historiasta ja sitten omiin mielipiteisiin. Itse pidän seikkailupeleistä kovinkin paljon ja olen melko harmissani lajityypin nykytilanteesta. Tutkimiseen, keskusteluun ja pulmanratkontaan pohjaava pelimekaniikka on omiaan silloin, kun ei kaipaa joka tuutista suollettavaa toimintaa vaan hieman rennompaa, mutta silti otteessaan pitävää kokemusta. Olen lisäksi aina ollut tarinavetoisten pelien ystävä, ja tässä genressä vahvat juonet ovat arkipäivää. Parempi tietysti ollakin, sillä pelikokemus rakentuu paljolti nimen omaan kerrottavan tarinan ympärille. Paikkojen tutkiminen ja ihmisten kanssa keskustelu olisi lähinnä puuduttavaa, jos maailma, hahmot ja juoni eivät kiinnosta pätkän vertaa.

Vedin hiljattain Steamista hankkimani Broken Sword: Shadow of the Templars - Director's Cutin läpi ja kyseessä oli ehdottomasti yksi miellyttävimmistä pelikokemuksistani vähään aikaan. Vaikka juoni ei ollut järin monimutkainen, aiheutti pelimaailman tutkiminen ja vahvasti juoneen kiinnitettyjen pulmien ratkominen suorastaan riemastuttavan aarteenetsintä-fiiliksen. Historiasta ammentava tarina yhdistettynä hieman Indiana Jones (joka puolestaan oli eräänlainen tribuutti vanhoille seikkailuleffoille) -tyyliseen mystisten esineiden metsästykseen ja jännittävään toimintaan on ainakin minun kohdallani lähes sydämen sulattava resepti. Pelin loppu tosin tuntui hieman liian kiirehdityltä ja jopa hieman epätyydyttävältä, mutta kuten sanotaan, matka on tärkeämpi kuin määränpää. Ei tällainen hidastempoinen ja monesti omalla logiikallaan (tavaroiden käyttötarkoitukset) toimiva peli varmasti kaikkiin vetoa, mutta itse nautin kovastikin. Vielä on korkkaamatta pelin kaksi jatko-osaa, tosin saattaa olla että siirryn niiden sijaan pelaamaan (myös Steamista hankkimaani) The Longest Journeyta, jota ehdin jo jonkin verran aloitella. Tuntuu, että en tällä hetkellä halua juuri muuta pelatakaan kuin tämän tyylisiä pelejä.

Keskustelua aiheesta. Jos genre kiinnostaa, mutta ei ole varma mistä aloittaa, tässä on hieman omaa suosittelulistaani. Olen pistänyt mukaan myös pari peliä joita en ole pelannut, mutta haluaisin.

Monkey Island-sarja. Piraattiteemaisia, erittäin humoristisia point&click-seikkailuja. Kaksi ensimmäistä osaa on saatavilla ainakin Steamista ja XBLA:sta Special Edition-versioina, eli uusilla grafiikoilla ja ääninäyttelyllä varustettuna. Omistan molemmat, mutta en ole hirveästi kerinnyt pelata. Pitäisi.

Broken Sword-sarja. Historiasta ja mytologiasta aiheita ammentava seikkailupelisarja. Kaksi ensimmäistä osaa ovat kaksiulotteisia point&click-pelejä, kolmas ja neljäs ilmeisesti hieman modernimpia ja kolmiulotteisia. Kolme ensimmäistä osaa saatavilla Steamista, ykkösen Director's Cut-versio ilmestynyt myös Wiille ja DS:lle. Kerroinkin jo omista kokemuksistani ensimmäisen osan parissa, erittäin mukava ja kiinnostava tekele.

Grim Fandango. LucasArtsin (mm. Monkey Islandit) kehittämä peli, joka nauttii nykyään kulttimaineesta. Nostetaan usein parhaiden seikkailupelien joukkoon. En ole itse pelannut, mutta haluaisin kovasti.

Hotel Dusk ja Last Window. Japanilaista näkemystä genrestä. Erittäin tarinavetoisia, arvoitusten ja rikosten ympärille kietoutuvia pelejä. Pidän erittäin paljon, Hotel Dusk lienee suosikkini kaikista DS:n originaalipeleistä, sillä hyvin kirjoitetut ja vähitellen avautuvat mysteerit ovat aina olleet mieleeni. Nintendo DS-pelejä siis molemmat.

Ace Attorney-sarja. Tämän kaikki kyllä taitavat tietääkin. Japanilaisia siis nämäkin ja rakentuvat oikeastaan täysin tarinan varaan. Varsinainen seikkailupelejä muistuttavat osuudet, eli paikkojen tutkiskelu ja ihmisten kanssa keskusteleminen, eivät tosin ole yhtä mielenkiintoisia kuin oikeudenkäynnit. Joka tapauksessa genren määritelmät selvästi täyttävä ja DS:n (tosin alkujaan GBA:n) parhaimmistoon kuuluva pelisarja.

The Longest Journey. Aloittelen tätä vasta, mutta sellainen fiilis on, että tämä voi muuttua hyvinkin mielenkiintoiseksi edetessään. Omissa piireissään hyvinkin arvostettu tekele. Saatavilla Steamista, kuin myös jatko-osa Dreamfall: The Longest Journey, joka kuitenkin sekoittaa mukaan toimintaseikkailun elementtejä, eikä ole siis enää täysin perinteinen seikkailupeli.

Muita mieleentulevia nimikkeitä ovat ainakin Sam & Max (mietin vielä hankinko Season 1:n Steamin tarjouksesta), Syberia (Double Pack Steamissa houkuttelee...) ja aiemmin mainitsemani Another Code sekä sen Wiille julkaistu jatko-osa. Mikään huikea kokemushan tuo AC ei missään nimessä ole, mutta viehättävä ja sympaattinen pikku seikkailu kuitenkin. Jatkis pitäisi jostain metsästää kynsiin.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Cyna - 07.06.12 - klo:20:50
Pyörittelen tässä Last Windowin koteloa käsissäni. Kertokaapa voiko tätä pelata ilman että on pelannut Hotel Duskia?
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Detonat - 07.06.12 - klo:21:07
Voi, muttei kannata. Siinä menettää liikaa juo.nesta ja vitseistä
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Garo - 07.06.12 - klo:21:09
Last Window toimii mainiosti itsenäisenä seikkailuna, mutta spoilaa Hotel Duskia jonkun verran. Jos löydät HD:n kohtuuhintaan kannattaa mieluummin ostaa ja pelata se läpi ensin.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Coconuut - 07.06.12 - klo:21:15
Kuvittele pelaavasi Apollo Justice ennen Phoenix Wright -trilogiaa. Niin.

(click to show/hide)
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Cyna - 07.06.12 - klo:22:28
Whaa, kyllähän minäkin pelasin Apollon ennen Wrighteja! Ja tuossa tapauksessa homma toimi erinomaisesti, jopa yllättävän hyvin. Esimerkiksi en tunnistanut Phoenixia alussa häneksi, ja hämmästyin aidosti kun Judge hänet tunnisti. Erittäin mielenkiintoinen asetelma siis, enkä menettänyt mitään tai spoilaantunut mistään.

Mutta jos Last Window tosiaan spoilaa HD:tä niin taidan sitten metsästää sitä HD:tä ensin. Varmaankin on aika kiven alla tuo peli...
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Dragon - 08.06.12 - klo:01:46
Onkos Another Codet hankinnan arvoisia? Ja samaa kysymystä kuin ylempänä, eli voiko sarjan jatko-osia pelata erikseen?
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Garo - 08.06.12 - klo:05:11
Hankinnan arvoisia kumpikin. Ensimmäinen osa on melko lyhyt (uudelleenpeluuarvoa tosin on ainakin sen yhden lisäkierroksen verran), eivätkä sarjan tarina ja hahmot yllä mielestäni aivan Kyle Hyden seikkailujen tasolle, mutta molemmat pelit ovat silti kelpo viihdettä ja käyttävät hyväkseen DS:n ja Wiin uniikkeja ominaisuuksia melkeinpä paremmin kuin mitkään muut pelit kyseisillä alustoilla. Tässäkin tapauksessa jatko-osa toimii varsin hyvin itsenäisenä seikkailuna, mutta spoilaa vielä enemmän asioita ensimmäisestä osasta kuin Last Window.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Cyna - 14.02.13 - klo:14:38
Hotel Dusk meni läpi. Spoilereita edessä.

Olihan se hyvä, mutta jäin kaipaamaan niin paljon enemmän. Pelillisesti varsinaisia pulmia ei ollutkaan aivan järjettömiä määriä, ja nekin mitä oli olivat varsin nopeasti ratkottuja. Päällimmäisenä jäi mieleen se sähkölaatikko, jossa piti kahta kytkintä nostaa samanaikaisesti, ja tietenkin lopun dekrypterikone (tosin en vieläkään tajua mitä juonellista järkeä on siinä että kirjeen lopussa oli edes moinen tekstinpätkä). Muistelin, että Another Codessa oli vaikka mitä gimmickiä ja brainteaseria, tosin ehkä muistan väärin.

Mutta niin juoni. Yleisesti, se ei imaissut mukaansa. Missään vaiheessa ei tullut pakonomaista "vielä yksi chapteri" -menoa, minkä pitäisi olla VN:lle hyvin tyypillistä. Vaikkapa Ace Attorneyt pitivät otteessaan aamutunnille asti. Hahmot on kyllä kieltämättä kaikki sidottu taustajuoneen, Jeff taisi olla ainoa selvästi irrallinen hahmo, ja nyt kun mietin, niin oliko Helen, Alan ja Summer -skenaariokin irtonainen? Joka tapauksessa hahmot oli hyvin herätetty eloon, osaksi kiitos todella upean ja uniikin animoinnin.

Peli ei onnistunut yllättämään minua missään vaiheessa, mikään käänne ei tullut shokkina. Ehkä sitten mietin liikaa eteenpäin, päässäni olevat twistit olisivat olleet paljon mielenkiintoisempia, kuin mitä peli tarjosi. Olisin voinut lyödä vetoa, että joku hotellin asukkaista osoittautuu henkilöksi, josta on vain puhuttu, esimerkiksi Iris olisikin Grace, Mila olisikin Jenny tai Dunning olisikin Evans. Ehkäpä sen voisi ottaa tietynlaisena yllätyksenä, että näin ei tapahtunutkaan. Joka tapauksessa, pelissä ei minusta ollut juuri sellaisia "oh snap!" -hetkiä, vaan käänteet joko näki mailin päästä, tai sitten niitä ei ollut alkuunkaan. Tämä kaikki tosin voi johtua siitä, että tietoisesti yritin ennustaa pelin juonenkäänteitä reilusti etukäteen, ihan vain kokeilumielessä, miettiä, mihin tämä kaikki lopulta johtaa ja miksi peli on rakennettu näin. Tämäkö heikensi pelikokemustani?

Mutta kuten sanottu, oikein hyvä peli kyseessä, nyt tekee mieli mennä asustamaan yöksi jonnekin pieneen hotelliin. :]
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Garo - 14.02.13 - klo:16:14
Mites, meinasitko seuraavaksi siityä Viimeisen Ikkunan kimppuun? Tarinaltaan moni taitaa pitää sitä huonompana kuin Duskia, mutta ainakin puzzlepuolella se tarjoaa enemmän, sillä yllättävän moniin pähkinöihin löytyy ainakin 2 erilaista ratkaisua ja pulmat olivat muistaakseni muutenkin hitusen vaikeampia.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Cyna - 14.02.13 - klo:16:45
Ennen pitkään juu, pienen tauon ajattelin pitää tässä välissä.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Tapza - 14.02.13 - klo:17:53
Another Code on pulmaosastolla Kyle Hyde -pelejä parempi ja kekseliäämpi.

Hotel Duskin juoni ei sinänsä perustu yllättäviin käänteisiin, enemmänkin se on sellainen, jossa aluksi kaikki on irrallista ja mistään ei tiedetä mitään ja lopulta kaikki sitten solmitaan yhteen ja tuloksena syntyy (tavallaan) johdonmukainen tarina.

Yksikään hahmo ei sikäli ole irrallinen, että kaikki liittyvät muistaakseni jollain tavalla taustajuoneen, jopa Jeff. Last Windowissa on pari hahmoa, joilla ei oikeasti ole tarinan kanssa yhtään mitään tekemistä, minkä takia en pidä peliä yhtä tyydyttävästi kirjoitettuna. Harmi kuitenkin, jos tarina ei imaissut mukaansa, omalla kohdallani peli oli hyvinkin koukuttava ja hahmot niin aidon tuntuisia (todella harvinaista videopeleissä), etten aina edes kunnolla tiedostanut pelaavani peliä. Mielestäni pelin kaikki viehätys rakentuu juurikin juonen ympärille, joten sinänsä on mielestäni aika yllättävää, että tätä voi edes pitää hyvänä jos tarina ei kiinnostanut siinä määrin kuin vaikka Ace Attorney -peleissä.

Tämänkin viestin kirjoittaminen herätti miellyttäviä muistoja HD:n vuosien takaisesta läpipeluusta. Voi Cing...
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Coconuut - 14.02.13 - klo:19:26
Itse taisin pitää Last Window'sta enemmän kuin Hotel Duskista. Cyna voinee siis suosiolla jättää pelaamatta, hehee.  :P
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Cyna - 14.02.13 - klo:19:37
No miten se Jeff sitten liittyi kuvioon? Hän oli varastanut isänsä rahat ja lähtenyt käpälämäkeen. Kyle suostutteli toisiin ajatuksiin, happy end. En muista edes Jeffin teoilla olleen mitään vaikutusta päätarinaan.

Ja siis totta kai juoni kiinnosti, vertasin vain peliin jossa se kiinnosti enemmän.

Cyna voinee siis suosiolla jättää pelaamatta, hehee.  :P

Lopetin tuon viljelyn koska sanoit suoraan, ettei se ole kivaa. Nyt olet itse viljellyt sitä n. jokaisessa asiassa. Mitä oikein haluat minusta?

: ) anteeksi, pieni nostalginen katse taaksepäin. -Kookoksesi
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Garo - 14.02.13 - klo:19:57
Minusta on mukava, että pelanneiden kanta ei ole tylsän yksipuolinen, vaan toiset pitävät enemmän ensimmäisestä, toiset toisesta osasta.

Itse olen vähän kahden vaiheilla. Taisin jo aiemmin kirjoittaa, että Duskin päämysteeri on kiinnostavampi. Tapahtumissa on myös tiiviyden ansiosta parempi "flow", kun taas Last Windowssa asiat eivät välillä tunnu etenevän mihinkään. Pidän silti siitä, miten jatko-osa on syväluotaavampi, mitä tulee itse päähenkilöön ja tämän ajatusmaailmaan. Kyle Hyde on tästä syystä hahmona Last Windowssa jokseenkin kiinnostavampi kuin Duskissa.

Hotel Dusk on tullut läpäistyä kaksi kertaa, Last Window kolme. Silti, kun ajattelen kumman pelaisin taas mieluummin läpi, vastaus on Last Window. Jokin siinä lopulta vetoaa enemmän kuin ensimmäisessä osassa.

No miten se Jeff sitten liittyi kuvioon? Hän oli varastanut isänsä rahat ja lähtenyt käpälämäkeen. Kyle suostutteli toisiin ajatuksiin, happy end. En muista edes Jeffin teoilla olleen mitään vaikutusta päätarinaan.
Mikäli oikein muistan, Jeffin isällä oli joitain kytköksiä Nileen.

Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Cyna - 14.02.13 - klo:20:24
Ai no, silti aika mitätön kytkös. En silti sanoisi, että kaikki hahmot olisivat kytköksissä juoneen.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Tapza - 14.02.13 - klo:20:37
Jeffistä:
(click to show/hide)

Last Window kieltämättä syventää päähahmoa ja tarinan henkilökohtaisempi fiilis on kiinnostava. Hahmotkin ovat pääosin ihan hyvin kirjoitettuja. Mielestäni peli ei silti ole millään osa-alueella selkeästi edeltäjäänsä vahvempi. Kokonaisuus on hajanaisempi, eikä päämysteeri tai juoni yleensäkään yhtä kiinnostava. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole antaa pelistä negatiivista kuvaa, itsekin kun vain vertaan sitä peliin, josta pidin enemmän.

Suurin osa ei muuten tunnu näiden pelien musiikeista välittävän, mutta minusta ne ovat varsin tunnelmallisia. Tämän (http://www.youtube.com/watch?v=CErqPU_s_u0) kuuntelu on joka kerralla inspiroiva, jopa herkistävä kokemus. Last Windowista tämä (http://www.youtube.com/watch?v=YdEDhMcT-sU) puolestaan on jäänyt parhaiten mieleen.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Garo - 14.02.13 - klo:21:16
^ Itse tulee yllättävän paljonkin kuunneltua näiden soundtrackeja, vaikken niitä esim. missään arvostelussa ole lukenut suuremmin ylistettävän. Musiikkipuolella Last Window vetää muuten mielestäni pidemmän korren, vaikkei laskettaisikaan uudelleenkäytettyjä ja remiksattuja biisejä. Mainittavia ainakin Silent Tears (http://www.youtube.com/watch?v=KcUsTxfMLoU), Promise (http://www.youtube.com/watch?v=IRcfP2y5u2w) (jos muuten joskus voitan lotossa, pyydän varmasti jotain ammattilaista tekemään soittorasian joka soittaa Music Box versiota (http://www.youtube.com/watch?v=dgRz9aRpHCo)) ja Streets Have Memory (http://www.youtube.com/watch?v=UyVOfgTlmvs).
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Coconuut - 14.02.13 - klo:21:29
ja Streets Have Memory (http://www.youtube.com/watch?v=UyVOfgTlmvs).
Oi Oi Oi Oi Oi.

Huh. Siis kaikki Last Window'n parissa koetut fiilikset tuli kertarysäyksellä takaisin, kun toi smoothius lähti pyörimään. Pakko pelata molemmat Hyde-seikkailut ensi kesänä uudestaan!
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Tapza - 14.02.13 - klo:22:07
Joo, tuo Silent Tears on varmaan pelin paras biisi. Todella kaunis. Itse en kyllä muuten osaa soundtrackeista valita parempaa.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Dragon - 14.02.13 - klo:22:11
Ensimmäistä Hotel Duskia pelanneena voisin lisätä että The Last Sleep (http://www.youtube.com/watch?v=BwdCg8Gqqfk) ja kohtaus jossa kyseinen kipale saivat kyllä kylmiä väreitä aikaan.
(click to show/hide)




Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Cyna - 14.02.13 - klo:22:18
Jeffistä:
(click to show/hide)

No okei, toi Milan, mutta olisi Mila muutenkin varmasti päässyt hotellille. Ja siis, ei minulla ole mitään ongelmaa sen kanssa, että kaikki hahmot eivät liity päätarinaan, minusta on vain väärin sanoa, että ne liittyvät.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Garo - 14.02.13 - klo:22:22
Ensimmäistä Hotel Duskia pelanneena voisin lisätä että The Last Sleep (http://www.youtube.com/watch?v=BwdCg8Gqqfk) ja kohtaus jossa kyseinen kipale saivat kyllä kylmiä väreitä aikaan.

Odotin muuten ekalla kerralla jostain käsittämättömästä syystä löytäväni sieltä viimeisen oven takaa jotain tämän (http://conceptart.org/forums/attachment.php?attachmentid=476392&stc=1&d=1222615087) tapaista. Pääsi vissiin unohtumaan sellainenkin mitätön seikka, että täällähän ollaan keskellä autiomaata  :P
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Tapza - 14.02.13 - klo:22:30
Ja siis, ei minulla ole mitään ongelmaa sen kanssa, että kaikki hahmot eivät liity päätarinaan, minusta on vain väärin sanoa, että ne liittyvät.

Riippuu, mitä tarkoitetaan. Myönnän, että on liioiteltua väittää, että kaikki hahmot olisivat osa suurempaa tarinaa. Skenaariot ovat yhtymäkohdistaan huolimatta itse asiassa aika irrallisia joka tapauksessa. Silti, mielestäni sekin, että Nile ja hotelli ovat miltei jokaisessa asiassa taustalla, tuo hommaan tiettyä yhtenäisyyden tunnetta.

Last Windowissa sen irrallisuuden nyt vielä sulatteli, mutta Hotel Duskissa jokaisella hahmolla myös oli jokin, yleensä synkkä, salaisuus ja kiinnostava tarina kerrottavanaan, mitä ei voi sanoa jatko-osan kaikista tuttavuuksista. Yksi sai ainakin tyytyä pelkkään plot devicen rooliin, mikä oli varsin harmillista.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Garo - 14.02.13 - klo:22:46
Omasta mielestäni ei ole edes tarpeellista olettaa, että jokaisella sivuhahmolla pitäisi olla yhtä suuri rooli, varsinkin kun hahmoja on Last Windowssa joltisenkin enemmän kuin Hotel Duskissa (16 vs 13, jos puhelinkeskustelut lasketaan), mikä antaa mielestäni ihan hyvän syyn jättää osa pienempään rooliin. Tietysti voi esittää, että "turhimmat" hahmot olisi voinut sitten jättää kokonaan pois, mutta mielestäni kaikilla Cape Westin asukkailla oli ihan riittävä syy olla olemassa.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Tapza - 14.02.13 - klo:23:20
Ei kyse minusta ole siitä, etteivät kaikki hahmot näyttele yhtä suurta osaa. Hotel Duskissakin joillakin hahmoilla oli pienempi rooli, mutta kiinnostava tarina löytyi silti kaikkien takaa. Se oli mielestäni yksi pelin suurimmista viehätyksistä, kaikki hahmot tuntuivat olevan mukana syystä. Tämän takia onkin melko suuri pettymys nähdä jatko-osan kohtelevan kavalkadiaan huomattavasti laiskemmin. Minusta niitä hahmoja saisi kyllä ihan suosiolla karsia, jos ei jakseta nähdä vaivaa syventää kuin osaa.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Tingle - 14.02.13 - klo:23:34
En tiedä kyseisistä peleistä hevonvittua ja sanomiseni varmastakaan ei liity vittuakaan mihinkään (olenhan vähän humalassakin) mutta siis minua ainakin vituttaa aina mun näennäisesti tarinaan liittyvät pätkät ovatkin lopulta hassusti osa suurta kokonaisuutta. Hohhoijaa.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Tapza - 14.02.13 - klo:23:55
Luultavasti tämä kannattaisi jättää huomiotta, mutta minua kyllä kiinnostaisi kuulla, miksi se on huono juttu? Asia tietysti erikseen, jos se on toteutettu kökösti ja tuntuu pakotetulta.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Tingle - 15.02.13 - klo:00:03
Se saa tarinan tuntumaan kovin keinotekoiselta ja epäuskottavalta. Ei ole kauhean realistista että tarinan osat eivät vain osaa olla toisistaan irrallaan vaan kaikella on suuri mystinen yhteinen syy. Se saa tarinan tuntumaan pelaajaa varten kudotulta tuntemuksien vuoristoradalta, johon on vaikea löytää mitään tarttumapintaa.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Tapza - 15.02.13 - klo:00:14
Epäuskottavaa se on, mutta mielestäni tarina voi olla viihdyttävä tosimaailman säännöistä ja odotuksista irrotettuna kokemuksenakin. Mielestäni täysin irralliset soppaan summanmutikassa läntätyt kohtaukset eivät ole erityisen tyydyttävää tarinankerrontaa. Ei kaiken tietenkään aina tarvitse liittyä kaikkeen, mutta jos yhteys tuntuu edes jollain tasolla luonnolliselta, en väittäisi kokonaisuutta keinotekoiseksi.

Aiemminkin olen sanonut, että Last Window on juuri tuolta näkökantilta tarinoista realistisempi. Tarinankerronnallisesti se ei kuitenkaan ole mielestäni erityisen tyydyttävää, että mukaan heitetään juttuja jotka eivät tunnu palvelevan muuta tarkoitusta kuin tarinan jarruttelua ja fokuksen siirtämistä pois kohtalaisen kiinnostavasta pääjuonesta.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Cyna - 15.03.13 - klo:22:15
Last Window pelailun alla ja halusin mainita jotain ennenkuin unohdan.

Nämä pelit osaavat luoda tunnelmaa. Huomasin nauttivani suuresti ihan vain Kylen kotirakennuksessa oleskelusta ja hahmoille puhumisesta, vaikka mitään jännää ei varsinaisesti ole tapahtumassakaan. Todella rentouttavaa vain mennä rakennuksen ravintolaan ja tilata älyttömän söötiltä tarjoilijatytöltä burgerin ja istahtaa vakiopaikalleen. Eli jos Ace Attorneyn jälkeen tekee mieli opiskella lakimieheksi, Hotel Duskin jälkeen tekee mieli mennä vaatimattomaan hotelliin yöksi, ja Last Windowin jälkeen tekee mieli mennä asustelemaan piskuiseen kerrostaloasuntoon. Erittäin jännä miten peli onnistuu tässä, paperilla tämä kuulostaisi puuduttavan tylsältä. Ja joillekin se ehkä onkin. Tällaista kuulin vaikkapa Heavy Rainin alusta, monet moittivat sitä liian hitaaksi tai jopa turhaksi. Itsehän otin kaiken irti tallustellessani kaikki Ethanin talon huoneet läpi ja ajellessani radio-ohjattavaa autoa olkkarissa. Joku tuollaisessa kiehtoo pirusti. Ehkä vain sitten pelaan näitä pelejä oikeassa tunnetilassa, sängyssä ennen nukkumaanmenoa.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Cyna - 22.03.13 - klo:00:49
Pari satunnaista pointtia.

Tuo biljardipeli oli kyllä suurinta bullshittiä ikinä. Täysin tuuripeli ja hävisin jokaisen matsin. Stna.

Noinkohan maailman uteliain Dylan ei kirjeen nähtyään sitä pöydän alta napannut... Oliko kirjeessä edes nimeä, jolle se olisi osoitettu? Joka tapauksessa aika epäilyttävää. >:o

Kehittelin jo päässäni rageviestiä, jossa syytän koko resettiä. Pitkälle peliin ei ollut sanaakaan Hotel Duskista saati sen tapahtumista, mutta okei nyt kun Mila tuli takaisin kuvioihin niin joo spoilaahan tämä. Olen siis kiitollinen varoitteluista. Tähän väliin vielä se joka viestin pakollinen nuutti-dissaus, Apollo Justice ei tod spoilaa mitään Phoenix Wrighteista, toisin kuin nämä. Huono vertaus sietäisit saada selkääsi. >:(

Mila ei kyllä yhtään näytä samalta mitä HD:ssä. Eikös tapahtumista ollut jtn vuosi, ettei se vanhenemistakaan ole. Ja voisin vannoa että Milan hiusten annettiin ymmärtää olevan valkoiset, tässä ne olivat vaalean ruskeat. No, onhan se voinut ne värjätä mutta kuka täysjärkinen muka coolit valkoiset hiukset värjäisi. Tai sitten valkoinen oli värjätty ja ruskea on luonnollinen väri, mutta miksi muistinvikainen mykkä tyttö olisi värjännyt hiuksensa sdlkjglkdfged

Ja Rachel, hitto mikä horo. Vihjailee ja flirttailee pitkin pelisarjaa ja sitten kun Kyleltä lähtee katto päältä niin ei edes harkitse ottavansa häntä väliaikaisesti omaan kotiinsa asumaan. "Dyyd" niinkuin vehmu sanoisi. Ja vaikka heidän suhteensa onkin varsin hämärän peitossa yleensäkin, tuntuu kuitenkin että työkavereita läheisempiä he ovat, meinasivathan joulunkin viettää yhdessä.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Coconuut - 22.03.13 - klo:01:42
Tähän väliin vielä se joka viestin pakollinen nuutti-dissaus, Apollo Justice ei tod spoilaa mitään Phoenix Wrighteista, toisin kuin nämä. Huono vertaus sietäisit saada selkääsi. >:(
En maininnutkaan mitään spoilereista. Tarkoitin vain, että vanhojen hahmojen paluu ruudulla on paljon siistimpää, kun tietää mitä seikkailuja on aiemmin koettu. Tuskinpa Mila olisi sinua paljoa liikuttanut, jos hän ei olisi sinulle tuttu Hotel Duskin tapahtumista.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Cyna - 22.03.13 - klo:02:25
Toki juu, mutta ajattelin sen olevan itsestäänselvää, että kysyn tuota nimenomaan spoilerien takia, meinaan että minkä muunkaan takia? Apollo ja Phoenix toimivat ihan kumminpäin vain pelattuna, koska ovat täysin erillisiä tarinoita, eivätkä spoilaa toisiaan. Kylen seikkailut tulee nimenomaan kokea oikeassa järjestyksessä, melkein samaa tarinaa kun ovat.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Tingle - 22.03.13 - klo:14:19
Eli jatko-osassa vanhan hahmon cameo on siistiä (peräti siinä määrin että pelit pitää pelata järjestyksessä). Mutta vastaavaa efektiä ei tietenkään synny, kun jatko-osassa nähneen hahmon näkeekin alkuperäisessä pelissä. Kidding or kidd ding?
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Detonat - 22.03.13 - klo:15:47
Astunen trolliin, mutta ihan sama.

En muista milloin olisin viimeksi pelannut jatko-osan ennen ensimmäistä osaa (voi olla etten koskaan). Jos cameo on tarkoitettu juuri edellisen osan pelanneille, niin jatko-osalla aloittaneiden fiilikset cameon aikana vaihtelevat todennäköisesti välillä "no kuka vittu tää on, ja miks tälle pitää uhrata aikaa pelistä", "onkohan tää turha ja yksittäinen sivuhahmo, cameo edellisestä pelistä, vai sequel(prequel)hook?". Sitten jos/kun pelaa edellisen osan, ja cameon tehnyt hahmo esitellään, on olo sillee ok. Sitten hahmoa syvennetään ja muuta vastaavaa. Lopputulos on se, että ensin pelatun jatko-osan aikana ei siitä piitata paskankaan vertaa, mutta ensimmäisen osan aikana hiukan enemmän.

Jos siis oletetaan, että cameo on arvoltaan aikaisempi nautinto*2, ensimmäisen pelin aikana hahmosta nauttiminen on 1 ja cameo on hahmonkehitykselliseltä nautintoarvoltaan vaikkapa 0,2 (koska hahmoa ei juurikaan syvennetä, sillä kyseessä on cameo), näyttäisi kehitys tältä:
Ensimmäisen pelin ensin pellanneella hahmon lopullinen nautintoarvo on 1+(1*2+0,2)=3,2
Jatko-osan ensin pelanneelle taas 0,2+(0,2*2+1)=1,6

Pelit oikeassa järjestyksessä pelannut nauttii siis hahmosta kaksi kertaa enemmän.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Tingle - 22.03.13 - klo:16:08
Rakkaan hahmon näkeminen vilaukselta on viisi kertaa parempaa kuin selvittää, millainen tarina sarjalle ilmeisesti merkityksellisellä, mutta mystiseksi jääneellä hahmolla on. ok.

Eikä hahmonkehityskään välttämättä mene tuossa järjestyksessä. Vertaa Ema Skye Ace Attourneyssa. (Ja Phoenixinkin persoonasta vedetään vasta Apollossa mitään irti. Alkuperäisessä trilogiassa jätkä on pelkkä pahvilappu.)
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Cyna - 23.03.13 - klo:18:55
Huoh Claire, ensin kysyt mua puhumaan isälles ex-vaimostasi, ja sitten kun isäs pyytää mua kysymään sulta jotain niin pinpirage "ai isä pisti sut tekee likaset työnsä hv hv". Ok kiiti moi.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Dragon - 24.03.13 - klo:23:00
Hei muistattekste ku Tim Schafer sai ison kasan rahaa internetin asukkailta tehdäkseen pelin? Tänään kyseisestä pelistä nimittäin julkistettiin infoa!

Lainaus
Broken Age is a point-and-click adventure telling the stories of a young boy and girl leading parallel lives. The girl has been chosen by her village to be sacrificed to a terrible monster—but she decides to fight back. Meanwhile, a boy on a spaceship is living a solitary life under the care of a motherly computer, but he wants to break free to lead adventures and do good in the world. Adventures ensue.

mitähän hittoa, olen jo muutaman vuoden ajan päässäni miettinyt tarinanpoikasta joka muistuttaa hiukan tuota poikaa avaruusaluksessa.
-Lähteenä Kotaku (http://kotaku.com/5992166/tim-schafers-double-fine-adventure-game-revealed-meet-broken-age)
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Coconuut - 15.01.14 - klo:17:02
Broken Age: Act 1 pelattu. Aivan uskomattoman kaunis ja persoonallinen peli, jota ei voi kuin suositella seikkailupelien ystäville. Sopii myös varsin hyvin ensikertalaisille, sillä pulmat ovat aika vauvvva-vaikeustasoisia.

Julkaisu ainakin PC:lle tämän kuun 28. päivä. Act 2 saapuu sitten huhtikuussa.

Ensimmäinen oikeasti hieno juttu, joka on Kickstartterista tulla tupsahtanut. :)
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Ingoo - 15.01.14 - klo:17:58
Pelailin tuossa 15minuuttia ja täytyy todeta , että ainakin arttipuoli on kunnossa.
Erittäin kivan oloinen teos.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Garo - 03.02.14 - klo:00:37
Vetäisin just itsekin Broken Agen ykkösaktin. Toivottavasti lopputekstien jälkeen ei tullut mitään, sillä en jaksanut odotella yhdeksäntuhannen kilometrin pituisen tukijalistan ohivierimistä.

Artti on tosiaan nättiä. Sääli vain että animaatiopuoleen ei näytä jääneen hirveästi rahoitusta ääninäyttelijöiden palkkaamisen jälkeen, sillä sen verran töksähtelevästi hahmot paikoin liikkuvat. Kiva lopputwisti, odottelen kakkosaktia semi-innokkaasti.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Coconuut - 04.08.14 - klo:00:03
Lisää Kyle Hydeä? JOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO jos vain sais (http://www.gonintendo.com/s/234342-cing-s-ex-vice-president-about-talks-about-studio-s-closure-and-kyle-hyde)
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Coconuut - 03.03.15 - klo:21:58
Double Fine Adventure -dokumentti on nyt virallisesti tubessa. Uusi jakso joka tiistai ja torstai. (http://www.youtube.com/playlist?list=PLIhLvue17Sd7F6pU2ByRRb0igiI-WKk3D)

Act 2 tulee varmaankin ensi kuussa.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Garo - 01.05.15 - klo:00:06
Broken Agen toinen näytös läpäisty. En muista ykköstä enää kovin tarkkaan, mutta olen aika varma että kakkonen oli vaikeampi. Suuri osa ajasta meni jumittaen ja miettien, mitä esinettä enää voisi missäkin käyttää. Piti turvautua foorumiapuun kun
(click to show/hide)
joten sanokaa mitä sanotte, mutta itse väitän, että tuo on huonoa pelisuunnittelua (vaikka kyseessä onkin genre, jossa pitäisi tajuta yrittää kaikkea).

Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Coconuut - 11.03.16 - klo:18:09
Adventure game CHASE revealed, developed by ex-CING staff (http://gonintendo.com/stories/253874-adventure-game-chase-revealed-developed-by-ex-cing-staff)
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Garo - 11.03.16 - klo:19:45
Hyde ja Rachelhan ne siinä. Tätä täytyykin pitää silmällä. Tuolla mainitaan nimeltä ainoastaan ohjaaja, mutta näytteen perusteella arvaisin Satoshi Okubon vastaavan jälleen soundtrackista.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Tapza - 11.03.16 - klo:20:20
Kiinnostaa.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Tapza - 27.07.16 - klo:20:08
Pelasin Hotel Duskin ja Last Windowin läpi uudestaan. En jaksa jaaritella hirveästi, mutta tiivistettynä voisi todeta, että Hotel Dusk tuntui huonommalta kuin viimeksi ja Last Window vuorostaan paremmalta. Tämä johtunee osittain siitä, että Hotel Duskin juoni oli paremmassa muistissa. Edellisestä läpipeluukerrasta on varmaan 8 vuotta, ja paljon olin toki unohtanut, mutta hahmot ja juonikuviot olivat silti jääneet paljon paremmin mieleen kuin Last Windowin vastaavat. Hotel Duskin olen läpäissyt kahdesti (ja aloittanut muutaman kerran alusta, mutta lopettanut kesken), Last Windowin vain kerran.

Joskus olen tainnut kritisoida jatko-osan hahmoja ja tarinaa. Loppujen lopuksi Last Windowin tarina, vaikka sekin epäuskottava, nojaa kuitenkin huomattavasti vähemmän absurdeihin yhteensattumiin kuin Hotel Duskin. Mukana on enemmän hahmoja, joiden taustatarina ei liity pääjuoneen. Tämä on paitsi uskottavampaa, myös ihan ok juonen vetävyyden kannalta, koska hahmot ovat hyvin kirjoitettuja. Ainoastaan Charles on mielestäni täysin yhdentekevä. Uskoisin, että erilaisia animaatioita on myös enemmän kuin Hotel Duskissa, joten hahmot tuntuvat eläväisemmiltä. Musiikit ovat molemmissa peleissä erittäin hyvät, mutta Last Window taitaa vetää pidemmän korren silläkin osa-alueella.

Loppujen lopuksi pidän silti Hotel Duskin tarinaa hiukan kiinnostavampana ja tyydyttävämpänä. Näiden läpipeluujen jälkeen olen kuitenkin myös huomannut, etteivät juonenkäänteet ja mysteereihin saadut ratkaisut ole jutun pointti. Tunnelma, hahmot ja useimpien hahmojen taakse kätkeytyvät tarinat ovat. Molemmat pelit ovat ajoittain kiusallisen melodramaattisia, ja juonista on helppo löytää aukkoja ja epäloogisuuksia, mutta niiden maalaama maailma kaikkine asukkaineen on kiinnostava ja eläväinen.

Negatiivisempi huomio on se, että peleinä kumpikaan ei toden totta ole kovin vahva. Audiovisuaalinen toteutus on niin iskevää, etten välttämättä sanoisi, että näiden olisi parempi olla kirjoja, mutta varsinainen pelaaminen on yhtä kaikki istutettu melko huonosti tarinaan. Puzzlet ovat lähinnä hauskoja gimmickejä, eivät kovin oivaltavia tai hyvin juoneen sidottuja, ja game overit ovat välillä aivan vitun typeriä. Vaikka pelimaailman tutkiminen onkin tunnelmallista, on ympäristöjen ronkkimisen viihdyttävyys helppo kyseenalaistaa. Hotel Duskissa on ainakin yksi kohta jossa pelaajan eteneminen saattaa keskeytyä yksinkertaisesti siksi, ettei peli anna mitään infoa siitä mitä seuraavaksi tulisi tehdä. En syytä ketään, joka jättää jommankumman pelin kesken turhauduttuaan yllä mainittuihin asioihin.

Kaikesta huolimatta olen fani ja harmissani siitä ettei pelisarja taida enää jatkua. Toivottavasti 3DS:lle ilmestyvä Chase tarjoaa samankaltaisia fiiliksiä kuin nämä Hyden seikkailut. Siitä on muuten trailerikin olemassa. Pelihän on jo julkaistu Japanissa.

https://www.youtube.com/v/H0vUM0tZkfI

Jaarittelinpa kuitenkin.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Coconuut - 17.09.16 - klo:13:33
Chase: Cold Case Investigations ~Distant Memories~ julkaistaan Euroopassa 13.10.16! (https://www.facebook.com/AksysGames/posts/10153909317064786)  :)
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Tapza - 20.11.16 - klo:22:13
Chase osoittautuikin sitten kuuden euron hintaiseksi latauspeliksi, jolla on pituutta suunnilleen saman verran kuin Ace Attorney -pelien ensimmäisillä episodeilla. Laatukin on samaa luokkaa: kiva ja napakka kokonaisuus, jonka aikana tutustuu keskeisiin hahmoihin ja maailmaan ja joka jättää fiiliksen, että seuraavaksi luvassa on jotain huomattavasti parempaa ja kiinnostavampaa. Valitettavasti tällä kertaa ei ole, tai jos on, sitä saadaan odottaa tovi.

Ei pelissä mitään kauhean huonoa ole. Hahmoilla on persoonallisuus, juoni etenee, ratkaisuissa on järkeä ja musiikki on tunnelmallista. Mutta kyseessä on silti kuin tv-sarjan pilottijakso tai kirjan ensimmäiset pari lukua. Kiinnostus on herännyt, mutta maailma ei vielä ole imaissut täysin sisäänsä. Jos tälle jatkoa tulee, niin odotan mielenkiinnolla, mutta en ole varma pystynkö suoranaisesti suosittelemaan tätä. Hinta on alhainen, mutta ei ehkä riittävän alhainen.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Tingle - 20.11.16 - klo:22:14
Latasin itsekin tämän, en ole vaan pelannut.  *whistle*
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Garo - 20.11.16 - klo:22:42
Aika samoilla linjoilla Tapanin kanssa. Lisäisin kuitenkin vielä, että dialogi oli mielestäni jossain määrin tönkköä tai latteaa, eikä varsinaista pelattavaa ollut nimeksikään, vaan kyseessä on melkeinpä puhdas visuaaliromaani (tai noh, romaani ja romaani...)

Satoshi Okubon tunnistettava musiikki on ehdottomasti pelin parhaita puolia. Hotel Dusk ja Last Window -muistot tulvahtivat välittömästi mieleen.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Tapza - 20.11.16 - klo:23:55
Dialogi ei minustakaan ollut aiempien pelien tasolla, vaikka ei se häiritsevän huonoakaan ollut. Ehkä vika on kääntäjissä.

Niin, pelattavaa on tosiaan sen verran, että muutamassa kohdassa pitää tökkiä ruutua samaan tapaan kuin Ace Attorneyn rikospaikkatutkimuksissa. Keskusteluissa on myös muutamia valintoja joissa on ilmeisesti mahdollista valita väärin, mutta oikea vaihtoehto on kyllä aina aika päivänselvä.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Tapza - 22.02.18 - klo:01:18
Pelasin tämän Another Coden jatko-osan elikkäs siis Another Code R – A Journey into Lost Memories -nimisen pelikokonaisuuden juuri äsken, lähestulkoon vuosikymmen alkuperäisen julkaisun jälkeen. Odotin tätä peliä joskus mielenkiinnolla (tarkistin asian vanhoista foorumiviesteistäni), koska pidin ensimmäisestä osasta ja Cingin tuotannosta muutenkin. En kuitenkaan hankkinut peliä ikinä, koska... niin...

Noh, olisi ehkä kannattanut pelata nuorempana, kun ei ollut kyyninen paska ja videopelitarinat imivät paremmin mukaansa. Näin vastuullisena aikuisena koettuna peli oli vuoroin pitkäveteinen ja banaali, vuoroin melodramaattinen ja hölmö. Jälkimmäiset hetket jäivät mieleen positiivisempina, koska niiden aikana peli oli sentään myös viihdyttävä.

Olin varautunut n. 10 tunnin kompaktiin pelikokemukseen, mutta aikaa vierähtikin kaiken kaikkiaan lähes vuorokauden verran siis ei jumalauta... toki olen hidas ja vammainen, mutta luotettavan verkkosivuston How Long to Beatinkin mukaan ihmisillä kului pelin läpipeluuseen keskimäärin 16,5 tuntia. Se tuntuu aika paljolta, kun sen suhteuttaa ensimmäisen osan kohdalla ilmoitettuun viiteen tuntiin.

Verraten pitkää kestoa voisi ehkä perustella toteamalla, että tarinassa on paljon enemmän hahmoja ja sivujuonia, mutta ikävä kyllä suurin osa niistä on aika joutavaa tavaraa. Tämä on harmillista, sillä varsinainen pääjuoni on korni ja hölmö, mutta myös ihan viihdyttävä ja kiinnostava. Vaan sitten kun seokseen heitetään tämä kaikki sivutauhka niin huh huh sentään siis jos Hotel Duskin ja Last Windowin keilaus- ja biljardiminipelit tuntuivat joutavalta ajanhukalta niin tässäpä on tarjolla samanlaista paskaa useiden tuntien edestä. Onpas mukavaa seurata vaivaannuttavan kehnosti kirjoitettua nuorisodialogia, jonka ainoa tarkoitus on syventää hahmoa, jolla ei ole minkäänlaista olemassaolon oikeutusta koko tarinassa. Ja onpas mukavaa juosta ympäri pelimaailmaa etsimässä puhdasta vettä, jonka avulla päähahmo pystyy valmistamaan flunssalääkkeen yhtäkkiä sairastuneelle sivuhahmolle, joka olisi ihan hyvin voinut jäädä punkkaan makoilemaan loppupelin ajaksi. Tämä huomattavan osan peliajasta mukana roikkuva sidekick on nimittäin myös sangen turha, ja yksi hänen taustatarinaansa kytkeytyvä sivujuoni niin irrallinen ja hölmö, että voisi kuvitella käsikirjoittajan pilailevan.

Vaan entäpä pulmanratkonta? Parhaimmat puzzlet ovat oikein hauskoja ja nokkelia, ja niissä hyödynnetään genren tai siis pelilaitteen uniikkeja ominaisuuksia yhtä viihdyttävästi kuin alkuperäisessä pelissäkin. Ikävä kyllä näitä valopilkkuja saa odottaa pelin loppupuolelle asti. Sitä ennen tarjoillaan lähinnä tylsää wigglewagglea tai muuta yhdentekevää, ja kun kontrollit ovat yhtä täydelliset kuin Wiin liikkeentunnistuspeleissä keskimäärin, on turhautumiselta hankala välttyä.

Kaiken kaikkiaan pelistä jäi kuitenkin ihan kiva maku suuhun, olenhan pohjimmiltani tunteellinen höpsö, joka tykkää jännittävistä ja hahmovetoisista seikkailukertomuksista silloinkin, kun niissä on kosolti ongelmia. Pitäisin pelistä enemmän, jos se olisi huomattavasti lyhyempi: en ole varma, tapahtuiko parin ensimmäisen ja kolmen viimeisen chapterin välissä mitään oikeasti merkityksellistä tai kiinnostavaa. Tarinassa on kuitenkin kiinnostavia elementtejä, ja hahmotkin toimivat silloin tällöin. Kun mukana vielä on muutamia oikeasti kivoja puzzleja, on lopputulos se, että en koe täysin haaskanneeni aikaani. Siihen on pakko olla tyytyväinen.
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Detonat - 15.07.18 - klo:14:47
Pelasin Grim Fandangon remasterin tässä parin viimepäivän aikana.

Kohtuullisen nopea keikka, kun olin alkuperäisen pelin nuorempana pelannut, niin puzzlejen ratkaisut palasivat nopeasti mieleen. Kerran jopa niin nopeasti, että piti miettiä miten ko. puzzle juonta edistää. Lähinnä hämmensi miten nuorempana on ratkaisun keksinyt; osa ratkaisuista on niin monen logiikkamutkan takana, että yritystä ja erehdystä on varmasti ollut vaikka kuinka, vaikka peli antaakin aika hyvin vinkkejä kunhan pitää korvansa auki, tutkii kaikki esineet ja puhuu kaikille. Pelatessa huomasi asioita, kuten pieniä yksityiskohtia ja implikaatioita, joita ei nuorena poikana hoksannut. Jotkut vitsit ja viittaukset aukesivat yllättäen ja yritys-erehdys-metodilla ratkaistujen puzzlejen logiikka selvisi. Film Noir -vaikutteita huomasin ja arvostin myös enemmän.

Peliaikaa kului suurinpiirtein yhtä paljon kuin sokkopelatessa, sillä kommenttiraitapätkät katkesivat jos ruutua vaihtoi kesken tekijöiden höpötyksen. Osa kommenteista oli erittäin mielenkiintoisia, osa vähän vähemmän ja osasta teki mieli vain skipata koko jaarittelu.

Tekninen toteutus oli ihan hyvä, ottaen huomioon, että resursseja ja koodia piti kaivella alkuperäisten tekijöiden kotoa ja fanimodeista. Point&Click-käyttöliittymä toimi paria poikkeusta lukuunottamatta ihan hyvin, vaikka aina välillä sitä vanhasta tottumuksesta käyttikin wanhoja tankkikontrolleja. Pelin tappavia bugeja tuli vastaan vain yksi ja siinäkin meni vain puoli tuntia (tai vähän alle vartti, kun vähän kiiruhti puzzlet läpi) hukkaan, kun unohti tallentaa "varmuuden vuoksi".

tosihyväklassikkopeli/5
Otsikko: Vs: Seikkailupelit
Kirjoitti: Tingle - 15.07.18 - klo:21:39
Mulla vissiin on tämä pelii, mutten ole pelannut. Kenties pitää hankkia switchversio erikseen pelaamista varten :P