Rekisteröidy,


niin voit osallistua keskusteluihin
niin foorumilla kuin IRC-kanavallakin.
Rekisteröidy nyt!

Kirjaudu!



Pysy aina kirjautuneena sisälle

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
 1 
 : t√§n√§√§n kello 08:23 
Aloittaja Tube - Uusin viesti kirjoittanut Gendoten
I like all the friendly comments, I am very happy.

 2 
 : t√§n√§√§n kello 08:23 
Aloittaja Tube - Uusin viesti kirjoittanut Gendoten
I want to study about this story very much. It would be great for the guys to educate me.

 3 
 : eilen kello 15:18 
Aloittaja Tingle - Uusin viesti kirjoittanut Tingle

Juuh elikkäs Persona 5

*edit*
Lainaus käyttäjältä: fanik√§√§nn√∂s
The source of a great abyss tears asunder. A path to the Heavens fails to open.
In this age of heresy, when light has perished.
We seek a new mythology.

 4 
 : eilen kello 14:45 
Aloittaja Tingle - Uusin viesti kirjoittanut Tapza
64 on kieltämättä liian korkealla.

 5 
 : eilen kello 12:24 
Aloittaja Tingle - Uusin viesti kirjoittanut Turjake
Ihan hyvä lista mutta pelit ovat väärässä järjestyksessä

 6 
 : eilen kello 11:10 
Aloittaja Kraid - Uusin viesti kirjoittanut Orhyanos
^Todennäköisesti jumitettiin samassa kohdassa. Tuossahan ilmeisesti ratkaisu oli hillua jonkin aikaa tipalleen oikeassa kohdassa, jotta häntä suostui yhteistyöhön. Tai sitten tuo pulma on vähän buginen, en tiedä.

Minä taisin tuon pulman lisäksi jäädä kahteen muuhun kohtaan jumiin, joissa toisen ratkaisu oli mielestäni vähintäänkin kyseenalainen ja sitten suuri ongelma itselleni oli tuo sukeltaminen. How?

Myönnettäköön, että olin lievästi turhautuneessa tilassa edellistä viestiä kirjoittaessani ja olen jo hieman lämmennyt tällä pelille. Tai ainakin olen todella iloinen siitä, että se tuli pelattua. Juonen puolesta tykkäsin tästä enemmän kuin Icosta, mutta SotC on silläkin osastolla itselleni kuitenkin edelleen ykkönen. En usko, että tulen kuitenkaan pelaamaan tätä uudestaan, ellen sitten osta Prota jossain vaiheessa tai ellei tästä sitten tehdä remasteroitua versiota PS5:lle tai tai tai.

 7 
 : eilen kello 03:14 
Aloittaja Tingle - Uusin viesti kirjoittanut Tingle
Ystäväni Turjake oli joutunut kiperään tilanteeseen, ja pyysi tähän neuvoa minulta. Hän sanoi: "Kuules Paavo. Olen pitkään miettinyt, mitkä ovat parhaat Super Mario -sarjan pelit. Minulla on asiasta toki oma mielipiteeni, mutta ennemmin nojaisin asiassa kaltaisesi asiantuntijan näkemykseen. Olethan sinä niin viisas, että kykenet katsomaan Kummisedätkin tylsistymättä". Noh, onhan Odysseykin kohta täällä, joten senkin kunniaksi laitan listaan kaikki läpäisemäni pääsarjan Mariopelit huonoimmasta parhaimaan let's-a-mennään!

21. Super Mario Land 2: 6 Golden Coins
Malliesimerkki siitä, miten mielenkiintoiset ympäristöt ja mukava lastemtunnelma eivät tee hyvää peliä. Kenttäsuunnittelussa ei ole mitään järkeä, kun se vain pistää esteitä ja vihollisia riviin ilman yritystä yhdistää niistä hauskaa temppurataa. Plussapisteet Warion ensiesiintymisestä.

20. Super Mario Bros: The Lost Levels
Ensimmäisen Super Mario Bros.:n kontrollit ja fysiikat eivät olleet vielä täydelliset, mutta onneksi peli oltiin suunniteltu niiden ehdoilla. Noh, mitä tekee Lost Levels noh sehän heittää pelaajaa koko ajan tilanteisiin joista ei selviä ilman oikeaa vauhtia. Aina on tiellä joku salapalikka josta irtoaa myrkkysieni. Koko pelin ainoa tarkoitus on vain ärsyttää. Hyh.

19. Super Mario Sunshine
Super Mario Sunshinen tasohyppelykentät ovat täyttä nautintoa. Ja sitten tajuat, että ne ovatkin vain yksi tehtäväsarja muiden joukossa. Muita sellaisia ovat mm. paskan siivoaminen, vesimelonien pyörittäminen, Chain-Chompin kylvettäminen ja hampaiden peseminen. Siis Mariopeli jossa siivotaan paskaa ei jumalauta tämän luulisi olleen katkeran Segafanin vitsi, mutta Miyamoton mielikuvitusta ei käykään aliarvioiminen. Pelin kentät ovat melko kookkaita ja avaria kuten seikkailupelissä kuuluu jipiii. Harmi, ettei niiden tutkimisesta palkita mitenkään, ellet ole valinnut ensin valikosta oikeaa kolikonkeräystehtävää. Tehtäväsuunnittelu onkin ensiluokkaista: kerää 8 punaista kolikea, kerää 100 keltaista kolikea ja kerää aivan liikaa sinisiä kolikoita. Pelin 120:stä shinesta 55 saadaan kerämäällä kolikeita. Nostalgia on kova tämän pelin kohdalla, mutta rehellisyyden nimissä... jos pelistä noin 1/8 on hyvää niin aika heikosti menee...

Noh, ei hätä ole suinkaan tämännäköinen. Aurinkomatkojen pakettimatkaan kuului nääs kytkynä vesiletku. Noh, vede ruiskiminen on sinänsä ihan toimiva lisä, joskin tähtääminen vaatiikin aina Marion pysähtymistä. Mutta sitten F.L.U.D.D.in leijusuutiin... Muistan elävästi kun muksuna pelasin Sunshinea ensimmäisiä kertoja. Tehtävänä oli kavuta tuulimyllyn huipulle, mikä sinällään ei ole lainkaan hassumpi idea. Matkalla rinteessä oli koloja ylitettäväksi, mutta minä vain lensin niiden yli. Sitten piti hyppiä siivekkeeltä toiselle, mutta minä vain lensin. Käsittämättömän kuvotuksen tunne valtasi sieluni ja ruumiini, tälläistä ei Marioiden pelaamisen pitäisi olla. Toisin kuin kaikkia muita Marion liikkeitä, leijusuutinta on mahdotonta käyttää väärässä tilanteessa, hetkessä tai väärällä tavalla. Ellet sitten tarkoituksella ohjaa itseäsi rotkoon. Se ei ole edes mikään powerup, tai vaadi vauhdin keräämistä etukäteen. Sillä voi myös pelastaa itsensä vaikka olisi jo menosa rotkoon. Mitä kertoo pelistä se, että se on parhaimmillaan silloin kun sen määrittävä ominaisuus on otettu pois päältä?

Tavallaan ihan mukava peli. Ja toisaalta aivan perseestä. En ole koskaan kerännyt pelin kaikkia shineja, eikä sellaiseen todellakaan ole kiinnostusta.

18. Super Mario Run

Yksi parhaista pelaamistani mobiilipeleistä. Rajoittuneet kontrollit käännetäänkin eduksi, ja sen varaan rakennetaankin pelaajalle aivan uudenlaisia haasteita. Mutta eihän tässä loppujen lopuksi tunne Marioa ohjaavansa, ja sekös harmittaa.

17. Donkey Kong jr.

Pelin Game & Watch -versiosta on paljon rakkaita muistoja, mutta NES:llä peli jättää vähän kylmäksi. Peli yrittää kaikin tavoin olla edeltäjäänsä värikkäämpi ja monipuolisempi, mutta samalla hukkaa ensimmäisen osan hauskuuden. Suosittelen kuitenkin pelaamaan kerran läpi, siinä ei nimittäin kauaa mene.

Vaikkei Mario onkin pelissä konna eikä sankari, lasken sen silti oleelliseksi osaksi Mariosarjaa. Saihan Mario tässä pelissä nimensäkin, jota en tähän hätään nyt muista.

16. New Super Mario Bros.

Pelasin pelin tyytyväisenä läpi. Sitten pieraisin ja mulla olikin taas nälkä. Hieno veto Nintendolta viedä tärkein pelisarjansa takaisin juurilleen, ja onhan tässä myös hienot minipelit :3

15. Mario vs. Donkey Kong

Vallan kivaa puzzlehyppelyy, mutta toisaalta jos olet pelannut yhdenkin Nintendopelin osaat jo kaikki puzzlet ulkoa niin en tiedä.

14. Super Mario Land

Ihana ja sympaattinen peli, jota on myös hauska pelata ja kuunnella ja öö kivoi poweruppei ja lentokone ja Daisy.

13. Mario Bros.

Tosi hyvä arcadeclassic, jossa joutuu miettimään siirtonsa pidemmällä tähtäimellä etteivät putkesta nousevat kauhut hyppää eteen. Parhaimmillaan peli on kaksinpelinä, erityisesti Mario All-Starsin Bros 3:n battlemoodi on ollut kovassa huudossa. Jokainen erä jaksaa aina yllättää.

12. Super Mario Bros. 2

Tiesitkö, että lännessä julkaistu Mario 2 ei ollut oikea Mario 2??? Oikeasti pelin piti olla Yooka-Lelee, mutta Amerikan Nintendo ei ollut siihen tyytyväinen vaan teki kokonaan uuden pelin klemmareista ja paketista sinitarraa.

Hauska seikkailu, joka ei oikein tiedä mitä se yrittää tehdä. Seikkailuelementit eivät oikein toimi lineaarisessa tasohyppelyssä, mutta hauskaa on jipii :)

11. Super Mario World

Yksi ensimmäistä peleistä joita koskaan pelasin, joten nostalgiaa tälle onkin yli 9000 pistettä. Lopulta hankin pelin itselleni GBA:lle ja olin vähän pettynyt. Peli oli todella helppo, ja kentätkin oli suunniteltu salakolikot ja piiloreitit mielessä. Sen vuoksi ne olivat usein tyhjiä ja vaisuja pelata. Hauska peli noin ylipäänsä kai, sininen Yoshi ja lentoviitta yhteen peliin on kyllä aivan liikaa.

10. New Super Mario Bros. 2

Tosi hyvä peli :)

9. Super Mario 64

Nintendo 64 oli tarkoitus julkaista, mutta Miyamodolla ei ollut uutta Marjoa valmiina. Konsolin julkaisuakin jouduttiin pelin vuoksi lykkäämään, mutta lopulta Mijamodolla oli näyttää vain 15 kenttää. Tälläisestähän kuka tahansa lastempelaaja suoriutuu alta aikayksikön, siis mikä neuvoksi? Noh, keksi Mijamodo. Laitetaan pelaaja pelaamaan kaikki kentät kahdeksan kertaa uudelleen ja uudelleen hipheihuraa.

Ainakin pelin tähdet saa kerätä miten mielii, ja peli vieläpä etenee niiden mukana. Ei nää keräilymariot ihan mun juttuni ole, mutta kyllä Mario 64:stä saa aina aurinkoisen hymyn naamalleen. En ole jaksanut kerätä pelin kaikki tähtiä, mutta saatan sen vielä jonain päivänä tehdä :)

8. Super Mario Galaxy

Voi juku viimeinkin lineaarisempaa 3D Mario. Harmi kyllä tässä on yhä kierrätystä (ei yhtä paljon), turhia keräilytehtäviä, tyhmiä minipelejä ja pitkät tutoriaalit. Mutta kun Galaxy on hyvä se on vallan jeees.

7. Donkey Kong

Huhhuh mikä classic. Eteen tulee tynnyriä toisensa perään ja siinä pitäisi miettiä hyppääkö yli, kiivetäkö tikkaisiin vaiko perääntyä kohti takapuolta kuumottavia tulipalloja. Lapsena tämä oli vallankumouksellinen kokemus, sillä olin kuvitellut tasohyppelyssä riittävän kun vain katsoo eteensä, mutta Donkey Kongissa pitääkin ottaa koko ruutu kerralla huomioon. Pelin tarinakin on niin hyvä, että Peter Jackson teki sen pohjalta klassikkoelokuvan vuonna 2005.

6. Donkey Kong '94

Niinkuin Donkey Kong, mutta isompi ja monipuolisempi ja ties mitä kaikkee. Niin hyvää ettei sanotuksi saa.

5. Super Mario Galaxy 2

Noniin nyt päästään jo asiaan. Kaikki ensimmäisen Galaxyn on leikattu pois, tehden jatko-osasta tiiviimmän ja hauskemman. Hubimaailmoissakaan ei tarvitse harhailla yhtään vaan peli menee suoraan asiaan kulkematta lähtöruudun kautta.

4. Super Mario Bros

Teini-iässä ajattelin, etteivät Mariot ehkä ole ihan mun juttuni. Se harhaluulo kuitenkin särkyi, kun aloin pelaamaan ensimmäistä SUPER Marioa. Ja voi pojat se olikin sitten menoa. Lujaa on meno, mutta samalla saa koko ajan varoa askeltaan. Kivoja salareita on yllinkyllin, ja peli käyttää Marion hyppyä monipuolisesti niin esteiden ylittämiseen, vihollisten surmaamiseen kuin laatikoiden avaamiseenkin. Niin nerokasta, ettö Ubisoftin pelissä näillä kaikilla olisi oma namiskansa.

Aivan loistava classic, joka on todella helppo vain pistää päälle ja nauttia alusta loppuun. Kerta toisensa jälkeen.

3. New Super Mario Bros. Wii

Kaksiulotteista Marioa kavereiden kanssa. Vihollisiakin ovat ruudut viimein pullollaan. Tämän pelin pariin onkin tullut palattua useaan otteeseen.

2. Super Mario 3D Land

Pitkään siinä kesti, mutta lopultakin saatiin 2D-Marioiden veroinen 3D-seikkailu. Kenttäsuunnittelu on nerokasta, ja usein muuttuu pelaajan liikkeiden mukaan kuten silloin, kun laatat kääntyvät ympäri aina pelaajan hypätessä. 3D-efektikin aidosti helpottaa syvyyksien hahmottamista. Ei erityisen mieleenpainuva peli, itse muistan vain peliin olleen täyttä tavaraa B)

1. Super Mario Bros. 3

Ihmiset haluavat Marioiltaan erilaisia asioita.

Minä haluan tiukkaa ja haastavaa kenttäsuunnittelua.
Toiset mielikuvituksekkaita ympäristöjä ja hauskoja hahmoja.
Tai sitten monipuolista kykyvalikoimaa speedrunnamiseen.
Tai paljon salaisuuksia löydettäväksi ja kerrottavaksi jälkipolville.

Super Mario Bros. 3 on kaikkea tätä - ja vielä enemmän. Se on Nintendon magnum opus. Voit toki väittää parhaaksi Marioksi jotain muuta peliä, mutta toivon että tiedostat olevasi tällöin väärässä.


Paljon on vuosia pelikertojen välillä ollut, joten lista on kasattu lähinnä persetuntumalla. NE WiiU:n Mariot ja Wrecking Crew toistaiseksi jääneet pelaamatta. Nähdään taas Odysseyn parissa hiulihoo!

 8 
 : 22.10.17 - klo:13:01 
Aloittaja Kraid - Uusin viesti kirjoittanut Ingoo
Peli tosiaan vaatii Ps4 Pron, jotta ruudunpäivitys pääsee edes sinne kolmeenkymppiin.

Mulla tulee nopeasti mieleen vain yksi pulma minkä vastauksen jouduin katsomaan netistä. Olin ratkaissut pulman oikein ja pelin kertojakin oli kanssani samaa mieltä, mutta Tricon häntä ei vain suostunut yhteistyöhön.

 9 
 : 22.10.17 - klo:12:26 
Aloittaja Kraid - Uusin viesti kirjoittanut Orhyanos
Pelasin just The Last Guardianin läpi.

Ensimmäiseksi haluaisin sanoa, etten ymmärrä miten tätä peliä ei saatu pyörimään 30 fps edes pimeissä luolissa, missä ei tapahdu yhtään mitään. Annoin aikoinaan Shadow of the Colossuksen huonon ruudunpäivityksen anteeksi, koska se oli ymmärrettävää. Tällä pelillä ei ole kuitenkaan mitään syytä olla diashow käytännössä 99% ajasta. Yhtään liioittelematta aloin voimaan pahoin muutaman ensimmäisen tunnin jälkeen ja oli pakko pitää tauko. Ilmeisesti sen jälkeen aivoni kuitenkin tottuivat nykivään kuvaan, koska pystyin pelaamaan pelin läpi ilman ongelmia.

Toisekseen tämä pelihän on ajoittain äärimmäisen raivostuttava. Muutaman pulman ratkaisu oli jotain todella hämärää ja en esimerkiksi vieläkään ymmärrä millä mustalla magialla Tricon saa sukeltamaan, vaikka yritin varmaan 20 minuuttia. Jouduinkin useaan otteeseen lunttaamaan ratkaisun netistä, sillä tunsin lähinnä tapelleeni paskaa pelisuunnittelua vastaan, enkä halunnut tuhlata aikaan sellaiseen. Kun pulman ratkaisemiseksi on käytännössä pohdittava minkä perverssin näppäinyhdistelmän pelintekijä on ohjelmoinut oikeaksi juuri tähän tilanteeseen on jotain pahasti pielessä. Tämän lisäksi joidenkin pulmien ratkaisu oli osastoa "seiso juuri tuossa oikeassa kohdassa ja sitten Trico tekee jotain hassua, muuten oot jumissa hoho". Fuck!?

Shadow of the Colossus ja Ico ovat mulle mestariteoksia, mutta tämä peli on korkeintaan ihan kiva kokemus jonka pelaa kertaalleen, mutta ei koskaan uudestaan sen jälkeen. Tunnelma tässä on aika samaa tasoa Icon ja Colossuksen kanssa, eli loistavaa settiä. Pelillisesti tästä on kuitenkaan vaikea löytää oikein mitään positiivista. Pulmat on heikompia kuin Icossa ja Colossuksessa, toiminta huonompaa kuin Colossuksessa ja tasohyppely korkeintaan siedettävää. Suuri osa pelistä kuluu myös ihan vain Tricon selän päällä kökkiessä, mikä ei varsinaisesti ole pelillisesti mielenkiintoista. Kontrollien puolesta tää tuntuu siltä kuin yrittäisi pelata tukevassa humalassa. Ei jatkoon. :(

Mut mä haluun kyllä Tricon lemmikiks.

 10 
 : 22.10.17 - klo:01:56 
Aloittaja Tube - Uusin viesti kirjoittanut Tube
Uusi Jackbox on ihan kiva. Oli kiva pelata, pelataan uudelleen. Muidenkin kannattaa tulla. (Ei se tuleminen.)

Sivuja: [1] 2 3 ... 10