Rekisteröidy,


niin voit osallistua keskusteluihin
niin foorumilla kuin IRC-kanavallakin.
Rekisteröidy nyt!

Kirjaudu!



Pysy aina kirjautuneena sisälle

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
 1 
 : tänään kello 22:09 
Aloittaja jerskale - Uusin viesti kirjoittanut Cyna
Naughty Burger

Erinomainen burgeri mutta ei siitä kyllä kahtakymppiä maksa. Pancho Villa on edelleen ykkönen.

 2 
 : tänään kello 18:28 
Aloittaja Tingle - Uusin viesti kirjoittanut Tingle
Magic the Gathering: Arena on nyt avoimessa betassa. Digitaalinen MTG-peli, jonka on tarkoitus haastaa Hearthstone ja kilpailee samalla Magic Onlinen kanssa numero ...öö oisko joku seitsemäs?

Noh pakko kyllä myöntää, että olen erittäin positiivisesti yllättynyt pelistä. Pelaaminen on selkeää ja helppoa.  Peli täppää manat ja passaa prioriteetit pelaajan puolesta. Jälkimmäinen toki jättää aina option auki jos pelaaja pystyy tekemään jotakin, mikä paljastaa vastustajalle että nyt on temppu hihassa. Halutessaa kaiken voi myös klikkailla manuaalisesti saadakseen täyden kontrollin. Huutavin ongelma on kaveripelien puute.

Peli on sangen avokätinen, ainakin kun vertaan sitä enemmän pahvipeleihin kuin free-to-playhin. Keskinkertaisia aloituspakkoja saa kymmenen kouraan, ja pelaamalla voi ansaita aikamoisen läjän nyyttejä, pahveja, valuuttaa ja villikortteja, jotka voi vaihtaa mieleisikseen korteiksi. Itsehän otin suoraan itselleni mythic rarena Teferin, ja valmistin ihan kivan sinivalkoisen lentskarikontrollin. Kokenut pelaaja saa aika helposti mieleisensä pakan aikaan. Jos ei tiedä vielä mitä haluaa pelata, tai ei osaa arvioida kortteja, voi olla parempi leikkiä hetki valmiiksi kerätyillä korteilla. Valuuttaa on kahta lajia, pelaamalla saa rahea ja oikealla rahella voi ostaa timangeja. Vitosella saa 750 timagia, eli hetken saa aina miettiä miten paljon kortit ja osallistumismaksut kustantavat. Pelimuotojen palkinnot ovat myös aika alhainen, mieluummin kannattanee tyytyä kasuaaliin läpsyttelyyn constructedin puolella.

Korttivalikoima kattaa nykyisen Standardin, eli molemmat Ixalanit, Dominarian, M19 ja uusin Guilds of Ravnica. Jälkimmäistä pääsee myös draftaamaan, mihin vaivalla ansaitut koliket tietysti säästin. Drafti on outo sekoitus mtg-draftia ja Heartstone-draftia. Kahdeksan pelaajaa draftaa pussinsa kuten normaalisti, mutta toiset pelaajat on korvattu tietokoneilla odottelun vähentämiseksi. Tämä tarkoitaa myös sitä, ettei saman pöydän pelaajia vastaan pääse pelaamaankaan. Yhden kokemukseni pohjalta kokemus jäi valjuksi. Neljännen pickin kohdalla vaihdoin avoimelta näyttävälle sinimustalle, mutta toinen ja kolmas nyytti olivat siltä osin laihoja. Ihan ok pakan sain kuitenkin aikaan, ja lopputulos oli 4-3 tai 5-3. Hävisin pommeihin ja pelivirheisiin. Kyllä tuntuu hyvältä discardata vihun paras lappu pois, kun seuraavalla vuorolla topdeckataan planeswalker <_> Noin settinä muuteen Ravnica 3 osa 1 on aikamoinen pettymys. Mekaniikkoina on Scryn variaatio, flashbackin variaatio ja convoken convoke. Ainakin kyseessä ovat hyväksi todetut klassikkomekaniikat. Boros hyökkää levästi absurdeilla säännöillä ja Golgari tykkää laittaa lihaa pönttöön hohhoijaa. Toivottavasti Ravnica Allegiance iskee paremmin, onhan silloin vuorossa Azoriuksen kolmas tuleminen!

 3 
 : tänään kello 12:59 
Aloittaja jerskale - Uusin viesti kirjoittanut Riby
Naughty Brgrn kasvishampurilainen on muistaakseni parhaimpien maistamieni joukossa

Joo se falafel-hampurilainen kyllä herätti minunkin mielenkiintoni. Tuskin tulen syömään tuolla uudestaan juuri suolaisen hinnan vuoksi, mutta jos syön niin pitää kyllä kokeilla tuota!

 4 
 : tänään kello 07:35 
Aloittaja jerskale - Uusin viesti kirjoittanut Tapza
Naughty Brgrn kasvishampurilainen on muistaakseni parhaimpien maistamieni joukossa, mutta kokemukseni rajoittuvatkin Helsinkiä juntimpiin kaupunkeihin. Hinnat ovat kyllä aivan pöyristyttävät, siksi en puljussa ole asioinut kuin pari kertaa. Pienehkö hampurilainen bataattiranskalaisten ja oluen kera maksoi muistaakseni 24 euroa. Sillä hinnalla voisi syödä jossain kivemmassakin paikassa.

 5 
 : tänään kello 00:30 
Aloittaja Tube - Uusin viesti kirjoittanut Tapza
Antichrist kuulostaa erittäin kiinnostavalta. Lisäsin myös The Invitationin listalleni.

Manaaja III olisi varmaan syytä katsoa uusiksi, sillä katsoin sen joskus vuonna 2004 tai 2005 ja pidin sitä silloin aika pitkäveteisenä elokuvana. Nyt olen jo vanha ukko ja kyllästynyt nopeatempoisiin säikyttelykauhuihin, joten saattaisin arvostaa leffaa uudella tavalla.

Kauhukuu #15: Get Out

Onpa kivaa katsoa elokuvaa, jonka tarinasta ei tiedä juuri mitään etukäteen. Ja vielä kivempaa katsoa elokuvaa, jonka tarinan kulkua ei osaa ennakoida. Toki minulla oli aavistukseni kupletin juonesta, mutta huomattavan osan Get Outin kestosta vietin jännittäen ja arvuutellen, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Siinä vaiheessa, kun elokuvan luonne paljastuu, se muuttuu huomattavasti vähemmän mielenkiintoiseksi. Kliimaksi etenee suoraviivaisesti, ilman mainittavia yllätyksiä, mikä on harmi.

Loppujen lopuksi juonikaan ei ole erityisen omaperäinen, vaikka pohjustuksen aikana se saattaa siltä tuntuakin. Lohdullista kuitenkin on, että kaikki onnistuneen jännärin palikat ovat paikoillaan: päähenkilö on sympaattinen, jännityksen laukaisevat toimintakohtaukset ovat sopivan napakoita, näyttely on tasokasta, ja elokuva myös näyttää ihan hyvältä. Lisäksi comic relief on toteutettu poikkeuksellisen ei-ärsyttävästi.

Oman mausteensa elokuvaan tuo tietysti yhteiskuntakriittinen puoli. Täytyy myöntää, että vaikka nyökkäilin hyväksyvästi pohjustusvaiheen kommenteille arkipäivän rasismista ja ennakkoluuloista, koin, että lopussa elokuva muuttui tavanomaiseksi kauhujännäriksi, jossa tuolla kritiikillä ei ollut enää suurta merkitystä. Rasismin voi kuitenkin nähdä olevan koko ajan tarinan taustalla: itse olen vain siinä määrin idiootti, että en elokuvan katsomisen aikana tullut ajatelleeksi, kuinka teema asettuu osaksi jälkipuoliskon melko todellisuudesta irrotettuja tapahtumia.

Hyvä leffa joka tapauksessa.

 6 
 : eilen kello 12:01 
Aloittaja Poni-T - Uusin viesti kirjoittanut Detonat
Ai perkele, nythän mä vasta hokasin, että olen Turussa 17.-19.10. (eli ensi viikolla). Kun tuonne jumalan selän taakse joka tapauksessa joutuu, niin onko sinne tarpeen jäädä viikonlopuksi?

Minut voi joka tapauksessa bongata 17. ja 18. pv Turun yöelämästä.

 7 
 : eilen kello 09:00 
Aloittaja jerskale - Uusin viesti kirjoittanut Riby
Käytiin Ossen kanssa Naughty Burgerissa ja oli kyllä valtaisa pettymys. En voi ymmärtää, miksi tästä on möyhkätty niin paljon ja miten Herlevi on nostettu jollekin kansallisen hampurilaisjeesuksen pallille näillä näytöillä. Eihän se hamppari nyt tosiaan pahaa ollut ja mieluummin sitä syö kuin selkäänsä ottaa, mutta aika keskinkertainen kokemus se oli. Hampurilaisen leipä ei ollut yhtä hyvä kuin muualla ja itse purilainen maistui lähinnä pihviltä, vaikka vaivalla valitsin yhden ravintolan harvoista hampurilaisista, joissa on edes salaattia välissä. Eipä tästä oikein ole muuta sanottavaa, kun ei hampparissakaan ollut muuta makua kuin pihvi ja hassu sämpylä. Haluaisin sanoa, että paras euron juusto mitä olen syönyt, mutta ei sekään oikein pidä paikkaansa. Helsingissä on paljon parempia (ja halvempia) paikkoja, kuten Itiksen mainio Lucky Bastard.

3/5 maun puolesta, tarjontaan ja hintaan suhteutettuna 2/5.

 8 
 : eilen kello 03:07 
Aloittaja Tube - Uusin viesti kirjoittanut Turjake
Kauhukuu #9: Bone Tomahawk
Goren säästeleminen on fiksu ratkaisu: jos sitä olisi ripoteltu pitkin elokuvaa, eräs loppupuolen kohtaus tuskin olisi niin tehokas kuin se nyt on.

Tämä on hyvä havainto. Vaikka viittaat aika ympäripyöreästi "erääseen kohtaukseen", tiedän tasan tarkkaan mistä kohtauksesta puhut.

Kauhukuu #14: Scream

Minusta Scream on tosi hyvä. Tai ainakin oli silloin kun katsoin sen useampi vuosi sitten. Pidän tosi paljon siitä, jos elokuvat ovat jotenkin itsetietoisia ja niissä on metatason juttuja. Vaikkei niillä välttämättä tehtäisikään mitään kummallisempaa. Samaan ideaanhan nojaa myös New Nightmare samalta ohjaajalta, joka on mielestäni vielä paljon enemmän Screamiä onnistuneempi, ja aiemmin tehty, mutta joka jostain kummasta syystä on jäänyt Screamin statuksen varjoon.

Sitten itse asiaan. Kauhukuu jatkuu...

It Comes at Night
Tappavaa virusta pelkäävä perhe vetäytyy metsän suojaan eristyksiin, kunnes odottamaton vieras saapuu heidän kotiovelleen. Sarjassamme elokuvia, joita en ihan tainnut ymmärtää. Leffa on samalta studiolta kuin vuosikymmenen parhaat kauhuelokuvat The VVitch ja Hereditary, joten odotukset olivat semisti korkealla. It Comes at Night on näiden edellämainittujen tapaan todella nätisti kuvattu ja yksinkertaisten ainesten päälle rakennettu lähes jumpscare-vapaa kuumottelu, jossa homman nimi on pitkä piinaus. Harmi kyllä, että tästä puuttui mielestäni kaikenlainen payoff. Tuntuu siltä, että leffa vain asetti juonilankoja ympäriinsä, muttei oikein tehnyt niillä mitään. Tarina on lopulta aika perinteinen kauhupläjäys siinä mielessä, että ulkopuolinen uhka ajaa ihmiset tiukkaan tilanteeseen, jossa he kuitenkin aiheuttavat lopullisen tuhonsa itse. Loppuratkaisu on tyly, joskin kaikkine avoimine lankoineen epätyydyttävä. 5/10


The Invitation
Mies saa ex-vaimoltaan kutsun kaveriporukan kiusallisiin jälleennäkemisbileisiin. The Invitation oli Netflixin kauhulistalla, ja premissi oli jotakuinkin mielenkiintoinen, joten ei muutaku tulille. Leffa on tosi yksinkertaisesti rakennettu, hidas ja hahmokeskeinen yhden tapahtumapaikan elokuva, ”kauhu-Die Hard exän luona”, jossa hahmojen taustat ja luonteenpiirteet avautuvat katsojalle luonnollisesti pikkuhiljaa elokuvan edetessä. Elokuva on tunnelmaltaan aika kiusallinen, erityisesti alussa, mutta täysin tarkoituksella. The Invitation ei tee ihan hirveästi mitään erikoista tai uutta, mutta se on lopulta jännä mysteeripaketti, jonka vihoviimeiset sekunnit olivat kuin kirsikka kakun päällä – leuka loksahti apposen auki. 7/10


The Wicker Man
Ylikonstaapelisetä kutsutaan muusta yhteiskunnasta eristäytyneelle saarelle etsimään kadonnutta tyttöä. Tapza kirjoitti tästä hienon tekstin aiemmin, lukekaa se. Tämä oli todella outo elokuva. Luulin katsovani edes jotakuinkin jännittävää kauhuelokuvaa, mutta sen sijaan sainkin jotakuinkin jännittävän kauhuelokuvan eroottista symboliikkaa tihkuvilla musikaalikohtauksilla. Mitä vittua.

Päähenkilö on kovauskoinen kristitty, bullshittiä sietämätön lain mies, joka luo oivan konstraktin saaren pakanallisiin. Christopher Lee tekee taas saaren johtajana upean karismaattisen roolin. Yllättäen musikaalinumerot ja folkahtava soundtrack tuovat vain lisää perverssiin ja kummalliseen tunnelmaan.

Tapzan tavoin en ehkä ihan ole varma siitä, mitä elokuva haluaa sanoa. Kai tässä on kyse uskonnosta ja uskosta, siitä miten pitkälle toimiaan voi viedä uskonnon kautta perustelemalla. Tai ylipäätänsä sitä, onko uskonnolla mitään merkitystä. Onko kaikki vain huijausta!? Elokuva ei sinänsä tunnu ottavan kantaa siihen, onko kristitty ylikonstaapeli, pakanallinen kyläheimo vai ylipäätänsä kukaan oikeassa, loppuratkaisu jätetään tavallaan auki. Aikahyppyä tulevaisuuteen ei ole, katsoja jätetään pohdiskelemaan näkemäänsä ja saaren tulevaisuutta. The Wicker Man on poikkeuksellinen elokuva monellakin tapaa. Ymmärrän myös, miksi siitä on tehty uusi versio. Tämä sai kuitenkin ajattelemaan ja pohdiskelemaan (vaikken tampiona pääse mihinkään fiksuun lopputulokseen), joten jo sellaisenaan tämä on jotain todella spessua ja ehdottomasti vaivan väärtiä viihdettä. 8/10


Horror of Dracula
Dracula kylvää kauhua, ja vain yksi mies – tohtori Van Helsing – voi pysäyttää hänet. Tämä Christopher Leen ja Peter Cushingin ensimmäinen Dracula-elokuva oli oikein mainio. Verrattuna vuoden ’31 Draculaan tässä oli oikeastaan kaikki tehty paremmin, lisäksi tahatonta komiikkaa ei ollut juuri ollenkaan ja väkivallan määrää oli myös lisätty, joten hip hip hurraa! Lavasteet ovat upeat, Peter Cushing on loistava, ja tässä on kunnon intensiivinen loppu, jota katsoessa olin ihan yllättynyt siitä, miten tällaiset setit on a) osattu b) uskallettu päästää herkkien katsojien silmille herran vuonna 1958. Christopher Leen vuoksi tätä tuskin kannattaa katsoa. Imdb:n mukaan hänellä on ruutuaikaa minuuteissa yhtä paljon kuin minä annan tälle pisteitä. 7/10


Antichrist
Mies ja nainen menettävät lapsensa nolossa onnettomuudessa ja vetäytyvät metsän siimekseen käsittelemään suruaan. Todellinen pahan olon ja pahan mielen elokuva. Ensin murskataan ihmismieli, sitten fysiikka. Pääosassa Willem Dafoen perse. Elokuva, jota joku enemmän asiaan perehtynyt voisi pitää tekotaiteellisena. Pidin tästä aluksi: elokuvan prologi oli mielestäni todella hieno, kaikessa traagisuudessaan jopa kaunis. Itse varsinaisen leffan päästyä käyntiin ruudulle tungettiin mitä ihmeellisempiä ja kuvottavampia näkyjä, joita olen kuunaan nähnyt. Luokittelen tämän harvinaiseen megapöyristyttävien elokuvien eliittiklubiin.

Luultavasti elokuvalla on paljonkin sanomaa, mutta en kaiken rehellisyyden nimessä pysty keskittymään peurojen, kettujen, tammenterhojen ja tähtimuodostelmien symboliikkaan, kun olen niin pöyristynyt näkemästäni. Se on kyllä arvatenkin elokuvan pointti, mutta mitä sitten. Mielestäni väkivalta elokuvissa on yleensä aika harmitonta, ja parhaimmillaan siitä voi saada hurjat kiksit. Mutta silloin kun sen tarkoitus on olla pelkästään shokeeraavaa… siinä kohtaa loppuu ymmärrys. Inb4 joku analyytikko tulee huutelemaan miten veren ejakulointi on metafora Jeesuksen kärsimykselle. 4/10, suosittelen pöyristymään Wikipedian juonireferaatin kautta.


You’re Next
En tiennyt tästä leffasta ennakkoon oikeastaan mitään muuta kuin sen, että kyseessä on ilmeisesti yleisesti pidetty moderni slasheri. Muodostin julisteen ja synopsiksen perusteella tietynlaisia ennakko-odotuksia, mutta nämä odotukset kumottiin oikeastaan alle aikayksikön. Suosittelen oikeastaan muitakin välttämään ennakkomatskua You’re Nextin matkaan lähtiessä.

You’re Next on kauhuelokuva, joka osaa pitää hauskaa. Premissi ei ole kovinkaan erikoinen, ja tarinan pahisten motiivien takana kerkeää arvata jo ennen kuin pahikset keretään näkemäänkään, mutta olen aika varma, että näin on tehty tarkoituksella. Leffan noin ensimmäiset 20 minuuttia on aika perus kauhukliseitä seuraava, joskin onnistunutta hahmonkehitystä tekevä slow burner, mutta ei aikaakaan kun iso vaihe isketään silmään, ja siitä alkaa melkoisella intensiteetillä pykätty jännäri. Tarjolla on kivasti odotuksilla leikittelyä, muikea määrä yllätyksiä sekä sopiva annos huumoria, jota en todellakaan osannut odottaa. Tarinan sankari on fantastinen, kykenevä ja määrätietoinen toiminnan nainen, jota on ilo kannustaa. Ei tullut ihan hirveästi haikailtua kliseisten kiljuvien ja hätääntyneiden sankarien perään. Epilepsiavaroitus. 8/10


Profondo Rosso
Toinen näkemäni Dario Argenton elokuva. Tässä pianisti lyöttäytyy yhteen toimittajan kanssa selvittämään sarjamurhaajan touhuja. Argentolle ominaisesti elokuva on aivan fantastisen näköinen. Värit on normaalia huomattavasti korostetumpia, kuvakulmat on pohdittu äärimmilleen, kamera liikkuu taitavasti, jne. Taustalla soi groovahtava, hurjan svengaava bassolätkytys, joskin en ole ihan varma sopiiko se itse elokuvaan.

Värikkäät ovat visuaalit, mutta niin ovat myös tarinan hahmot. Dialogi herättää hahmot nätisti henkiin, ja pienimmätkin sivuhahmot jäävät helposti mieleen hieman ylikorostetuiden luonteenpiirteiden ja ulkonäön avulla. Huumoria ja kekseliäisyyttä löytyy vaikka muille jakaa. Mutta silti jäin kaipaamaan tähän Suspiriasta tuttua tiiviyttä ja spookyä tunnelmaa. Argento on sinänsä harvinainen ohjaaja, että hän saa pelkillä visuaaleilla mielestäni todella paljon anteeksi. Visuaalinen mestaruus ei silti mielestäni pelasta Profondo Rossoa liialliselta kestolta tai kohtauksilta, jotka tuntuvat kokonaisuuden kannalta hieman ylipitkiltä ja turhanpäiväisiltä. Tämä kuuluu niiden elokuvien kategoriaan, joita arvostan paljon, mutta joihin en oikein päässyt sisälle. 6/10


Twilight Zone: The Movie
Klassikko tv-sarjaan perustuva antologia-leffa, jossa neljä eri ohjaajaa kertoo oman hassun lyhyen tarinansa. Näistä ainoastaan elokuvan prologi ja ensimmäinen varsinainen pätkä ovat alkuperäisiä, elokuvaa varten tehtyjä, loput kolme ovat ymmärtääkseni remakeja tv-sarjan jaksoista. Twilight Zone on minulle aika etäisesti tuttu, ja olen nähnyt siitä aikuisiällä kaksi jaksoa, joten en välttämättä ole oikea henkilö kertomaan sitä, onko elokuva sarjalle ja sen tunnelmalle mitenkään uskollinen.

Näistä pätkistä ainoastaan prologi ja viimeisenä näytetty lentopelosta kertova osuus (ohjaajana Mad Maxistä tuttu George Miller) saivat jonkinlaisen tunnereaktion aikaan. Loput tarinoista on yksinkertaisesti tylsiä. En etukäteen tiennyt, ketkä tässä olivat olleet ohjaamassa, mutta kakkososaa katsoessa siirappia ja imelyyttä pursui korvista niin paljon, että olin varma katsovani Steven Spielbergin teosta, ja arvaukseni osui oikeaan.

Tylsistyessäni aloin pohtia sitä, että miksi tämä elokuva on tehty. Miksi vain yksi osuus on alkuperäismateriaalia? Miksi tämä edes on jaoteltu useampaan osuuteen? Millä perusteella kolme remakea on valittu? Miksi ne on edes remakettu? Miksei tehty kokonaan omaa settiä?

Pahimpia elokuvia ovat sellaiset, jotka ovat oikeastaan ihan kompetentisti toteutettuja, mutta eivät tee mitään normaalista poikkeavaa tai mielenkiintoista, mikä ymmärtääkseni oli aikoinaan alkuperäissarjan suurin viehätys. Traagisinta on se, että elokuvan mielenkiintoisinta ja pelottavinta antia on sen behind the scenes-materiaali. 4/10


The Exorcist III
Komisario tutkiskelee sarjamurhaajakeissiä, jonka jäljet johtavat mielisairaalaan. William Peter Blattey kirjoitti Manaajan vuonna x, josta tehtiin elokuva vuonna x, joka oli hitti, jolle tehtiin jatko-osa vuonna x, joka oli paskaa, joten Blattey kirjoitti Manaajalle jatko-osan Legion vuonna x, ja myöhemmin käsikirjoitti ja ohjasi Legionista tämän elokuvaversion. Jos siis haluaa Manaajalle jatko-osaa, ei kovinkaan osuvampaa kaveria varmaankaan hommaan löydy.

Manaaja 3 on aika erilainen elokuva kuin ensimmäinen Manaaja. Se on enemmänkin psykologinen trilleri yliluonnollisilla piirteillä kuin riivauselokuva, jossa heitellään tavaroita, oksennellaan ja masturboidaan krusifiksillä. Pääosissa riehuvat George C Scott ja Brad Dourif tekevät molemmat viis kautta viis veroiset roolisuoritukset.

Manaaja 3 on kuumottavin elokuva, jonka olen nähnyt pitkään aikaan. Ja se on outoa, koska viimeistä 15 minuuttia lukuun ottamatta elokuvassa lähinnä keskustellaan. Keskustellaan yhdessä. Puhutaan monologia. Mutta se toimii. Olin häkeltynyt siitä, että leffassa ei käytännössä tapahdu hirveästi mitään, mutta olin koko sen keston ajan aivan messissä.

Elokuvassa siis puhutaan paljon, ja brutaaleja murhia kuvaillaan melkoisen yksityiskohtaisesti, mutta irtopäät ja suolenpätkät jäävät kummittelemaan vain katsojan mielikuvitukseen. Näytä – älä kerro, kuulee yleensä puhuttavan elokuvista, mutta uskaltaisin sanoa, että tässä tapauksessa goren säästelyssä tehtiin oikea ratkaisu.

Edellä mainitsemani viimeiset 15 minuuttia pilaavat kaiken. Ilmeisesti joku muisti, että ai niin elokuvan nimessä lukee Manaaja, joten pieraistaan tähän loppuun aivan tyhjästä mihinkään liittymätöntä manailusettiä. Se ei sovi yhteen muun elokuvan kanssa. Ollenkaan. Mitenkään. Kuulemma alun perin loppu oli kuvattu paljon erilaisemmaksi, mutta studiopomot tulivat huutelemaan. Saatanan saatana.

Joku varmaan tulee kivittämään allekirjoittaneen, mutta väitän viihtyneeni enemmän tämän kuin alkuperäisen Manaajan kanssa. Olin aivan hämilläni katsottuani netistä millaisen vastaanoton tämä on saanut IMDB:n ja Rotten Tomatoesin puolella. Onko Törö seonnut!? Vahvat suosittelut!! 8/10

 9 
 : eilen kello 02:04 
Aloittaja Tube - Uusin viesti kirjoittanut Tapza
Kauhukuu #14: Scream

En ollut järin kiinnostunut tästä, mutta päätin katsoa yleissivistyksen vuoksi. Elokuva ei ole typerä teinislasher, vaan typerä teinislasher pilke silmäkulmassa jne. Huumori syntyy kärjistetyistä, hölmösti käyttäytyvistä ja itsetietoisista hahmoista sekä vitsikkäästä dialogista, mutta ei elokuva rehellisyyden nimissä kovin hauska ole. Eikä kyllä kiinnostavakaan. Genren kliseitä tuodaan esille jatkuvasti ja niistä heitetään huulta, mutta niillä ei tehdä mitään nokkelaa. Loppuhuipennus kestää liian kauan, eikä se muutu mainittavasti viihdyttävämmäksi sillä, että elokuva tiedostaa sen kestävän liian kauan.

Kaikesta tästä huolimatta elokuva on toki kiinnostavampi kuin tyypillinen, itsensä vakavasti otettava naamiomurhaajapätkä. Lajityyppiä parodioiva elokuva yhdeltä lajityypin tunnetuimmista ohjaajista on ihan hauska ajatus. En tosin keksi, miten sen ympärille voidaan rakentaa jatko-osia. Olen nähnyt neljännen osan joskus, mutta muistan siitä melko vähän. Enkä kyllä ole niin kiinnostunut näkemään, millaisin tuloksin konseptia lypsetään, että viitsisin katsoa osat 2 ja 3.

 10 
 : 13.10.18 - klo:08:56 
Aloittaja Tingle - Uusin viesti kirjoittanut Riby
Mitä lämpimimmät onnittelut rakkaalle ystävälleni Ribylle toisen poikalapsen syntymästä *<3*
Kiitos! :)

Sivuja: [1] 2 3 ... 10