Rekisteröidy,


niin voit osallistua keskusteluihin
niin foorumilla kuin IRC-kanavallakin.
Rekisteröidy nyt!

Kirjaudu!



Pysy aina kirjautuneena sisälle

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
 1 
 : tänään kello 02:58 
Aloittaja Kaiser Dragon - Uusin viesti kirjoittanut Tapza
Kellarissa


Tiina Horner, Davy ja Hanna olivat yhä piilossa kellarissa. Hyökkäyksiä ei ollut vieläkään tullut. Davy ja Hanna olivat jo nukahtaneet, mutta Tiina ei ollut laskenut sotakirvestä. Hänellä oli se yhä olalla valmiina hyökkäämään tulijoiden kimppuun. Ovi vain narisi, mutta se johtui tuulesta. Tiinakin oli ajatellut että olikohan turhaa pitää kirvestä ylhäällä. Hän laski sen ja nukahti.

Koko perhe oli unessa. Ei kuullut hiiskahdustakaan. Eikä kellarissa ollut ristin sielua. Oli pimeää ja ei kuulunut edes tuulen vaimeaa hönkäystä pirtin seinämää vasten. Oli tavallistakin hiljaisempaa. Aivan kuin koko maailmaa ei olisi ollut olemassakaan. Eivät edes linnut visertäneet.

Äkkiä kuului outoja ääniä. Kuin joku olisi talsinut kohti Hornerin perheen piilopaikkaa. Kyllä, joku tosiaan asteli aika jäykin ja raskain askelin kohti Tiinan ja lasten piilopaikkaa. Se ei kuulostanut ihmiseltä. Se kuulosti olennolta. Kuin jättimäiseltä matelijalta. Tiina heräsi säpsähtäen kun ovea yritettiin murtaa. Hän laittoi oven kymmeneen säppiin ja laittoi metallilaatikon sen eteen. Hän etsi kirvestään mutta ei kauhukseen löytänytkään sitä. Ovi murrettiin ja sisään astui kaksi ja puoli metriä korkea ja kolme metriä pitkä matelija. Sen pää nuuski kattoa ja sen sieraimista lenteli kipinöitä.

Tiina oli kauhusta kankea ja painautui kellarin nurkkaa vasten. Lapset olivat heränneet ja Hanna kirkui nyt täyttä kurkkua nähdessään violetin olennon. Olennolla oli vain kaksi etujalkaa. Sen häntä oli täynnä piikkejä ja sen päässä oli kaksi valkoista terävää sarvea.

Kipinöitä lensi uudestaan sen sieraimista. Kukaan heistä ei uskaltanut liikahtaakaan.

 2 
 : eilen kello 20:03 
Aloittaja Tube - Uusin viesti kirjoittanut Turjake
Lost Highway ja Birdman ovat molemmat aivan fantastisia.

 3 
 : eilen kello 15:35 
Aloittaja Tube - Uusin viesti kirjoittanut Tapza
Lost Highway on hyvä, samoin Fire walk with me, mutta jälkimmäinen tuskin aukeaa jos Twin Peaks on katsomatta. Eraserheadia en ole nähnyt, mutta aion ehdottomasti katsoa. Dyyni lienee tsekkaamisen arvoinen kuriositeettina, se jakaa vahvasti mielipiteitä.

David Lynch -dokkaria en ole nähnyt mutta kiinnostaa pirusti. Ei Lynch-kamasta Birdmanin olen nähnyt ja suosittelen pirusti.

Oikeastaan melkein kaikki tuolta tekisi enemmän tai vähemmän mieli katsoa.

 4 
 : eilen kello 15:23 
Aloittaja Tube - Uusin viesti kirjoittanut Coconuut
Suosittelen katsomaan Lynchin tuotannosta kaikki paitsi Dyynin.
 
Jos olet kuitenkin katsomassa vain yhden elokuvan, katso Eraserhead, joka on kaiken alku ja juuri. Jos ysärin Twin Peaks maistuu ja aiot myös katsoa uuden Twin Peaksin, öögaa ehdottomasti Fire Walk With Me. Lost Highway ei ole lemppareitani, mutta silti katsomisen arvoinen. Dyynistä on vaikeaa löytää positiivista sanottavaa, mutta ainakin näyttelijäkaarti on kova.

David Lynch: The Art Life on itsellänikin näkemättä, joten pitää muistaa katsoa sitten Areenasta. :)

Mulholland Drive > Twin Peaks: Fire Walk With Me > Blue Velvet > The Straight Story > Eraserhead > The Elephant Man > Lost Highway > Wild at Heart > Inland Empire > Dune

 5 
 : eilen kello 14:46 
Aloittaja Tube - Uusin viesti kirjoittanut Henukki
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/02/22/teeman-elokuvafestivaalin-paatahti-on-david-lynch

Mitäs noista pitäis tsiigata.

 6 
 : eilen kello 12:39 
Aloittaja Kraton - Uusin viesti kirjoittanut Tube
https://yle.fi/uutiset/3-10088203

Hovioikeus linjaa: Jehovan todistajien vapautus asepalveluksesta syrjii totaalikieltäytyjiä

Helsingin hovioikeus on linjannut tänään perjantaina antamassaan tuomiossa, että Jehovan todistajien vapauttaminen asepalveluksesta ja siviilipalveluksesta syrjii totaalikieltäytyjiä.


Eli mut tuomittiin täysin väärin perustein!

 7 
 : 22.02.18 - klo:18:08 
Aloittaja Tingle - Uusin viesti kirjoittanut Tingle
3D-efektiä ei pelissä käytetä :(
Taidevihko on söppänä :)
Dubbi on hyvä, mutta rasauttaa rusinat kun päähenkilöt puhuvat kaikki vuorosanansa, ja samassa keskustelussa sivuhahmot vain murahtelevat *morko*
Pelasin kaksi tuntia, ja se oli genren ominaisuuksien mukaisesti pelkkää tekstivirtaa. Harmi ettei animepolitiikan ja animefysiikan rautalangasta vääntäminen kiinnosta yhtään.  ._.
Pelaan peliä koska siinä on Atluksen logo :)

 8 
 : 22.02.18 - klo:01:18 
Aloittaja Tapza - Uusin viesti kirjoittanut Tapza
Pelasin tämän Another Coden jatko-osan elikkäs siis Another Code R – A Journey into Lost Memories -nimisen pelikokonaisuuden juuri äsken, lähestulkoon vuosikymmen alkuperäisen julkaisun jälkeen. Odotin tätä peliä joskus mielenkiinnolla (tarkistin asian vanhoista foorumiviesteistäni), koska pidin ensimmäisestä osasta ja Cingin tuotannosta muutenkin. En kuitenkaan hankkinut peliä ikinä, koska... niin...

Noh, olisi ehkä kannattanut pelata nuorempana, kun ei ollut kyyninen paska ja videopelitarinat imivät paremmin mukaansa. Näin vastuullisena aikuisena koettuna peli oli vuoroin pitkäveteinen ja banaali, vuoroin melodramaattinen ja hölmö. Jälkimmäiset hetket jäivät mieleen positiivisempina, koska niiden aikana peli oli sentään myös viihdyttävä.

Olin varautunut n. 10 tunnin kompaktiin pelikokemukseen, mutta aikaa vierähtikin kaiken kaikkiaan lähes vuorokauden verran siis ei jumalauta... toki olen hidas ja vammainen, mutta luotettavan verkkosivuston How Long to Beatinkin mukaan ihmisillä kului pelin läpipeluuseen keskimäärin 16,5 tuntia. Se tuntuu aika paljolta, kun sen suhteuttaa ensimmäisen osan kohdalla ilmoitettuun viiteen tuntiin.

Verraten pitkää kestoa voisi ehkä perustella toteamalla, että tarinassa on paljon enemmän hahmoja ja sivujuonia, mutta ikävä kyllä suurin osa niistä on aika joutavaa tavaraa. Tämä on harmillista, sillä varsinainen pääjuoni on korni ja hölmö, mutta myös ihan viihdyttävä ja kiinnostava. Vaan sitten kun seokseen heitetään tämä kaikki sivutauhka niin huh huh sentään siis jos Hotel Duskin ja Last Windowin keilaus- ja biljardiminipelit tuntuivat joutavalta ajanhukalta niin tässäpä on tarjolla samanlaista paskaa useiden tuntien edestä. Onpas mukavaa seurata vaivaannuttavan kehnosti kirjoitettua nuorisodialogia, jonka ainoa tarkoitus on syventää hahmoa, jolla ei ole minkäänlaista olemassaolon oikeutusta koko tarinassa. Ja onpas mukavaa juosta ympäri pelimaailmaa etsimässä puhdasta vettä, jonka avulla päähahmo pystyy valmistamaan flunssalääkkeen yhtäkkiä sairastuneelle sivuhahmolle, joka olisi ihan hyvin voinut jäädä punkkaan makoilemaan loppupelin ajaksi. Tämä huomattavan osan peliajasta mukana roikkuva sidekick on nimittäin myös sangen turha, ja yksi hänen taustatarinaansa kytkeytyvä sivujuoni niin irrallinen ja hölmö, että voisi kuvitella käsikirjoittajan pilailevan.

Vaan entäpä pulmanratkonta? Parhaimmat puzzlet ovat oikein hauskoja ja nokkelia, ja niissä hyödynnetään genren tai siis pelilaitteen uniikkeja ominaisuuksia yhtä viihdyttävästi kuin alkuperäisessä pelissäkin. Ikävä kyllä näitä valopilkkuja saa odottaa pelin loppupuolelle asti. Sitä ennen tarjoillaan lähinnä tylsää wigglewagglea tai muuta yhdentekevää, ja kun kontrollit ovat yhtä täydelliset kuin Wiin liikkeentunnistuspeleissä keskimäärin, on turhautumiselta hankala välttyä.

Kaiken kaikkiaan pelistä jäi kuitenkin ihan kiva maku suuhun, olenhan pohjimmiltani tunteellinen höpsö, joka tykkää jännittävistä ja hahmovetoisista seikkailukertomuksista silloinkin, kun niissä on kosolti ongelmia. Pitäisin pelistä enemmän, jos se olisi huomattavasti lyhyempi: en ole varma, tapahtuiko parin ensimmäisen ja kolmen viimeisen chapterin välissä mitään oikeasti merkityksellistä tai kiinnostavaa. Tarinassa on kuitenkin kiinnostavia elementtejä, ja hahmotkin toimivat silloin tällöin. Kun mukana vielä on muutamia oikeasti kivoja puzzleja, on lopputulos se, että en koe täysin haaskanneeni aikaani. Siihen on pakko olla tyytyväinen.

 9 
 : 21.02.18 - klo:18:50 
Aloittaja Pallokala - Uusin viesti kirjoittanut Tingle
Läpi meni, sain lopusta kunnon Kill Bill -vibat :D En beat 'em upeista yleensä välitä mutta kyllä tämän mielellään läpi pelasi, vaikka toiminta toistikin itseään vinkeistä maisemista huolimatta. Mättöä enemmän maistui Space Harrier ;) Ympäristöt olivat täynnä näkymättömiä seiniä, mikä ei haittaisi jos kyseessä olisikin vain toimintaputki, mutta tien reunaan oli välillä laitettu myös ylimääräistä löydettävää. Erään sillan molemmilla puolilla oli tasanne, mutta oikealle ei päässyt ollenkaan ja vasemmalla olikin sitten keräilykamaa :P

Saa nähdä lähteekö kakkonen ihan saman tien pieksuun.

 10 
 : 20.02.18 - klo:18:33 
Aloittaja Orangevision - Uusin viesti kirjoittanut ´herra murhake
Strange Fakessa on ongelmansa, joka on minusta lähtöisin itse Naritan kirjoitustavasta. Kesällä julkaistussa Type Moon Ace-lehdessä herra kertoo kirjoittavansa kirjaa "mitäköhän tämä hahmo tekisi seuravaksi"-tyylillä, siitä seurasi kirjojen paisuminen, tai itseasiassa kohtaukset vain paisuvat ja koska Light Noveleilla on rajattu koko niin kirjojen edistymistahti on hidas kuin mikä. Alunperin sarjan piti kestää 5 kirjaa, mutta tällä hetkellä Narita mietii että saako edes 10 kirjaan mahdutettua koko tarinaa.

Samoin itse tarinankerronta on outoa. Volume 3 loppuu taisteluun, joka jatkuu vasta volume 4 loppupuolella ja sekin loppuu cliffhangeriin. Samoin Narita on itse suuri Type Moon-fani, joka tuntuu pommittavan koko ajan refrenssejä muihin fateihin ja Nasun muihin teoksiin. Vähän tuntuu turhalta kun on omistetu yksi lyhyt luku Apocrypha-refrenssille.

Archer vs. Avenger oli kyllä hienoa luettavaa, kuulemma mangassakin oikein 10/10

Kara no Kyokai on kyllä ristiriitainen tapaus. Pari ekaa Chapteria nyt on tullut luettua ja tämän hetkinen käsitykseni on ettei näillä ole niin hirveästi yhteyttä toisiinsa, joka on toisaalta ihan kiva. Mutta tuntuu että missaan jotain, tai sitten myöhemmissä chaptereissa paljastetaan lisää tiedonmurusia jotta saisi kokonaisen kuvan Shikin ja Mikiyan väleistä.

Sivuja: [1] 2 3 ... 10