Rekisteröidy,


niin voit osallistua keskusteluihin
niin foorumilla kuin IRC-kanavallakin.
Rekisteröidy nyt!

Kirjaudu!



Pysy aina kirjautuneena sisälle

Mega Man -sarja

17.08.18 - klo:14:55

Tingle Poissa

  • Paavo
    • Academic Nintendo Club RY
Star Forcea en olekaan ikinä testannut.

DS:n pelit ovat kaikki mukavia, SF3 kerrassaan erinomainen >)

Mikäköhän kokoelma ensi vuonna saadaan? Battle Networkit? Game Boyn Mega Manit? Star Force ja ZX yhteen pakettiin kun 3DS vielä pihisee? Jos Mega Man 11 vaan yhtään menestyy, yksi kokoelma ja yksi uusi peli vuodessa voisi olla hyvä tahti sarjalle :)
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
Kirjattu
  • ::
  • 07.09.18 - klo:20:00

    Tingle Poissa

    • Paavo
      • Academic Nintendo Club RY
    Mega Man 11:n demo ilmestyi ja pamahti. Hymyilin leveästi, tervetuloa takaisin Mega Man :) Taistelu oravanpyörää vastaan oli mielenkiintoista, sen pystyi joko ampumaan oikealla hetkellä, hyppäämään yli tai ohjaamaan rotkoon. Hajottamalla Block Manin kentästä palikoita sen sai ohjattua kulkemaan erilaisille reiteille. Jos vielä laittaa ajan hidastuksen päälle sai osumaan enemmän tarkkuutta. Se olikin erinomainen mekaniikka, lähes yhtä monipuolinen kuin hyppy. Tippuvat palikat muuttuivat korokkeiksi ja liukuhihnat pystyi paahtamaan yli. Skippaaminen tulikin tarpeeseen, sillä pelissä on paljon työmaan makuisia ajanhukkakohtauksia. Kentällä on pituutta kaksinkertaisesti ihanteeseen nähden, koska kaikki ideat pitää toistaa kahteen kertaan. Ugh. Pomolla oli kolme erilaista vaihetta, eikä niistä oikein mihinkään saanut tarttumapintaa. Haluan reilun miäs miästä vastaan -taistelun, enkä mitään vuoristoratarällääsiä.

    Pakko olla tyytyväinen ja laittaa ennakkotilaus tulille.
    <Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
    <Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
    <Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
    <JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
    <henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
    <Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
    Kirjattu
  • ::
  • 08.09.18 - klo:00:30

    Turjake Poissa

    • Törö
    • Hail to the King, baby!
      • Törön vuodatus, teh blogi
    Minäkin olen nyt pelannut näitä X-pelejä Legacy Collectionin myötä. Ennen kokoelmaa olin pelannut ainoastaan ekan X:n läpi. Se on yksi kaikkien aikojen suosikkipelejäni. Olen myös pelannut X4:ää joskus todella todella kauan sitten, mutta en muistanut siitä hädin tuskin mitään ennen tähän kokoelmaan porautumista.

    Onkin vitun traagista, että juuri edellämainitut osat ovat ainoat hyvät sarjan pelit. Menoa ja meininkiä riittää ja vaikeusaste pysyy sopivan kohtuullisena. Ensimmäinen X on 6/5 ja X4 on aika lähellä samaa tasoa. Jaksoin mennä sen jopa kahdesti läpi, sekä Zerolla että X:llä. Minä pidän kyllä tästä Mega Man X:n meiningistä, että kentistä saa poweruppeja. Grindaukseksihan aika moni näistä peleistä menee kun täytyy hyppiä kentältä toiselle jos haluaa etsiä kaiken. Toisaalta jos kaikkea ei löydä niin terve vaan ja onnea loppupomossa pärjäämiseen.

    X2 on kuin ensimmäisen X:n Lost Levels, koska periaatteessa peli on ihan sama kuin edeltäjänsä, mutta kaikki hauskuus on korvattu aivan naurettavan tarkkoja hyppyjä ja manöövereitä vaativilla jutuilla. Kun internetissä lukee että paras tapa päästä jonnekin on ottaa ensin damagesta invincibility frameja niin jotain on oltava pielessä. Pelasin tätä viimeiseen (?) kenttään, joka onkin toisinto aiemmasta kentästä koska mielisairaus. Sitten loppui mielenkiinto.

    X3:a jaksoin ehkä vartin. Ehkä olin asennoitunut väärin X2:n jälkeen ja tämä vaatisi ehkä uudemman mahdollisuuden, mutta bullshitin määrä on megalomaaninen ja sitä en voi videopeleissäni sietää.

    X5 ja X6 ovat juuri kuten Tingle sanoi. Välillä ihan lapsellisen helppoja ja välillä taas aivan mahdottomia. Missään ei ole enää mitään järkeä. Tässä vaiheessa pelisarjasta alkoi tulla mielestäni liian monimutkainen, koska mitä vittua tällä kaikella informaatiolla ja kavereiden pelastamisella tekee!? Ohkottavat bossit hajottavat. Onneksi pelisarja on älynnyt, että myös ennen bosseja voi laittaa checkpointin. Muuta hyvää näissä ei olekaan.

    Kasi oli täyttä hevonpaskaa korostettuna aivan kamalalla artstylellä. Hyi helvetti. Grindaus on maksimissaan, koska pelissä ottaa liian helposti turpaan ja tällä kertaa powerupit pitää ostaa. Ei jumalauta.

    Seiskaa en ole uskaltanut edes pelata.

    Jos haluat tietää kannattaako nämä Legacy Collectionit ostaa, niin lyhyt vastaus on ei. Pidempi vastaus on, että ensimmäinen paketti on aivan ehdottomasti kaiken vaivan väärti (vaikka peleistä vain puolet on hyviä), ja toisen näistä voi tuomita iankaikkiseen kadotukseen Skyward Swordin ja Starfox Zeron seuraksi.
    <+Cyna> Turjake on resetin paras tyyppi, aattelin mainita
    <Tinglemies> välillä en itsekään erota pelaanko personaa vai nussinko törön kaa
    <+mm. Detonat, coconuut, Linkkiro> Törö adminiks


    ANIME ON PASKAA USKOKAA JO SKYWARD SWORD MYÖS JA DC
    Kirjattu
  • ::
  • 08.09.18 - klo:01:10

    Tingle Poissa

    • Paavo
      • Academic Nintendo Club RY
    Hyvä tiivistys. Koitettiin tossa kavereiden kanssa pelata X6 uusiksi eikä siitä tullut mitään. Tarina on niin hölmö että siitä voisi naurut saada, mutta toisaalta turhaa dialogia on niin megasti ettei jaksa. Pelatessa tunsin oloni ärsyyntyneeksi ja fyysisesti pahoinvoivaksi, mutta mietittyäni hetken tajusin kentän olevan pelin parhaita eikä meno tulisi tästä paranemaan. Oli vain pakko jättää kesken, ei tätä pelaa edes ironian vuoksi.

    Kokoelman Hunter-medalit ovat olleet mielekäs työmaa. Suurin osa haasteista on sellaisia mitä kokeilisi mieluusti ilmankin, mm. kerää haarniska täyteen, pelaa peli läpi Zerolla tai voita pomo vaihtoehtoisella kikalla. Toki joukkoon on mahtunut useampi saavutus valikkojen selaamisesta. Keräsin jo kaikki mitalit peleistä X, X2 ja X4. Ehkä myöhemmin paahdan myös X3:n ja X8:n.

    X-Challenge on myös viihdyttänyt. Ei tätä tosissaan kiinnosta pelata, mutta helpoimmalla vaikeusasteella voi vain nauttia kaaoksesta.
    <Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
    <Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
    <Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
    <JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
    <henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
    <Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
    Kirjattu
  • ::
  • 02.10.18 - klo:17:06

    Tingle Poissa

    • Paavo
      • Academic Nintendo Club RY
    Saakeli nää kentät ovat pitkiä. En päässyt kahdellla lisäelämällä mitään läpi :D

    Onpas onnellinen fiilis kun saa pelata uutta Mega Mania :)
    <Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
    <Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
    <Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
    <JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
    <henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
    <Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
    Kirjattu
  • ::
  • 04.10.18 - klo:01:09

    Tingle Poissa

    • Paavo
      • Academic Nintendo Club RY
    Olen kukistanut seitsemän kahdeksasta robottimaisterista, joten ajattelin jakaa ajatuksiani pelistä Mega Man 11.

    +++ Aseet ovat tämän pelin suola. Niistä jokainen on tehokas ja hauska käyttää, sekä silloin tällöin vaikuttavat myös ansoihin ja vihollisiin uniikein tavoin. Aivan kuten Mega Man Ysissä. On vaan hauska valita satunnainen tussari käteen ja pistää haisemaan. Ilmeisesti tällä kertaa kaikkein pienimmilläkin vastustajilla on oma heikko kohtansa.

    +- Voimaratas ei oikein tee mitään. Yleensä kun haluan vahingoittaa vihollista, ammun. Miten peli on parempi jos painankin kahta nappia tehdäkseni enemmän vahinkoa? Voimaratas luo kyllä muihin aseisiin lisäefektin, mutta Mega Man X teki saman lataamalla niitä. Nopeusratas on tosi veikeä lisä, mutta ehkä peli on suunniteltu liikaa sen ehdoilla. Paha mennä kylmiltään pomoa vastaan, joka laittaa silmänräpäyksessä hyökkäyksen päälle. Noin ylipäänsä rattaiden kaltaiset resurssit, jotka palautuvat odottamalla ovat vain huono idea. Voimarattaan olisi voinut karsia kokonaan pois ja lisätä nopeusrattaan aseeksi muiden joukkoon, näin pelissä ei olisi turhaan miljoona eri efektiä ja mekaniikkaa.

    - Peli on selkeästi suunniteltu uusien aseiden ja mekaniikkojen ehdoilla, minkä vuoksi pelkän sitruunapursottimen kanssa juokseminen ei välttämättä ole hauskin tapa kokea peli. Kyllä sekin onnistuu, eikä ylimääräinen krääsä ole pakollista, mutta jääräpäisyys voi johtaa ulkoa opetteluun ja todella tiukoille meneviin manöövereihin. Ei oikeastaan edes miinus, mutta 9 tasapainotti eri pelityylit vähän paremmin. Olkoon 11 siis asetasapainoltaan toiseksi paras peli.

    + Graffat ovat ilo silmälle. Niissä on säilynyt NES-pelien persoonallisuus ja selkeys. Taustoissakin on yksityiskohtia, mutta ne eivät hypi silmille yhtään. Tässä on käynyt oikeastaan päinvastoin kuin 7:n kohdalla, eli Mega Manin koko kenttään nähden on pienentynyt...

    +++ ... ja se tarkoittaa että ruudulle on mahtunut miljoona miestä yhtä aikaa. Aivan huikea fiilis kun kolme vihollista tulittaa eri suunnilta, samalla kun Mega Man itse on liikkuvan laatan päällä ansassa. En tiedä mitä tapahtui, mutta viime hetkellä hyppäsin viereiselle tasanteelle, käännyin ja ammuin kaiken paskaksi. Noin yleisesti ottaen kenttäsuunnittelu on puoliksi toimintaa ja puoliksi ongelmanratkaisua, jossa nopea tilannetaju on avain voittoon. Eli kaiken kaikkiaan Mega Mania parhaimmillaan, ja tällä kertaa monimutkaisempana kuin koskaan >)

    - Kentät kuitenkin ovat aivan liian pitkiä. Ei niitä voi ensikertalainen edes pelata käymättä kaupan kautta ostamassa mega manille lisäkypäriä. Checkpointteja on kai enemmän kuin aiemmin, mutta niiden välinen matka on silti välillä huikea. Kun huokaisen helpotuksesta edenneeni mielestäni hyvän matkaa, minun pitääkin vielä päihittää ärsyttävä minipomo. Noh kuolen ja koko roska uusiksi vaan. Pituus on luotu samoja ideoita kierrättämällä, mutta kuitenkin luomalla aina täysin uusia ja laadukkaita haasteita. Mieluummin olisin pistänyt kentät puolivälissä purkkiin.

    + Liittyen aiempaan, haastetta pelissä varmasti riittää myös kokeneemmille veijareille. En usko että 11 tuo sarjalle uusia faneja, mutta naavapartojen on pakko olla tyytyväisiä.

    + Robottimaisterit eivät ole erityisen mieleenpainuvia, mutta kyllähän näitä katselee. Tällä kertaa Mega Man pukee päälleen tappamiensa veljesten kypärät, mikä nivoo pelin mekaniikat nätisti yhteen visuaalisesti. Liian monessa kentässä on teollinen/harmaa fiilis, olisin kaivannut ehkä yhden luontokentän enemmän. Noh eipä sillä suuremmin väliä.

    - Tarina on kerrottu laiskasti. Jopa NES:llä viitsittiin pelaajaa kiusata käsinpiirretyillä animaatioilla, mutta tällä kertaa pelaaja vain katsoo staattisesta perspektiivistä kun Mega Man ja Dr. Light puhuvat keskenään. Kiitos tästä ajanhukasta.

    - Musat eivät oikein jää mieleen, eikä niitä pelatessakaan aina huomaa. Pikku hiljaa tälle lämpenee enemmän ja enemmän - pari selkeästi parempaa veisua on mukaan mahtunut. Nyt kirjottaessa kun kuuntelen lisää niin onhän tämä kokonaisuutena vallan mainio  *whistle*

    Odotin peliltä melko paljon, mutta silti MM11 on onnistunut haaveeni ylittämään. Tämä saattaa olla vuoden paras peli, ellei jopa top5 Mega Man. Voin kuitenkin nähdä uudelleenpelaamisen käyvän rasittavaksi. Ja vasta silloin erotellaan todella hyvät klassikkomegikset akanoista ;) Ja toivottavasti huomenna suuntana on jo tohtori Wilyn linna!
    « Viimeksi muokattu: 04.10.18 - klo:01:11 kirjoittanut Tingle »
    <Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
    <Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
    <Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
    <JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
    <henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
    <Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
    Kirjattu
  • ::
  • 05.10.18 - klo:03:38

    Tingle Poissa

    • Paavo
      • Academic Nintendo Club RY
    Läpi meni peli. 7½ tuntia ekalta läpipeluulta, eli todella heikko aika :'D Silti ei tullut kunnialla selvittyä, epäilen saanko mitään rehtiä buster-only juoksua koskaan aikaiseksi. Läpäisyn jälkeen aloitin tietysti ensitöikseni uuden läpipeluun, helpoimmalla vaikeusasteella on mukava riehua.

    Aika vaisuksi jäi linna. Olihan siinä pari ihan kivaa kenttää, mutta kokonaisuus huusi ettei kehitystiimi halunnut hukata siihen enempää resurssejaan kuin perinteet pakottavat. Kenttäbiisejäkin oli vain yksi, ja sarjan kamalin pomotaistelu kierrätettiin taas tuhannettako kertaa. Minulle tälläinen lyhyt ja tiivis loppurutistus oli oiva ratkaisu, mutta muut saattavat jäädä kaipaamaan lisää kenttiä. Ehkä Wilyn linnan saisi keksiä pikku hiljaa jo uusiksi, vaikka sitten tekemällä siitä metroidvanian.

    Gallerian triviatiedot ovat lukemisen väärtejä. Tundra Man on tohtori Cossackin luomus, Impact Man koostuu kolmesta kenttää halkovasta porasta ja Wilyn robotit jäivät haavoittuvaisiksi budjettivajeen vuoksi. Kaikkeen olikin tieteellinen selitys!
    <Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
    <Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
    <Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
    <JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
    <henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
    <Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
    Kirjattu
  • ::
  • 06.10.18 - klo:18:39

    Tingle Poissa

    • Paavo
      • Academic Nintendo Club RY
    Pelasin pelin uudestaan kahdella helpommalla vaikeusasteella.

    Newcomerilla pelattaessa lisäelämiä on loputtomasti ja checkpointteja kylvetään koko ajan. Häviäminen on oikeastaan mahdotonta. Hauskaa pelaaminen on silti, suosittelen rentouttavaa pelikokemusta kaipaaville.

    Casualilla checkpointteja on enemmän ja game over lahjoittaa viisi lisäelämää. HP-tankitkin lahoavat tyydyttävän nopeasti Mega Manin sitruunoille. Haastettakin on, ehkä lähimpänä jotain Super Marioa. Keskivertopelaajalta pitäisi läpipeluu onnistua ilman suurempaa kärsimystä. Saatoin pitää tästä jopa normaalia enemmän.


    Aloin tässä pohtimaan ovatko pelin mekaniikat menneet jo yli äyrään. Jotkut valittivat liu'un ja ladattavan kanuunan puutetta ysissä ja kympissä, mutta ne pelit eivät niitä tarvinneetkaan. Nyt ne ovat yhdessätoista taas mukana, ja minusta ne ovat, noh, ylimääräisiä. Kiva että pelaajalla on paljon vaihtoehtoja, mutta aika harvoin sitä liukua tai rushia oikeasti kaipaa samalla tapaa kuin tuplaratashässäkkää, jonka ympärille peli on selkeästi suunniteltu. Näppäränä kikkana ladattava panos penetroi nyt vihollisten kilvet, mutta samalla pilaa pomotaistelut jälleen. Sarjatulella saa aikaan ainoastaan pomolle kuolemattomuuden. Laitoin naapurin muksulle switchin kouraan, sanoin että riittää vaan kun hyppää ja ampuu. Noh, kohta pitikin selittää miten sitruunan suureksi lataamalla pääsee eroon pienistä ötököistä, miten pakollisessa liukukohdassa pitää painaa alas + hyppy jne. Veteraaneja tuskin meno haittaa, mutta kohderyhmänä pitäisi olla kaltaiseni tyhmät lapset. Millainenkohan sotku syntyy, jos Mega Man 12 keksii vielä lisää mekaniikkoja päälle ja saadaan hajota psyykelukkoihin ja lvl3 animesupereihin.

    Pomotaisteluista en oikein tiedä mitä ajatella, vaikka nautinkin kaikista. Ilmeisesti pelkkä Mega Manin isoveli eri aseella ei enää nykypelaajalle riitä virikkeeksi, vaan nyt pitää olla kaiken maailman animeformeja päälle pitämässä mielenkiintoa yllä. Niissä on vähän se ongelma, että joko ne tekevät pomosta kuolemattoman, tai sitten pelaajalle ei kommunikoida selkeästi milloin saa lyödä. Eihän pelaaja saa voittaa ennenkuin kaikki hienot superhyökkäykset on nähty, joten siinä vaan seisoskellaan tyhjänpanttina ja väistetään mitä eteen tulee. Tilannetta kuvaa suomenkielen sana ajanhukka.

    Aseista nautin edelleen, mutta ne eivät ehkä erotu toisistaan paljoa. Loppujen lopuksi aika se ja sama kylvääkö eteensä kumipalloja vai pommeja, lopulta kaikki räjähtää joka tapauksessa pelaajan tieltä. Erikoisempia veijareita ovat peruskilpi ja Pile Driver, jonka avulla Mega Man speedrunnaa eteenpäin vaikka ilmassa!

    Soundtrack se vaan paranee joka kuuntelukerralla. Kenttäbiiseissä olen huomaavinani, että puolet ajasta ne kuvaavat robottimestarin persoonallisuutta, kunnes muuttuvatkin Mega Mania kannustaviksi fanfaareiksi.

    Nähdään taas varmaan joo jahka saan neljännen pelikierroksen purkkiin :P
    <Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
    <Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
    <Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
    <JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
    <henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
    <Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
    Kirjattu
  • ::
  • 08.10.18 - klo:02:47

    Tingle Poissa

    • Paavo
      • Academic Nintendo Club RY
    Superhero moodi on täyttä roskaa. 9 ja 10 lisäsivät vihollisten määrää, mutta 11 vain poistaa esinedropit ja lisää vihollisten tekemää vahinkoa <_> Pari pomoa saa uuden iskun, tai sekoittavat kaavansa, mutta siinäpä se. Ilmeisesti kovan ytimen taitopelaajat haluavat tunkkaisen ja tylsän kokemuksen. Jos haluaa tekosyyn pelata peli hörppimällä rajattomasti e-tankkeja kaupasta niin tässä on sellainen, mutta saman nyt voi hoitaa normaalistikin.

    Eri etenemisvaihtoehtojen määrän huomaa kyllä selvästi, kun antaa ohjaimen toiselle pelaajalle. Veteraanit paahtavat älytöntä speedrun tahtia eteenpäin omaan varovaisempaan pelaamiseeni verrattuna. Untuvikot taas eivät sisäistä kaikkia pelin antamia mahdollisuuksia, mutta pelaavat silti omalla tyylillään. Välillä tilanne eskaloituu kuin äärimmäisessä katastrofielokuvassa, mutta kun se selviääkin jääräpäisellä paahtamiselle ei voi muuta sanoa kuin kunniamerkkiä osoittaa.

    Kenttäsuunnittelu ei nyt viiden läpipeluun jälkeen ole konsistensisti loistavaa, mutta tosi vähän ärsyttääkään. Happomiehellä on pari irvokasta piikkihyppyä, ja muissakin on välillä huoneita, joissa pitää vain painaa nappeja Capcomin alleviivaamassa järjestyksessä. Kentät ovat kuitenkin niin pitkiä etteivät pienet kakanpalat tunnu kokonaisuudessa paljoa, eikä yksikään niistä aiheuta valikkoruudulla kammoksuntaa. Heikoin ja lyhyin on Fuse Manin kenttä, jossa vaan odotellaan laasereita, eikä uudelleenpeluuarvoa juuri ole.

    Hämmentävää miten paljon sitä saa kirjoitettua lyhyestä lasten~~2Dtasohyppelystä . En maksais ees 11markkaa!
    « Viimeksi muokattu: 08.10.18 - klo:02:51 kirjoittanut Tingle »
    <Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
    <Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
    <Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
    <JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
    <henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
    <Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
    Kirjattu
  • ::