NGC - Paper Mario: The Thousand-Year Door

Rekisteröidy,


niin voit osallistua keskusteluihin
niin foorumilla kuin IRC-kanavallakin.
Rekisteröidy nyt!

Kirjaudu!



Pysy aina kirjautuneena sisälle

NGC - Paper Mario: The Thousand-Year Door

19.12.07 - klo:18:56

Kraid

Paper Mario 2: The Thousand-Year Door julkaistiin 12. marraskuuta 2004 ja kulkee alkuperäisen Paper Marion jatko-osana. Tämä oli yksi ensimmäisistä RPG-peleistäni (eikä toivon mukaan viimeinen Tales of Symphonian lisäksi), ja hurmasi minut aivan täysin. Erityisesti pidin kyseisen pelin dialogista, joka oli todella nerokkaasti keksitty ja hauska! Pelin tarinaakin hyödynnettiin monin tavoin, mm. aina chapterin läpäistyään tulee pienimuotoinen Bowserin etenemistä seurattava pätkä, ja tässä kohtaa peliä voi päästä ohjaamaan Bowseria, joka kuuluu ainakin minun mielestä pelin hyviin puoliin. Taistelusysteemi on loistavasti kehitelty - nimittäin se on vuoropohjainen taistelu, jossa Mario ja hänen partnerinsa hakkaavat vuorotellen vihollisensa. Taisteluissa voi käyttää myös tähtiä, jotka ovat erittäin tärkeä osa tarinaa. Tähtiä pääsee kuitenkin vain käyttämään, jos on oikea määrä "yleisön kannustusta", eli yleisön antamia pisteitä, jotka nostavat eräänlaista mittaria, jonka avulla Mario pääsee käyttämään näitä tähtiä. "Star Pointseja" (eli tähtipisteitä) Mario saa aina kun on hoidellut vastustajansa, pisteet antavat aina levelin kun Mariolla on 100p. Pelin yleinen vitsaus onkin, että mitä suurempi levelisempi Mariosta tulee, niin sitä heikompia vihollisista tulee, joka tarkoittaa tietysti sitä, että vähemmän tähtipisteitä on luvassa. Aina levelin saatua voit valita, mitä Mario kasvattaisi? Kasvattaisiko hän HP:ta, FP:ta (ilman näitä Mario ei pysty tekemään erikoishyökkäyksiään) vai BP:tä, eli Badge Pointseja, joiden avulla voi käyttää enemmän badgeja. Badgeista onkin hyötyä taisteluissa, ne voivat tehdä Mariosta aika kovan palan purtavaksi.

Paper Mario 2: The Thousand-Year Doorissa on myös erittäin loistavat musiikit. Itselleni ainakin nämä kyseiset kappaleet olivat maukkaita kokonaisuuksia:

Rawk Hawk Theme
Magnus Von Grapple Theme
Title Theme
Story Intro
Crystal Stars

Listasta puuttuu tietysti myös pari helmeä, kuten Doopliss Theme.

Pelissä on myös erinomaisia vastuksia. Erityisesti minun mieleeni ovat jääneet Doopliss (joka liittyy pelissä Shadow Sirenseihin), Macho Grubba, Gloomtail, Smorg ja Shadow Queen.

Pelissä on myös erinomaisia, itse asiassa hyvin mielenkiintoisia paikkoja, joista tähdet haetaan ja joiden avulla Mario yrittää selvittää Prof. Franklyn ja partnereidensa (jotka liittyvät aina Marion seuraksi eri vaiheissa peliä) kanssa Tuhatvuotisen oven salaisuutta. X-nautsit, joista Mariolle tulee olemaan hankaluuksia pelissä, ovat tällä kertaa kaapanneet Princess Peachin ja yrittävät itsekkin saada tähdet kasaan, noh... Bowserikin tietysti innostuu etsimään tähtiä (selvittääkseen itsekkin Tuhatvuotisen oven salaisuutta).

Itselleni peli oli parhaimpia pelikokemuksia ikinä. Mikään muu peli ei ole vaikuttanut minuun samalla tavalla, enkä itsekkään tiedä sitä. Ennen tätä peliä vain en ollut koskaan kokenut samanlaista seikkailua virtuaalisesti. Samastuin niin hyvin Marioon ja hänen kumppaneihinsa, että peli oli loppuun saakka herkkua! Vain yksi asia minua harmittaa... menin poistamaan erään tallennuksen, jossa minulla oli aika mielenkiintoisen värinen Yoshi. Aika mahtavaa sinänsä, kun Yoshien värit vaihtuvat joka kerta jos aloittaa uuden tallenuksen, vaikka minua kyllästyttää jatkuvasti saada se vihreä Yoshi.

Blah blah blah lol.
« Viimeksi muokattu: 06.12.12 - klo:03:21 kirjoittanut Osiris »
Kirjattu
  • ::
  • 19.12.07 - klo:22:30
    Tuntuu hassulta tunnustaa, mutta Paper Mario TTYD on yksi parhaista peleistä mitä olen ikinä pelannut. Harvinaisen lupsakka ja helppo peli kieltämättä, mutta pelikokemuksena todella ikimuistoinen ja mukava. Muistan vieläkin kun tätä pelasin ensimmäistä kertaa läpi. Taistelin Glitz Pitissä kello 6 aamulla ja ryystin kolaa. Harva peli on koukuttanut yhtä pahasti.
    Alkuperäinen Paper Mario oli todella hieno tekele myös. Yllättäen pidän silti jatko-osaa yhtä hyvänä, ellen jopa parempana pelinä.
    Mutta Super Paper Mario oli itselleni aika raju pettymys. Peli ei toki ollut huono, ei todellakaan. Se oli vain täysin erilainen kuin alkuperäiset Paper Mariot, joka teki siitä tylsemmän ja innottomamman pelikokemuksen. Olen varma että Super Paper Mario iskee paremmin niille, jotka ei aikaisempia osia ole pelannut. Kelpo peli joka tapauksessa.

    Tuli lopulta aika yleistä PM-keskustelua, vaikka aihe keskittyy The Thousand-year Dooriin... Noh, joka tapauksessa: Loistava peli, jota jokaisen olisi syytä kokeilla. Piste.
    Kirjattu
  • ::
  • 19.12.07 - klo:22:44
    Paras pelaamani konsoliroolipeli. Ja voi sitä kohtalokasta sielua, joka ei Paper Marioa "roolipeliksi" laske. Parasta koko touhussa on ehkäpä tapa, jolla peli hyödyntää Mario-universumia, sen historiaa ja hahmoja luovalla, omaperäisellä ja toisinaan suorastaan ratkiriemukkaalla tavalla. TTYD tuntuu Mario-peliltä toisin kuin monet muut Marion nimikettä epäsuorasti hyödyntävät tuotteet. Paljoa pahaa sanottavaa en tästä juurikaan keksi, kaikki vaan passaa yhteen aina rytmityksestä dialogiin ja tunnelmasta hahmonkehitykseen.

    Ja sen verran Kraidia ojentaisin aloitusviestistä, että osa noista mainitsemistasi jutuista voisi suosiolla piilottaa spoilertägien taakse, ihan peli-ilon turvaamiseksi peliä pelaamattomille.
    Tack.
    « Viimeksi muokattu: 20.12.07 - klo:10:56 kirjoittanut Jikkyooshaberiparodius »
    Kirjattu
  • ::
  • 20.12.07 - klo:15:07

    mosse Poissa

    • Mosse
    Ehdoton mestariteos. Loistava pelattavuus, hassunhauskat äänet, tyylikäs ulkoasu ja mielenkiintoiset taistelut yhdistettynä erittäin toimivaan ja kompaktiin kenttäsuunnitteluun ovat varsin vastustamaton yhdistelmä. Eikä se huumorikaan pahasta ole, varsinkaan kun se oikeasti toimii paikoin enemmän kuin hyvin.

    TTYD on myös yksi niistä peleistä, joiden julkaisuun olen ihan oikeasti laskenut päiviä. Ensimmäinen Paper Mario iski kovaa ja olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen kun jatko-osa lunasti lupaukset tyylillä. En kyllä vieläkään osaa sanoa, kumpaa pelaan mieluummin. Ensimmäisen Paper Marion perinteisempi tunnelma on omalla tavallaan viehättävämpää, mutta TTYD:ssä kaikki on sitten isompaa ja hiotumpaa.
    [22:22] <+Linkkiro> Miks Mosse tietää kaiken >_>
    [22:23] <+pandem> koska mosse on paras
    Kirjattu
  • ::
  • 20.12.07 - klo:15:24

    Anty Poissa

    • Konduktööri
    • Nyapakapow!
    Tämä peli on teideteos. Todellinen herkkupala GameCuben omistajille. Pelissä on laaja alue ja kappalejako, on onnistunut. En ole itse testannut Nintendo 64:n, enkä Wii:n Paper Marioa, mutta tämä on silkkaa kultaa joka pitää kokea. Pelin läpäimiseen menee reilusti aikaa, eikä peliin kyllästy ikinä!

    Pelin huonoja puolia ovat tosiaan todella pitkät vuorokeskustelut ja peli voi olla joillekkin hidastempoinen. Ainakin minua nuo pitkät vuorokeskustelut ottivat päähän, mutta muuten ei paljoa miinusta tule.

    Pitäisi varmaan hankkia tuohon Wiin Virtual Consoleen tuo N64:n Paper Mario, sillä Super Paper Mario menee pukinkonttiin.

    EDIT: Tulihan tätäkin peliä kehuttua :/
    « Viimeksi muokattu: 01.01.08 - klo:20:03 kirjoittanut Nanton »
    Kirjattu
  • ::
  • 20.12.07 - klo:17:24
    Tämä peli on hirveintä roskaa, jota olen näin paljon kuullut kehuttavan. Pelasin joskus tätä väkisin monen tunnin ajan, mutta eihän se siitä tippaakaan viihdyttäväksi tahtonut muuttua. Peli on niin toivottoman tylsä ja hidastempoinen, että sitä voisi pelata vaikka varpaillaan. Yksi tylsimpiä pelaamiani GC-pelejä ellei jopa tylsin, ja jotkut hehkuttavat jopa GC:n parhaaksi peliksi. Ei iskeny muhun tippaakaan, mutta eipähän iske ropet yleensäkään.
    Kirjattu
  • ::
  • 20.12.07 - klo:18:20

    mosse Poissa

    • Mosse
    Tämä peli on hirveintä roskaa, jota olen näin paljon kuullut kehuttavan. Pelasin joskus tätä väkisin monen tunnin ajan, mutta eihän se siitä tippaakaan viihdyttäväksi tahtonut muuttua. Peli on niin toivottoman tylsä ja hidastempoinen, että sitä voisi pelata vaikka varpaillaan. Yksi tylsimpiä pelaamiani GC-pelejä ellei jopa tylsin, ja jotkut hehkuttavat jopa GC:n parhaaksi peliksi. Ei iskeny muhun tippaakaan, mutta eipähän iske ropet yleensäkään.

    Eikös SPM ole muka Wii-peli?

    Ascan viesti meni hiukkasen ohi meikäläiseltä, kuka tässä SPM:stä on puhunut kun aiheena on TTYD?

    Tässä hain sitä, että mielestäni tuo Nosebluntin kuvaus sopii aika lailla kuin nakutettu Super Paper Marioon.
    « Viimeksi muokattu: 20.12.07 - klo:20:01 kirjoittanut ascalon »
    [22:22] <+Linkkiro> Miks Mosse tietää kaiken >_>
    [22:23] <+pandem> koska mosse on paras
    Kirjattu
  • ::
  • 20.12.07 - klo:19:29
    Ascan viesti meni hiukkasen ohi meikäläiseltä, kuka tässä SPM:stä on puhunut kun aiheena on TTYD?
    Kirjattu
  • ::
  • 20.12.07 - klo:19:34

    Tube Poissa

    • Moi oon Tube.
    Juu, mulla kanssa.

    Itellä toistaiseksi kaikki Paper Mariot kokematta. Ehkäpä ne kaikki tulisi jossain vaiheessa läpi pelasta. Jos alottaisin Virtual Consolesta ladattavalla ekalla osalla ja tarpeen tullen jatkaisin sitten TTYD:llä ja SPM:llä.
    Kirjattu
  • ::
  • 21.12.07 - klo:12:44

    Kasuli Poissa

    • Piparisensei
      • Porkkanakaupunki
    VAIHTELEEPA SITTENKIN >: (
    Kirjattu
  • ::
  • 22.12.07 - klo:12:10

    Kraton Poissa

    • Publicly humiliated criminal fugitive with no girlfriend.
      • Nordic Training Journal
    Tämän pelin viihdearvo on lähelle kymppiä. Huumori on aivan mahtavaa ja varsinkin Luigin seikkailut oli kyllä riemaisevaa katsomista, puhumattakaan Great Gonzalesin mahtavuudesa. Taistelut ovat kaukana tylsästä pelin mahtavan vuorotaistelusysteemin takia, jossa pääsee koko ajan itse naputtelemaan, eikä vain tarvitse valita: "attack" tai "magic" kuten Final Fantasyissa.

    Onko muuten Super Paper Mario samaa laatua? Pitäisi hankkia :)
    Kirjattu
  • ::
  • 22.12.07 - klo:12:14

    Kraid

    Onko muuten Super Paper Mario samaa laatua? Pitäisi hankkia :)

    Ei ole, mutta ensimmäinen Paper Mario on.
    Kirjattu
  • ::
  • 22.12.07 - klo:15:16

    JoneZi Poissa

    • Ammatti kokki
    • Badass
    Eka Paper Mario jota peläsin. Aluksi meinasin jättää hankkimatta, koska paperi nukkejen seikkailu ei kuulostanut niin hyvältä, kuin arvostelut sanoivat. No päätin sitten ostaa ja oli hyvä peli. En paljoa rpg-pelejä ollut sitä ennen pelannut, joten alku oli hieman hankalaa, mutta pian pääsi asian ytimeen ja hauska peli oli. Luvut ovat varsin kiintoisia jokainen on oma tarinansa, mutta pitävät kuitenkin kiinni siitä punaisesta langasta. Yksi GC:n parhaita pelejä mielestäni.
    Kyllä, niin se on.
    Kirjattu
  • ::
  • 04.01.08 - klo:18:09

    Jaffis

    Paras peli, jota olen ikinä pelannut. Tai ainakin yksi parhaista.

    Kun kaverini osti TTYDin joskus pari, kolme vuotta sitten, en osannut kuvitellakaan miten mahtava peli oli kyseessä. Paper Mario 2 iski minuun ja lujaa. Toimiva ja omaperäinen taistelujärjestelmä, hauska ulkoasua, symppikset hahmot, ja pelin huumori takasivat niin loistavan pelikokemuksen että TTYDsta tuli välittömästi suosikkipelini, jonka olen jaksanut tahkota läpi monta, monta kertaa...

    Itse en valitettavasti kyseistä peliä omista, vaan olen lainaillut sitä kaveriltani.

    Lopuksi on vielä annettava erikoismaininta pelin musiikeille, jotka ovat todella tunnelmallisia ja tilanteisiin sopivia. Niiden joukkoon mahtuu myös joitain todellisia helmiä (kts. Kraidin hieno aloitusviesti).

    Suosittelen peliä erittäin lämpimästi kaikille GCn ja Wiin omistajille. :)

    PS. Tuolla ylhäällä oli kyllä jo valmiiksi kaikki tarvittavat perustelut, mutta laitoin sitten kertauksen vuoksi niitä vielä omaan viestiini. :p
    Kirjattu
  • ::
  • 30.01.08 - klo:16:56

    Antec

    Mul on tää peli mutta en tiiä kuink pääsee chapter 3:seen. eli oon menny chapter 2:sen mut en vain tajuu miten pääsee seuraabvaan kappaleeseen. en oo pelannu pelii pitkään kaikaa, mut on ollu hyvä mutku nyt oon jumissa nii en voi oikee jatkaa. voisko joku kertoo mite sinne chapter 3see pääsee??
    Kirjattu
  • ::
  • 30.01.08 - klo:19:02

    mosse Poissa

    • Mosse
    Mul on tää peli mutta en tiiä kuink pääsee chapter 3:seen. eli oon menny chapter 2:sen mut en vain tajuu miten pääsee seuraabvaan kappaleeseen. en oo pelannu pelii pitkään kaikaa, mut on ollu hyvä mutku nyt oon jumissa nii en voi oikee jatkaa. voisko joku kertoo mite sinne chapter 3see pääsee??

    En nyt tarkkoja detaljeja muista, mutta siellä viemäreissä on se ennustajaeukko, joka antaa vinkkejä rahaa vastaan. Muistaakseeni sieltä kaupungin itäpuolelta kannattaa aloittaa se haahuilu.
    [22:22] <+Linkkiro> Miks Mosse tietää kaiken >_>
    [22:23] <+pandem> koska mosse on paras
    Kirjattu
  • ::
  • 17.02.08 - klo:11:57
    Loisto peli. Menty pari kertaa läpi ja varmaankin GC:n paras yksinpeli. Aluksi olin vähän ennakkoluuloinen (kuten aina) mutta sitten jäin koukkuun ja oli muutamassa päivässä läpi.
    Kirjattu
  • ::
  • 16.04.08 - klo:18:47
    Tuntuu paljolti edeltäjänsä parannetulta versiolta..
    Jumituin joskus vikaan pomoon, enkä siitä asti ole jaksanut pelata.
    Kirjattu
  • ::
  • 16.04.08 - klo:19:08

    Donkey Poissa

    • Pihlajakadun talonmies
    • En myönnä enkä kiellä, pikemminkin päinvastoin.
    Tuntuu paljolti edeltäjänsä parannetulta versiolta..
    Jumituin joskus vikaan pomoon, enkä siitä asti ole jaksanut pelata.
    Ei se loppujen lopuksi hirveän vaikea ole.
    Letkuliitin 'em down! Blast those enemies away. Blast nämä viholliset pois.
    Kirjattu
  • ::
  • 17.04.08 - klo:14:23

    Pulppu Poissa

    • Konstaapeli
    • Hyvää jouluu kaikille.
    Ostin tämän Duelilta 27€urolla. Toivottavasti tulee huomiseksi ni pääsis pelaileen viikonloppuna.

    E: Toivon todellakin että se tulisi tänään..

    E2: Tulihan se.

    E3: Ihan jännä peli.
    « Viimeksi muokattu: 18.04.08 - klo:22:37 kirjoittanut Lil P »
    Kirjattu
  • ::
  • 13.05.12 - klo:10:55

    Arctic Fox Poissa

    • Vulpes Arctos
    Tämän ketjun edellisestä viestistä on yli neljä vuotta. Aivan kuin astuisi jonkin muinaisen sivilisaation raunioihin.

    Ostin Paper Mario: The Thousand-Year Doorin muutama päivä sitten. Viimeksi pelasin sitä kuudennella luokalla, kun peli oli upouusi ja ihmeellinen. Silloin se oli minulla viikon verran lainassa kaverilta. Muistan kyllä tykänneeni Paper Mariosta jo silloin, mutta roolipeleihin tottumattomalle pennulle kaiken maailman hahmonkehitykset ja pomotaistelut tuntuivat eriskummalliselta kikkailulta. Metsäpaikan muistaakseni vielä läpäisin, mutta sen pidemmälle en pötkinyt. Nyt olen päässyt alle neljässä tunnissa Boggly Woodsiin saakka, ja nauttinut pelistä enemmän kuin uskalsin edes etukäteen toivoa! Thousand-Year Door ei ole vanhentunut pätkääkään.

    Ennen kaikkea Paper Mariossa toimii tunnelma, joka on jokseenkin ainutaaltuinen. Piirrosmaiset hahmot ovat mielikuvituksellisia, ja niillä riittää huvittavaa läppää joka väliin. Dialogi on hauskaa, vaikka sitä onkin ajoittain aivan liikaa. Ylipäätään seikkailussa on sellainen positiivinen ja leppoinen pohjavire kuin vaikkapa The Wind Wakerissa. Mikä parasta, vaikeusaso tuntuisi olevan ainakin alussa armollinen. Edes kaltaisellani tumpelolla ei ollut ensimmäisessä linnassa mitään vaikeuksia kukistaa Hooktailia. Tappelusysteemi on sitä paitsi nerokas yhdistelmä vuoropohjaisuutta ja reaaliaikaisuutta. Taktiikan lisäksi tarvitaan myös hieman taitoa ja näppäryyttä, mikä on vain positiivista.

    Hitto että tämän pelin pelaaminen on mukavaa. Ehkäpä tässä on paras roolipelikokemukseni sitten Pokémon Platinumin? Joka tapauksessa 3DS:n tuleva Paper Mario nousi odostuslistallani pari pykälää korkeammalle.
    Kirjattu
  • ::
  • 26.03.15 - klo:18:06
    Kirjattu
  • ::
  • 26.03.15 - klo:20:57
    Miksei uutta Paper Mario -roolipeliä?

    (vähän surullista että pitää Paper Mariosta puhuessa tarkentaa että roolipeli...)
    Kirjattu
  • ::
  • 27.03.15 - klo:01:10
    TTYD on sen verran huonosti saatavilla oleva peli, etten yhtään pistäisi pahakseni jos se tuotaisiin 3DS:lle. Onhan kyseessä yksi parhaista roolipeleistä koskaan. :)

    Mutta totta kai uusi Paper Mario -roolipeli Wii U:lle on minunkin haaveeni...
    Kirjattu
  • ::
  • 27.02.18 - klo:21:24

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Voi jumpe, olen halunnut tämän pelin vuosisatojen ajan. Alkuperäisen Paper Marion pelasin joskus edellisen vuosikymmenen loppupuolella ja pidin siitä oikein paljon, joten olin harmissani, kun Nintendo ei antanut muuta vaihtoehtoa jatko-osan hankkimiselle kuin nettihuutokauppojen tonkimisen, josta en suuremmin nauti. Jossain vaiheessa totesin, että turha peliä on edes etsiä, kun se maksaa aina vitusti, ja käytän kuitenkin mieluummin rahat kaljaan.

    No, lopulta sain pelin itselleni. Olin varautunut harmittelemaan, kuinka paljon olisin pitänyt siitä nuorempana, kun videopelit olivat suuria elämyksiä ja elämä ainakin joiltain osin vähemmän paskaa. Vaan kyllä hymy hyytyi, kun sain jo ensimmäisen chapterin lopulla huomata olevani aivan lumoissani. Jos joku on joskus miettinyt, miten Mariosta saisi toimivan piirrossarjan, niin kässäriin ei kyllä tarvitse hakea inspiraatiota tätä peliä kauempaa. Jokainen chapteri on tarinallisesti viihdyttävä ja pursuaa hassunkurisia hahmoja, jotka heittelevät kivoja vitsejä joskus vähän ronskimpaan aikuiseen makuun kjeh röh räh poks. Tämän lisäksi tappelujärjestelmä on todella viihdyttävä, aivan kuin muistelen sen olleen jo ensimmäisessä osassa. Mukavaa, että oikein ajoitetulla nappulan painamisella (huumoria) ja tatin vispaamisella (huumoria jälleen) pystyy tekemään mojovasti lisävahinkoa tai toisaalta kumoamaan vihollisen tekemän damagen kokonaan. Vaikeampia taistelut saisivat kyllä olla, mutta menköön, kyseessä on kuitenkin lasten marioseikkailu.

    Huomattavasti helppoja yhteenottoja harmillisempaa on se, että pelisuunnittelu on paikoittain ehtaa Skyward Swordia. Kolmannessa chapterissa pelaajan täytyy kahlata läpi n. 100 000 tappelua erilaisia vihollisia vastaan, kuitenkin samoilla toistuvilla rajoituksilla (älä käytä hyökkäystä x, käytä erikoisiskua kerran tappelun aikana etc.), jotka todellisuudessa tuovat menoon hyvin vähän mitään haastetta tai piristettä. Onneksi Mijamodon jekut eivät lopu tähän, vaan seuraavassa chapterissa pelaaja laitetaankin backtrackaamaan sama pieni ja vain muutamaa eri vihollistyyppiä sisältävä alue sataan kertaan, siis oikeasti nyt SEIS. Menin ensin paikkaan x josta palasin paikkaan y ja nyt peli haluaa minun menevän takaisin paikkaan x, palaavan sieltä paikkaan y ja menemään sitten vielä takaisin paikkaan x? Ei vittu siis Coconuut nyt niitä selityksiä kiitos.

    Onneksi tunnelma ja krokotiilit ovat kunnossa. Ja kun kyseessä on ennen Wiin julkaisua ilmestynyt Nintendopeli, on sen pakko olla virheetön.
    « Viimeksi muokattu: 27.02.18 - klo:21:28 kirjoittanut Tapza »
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 27.02.18 - klo:22:37
    Tästä ei nyt oikein käy ilmi tykkäätkö pelistä vai etkö.
    Kirjattu
  • ::
  • 27.02.18 - klo:23:36

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Peli on oikein viehättävä ja viihdyttävä, mutta siinä on joitain tyhmiä juttuja, jotka halusin tuoda viestissäni esille. *_*
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 02.03.18 - klo:11:14

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Huh huh, edellisessä bossissa (kutoschapterin loppumörkö) olin lähellä kuolla. Se olisi ollut kolmas game over. Yksi tuli rivivihutappelusta ja toinen siitä, kun olin tuhma!

    Se, että kaltaiseni tumpelo on selvinnyt pelin loppupuolelle näin vähin kuolemin kertoo jotain pelin vaikeusasteesta. Vähäinen haaste ei kuitenkaan haittaa niin paljon kuin luulisi, kun tappeleminen kuitenkin on hauskempaa kuin japsiropeissa keskimäärin: action commandit pitävät menon virkeänä ja mielekkäitä hyökkäysvaihtoehtoja on enemmän kuin attackin ja parin loitsun verran. Vihollisiakin on mukavasti erilaisia, eikä kaikkia pysty tai ainakaan ole kannattavaa hakata samalla partnerilla. Ja sehän on oikein mukavaa, kun (lähes) koko köörille tulee käyttöä.

    En oikein osaa sanoa tästä pelistä mitään, mikä ei kuulostaisi lattealta itsestäänselvyydeltä. Mutta sanonpa silti jotain, kun en elämässäni muutakaan tekemistä keksi. En tiedä mitä olisin tehnyt, jos minulle olisi annettu tehtäväksi tehdä Mario-aiheinen japsirope, mutta onneksi Intelligent Systemin pojat ja tytöt tiesivät. Siis tämä on samanlainen lupsakka lastenpeli kuin Mariolta sopii odottaa, mutta samalla sisältää kaiken sen, minkä eeppisen japsiropen olettaisikin sisältävän?! Siis jotenkin lopputuloksena on syntynyt aidosti mariomainen RPG, joka uniikkien mausteidensa ansiosta onnistuu vieläpä olemaan viihdyttävämpi kuin monet muut pelit samassa genressä. Juoni on eeppinen, mutta ei liian totinen, dialogia ja tarinankerrontaa on paljon, mutta se on hupsua ja vitsikästä, mukana on vihollistäyteisiä luolastoja, joissa kuitenkin on myös laatikoiden päällä hyppimistä, katkaisijoiden painelua ja muuta jahuu jippii josii meininkiä siis tämähän on aivan täydellistä?!

    Pitkälti samat asiat pätevät varmaan myös alkuperäiseen Paperi Marjoon (Super Mario RPG:stä en tiedä, kun en sitä ole pelannut), ainakin sen perusteella mitä siitä muistan. Mutta siinä missä sarjan avausosa oli melko perinteinen sienimaailmaseikkailu, sekoittaa TTYD soppaa sopivasti uudenlaisilla hahmoilla ja skenaarioilla. Sellaisilla, jotka ovat Mariolle vieraita, mutta asettuvat silti loistavasti osaksi kokonaisuutta. Tämänkin takia TTYD olisi minusta mainio esikuva, jos Mariosta joskus alettaisiin kyhätä elokuvaa, televisiosarjaa tai jotain muuta asiaa, joka vaatii enemmän juonta kuin pääsarjan peleillä on antaa.

    Toivoisin edelleen, että pelisuunnittelu olisi heikoimmillaankin parempaa kuin tylsää backtrackaamista ja fetch questailua, mutta kaikkea ei voi saada, mikään ei ole täydellistä ja niin edelleen. Ehkä nämä puutteet voi sitten korjata seuraavassa Paper Mario RPG:ssä. :^)
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 03.03.18 - klo:21:37

    Xylitol Poissa

    • sylidoll
    Tässä lukiessahan melkein rupee kuplimaan tunne että pitäisi kyseinen peli pelata uudelleen.  ^_^
    Oletko koskenut ensimmäiseen Mario & Luigiin? Saman konsolisukupolven tuotos, mutta kyseessä tietenkin eri kehitystiimi ja alustana käsi- eikä kotikonsoli. Tietyssä mielessä hyvin samanlainen peli kuin TTYD, mutta silti lähtökohtien vuoksi myös erilainen. Tappeluissa samankaltaisia toimintaelementtejä, maailma ja tarina samanlaista huumorilla terästettyä sienimaailmaa laajentavaa kamaa, mutta vähän eri tyylillä ja juuri rennompaan käsikonsolipakettiin mahdutettuna.
    Kirjattu
  • ::
  • 12.03.18 - klo:23:06

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    En ole pelannut, mutta suunnitelmissa on. Saisi näköjään sekä 3DS:lle jonkinlaisena remastered-versiona ja WiiU:lle Virtual Consolesta. Jälkimmäinen kiinnostaisi alhaisemman hintansa takia enemmän, mutta en tiedä mitä ajattelen käsikonsolipelien pelaamisesta WiiU:lla. Kannettavuus on kuitenkin iso juttu, eikä Wiiwuuta voi ottaa matkoille mukaan.

    TTYDissä olen nyt edennyt seiskachapteriin. Haluaisin vain pelata sitä enkä huolehtia koulujutuista, mutta ehkä saan tällä viikolla raivattua aikaa molemmille.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::