SNES/GBA - The Legend of Zelda: A Link to The Past
Kraid
Dark World Theme on jotain aivan uskomatonta. Pitää ladata ehdottomasti Virtual Consolesta Ocarina of Timen ja alkuperäisen Zeldan lisäksi. Muuten, miksi Linkillä on tässä osassa purppuran väriset hiukset, mutta niitä kuvaillaan silti vaaleanruskeiksi?
Otin sen "The Legend of Zelda"-alkuliitteen pois otsikosta, kun muissakaan ei ole, koska se on tavallaan turha. Olemmehan kuitenkin The Legend of Zelda -alueella  Mutta niin. Itseltäni on vielä toistaiseksi peli läpäisemättä. Kyllä se joskus pitää vielä läpäistä. Pelin mahtavuutta tähän asti ei käy kieltäminen, mutta 3D-Zeldat ennen 2D-Zeldoja kokeneena on oma henkilökohtainen mielipiteeni vain se, että 2D-Zeldat ovat vain varjoja 3D-Zeldojen rinnalla, vaikkei 2D-Zeldoissakaan mitään vikaa ole.
« Viimeksi muokattu: 16.05.08 - klo:23:10 kirjoittanut Tubelinus »
caision
Minulla on vanha SNES ja edelleen tämä Zelda, joka toimii vieläkin, vaikka Wiin olenkin hankkinut. Tätä Zeldaa hakattiin pentuna useasti ja Nintedo-lehdestä luin vastaukset moneen kohtaan. Kyllä pelissä on vieläkin omat viehätyksensä, pakko myöntää.
Yksi parhaista Zeldoista, ellei jopa paras 2D-Zelda. Luolat/tyrmät ovat pelisarjan parhaita ja hauskimpia. Vaikeustaso on juuri sopiva, ei liian vaikea eikä liian helppo -joskin loppupään luolastot menivät jo vähän liian hankaliksi. Ganons Tower oli jo täyttä kidutusta kun kuollessa piti aloittaa luolan alusta, jotenkin vahingossa onnistuin senkin läpäisemään.
Nyt tekee mieli pelata tätäkin pitkästa aikaa...
« Viimeksi muokattu: 31.12.07 - klo:14:37 kirjoittanut Odolwa »
Sanokaapas, kuinka hyvin pelaaminen luonnistaa GC-padilla?
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
Mun mielestä se ristiohjain on ihan jees. Ja välillä olen jopa sitä tikkuakin käyttänyt. Onnistuu.  Jos nyt tarkkoja ollaan niin menee se Link yläviistoonkin, mutta katsoo vain mainitsemiisi suuntiin.
« Viimeksi muokattu: 19.01.08 - klo:00:20 kirjoittanut Tubelinus »
Dragonride
Padi on ihan hyvä ALTTP:ssä, kun Link muutenkin menee joko ylös tai alas, sivulle tai toiselle sivulle, mutta ei yläviistoon. [/sherlock]
Link to The Past on helvetin loistava peli. Musiikki on sanoinkuvaamatonta loistavuutta ja pelaaminen toimii paremmin kuin ensimmäisessä zeldassa. Pärjää hyvin vertailuissa jopa Ocarina of Timelle. http://www.youtube.com/watch?v=FgQaK7TGjX4Aivan loistava kipale ja imo paras piisi mitä zeldoissa on kuultu.
« Viimeksi muokattu: 16.06.09 - klo:14:28 kirjoittanut Protooh »
Ihan kiva Zelda vanhaksi peliksi. GBA-version omistan. Viimeisessä luolastossa olen jumissa. Tai no, en ole varma. En ole vain jaksanut pelata sitä paikkaa. Tosi tylsä.
Koko peli ihan niin hyvin läpi ku olla ja voi. kaikki sydämmet ja kaikki ...paitsi... Damn... pari kuolemaa... 123... pitää perua puheet...
hyvä ja pitkä peli. jos kaikki tulevat zeldat olis yhtä hyvin toteutettuja ja pitkiä niin jo olis Mähöä jättää ne pelaamatta.
Posissaoloni jälkeen kukaan ei muista minua... excellent...
Jerppa
Aion ostaa ton Virtual-Consolesta seuraavaks...
Aion ostaa ton Virtual-Consolesta seuraavaks...
...Etkä tule katumaan, jos pidät ylhäältä kuvatuista Zeldoista. Tämä on todellakin loistava peli ja YEAH, ei muuta.
GBA-versiota on pelattu. Ihan kelpo peli, mutta yksitoikkoiset luolastot häiritsevät. Vaikeusastekin on hyvä, kun nää nyku-zeldat on mitä on. Musiikkipuolelta Dark World theme on parhaimmistoa. Hyrule Fieldin musiikkikin menee, mutta siihen on jo kyllästynyt... Ehkäpä tuon VC:stä hommaan, joskus.
Ihanaakin ihanampi Tomoko
Latasin tämän pelin Wii U:n eShopista. Pelkkä GamePad on siis toiminut pelaamismuotonani tähän asti ja täytyy kyllä todeta, että kyseessä on suorastaan raikas tapa kokea näitä vanhoja klassikoita. Ostin vielä EarthBoundinkin kun peli on kiinnostanut minua siitä lähtien kun kuulin siitä ensi kertaa.
No, palatakseni A Link to the Pastiin. Se on ehkä paras kaksiulotteinen Zelda-peli mielestäni. Minulla on ollut aiemmin melko vähäisiä kokemuksia tästä pelistä, mutta nyt kun olen kunnolla päässyt sitä pelaamaan, niin arvostan kieltämättä erittäin paljon. A Link Between Worlds ja The Minish Cap pääsevät laadullisesti hyvin lähelle tätä, mutta ensimmäisessä näistä painaa mielestäni turhan paljon liika samankaltaisuus esikuvaansa (mikä tosin on ihan ymmärrettävää) ja jälkimmäisessä muutamat ihan pienet seikat. Oracleista ja Link's Awakeningista en valitettavasti ole nauttinut ihan niin kovasti kuin näistä kolmesta muusta, mutta tykkään kyllä niistäkin.
Aloitin tämän uudestaan sadan vuoden jälkeen ja tämähän on vitun hyvä peli?! Mukavaa pelata vaihteeksi Tseldaa jossa tapahtuu koko ajan jotain. On varmaan ollut siistiä pelata tätä penskana ysärillä.
Häpeissäni myönnän, että tämä peli on minulla edelleen kesken. Jokohan kohta olisi aika pelata loppuun? Minulla tämä on siis ostettuna Wiille Virtual Console -versiona. Parilla eurolla kai sen saisi päivitettyä Wii U:lle GamePad-versioksi. Sama homma itse asiassa Super Mario Worldin kanssa. Kaksi klassikkoa, jotka on jäänyt pelaamatta... Toisaalta jospa ne tulisivat Switchille koska kuka enää jaksaa pelata Wii U:lla kjeh röh.
Itse mietin kanssa, että pitäisikö odottaa, mutta teki mieli pelata, joten ostin sitten Wii U:lle. Pelasin muinoin GBA-versiota muistaakseni Misery Mireen asti. Pidin pelistä jo silloin, ja etenkin kohta jossa Dark World avautui tutkittavaksi teki suuren vaikutuksen. Vaikeusaste tuntui silloin vähän korkealta, mutta nyt huomaan sen olevan juuri sopiva. Pelimaailmaa ja tyrmiä voi tutkia levollisin mielin, mutta tappelun tuoksinassa saa toisinaan pelätä kuolevansa. Olisipa ALBW:ssa tällainen vaikeusaste läpikävelyn (Normal) ja vittumaisen äkkikuolemamoodin (Hero mode) lisäksi.
Tällä pelikerralla olen edennyt Dark Palaceen.
Turtle Rock ja loppumeiningit vielä edessä, eli olen nyt pidemmällä kuin koskaan aiemmin. Tosi hyvä klassikkopeli, vaikka viimeisimmät tyrmät ovat olleet aika vittumaisia. Pulmanratkontaa ei ole mukana aivan siinä määrin kuin myöhemmissä peleissä, mutta luolastot ovat silti aika kivoja labyrintteja, joista ei selviä vain kulkemalla suoraviivaisesti huoneesta toiseen. Myös overworld tarjoaa edelleen kivoja ylläreitä. Maailma on oikeastaan juuri sopivan kokoinen; tutkiminen on vaivatonta ja palkitsevaa, mutta mukana on kuitenkin sitä sielulle ja krokotiileille sukua olevaa suuren seikkailun tunnetta.
Jännää, miten Zeldojen tarinat eivät ole yhtään parantuneet Alttp:sta, vaikka välivideoita ja pakotettuja juonitehtäviä on tullut aivan helvetisti lisää.
« Viimeksi muokattu: 30.01.18 - klo:10:42 kirjoittanut Tapza »
Lasken pääomaa.
Ai että kun kuumottais laittaa Link to the Past lähdöstä maaliin, mutta taidan tehdä sen vasta Four Swordsin pelattuani. Vielä kun saisin jostain välineet Four Swordsin pelaamiseen... 
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
Läpi meni. Ai että, viimeinen luolasto oli kyllä asiaankuuluvan hankala ja vittumainen. Viimeinen bossi sen sijaan lähinnä jälkimmäistä. En kuollut kertaakaan, mutta kuolin ONNEKS, sillä tipuin alas ja jouduin aloittamaan tappelun alusta (kolme kertaa). On kyllä aika menneiden vuosikymmenten pelisuunnittelua, että viimeisen bossin voi piestä vain hankkimalla tavaran, jonka saa merkityksettömältä tuntuvasta sivutehtävästä. Kun tappelin Ganonia vastaan ensimmäistä kertaa, ei minulla edes ollut hopeanuolia. Onneksi ei kestänyt kauaa miettiä, mistä ne sai. Muutamasta turhauttavasta, vaikkakin ajan peleille ominaisesta, suunnitteluratkaisusta huolimatta Alttp on kerrassaan mainio peli. Kaikki pelisarjan tärkeimmät elementit ovat läsnä, mutta myöhempien osien pitkät tutoriaalit, joutavanpäiväiset keräilytehtävät ja muu läski loistavat poissaolollaan. Luolastot alkavat yksinkertaisina, mutta muuttuvat lopulta melkoisiksi labyrinteiksi, joissa ärsyttävien vihollisten lisäksi törmää välillä myös ihan kivoihin pulmiin. Tyrmät ja etenkin pomotaistelut ovat vähemmän kaavamaisia kuin sarjan myöhemmissä osissa. Jotkut voisivat nähdä asian niin, että Alttp:n alulle panema karkea kaava jalostettiin huippuunsa vasta seuraavissa peleissä, mutta minusta tämä kehityskulku ei ole ollut pelkästään positiivinen. On kiinnostavaa, että vaikka A Link to the Past toi aikoinaan pelisarjaan paljon uusia juttuja ja tarjosi oikeastaan aika erilaisen kokemuksen kuin alkuperäinen Zelda*, ovat lähes kaikki myöhemmät osat tyytyneet toistamaan Alttp:n rakennetta pienin lisäyksin ja muutoksin. Siinä samalla on sitten tarttunut mukaan sitä kaikkea turhaa paskaakin. Lisäksi pelit ovat muuttuneet selvästi suoraviivaisemmiksi: jo Alttp:a seuranneessa Link's Awakeningissa eteneminen on huomattavasti rajoitetumpaa kuin edeltäjässään. Vaan toki Alttp:kin on ensimmäiseen Zeldaan verrattuna lineaarinen, eli eipäs kehuta liikoja. *Kakkosta en ole pelannut tarpeeksi, joten en uskalla puhua siitä.Olisin kyllä kaivannut lisää tekemistä ja löydettävää overworldiin. Noh, onneksi sitä varten on ALBW. :)
|
Haku
Kalenteri
