Tartuin vuoden tauon jälkeen taas Conquestiin ja rykäisin läpi. Yleensä jääneet aina loppupuolella kesken, kun RPG-elementtien aiheuttama vitutus vie mielenkiinnon, mutta hard casual olikin tautisen hyvä vaikeusaste. Haastetta piisasi, mutta jos alkoi vituttamaan niin pystyin vaan jatkamaan peliä paskat housussa. Yleensä toki resetoin aina hahmon kuollessa silti, mutta nyt siihenkin oli vaihtoehto.
Tykkäsin kartoista, tehtävistä ja uudesta asekolmiosta. En pitänyt dialogin määrästä, sekä sen huonosta laadusta ja merkityksettömyydestä. Kavereiden jatkamat hyökkäykset ja pair up -mekaniikat vähän kaksipiippuinen kokemus. Toisaalta oli ihan hauskaa heittää aivot narikkaan ja blästätä vihuja niin kovaa kuin pystyy, mutta loppujen lopuksi molemmat mekaniikat hallitsevat pelin kulkua liiaksi. Toisaalta pairuppaamalla pystyi oikeasti ottamaan iskua sisään, eikä kaikki yksikköjä tarvinnut pelata hentoina lasikanuunoina, mistä pidin paljon. En myöskään pitänyt siitä, miten vihollisyksiköillä on välillä yllättäviä aseita tai kykyjä, joiden merkitystä ei edes näy suoraan statusruudulta, vaan ne pitää erikseen klikata näkyviin. Siinäpä sitten suunnittelet vuorosi ja hyökkäät miekalla kirvestä vastaan, mutta ai että se olikin nurinkurinkirves joka onkin hyvä miekkaa vastaan hagaa. Täysin turhaa paskaa, joka vain sekoittaa peliä tuomatta strategista lisäsyvyyttä.
Paritukseni
Paavo ja Nyx
Xander ja Azura
Effie ja Arthur
Keaton ja Camilla
Silas ja Felicia
Birthrightin jo olenkin ladannut, eli enköhän senkin vielä tulille pistä.