Dubbelpost mut mitä välii koska aloitin pelaamaan ensimmäistä kertaa elämässäni sellaista pikkupeliä kuin Final Fantasy VII. Pelihyllystähän on löytynyt PsOne-trilogian lisäksi myös XII jo hyvin kauan, mutta oikeastaan vasta nyt olin sellaisessa mielentilassa ja elämänvaiheessa, että kykenisin suoriutumaan näiden pelien pelaamisesta. Nämähän ovat niitä yli 40 tuntia kestäviä JRPG:itä, jotka yleensä aloitan mielelläni, mutta jätän yleensä parinkymmenen pelitunnin jälkeen kesken. Saa nähdä, mitä näiden kanssa käy.
Nyt pelikello näyttää sellaista viittä ja puolta tuntia, enkä ole edes kokonaista maailmankarttaa avannut (tämähän tulee tapahtumaan, kun JRPG on kyseessä, eiks jee?), mutta silti peli ei tunnu edes kovin lineaariselta tai putkimaiselta. Kaiken näköistä sidequestiähän tässä kuitenkin on, ja eteneminen ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys kuten ymmärtääkseni joissain sarjan myöhemmissä osissa.
Pelaaminen on hauskaa. Hahmoista välittää, juoni kiinnostaa, pelimaailma huokuu karismaa ja plaaplaa. Tappelut nyt ovat pääosin olleet sitä ympyrän hakkaamista pomovastuksia lukuunottamatta, mutta eiköhän tuokin jossain vaiheessa tule muuttumaan. Limit Break on muuten aivan mielettömän hyvä peli-idea. Nautin siitä suuresti.
Tähän mennessä peli on saanut allekirjoittaneen oikeasti kiinnostumaan. Ei tällaisia pelejä vain enää tehdä.