Epic

Olin isovanhempieni luona kylässä perheeni kanssa. Yhtäkkiä ovelle ilmestyi erään kaverini vahnemmat, ja kaveri itse (he eivät siis ole oiekasti missään tekemisissä isovanhempieni kanssa). Kaverini istui perheineen sohvalle, ja he kertoivat että heidän kotiinsa oli hyökännyt joku älytön rosvo-jengi tms. joka oli pistänyt koko paikan maan tasalle ja vienyt kaverini vaatteet alushousuja lukuunottamatta. Tässä vaiheessa huomasin, ettei kaverillani ollut sinisten kalsareitten lisäksi mitään päällä. Isäni katsoi häntä vieläpä jostain syystä vähän kieroon...
Minä "pakeninen" keittiöön, jossa äitini ehdotti, että voisin lainata kaverille vähän vaatteita. No, kun palasin olohuoneeseen oli kaverini saanutkin jo jostain tavaraa ylleen, ja tilanne ikäänkuin lipui pois, ja yhtäkkiä olinkin (yhä isovanhempieni talossa) yläkerrassa, jossa on vierekkäin kaksi makuuhuonetta (mitä ilmeisimmin vieraita varten). Minun yläkerran käytävällä oleskeli muutama muukin, mutten saanut selvää ketä ne olivat. Yhtäkkiä seitsemänvuotias pikkuveljeni ilmestyi rappukäytävästä, ja minun teki suunnaton halu piilottaa hänet pois näkyvistä, ihan kuin olisin hävennyt häntä. Ohjasin hänet toisen makuuhuoneen (joka paljastui ns. poikien huoneeksi ja toinen makkari tyttöjen huoneeksi, olimme ihan kuin jollain leirillä..) uunin taakse (talossa on vahoja puu-uuneja). Huoneeseen ilmestyi jostain myös jo aiemmin mainitsemani kaveri, ja hän katosi sinne mystisesti... Palasin käytävään, ja portaita tuli ylös kolme henkilöä (joiden lisäksi käytävässä tuntui koko ajan olevan muitakin, vaikken välttämättä mitään nähnytkään): Kaksi tyttöä, joista toinen oli varsin hyväkroppainen ja punatukkainen, ja toinen, joka oli blondi ja vähän tukevampi. Rappuja nousi myös eräs toinen kaverini, joka osaa ilmestymisillään aiheittaa jonkinlaista vaivautuneisuutta... Sen paremmin en osaa selittää.
Sitten tulikin yhtäkkiä yö, ja huomasin hiipiväni ns. tyttöjen huoneeseen. En viitsi kertoa tässä mitä siellä tapahtui...
Sitten olikin taas aamu, ja avasin poikien huoneen oven. Tyttöjen ovella oli koulussani jo legendan maineen saanut biologian opettaja, joka katsoi minua tiukasti ja aloin sössöttää jotain ja höpöttää töihin lähtemisestä, mutta opettaja kysyi että mitä oikein hermoilen ja sönkötän. Kuullostin mukamas siltä, että olisin jäänyt jostain kiinni...
Sitten tajusin, ja opettajakin sanoi niin, että lähdemme selvittämään mitä kaverini perheen talolle oli tapahtunut, kun "gansteri-jengi" oli sinne hyökännyt.
Tapahtumapaikka vaihtui nyt erääseen Virolahden, kotipaikkakuntani metsikköön, josta huomasinkin siirtyväni tielle, joka vei kaverini talon luokse. Saavuinkin talolle varsin pian, ja se oli lähes raunioina. Piha oli kirjaimellisesti revitty auki: multaa jokapuolella ja kiviä siellä sun täällä. Näin maavallin, joka oli jännästi talon takana, muttei kuitenkaan... (itseasiassa koko unen ajan tapahtumapaikat olivat todella surrealistisia) Maavallin takana oli ihmisiä, jotka alkoivat pilkata minua ja lähdin karkuun. He alkoivat heitellä minua ilotulitteilla, jotka räjähtivät maahan osuessaan aika lievästi, ja mikä kummallisinta, oli niihin sidottu rutattuja kaljatölkkejä.
Pääsin karkuun, ja olin yhtäkkiä hiekkatiellä, ja ympärilläni oli kangasmetsää, ja puut olivat valtavia. Joku oli kanssani, mutten tiedä kuka. Meillä oli pyrötät, joilla lähdimmekin ajamaan. Jostain ilmaantui viereemme epätavallisen suuri bussi, jossa istui kuljettajan lisäksi eräs tyttö, jonka tunnen. Kerroimme kuljettajalle oudosta rikollisjengistä kaverini talon raunioilla, ja ajoimme (=ilmestyimme yhtäkkiä) outoon huoneeseen, joka muistutti hieman SW-leffojen Imperiumin alusten käytäviä... Paitsi että huone oli täynnä laatikoita joissa oli vaatteita ja muuta tavaraa. Jotenkin tiesin, että kuuluin nyt johonkin iskuryhmään, jossa oli lisäkseni about 5 ihmistä. Tehtävämme oli tehdä selvää rikollisista. Minä kaivoin itselleni Darth Vaderin kypärän, mustan viitan ja viitan alle hassun vaaleanvihreän rievun, joka muistutti hieman Vaderin haarniskaan rintaosaa. Nappasin itselleni myös kaksi valomiekkaa: punaisen ja sinisen, mutta vaihdoin sinisen miekan vihreään, koska se oli mielestäni hienompi. Miekkojen kahva oli höpsö... Suorakaiteen muotoinen ja muovinen. Kokonaan harmaa, paitsi että nappula, joka sijaitsti lähellä kahvan kärkeä oli punainen ja keskellä kahvaa oli musta tarra. Laitoin miekan (tai sapelin, valosapeliksihan niitä sanotaan) taskuun ja avasimme oven.
Ilmestyimme suuren halliin, jossa oli sininen marmorilattia ja sivuilla suuret ikkunat. Hallin toisessa päässä olivat portaat, joiden luokse kävelimme. Portaat veivät käytävään, joka kääntyi melko äkkiä oikealle. Sen käytävän oikealla puolella oli... Tiski, josta sai ruokaa. Sitä hoiti erään kaverini äiti. Se oli mitä ilmeisimmin tarkoitettu meidän "soturien" ruokkimispaikaksi. Kävelimme käytävän päähän, ja avasimme siellä olevan oven ja päädyimme...
..Paikalliseen baarin, nimeltä Pikku-Hukka. Istuimme pöytään. Olimme pöydässä ihan hiljaa, ja tiskin takana oli mies ja nainen.. Jotka olivat "sen rikollisjengin" jäseniä. Me istuimme vain hiljaa, kunnes punainen valosapelini meni päälle... tai ei päälle, vaan sen kärjestä ponnahti esiin muovinen punainen terä. Nainen tiskin takaa sanoi: "Tuo miekka minulle". No, minäpä marssin tiskin luokse, ja paiskasin miekan tiskiin. Siinä samassa laitoin toisen sapelini päälle, ja huitaisin. Nainen tiskin takaa teki samoin, ja mies alkoi heitellä lautasilla. Hyppäsin taaksepäin lautasten osuessa lattiaan ja lennellessä ympärilläni.. Nainen ilmeisesti tiputti valosapelin, ja se lennähti lattialle. Noukin sen, ja pistin päälle ja aloine torjua lautasia kahdella sapelilla. Tiimitoverini hilluivat taustalla.
Tapahtumapaikka vaihtui taas mystisesti... Taistelu sai laajemmat mittasuhteet, sillä se siirtyi paikallisen ala-asteen pihalle! Tappelijoita hillui siellä täällä, ja näin jalkapallokentän laidalla karvaisen korston. Hyökkäsin hänen kimppuunsa ja sain hänet lähes taltutettua valosapelillani. Yhtäkkiä avukseni juoksi eräs kouluni oppilas, ja yhdessä nitistimme korston lopullisesti. Näin toisenkin rosmon, ja kävin kiinni. Jälleen oli vääntö tiukaa, vaikka käytin valomiekkaa, mutta sitten sain apua.. Henkselihousuja, lierihattua/jotain stetsonin tapaista ja pyöreitä silmälaseja käyttävä jo lähes eläke-ikäinen lukion matikanopettaja juoksi huutaen avukseni, ja korsto kaatui maahan. Taistelu loppui mystisesti siihen. Ja niin unikin.