Rekisteröidy,


niin voit osallistua keskusteluihin
niin foorumilla kuin IRC-kanavallakin.
Rekisteröidy nyt!

Kirjaudu!



Pysy aina kirjautuneena sisälle

Omat tarinat

25.06.11 - klo:17:20
Mielestäni tälle oli jo aikaisempi ketju, mutta kun ei sitä löydy edes etsimällä, niin pistetään sitten pystyyn uusi.

Eli tähän ketjuun saavat käyttäjät vapaasti laitella kirjallisia tuotoksiaan aina runoista silkkaan proosaan, ja antaa niille rakentavaa palautetta.

Aloitan vaikka omalla pikkukohtausten sarjallani jotka on suunniteltu esitettäväksi lyhyiden näytelmien välissä, jotka seuraavat juonta:

Kertoja: '...Ja selvänäkijät ennustivat, että neljä sankaria saapuisi hädän hetkellä...
(Kääntää sivua) Ja niin tapahtui että neljä rohkeaa nuorukaista (Viittaa neljään näyttämölle tulleeseen vanhukseen)... Sanoin neljä rohkeaa nuorukaista! (Vanhukset poistuvat) saapui Maessirian kaupunkivaltioon juuri sopivasti. (Käntää sivua)
Sillä sir Seppele, vielä vähän aikaa sitten kuninkaan uskollinen ritari otti ja kaappasi prinsessan. Joten... No antaa olla, tämä on taas sitä tavallista fantasiahuttua. Kyllä te tiedätte miten tämä menee.' (Huokaisee) Tämä koko maailmanhistoria, johon on siis kirjattu myös vielä tapahtumattomat osat on kyllä näppärä, mutta se teettää kyllä allekirjoittaneella joitain aika outoja juttuja.
(Poistuu. Seppele ryntää vasemmalta ja Soturi oikealta, iskevät toistensa miekkoja kerran. Varas, Maagikko ja Velho saapuvat oikealta kävellen)
 
Soturi: On puolustuksesi heikko! Tuliko hyväst nihdistä paha veikko?
Velho: Mummonikin räppää paremmin.
Magikko: Prinsessa tai henki Seppele!
Velho: Hetkinen nyt. Jos tässä pitää alkaa tekemään paskaduunia niin saman tien voisi myös tappaa jotain. Eihän meille edes makseta tästä kunnolla
Magikko: Kunkkuhan lupasi korjata sen hajonneen sillan jonka muuttuminen eristää meidät muusta maailmasta.
Velho: No jee, ihan kokonainen silta! Mitä me muka ollaan, sankareita vai?
Maagikko: Mutta Sankareitahan me juuri olemme.
Seppele: Ei kyllä ole kovin hyvismäistä tapella neljä yhtä vastaan!
Soturi: Hiljaa siinä!
Varas: Emmekä olekaan. Olemme periaatteettomia opporturnisteja jotka iskevät kyntensä mihin tahansa kunhan sen saa ilmaiseksi, ja kautta tai vaihdettua isoon summaan rahaa.
Velho: Täsmälleen. Pitäköön kunkku siltansa.
Seppele: Silloin kun minä olin vielä ymmyrkäisen pöydän ritari me toimimme yksin.
Velho ja Varas: Ole nyt jo hiljaa!
Maagikko: Ei kyllä hänellä on pointti. Soturi hoitakoon tämän, meidän muiden on etsittävä omat seikkailumme. (Varas, maagikko, ja velho poistuvat)
Soturi: (Ei ole irroittanut katsettaan Seppeleestä) Haha kaverit. Kaverit? Haloo? Ette menneet vielä. Äsken vain matkitte kävelyä ja oikeasti olete vielä täällä. Kaverit? (Katsoo takseen) O-ou.
Seppele: Yksinäinen sankari on helppo hoidella. Aika kuolla poju. (Jahtaa soturia pois näyttämöltä)

Soturi: Nin miksi me taas tulimme tälle luolalle Maagikko?
Maagikko (Viittoo näyttämön reuna kohden): Sanotaan, että tässä luolassa asuu muinainen, ja voimaisa noita. Saatamme tarvita hänen apuaan jos haluamme saada mystisen avaimen Prinssi Ruususelta.
Varas: Hetkinen! Ei tässä mistään prinssistä ollut puhe.
Velho: Aivan! Jos tässä pitää lähteä passaamaan kajahtanutta vanhaa akkaa, niin voisi saman tien saada prinsessan ja puoli valtakuntaa per naamari kuten Uunojen kuningas Hattila!
Maagikko: Oi noita. Olemme vaeltelevia sankareita jotka pyrkivät auttamaan ikiunta nukkuvaa Prinssi Ruususta
Varas: Ja miksi vaivautuisimme muutenkaan tämän noidan pompoteltavaksi saadaksemme jonkin avaimen?
Maagikko: Oi noitaa!
Noidan ääni (näyttämön ulkopuolelta): Tulkaa sisään!
(Kaikki neljä poistuvat, Parantajatar astuu näyttämölle)
Parantajatar (puhelee itsekseen): Ah, miten ihana täällä onkaan! Ei miehen miestä sotkemassa paikkoja. Jospa me naiset vain hallitsisime maailmaa, niin kaikki olisi paljon paremmin!
(Neljä kumppanusta palaavat näyttämölle)
Noita (Näyttämön ulkopuolelta): ...Ja sitten kun olette hakeneet ne homppelit tänne voitte kivittää tuon yksinään viettelevästi tanssahtelevan letukan. (Parantajatar jää tuijottamaan tyrmistyneenä)
Maagikko (Varkaalle): Mutta miten me sitten saamme sen avaimen jos emme vaihda palveluksiamme ihmelääkkeeseen, emmehän me voi varastaa sen enempää lääkettä kuin avaintakaan.
Varas: Viitonen vetoa.
Maagikko: Sopii.
Varas: Hyvä, sä olet mulle muuten viitosen auki avaimesta ja toisen lääkkeestä.
(Kaikki poistuvat)
 
 
(Kertoja istuu nojatuolissa. Näyttämöllä on myös kaappi, ja kertojalla on sylissään suuri kirja.
Kertoja (lukee kirjasta): 'Ja niin Neljä Sankaria vaelsivat ympäri maata, pelastellen pulaan joutuneita, autellen hädänalaisia (Kääntää sivua) ja murhaten brutaalisti ainakin kolminumeroisen joukon erilaisia vastaantulleita olentoja, kunnes he päätyivät Kertojan ovelle.'
(Koputusta)
Kertoja: Tulkaa sisään. (Neljä Sankaria kävelevät sisän)
Maagikko: Oi suuri tietäjä, miksi maa on vieläkin hedelmätön, vaikka pieksimme hirviön joka sitä näivettää.
Kertoja: Antakaas kun katson: (Mutisee hetken itsekseen käännellen sivuja, lopulta rykäisee ja alkaa lukemaan.) ..."Ja niin tapahtui, että suuri tietäjä Kertoja luki neljälle Sankarille kirjastaan: 'Totisesti, johtuu tämä hedelmättömyys siitä, että maan povessa asustaapi vielä voimallisempi hirviö, jonka esikartanossa teidän jo voittamanne hirviö asusti. Ottakaatten siis tämä kristallisauva tuolta kaapin päältä.'" (Maagikko lähtee kohti kaappia) Hei, et koske siihen.
Maagikko: Mutta sinähän sanoit...
Kertoja: Kuono kiinni tai tämä lukutuokio päättyy tähän... (Syventyy taas kirjaansa) "...ja keskeytti lukunsa, luki kirjasta kuina sitä käyttää (Varas käy ottamassa sauvan hiljaa, minkä jälkeen neljä kumppanusta poistuvat): 'Koskettakaatten sillä luolan perällä olevaa laattaa' kunhan oli ensin torunut erästä Sankaria yrtyksestään ottaa sauva haltuunsa. Ja niin oli hän syventynyt lukemaan ettei ollenkaan huomannut miten Sankarit varastivat kristallisauvan kuultuaan miten sitä käyttää (kääntää sivua) ja poistuivat kuin viekkaat varkaat jollainen ainakin yksi heistä periaatteessa onkin. Sitten hän pahojen aavistusten vallassa vilkaisi kaapin päälle ja juoksi ulos huutaen 'tulkaa takaisin senkin roistot!'? (Katsoo kohtaa jossa sankarit olivat, vilkaisee kaapin päälle, ja juoksee pois näyttämöltä)
Kertoja: Tulkaa takaisin senkin roistot!
Kirjattu
  • ::
  • 29.06.11 - klo:10:37
    Kirjattu
  • ::
  • 29.06.11 - klo:14:21
    Niin hain.

    Yhdistetty'd -Osiris
    « Viimeksi muokattu: 29.06.11 - klo:14:28 kirjoittanut Osiris »
    Kirjattu
  • ::
  • 23.08.17 - klo:20:31

    Turjake Poissa

    • Törö
    • Hail to the King, baby!
      • 3DS-ystäväkoodi: 4527-7665-4643
      • Xbox Live Gamertag: Turjace
      • PSN ID: Turjace
      • Steam ID: turjace
      • Törön vuodatus, teh blogi
    Roopesetä VS Iron Man

    Roopesetä kahlasi rahassa. Se oli hänen mielipuuhaansa. Olihan hän tienannut kaikki kolme kuutioeekkeriään täysin rehellisin keinoin monen vuosikymmenen uurastuksen tuloksena. Hänen asemansa oli kiistaton. Universumin rikkaimpana henkilönä hän oli maankuulu ja häikäilemätön suuruus, jonka rikkaus herätti Disney-universumin asukkaissa kateutta. Hän nautti siitä.

    Roopesedän rauha rikkoutui kuin kondomi, kun hän aamu-uintinsa jälkeen istahti natisevaan keinutuoliin lukemaan uusinta Forbesia, jonka kannessa luki:

    ROOPESEDÄN ASEMA UHATTU?! TONY STARK ON DISNEYN UUSI KULTAKONE!

    Roopesetä ryttäsi Forbesin ja heitti sen lemmikkitiikerinsä syötäväksi. Tiikeri piti musteen mausta, mutta tukehtui lehteen. Roopesetä oli raivoissaan. Hän oli jo vuosia kadehtinut Starkin playboymaista statusta ja sitä, kuinka ihmiset osoittivat ylitsepääsemätöntä rakkautta Starkia kohtaan. Starkin omaisuus oli kasvanut vuosi vuodelta, kun taas Roopesedän rahavaranto laski kiitos verojen, minimipalkkalainsäädännön ja hulttio Akun työllistämisen. Roopesetä tiesi, että hänen oli tartuttava toimeen. Siispä hän nappasi videokameran ja kuvasi lyhyen vaatimusvideon ja lähetti sen valtakunnan suurimmille medioille jaettavaksi.

    ”Haastan Iron Manin aka Tony Starkin tappeluun rahasäiliössäni! Tämä taistelu käydään silmä silmästä, mies miestä vastaan!”

    Iron Man selasi televisiolähetystä Kostajien tukikohdan olkkarista. Hän naurahti ja siemaisi vuoden 1945 Chateau Mouton Rothschildia suuhunsa. Viinin hekumallinen aromi täytti kaikki Iron Manin aistit, mutta ne syrjäytyivät pikaisesti veren maun tieltä. ”Friday!” Stark huusi tekoälytukihenkilölleen ja puki haarniskan ylleen. ”Peruuta kaikki loppupäivän menoni.”

    ”Roopesetä” sanoi Tupu
    ”Älä tee” sanoi Hupu
    ”Sitä” sanoi Lupu.

    ”Olen kyllästynyt siihen, että asemaani uhataan, pojat.” Roopesetä sanoi ja kiristi kusen tahrimia nilkkaimiaan. ”Olen vuosikaudet ollut tämän Disney-universumin kiistaton ykkönen, mitä rahaan tulee. Tilanne on pöyristyttävän sietämätön.”

    ”Olen virittänyt ansat, kuten pyysitte, sir.” sanoi Juuso, Roopesedän ahkera ja tunnollinen ja takuuvarmasti neitsyt hovimestari.

    Roopesetä oli pyytänyt Juusoa virittämään rahasäiliön sisäänkäynnin täyteen ansoja. Piikkilankaa, happoallas, lauma hyvin koulutettuja tappajamurmeleita ja kymmenittäin ansalangasta aktivoituvia pommeja oli vain pieni maistiainen siitä, mikä Iron Mania kohtaisi rahasäiliön sisällä.

    Iron Man ei kuitenkaan ollut mikään eilisen teeren poika. Hän katsoi lämpökameralla rahasäiliön läpi ja havaitsi kaikki Roopesedän ansat. ”Hyvä yritys, vanhus, mutta sun täytyy olla parempi. Nähdäänpä siis katolla!” Iron Man huusi ja lensi rahasäiliön ylle.

    Roopesetä kiehui raivosta.

    Hän matkusti hissillä rahasäiliönsä katolle, missä hän näkikin heti Iron Manin leijuvan paikoillaan sen yläpuolella.

    ”Olet kapitalismin pilaama huora!” Roopesetä kirosi ja heitti Iron Mania kävelykepillään. ”Minä aloitin tyhjästä, loin omaisuuteni itse – kaikki alkoi Klondiken kultarysäyksessä! Rehellisin keinoin! Sinä olet moraaliton ja keinoja kaihtamaton röyhkeän pöyhkeä kiusanhenki!”

    ”Kuules kalkkis, olet aikamoinen höyhensarjalainen pun intended, jos luulet, että saat tähän haarniskaan mitään vahinkoa heikoilla letkautuksillasi”, Iron Man totesi.

    Roopesetä näki rahasäiliön reunalla vanhan kanuunan, jolla hän oli päihittänyt Karhukoplan ja Milla Magian lukuisia kertoja. Roopesetä tiesi hetkensä koittaneen.

    Roopesetä juoksi äkkiä kanuunalle ja sytytti sen sytytyslangan. Iron Man tajusi, että kanuuna tekisi hänen haarniskastaan selvää. ”Friday, ylikuormita tehot! Nitistetään tämä siipiveikko!”, Iron Man käski tekoälyään. Roope tähtäsi kanuunalla tarkemmin kuin hän oli koskaan tähdännyt. Tämä tekisi Marvelista viimein selvää, ja Roopesedän asema universumin rikkaimpana kitupiikkinä jatkuisi ainakin kunnes hän kuolisi vanhuuteen tai luopuisi alzheimer-houruissaan omaisuudestaan.

    Kanuuna laukesi.

    Iron Man reagoi tilanteeseen kuin viidakon gepardi. Hän aktivoi repulsorisäteensä ja ampui sillä häntä kohti lentävää kanuunankuulaa. Säteen vaikutuksesta kuula kimposi ilmassa taaksepäin ja osui takaisin Roopesetään. Roopesetä räjähti veriseksi mytyksi. Iron Man laskeutui rahasäiliön katolle. Hän tarkkaili ilmassa lenteleviä höyheniä jotka leijuivat ilmassa kuin lumihiutaleet. Yksi niistä tippui Iron Manin kädelle, jonka hän sulki nyrkkiin.

    Taistelua vierestä seurannut Aku hautasi naamansa käsiinsä. Ei siksi, että hän olisi kauhuissaan tai järkyttynyt, vaan peittääkseen leveää hymyään koska hän tajusi olevansa Roopesedän perimisjärjestyksessä seuraava. Tähän loppui pätkätyöt.

    Hannu Hanhi oli seurannut taistelua kattohuoneistonsa parvekkeelta. Hannu käkätti ääneen, sillä tajusi Akun olevan perimisjärjestyksessä seuraava, mutta vittumaisella onnellaan Hannu saisi tietysti jotenkin keploteltua perinnön viimeistä shillinkiä myöten itselleen.

    Iines Ankka koki valtaisaa riemua, sillä hän tajusi että oli perijänä sitten Aku tai Hannu, niin hän itse pääsisi häikäilemättömänä gold diggerinä nauttimaan miljardihuviloista ja loistojahdeista loppuelämäkseen. Aviomiehen valinta ei ollut koskaan yhtä helppoa. Samalla hän mietti kuinka hänen sukunimensä on jo Ankka, mutta antoi mokoman sivuhuomion hautautua kullantäyttöisten haaveittensa alle.

    176-671 oli seurannut taistelua vankilan sellissä olevasta televisiosta. Kyynel valui hänen poskelleen, sillä hän tajusi kuinka Roopesedän verorahoilla valtio oli kustantanut vuosikaudet kestäneen orjatyön jolla tuotiin luumuja polkuhintaan Ankkalinnaan. Hän ei lainkaan ymmärtänyt sitä tosiasiaa, että mahdollinen perijä jatkaisi veronmaksuja entiseen tapaan, mutta toisaalta 176-671 ei ollut koskaan penaalin terävin kynä. Hänet hakattiin myöhemmin samana iltana.

    Iron Man lensi kohti Kostajien tornia, kun Kapteeni Amerikka soitti hänen handsfree laitteeseen.
    ”Stark, oliko tämä nyt oikea ratkaisu?”

    ”Usko pois, Kapu” Stark tokaisi. ”Olen tehnyt maailmasta tänään paremman paikan.”




    EPILOGI



    Kapteeni Amerikka astui pimeään huoneeseen.

    ”Tule peremmälle”, ääni komensi.

    Kapteeni asteli itsevarmoin askelin lähemmäs kohti tuntematonta hahmoa. Nämä kaksi olivat vanhoja tuttuja menneisyydestä. Ilmasta pystyi aavistamaan vuosikausia kestäneen molemminpuolisen kunnioituksen, mutta myös raadollisen katkeruuden.

    ”Kai tiedät, Kapteeni, että Kostajat ovat vastuussa tämän päivän tapahtumista?”
    ”Tämä oli täysin väistämätöntä. Oli selvää, että ennen pitkää Ankkalinnan asukkaat ja Kostajat ottaisivat keskenään yhteen. Minä varoitin sinua tästä.” sanoi Kapteeni Amerikka.

    Hetken hiljaisuus täytti huoneen.

    ”Kapteeni, en tiedä voinko koskaan antaa tätä anteeksi. Kuinka kukaan rikas haluaisi enää asua näillä veren täyttämillä kaduilla?”
    ”Kaikella kunnioituksella, tämä oli yksilötapaus jota on turha yleistää. Sinun tulisi Ankkalinnan valtiaana ottaa tilanne haltuun ja nostaa Ankkalinna takaisin huipulle!”
    ”E… en… en tiedä pystynkö moiseen… haluaisin vain vetää sinua kuonoon. Täysiä.”
    ”Hyvänen aika sentään!” Kapteeni huusi ja löi nyrkin pöytään. ”Oletko mies vai hiiri?!”
    ”OLEN MIKKI HIIRI!”

    THE END
    <+Cyna> Turjake on resetin paras tyyppi, aattelin mainita
    <Tinglemies> välillä en itsekään erota pelaanko personaa vai nussinko törön kaa
    <+mm. Detonat, coconuut, Linkkiro> Törö adminiks


    ANIME ON PASKAA USKOKAA JO SKYWARD SWORD MYÖS JA DC
    Kirjattu
  • ::
  • 23.08.17 - klo:21:35

    Tingle Poissa

    • Paavo
      • 3DS-ystäväkoodi: 1478-3942-1487
      • Xbox Live Gamertag: Tinglemies
      • PSN ID: Tinglemies
      • Steam ID: Paavomies
      • Academic Nintendo Club RY
    Roopesetä VS Iron Man

    Tingle tykkää tästä. Jos haluat lukea lisää Roopesedän seikkailuja, liity nyt Aku Ankan kestotilaajaksi osoitteessa Parasiititie 13, Ankkalinna.
    <Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
    <Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
    <Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
    <JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
    <henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
    <Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
    Kirjattu
  • ::
  • 24.08.17 - klo:11:49

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
      • Wii-numero: 7790-9571-7387-3403
      • Xbox Live Gamertag: Tapzaa
      • Steam ID: Thapzaa
    En tykännyt loppuratkaisusta.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 04.10.17 - klo:22:51

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
      • Wii-numero: 7790-9571-7387-3403
      • Xbox Live Gamertag: Tapzaa
      • Steam ID: Thapzaa
    Roope Ankka v Iron Man: Milla Magian kosto

    Osa 1

    ”Onko se lintu?” mustanenäinen mies kysyi osoittaessaan pientä pistettä poutapilvien koristamalla taivaalla.
    ”Vai lentokone?” hänen vieressään seisova nainen ehdotti.
    ”Ei, sehän on...” auton ikkunasta pistettä tuijottava nuorukainen aloitti.
    ”On se lintu! Lintu, jolla on luuta!” hänen vieressään istuva nainen kiljui.
    ”Mutta ei mikä tahansa lintu”, mustanenäinen mies sanoi. ”Sehän on ankka!”
    Ankka se todella oli, mutta ei mikä tahansa ankka. Milla Magia lensi perjantai-iltapäivän kiireeseen tukahtuneen Ankkalinnan yli päättäväinen ja kiero ilme kasvoillaan.
    ”Tällä kertaa nappaan vihdoin Roopen ensilantin!” Milla Magia sanoi ja alkoi nauraa käkättää. ”Kyllä siltä visukintulta vielä hymy hyytyy!”
    Milla Magia lensi lentämistään, kunnes lopulta saapui Roope Ankan valtavan rahasäiliön luo. Hän oli juuri laskeutumassa betonikuution tasaiselle katolle, kun kuuli jostain pamauksen. Seuraavaksi hän jo lensikin ilmojen halki luutineen ja käsilaukkuineen.
    ”Voihan simpura ja sampura sitä kitupiikin ketaletta!” Milla Magia huusi laskeuduttuaan matalaan lampeen keskellä Ankkalinnan keskuspuistoa. ”Vielä minä sinut päihitän!”
    Milla Magia kömpi pois lammesta, hyppäsi luudalleen ja otti kurssin kohti Vesuviusta. Juuri silloin jokin osui häneen takaapäin ja jälleen kerran hän huomasi kieppuvansa ilman halki. Hän menetti otteen luudastaan ja oli juuri aikeissa kaivaa käsilaukustaan jotain laskeutumista pehmittävää, kun tunsi jotain kovaa ja kylmää höyhenpeitteisen takalistonsa alla. Hän käänsi päätään ja huomasi, että Iron Man oli tarttunut hänen peräpäästään kiinni ja kiidätti häntä nyt hurjaa vauhtia kohti taivaanrantaa.
    ”Mitäs tämä on? Päästä irti senkin niljainen korsto!”
    ”Rauhoittukaa, arvon neiti”, Iron Man sanoi. ”Olen pahoillani, että törmäsin teihin. Huomasin teidät lentämässä taivaalla ja halusin vain jutella, kun yhtäkkiä menetin pukuni hallinnan. Ajattelin kuitenkin, että ehkä voisimme auttaa toisiamme, joten tuletko vieraaksi kartanooni?”
    ”Miksi tulisin? Minulla on tärkeää asiaa mökissäni Vesuviuksella, senkin tahditon törppö!” Milla Magia huusi. ”Päästä irti, tai kaivan posautuspommit laukustani.”
    ”Tsot, tsot”, Iron Man sanoi ja puristi Milla Magian peräpäätä niin lujaa, että tämä säikähdyksissään pudotti laukkunsa.
    ”Tästä saat maksaa!” Milla Magia huusi ja jatkoi rimpuiluaan. Iron Manin naamion alla Tony Stark hymyili leveästi, koska hän oli jo pitkän aikaa halunnut oikein kunnolla kouraista tämän viehättävän noita-ankan takamusta.

    Iron Man ja Milla Magia saapuivat Iron-Manin kartanoon. Iron Man laski Milla Magian valmiiksi katetun päivällispöydän ääreen. Sitten hän astui ulos puvustaan.
    Milla Magia oli juuri ollut aikeissa sanoa jotain, mutta nähdessään Tony Starkin kasvot hän huomasi sanojen katoavan kurkkuunsa. Toki hän oli aiemmin nähnyt Starkin kasvot sanomalehdissä, mutta valokuvassa mies ei ollut näyttänyt läheskään näin komealta. Muutaman kiusallisen hiljaisuuden täyttämän sekunnin jälkeen Milla Magia kuitenkin ravisteli nämä toimintakykyä rampauttavat ajatukset pois mielestään.
    ”Jos minulla olisi luutani ja käsilaukkuni, saisit sellaisen selkäsaunan, että paikkoihisi sattuisi vielä viikon perästä!” Milla Magia huusi nyrkkiään puiden.
    ”Mutta katsos mokomaa, eihän sinulle ole!” Stark sanoi virnuillen. ”Syö ruokasi ennen kuin se jäähtyy.”
    Milla Magia mutisi ärtyneenä. Ilman välineitään hän ei voinut tehdä mitään, joten ehkä oli järkevää käyttää vieraanvaraisuus hyväksi.
    ”Kerro ensin, mikä asiasi oli.”
    ”Ollaanpas sitä kärsimättömiä. Varo ettet tuhoa kaunista pigmenttiäsi stressaamalla noin.”
    ”Hmph!” Milla Magia sanoi ja käänsi kasvonsa pois, peitellen punastustaan.
    ”Noh, ehkä minun on ruokatunnelman parantamisen nimissä sanottava jotain. Asia on nimittäin niin, että meillä on yhteinen vihollinen.”
    ”Mitä tarkoitat?”
    ”Roope Ankka”, Stark sanoi. ”Jos se edes on hänen oikea nimensä.”
    ”Mitä tarkoitat? Mitä hän sinulle on tehnyt?”
    ”Hän on maailman rikkain ankka, mutta se ei riitä hänelle. Hän haluaa olla myös maailman rikkain mies. Ja hiljattain kävi niin, että ohitin hänet yhteenlasketun omaisuuden määrässä.”
    ”Miten se on mahdollista?”
    ”No, eihän ketään kiinnosta Roope Ankka nykyään. Supersankarit ovat paljon trendikkäämpiä. Minä ja muut kostajat teemme niin paljon hynää aivan rehellisesti, että siihen ei vanhalla ankanketaleella pitäisi olla mitään nokankoputtamista. Mutta hän nyt on kuitenkin päättänyt lähteä sotatantereelle.”
    ”Vai niin. Ja miten kuvittelet minun voivan auttaa?”
    ”Olen kuullut, että haluat päästä käsiksi Ankan ensilanttiin. Minä taas haluan, että Ankka jättää minut rauhaan. Hän on kutsunut minut huomenna rahasäiliölle. En tiedä mitä hän suunnittelee, mutta pelkään henkeni puolesta, onhan rahasäiliö ja sen ympäristö täynnä ties millaisia aseita, ja se kirottu Pelle Peloton on varmaan suunnitellut osan niistä sellaisiksi, ettei edes edistyksellinen tutkani pysty niitä havaitsemaan. Lisäksi haarniskani on epäkunnossa, kuten huomasit kun tahtomattani törmäsin sinuun. Siksi ajattelinkin, että voisit ehkä avittaa minua taikavoimillasi, niin että voisin panna vanhalle Ankalle kampoihin. Vaivanpalkaksi varastan sinulle Ankan ensilantin. Hän tuskin osaa epäillä minun havittelevan sitä, joten ryöstön pitäisi sujua helposti.”
    Milla Magia näytti mietteliäältä. Lopulta hän nyökkäsi ja sanoi: ”Olkoon menneeksi. Mutta pelkkä ensilantti ei riitä. Haluan lisäksi jotain hyvää viiniä kyytipojaksi tälle ruoalle. Ja vaadin, että jaat tuon viinin kanssani.”
    Tony Stark hymyili leveästi.
    ”Saamasi pitää”, hän sanoi ja napsautti sormiaan. Silloin keskelle pöytää ilmestyi aukko, jonka syvyyksistä nousi suuri, lasinen pullo täynnä punaista nestettä.
    ”Vain parasta kaltaisellesi vieraalle.”
    Milla Magia hymyili ja pyyhkäisi muutaman mustan hiussuortuvan pois kasvoiltaan.
    ”Aluksi vaikutit tahdittomalta pölkkypäältä, mutta nyt luulen, että saatamme hyvinkin tulla toimeen.”
    Illallinen sujui miellyttävissä merkeissä. Milla Magia ja Stark huomasivat, että kummallakin oli paljon sanottavaa viheliäisestä Roope Ankasta, joka oli tehnyt molempien elämän tarpeettoman hankalaksi.
    Kun kaikki ruoka oli syöty, Milla Magia pyyhki suupielensä ja sanoi silmiään korostetun viekoittelevasti räpytellen:
    ”Voinko viettää yön kartanollasi? Matka Vesuviukselle on pitkä, etenkin ilman luutaa.”
    ”Se sopii oikein mainiosti”, Stark sanoi partaansa hivellen.
    ”Ja voisitko hankkia meille lisää tuota viiniä? Ehkä voisimme nauttia sen… makuuhuoneen puolella?”
    Tony Stark hymyili leveämmin kuin kertaakaan aiemmin sinä päivänä.

    Myöhemmin illalla Stark ja Milla Magia makasivat sängyssä tahmaisiin silkkilakanoihin sotkeutuneena. Tony vei kätensä Milla Magian pyrstösulille ja hiveli karheilla sormenpäillään tämän pehmeitä alushöyheniä.
    ”Muuten”, Milla Magia sanoi huokaisten. ”Olemme puhuneet niin paljon siitä vanhasta ankasta, kun oikeastaan kuulisin mieluummin enemmän sinusta. Ja mietin, että kun se ensilantti on sille visukintulle niin tärkeä, niin muistatko itse, mikä oli ensimmäinen ansaitsemasi raha?”
    ”Voi, muistanpa hyvinkin”, Stark sanoi. ”Minulla on se hyvässä säilössä tuolla piirongin laatikossa. Se ei ole millään tavalla arvokas, eikä siitä ole mitään käytännön hyötyä, mutta kai minäkin sitten olen hiukan sentimentaalinen, kun en oikein haluaisi luopuakaan siitä.”
    ”Mielenkiintoista”, Milla Magia sanoi hymyillen. ”Hyvin mielenkiintoista...”

    To be continued
    « Viimeksi muokattu: 04.10.17 - klo:23:47 kirjoittanut Tapza »
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 04.10.17 - klo:23:05

    Tingle Poissa

    • Paavo
      • 3DS-ystäväkoodi: 1478-3942-1487
      • Xbox Live Gamertag: Tinglemies
      • PSN ID: Tinglemies
      • Steam ID: Paavomies
      • Academic Nintendo Club RY
    Ihan mielenkiintoinen tarina, mutta tämä on selvästi kirjoitettu tilaustyöstä. Toivottavasti kirjottaja sai palkakseen kostuttaa huuliaan makealla oluttuopposella :)
    <Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
    <Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
    <Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
    <JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
    <henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
    <Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
    Kirjattu
  • ::
  • 04.10.17 - klo:23:14

    Turjake Poissa

    • Törö
    • Hail to the King, baby!
      • 3DS-ystäväkoodi: 4527-7665-4643
      • Xbox Live Gamertag: Turjace
      • PSN ID: Turjace
      • Steam ID: turjace
      • Törön vuodatus, teh blogi
    Huutikset parissa kohtaa. Tämähän sijoittuu ilmeisesti vaihtoehtoiseen universumiin kun Roopesetä on elossa?
    <+Cyna> Turjake on resetin paras tyyppi, aattelin mainita
    <Tinglemies> välillä en itsekään erota pelaanko personaa vai nussinko törön kaa
    <+mm. Detonat, coconuut, Linkkiro> Törö adminiks


    ANIME ON PASKAA USKOKAA JO SKYWARD SWORD MYÖS JA DC
    Kirjattu
  • ::
  • 05.10.17 - klo:15:43

    Ingoo Poissa

    • Ei käy käsityökerhossa, vaan elää mafiassa
      • Nintendo Network ID: Ingoo90
      • Xbox Live Gamertag: Sgt Ingoo
      • PSN ID: Ingoo
      • Steam ID: wille_on_kingi
    Liian kuumaa Fintendoon
    Kirjattu
  • ::
  • 05.10.17 - klo:22:03

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
      • Wii-numero: 7790-9571-7387-3403
      • Xbox Live Gamertag: Tapzaa
      • Steam ID: Thapzaa
    Jännittävä Marvel-tarina saa pian jatkoa, mutta ensin voisin jaaritella tänne ketjuun jostain muusta.

    Viime miitissä eräät opiskelukaverini menivät paljastamaan Paavolle, että olin 10-vuotiaana kirjoitellut tekstin nimeltä Manalan Skorpioni. Tästä mahtipontisesta tarinasta oli tarkoitus tulla romaanin mittainen, mutta mielenkiintoni taisi loppua reilun 30 sivun jälkeen (alkuperäisessä tekstissä sivuja on 49 mutta fonttikoko on tarpeettoman suuri ja jokaisen luvun alussa on miljoona tyhjää riviä). Tarinan synopsis vaikutti kiihottavan Paavoa, koska se muistutti joiltain osin hänen rakastamaansa paskaa Shin Megami Tensei -pelisarjaa. Manalan Skorpionin lore on mahdollisesti vielä paskempaa, mutta ainakin kerronta ja dialogi ovat niin huonoa tavaraa, että ne liukuvat tukevasti viihdyttävän puolelle.

    Tarinassa retkikunta lähtee Helvettiin (jonka sisäänkäynti ilmeisesti sijaitsee Norjassa tai ainakin jossain Fennoskandian alueella) kukistamaan pahaa Manalan Skorpionia. Helvetissä puolestaan on meneillään valtataistelu, jossa ovat mukana kolme pääjehua eli Skorpioni, Piru ja Paholainen. Näistä jälkimmäisin on nokkimisjärjestyksessä viimeisenä ja juonii siksi kaikenlaista kieroa Pirun ja Skorpparin pään menoksi!

    Tarina on jaettu mielikuvituksellisesti nimettyihin osiin Helvettiin lähtö ja Helvetissä.
    Tässä tarinan ensimmäinen luku:

    Helvettiin lähtö

    Hyökkäys


    Lähellä Norjan pääkaupunkia Osloa oli pieni kylä jossa Joe Horner asui. Horner oli syntynyt Eglannissa, mutta hänen äidinkielensä oli norja. Kaikki olivat tulleet vastaanottamaan Horneria onnellisin mielin koska tämä oli kukistanut manalan skorpionin.
        ”Horner, sinä vanha veikko”, Simeon Johnston hurrasi. ”Kiitos, Sim.”, Horner tervehti. Hornerilla oli helvetistä tullessaan ollut monia vammoja. Nytkin hän nilkutti kainalosauvoilla. Hänen toinen jalkansa oli mennyt sijoiltaan. Ei kuitenkaan pahasti. Se oli korjattavissa. ”Bravo!”, kaikki huusivat Hornerille. Kaikki halusivat seurata Horneria ja jotkut jopa haastatella häntä, mutta Johnston tuli väliin ja sanoi: ”Hänellä on ollut rankkaa. Annetaan hänen levätä vaimonsa ja lapsiensa luona. Hänellä on heille paljon kerrottavaa.
        Horner oli 42-vuotias mies jolla oli valtavat lihakset ja sänki joka peitti leuan kokonaan. Hänen ihonsa oli täynnä näppylöitä ja paiseita. Silmänsä olivat sinertävät ja hyväntahtoiset. Horner laahusti kohti pientä kotitaloansa. Siellä olivat jo hänen vaimonsa Tiina ja lapsensa Davy ja Hanna häntä vastassa.
        ”Missäs olet ollut?”, Tiina Horner kysyi. ”Helvetissä!”, hänen miehensä vastasi. ”Noin vastaat aina kun kysyn sinulta. Lapset eivät saisi kuulla mokomaa kielenkäyttöä.” ”Mutta olen ollut oikeasti helvetissä. Kukistanut manalan skorpionin. Tavannut kolmipäisen koirankin.” ”Oletko!”, Tiina huusi ihastuksissaan. ”Sankarini! Kerro meille seikkailustasi. Mutta lapsien täytyy varmaan mennä nukkumaan.” ”Ei tarvitse.”, Horner sanoi. ”Lapsienkin on pakko kuulla tämä. Vai pelkäättekö te?” Hän tuijotti lapsia hetken. Sitten Davy sanoi: ”Ei pelätä, vai mitä Hanna?” ”Ei totta vieköön!”, Hanna huusi. ”Hehheh”, Horner naurahti. Mennäänpäs sitten sisään ja aloitetaan.

    Sisälle päästyään Horner alkoi kertoa:
        ”Saavuin helvetin mustille porteille. Näin kolmipäisen hurtan vartioivan portteja. Nappasin lähimmän kovan esineen joka oli metallinen alasin. Heitin sen yhtä päätä päin. Ja kun yksi pää pökertyi, kaatui koko rakki. Manalan skorpioni oli ilmeisesti kuullut sen. Läpi tuonelan juoksin minä sitä karkuun. Ja välillä se minua. Sitten hyppäsi tuonelan skorpioni kuolleiden joen ainoalle saarelle. Kirosin ja raivosin jotta se tulisi pois sieltä. Sitten se hyökkäsi kimppuuni.”
        ”Se puri minua. Kynnet olin onneksi saanut leikattua poikki. Se katkaisi puukkoni terävällä kivellä. Se oli minun päälläni. Luulin kuolevani.”
        ”Mutta sitten muistin miekkani. Vedin sen tupesta ja survaisin sen skorpionin rintaan. Veri valui sen olemattomasta ruumiista. Sillä ruumis katosi. Sen pää muuttui sumuksi. Kunnes tajusin että sitä ei enää ollut. Päälläni oli vain tuhkaa ja tomua. Pakenin helvetistä takaisin tänne kylään. En tavallisena ihmisenä, vaan sankarina.”

    ”Vau! Se oli hienoa isi!”, Davy hurrasi. Niin hurrasi myös Hanna. Tiinakin taputti ja vislasi. Tiina kattoi illallisen pöytään. Siihen kuului kinkkusuikaleita, broileria, kurkkua, salaattia ja paahtoleipiä.
    Kaikki kävivät heti pöytään.
        Ruoka oli Hornerin mielestä maailman paras asia helvetissä olon jälkeen. Ja juominen sitäkin parempi. Tuonelassa hänen oli pitänyt tonkia nummia ja syödä multaa. Helvetissä oli Horner joutunut juomaan hapanta ja pahanmakuista vettä.
        Juuri kun perhe oli käymässä käsiksi jälkiruokaan, valtavan isoon omenapiiraaseen, kuului ulkoa outoja ääniä. ”M-mitä tuo oli?”, Tiina kysyi peloissaan. Joe Horner vain huitaisi kättään. ”Ei mitään erikoista. Luultavasti tuuli vain puhalsi pensaita.” Tiina ei oikein uskonut että siit lähtisi sellainen ääni, mutta hän ei ruvennut kinaamaan miehensä kanssa.
        Kun Horner oli syönyt kaksi palasta omenapiirakkaa, kuuli hänkin outoja ääniä ja kylmät väreet alkoivat kulkea hänen selkäpiitänsä pitkin. Hän oli aivan varma ettei se ollut muuta kuin tuuli.
        Mutta kun hän oli aloittamassa kolmatta palaa, kuuli hän taas outoja ääniä. Nyt hän oli aivan varma siitä, että se ei ollut mikään tuuli joka rapisutti pensaita. Ei sinne päinkään. Se oli kirskumisen ääntä. Kauheaa sellaista. Kaikki olivat jähmettyneet paikalleen. Kukaan ei uskaltanut liikahtaakaan. Ja sitten äkkiarvaamatta, valot sammuivat.
       
    Valot syttyivät. Tiina katsoi ihmeissään tyhjää lattiaa. Joeta ei näkynyt missään. Davy ja Hanna olivat kauhusta kankeita ja istuivat äitinsä vieressä. ”Missä isi on?”, Davy kysyi. Mutta hänen äitinsä ja isosiskonsa olivat hiljaa. Tiina ajatteli itsekseen. Hänhän oli jo kolmekymmentäseitsemän vuotta vanha. Hänen mielestään se ikä oli liian vanha seikkailuille. Davy oli kuusivuotias vaaleatukkainen poika. Hanna taas oli vuotta vanhempi. He näkivät tumman hahmon. Ja sitten vilaukselta jonkinlaisen piikin. Lattia oli aivan punainen verestä. Tumma hahmo katosi. Sisään lensi jonkinlainen rääsy.
        Tiina huomasi sen ja tajusi että se oli hänen miehensä viitta. Se oli verentahrima. Siinä oli valtava pala lihaa. Kaikki he olivat kauhusta kankeita. Kukaan ei uskaltanut tehdä mitään.
        Ulkoa kuului puraisu ja sisään lensi taas valtavia määriä verta ja rääsyjä jotka olivat kaikki Joe Hornerin. Joskus sisään lensi lihaa. Tiinalta ei mennyt pitkään tajuta sitä. Se oli hänen miehensä lihaa.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 05.10.17 - klo:22:17

    Tingle Poissa

    • Paavo
      • 3DS-ystäväkoodi: 1478-3942-1487
      • Xbox Live Gamertag: Tinglemies
      • PSN ID: Tinglemies
      • Steam ID: Paavomies
      • Academic Nintendo Club RY
        ”Missäs olet ollut?”, Tiina Horner kysyi. ”Helvetissä!”, hänen miehensä vastasi.
        Ruoka oli Hornerin mielestä maailman paras asia helvetissä olon jälkeen.
    Tiina ajatteli itsekseen. Hänhän oli jo kolmekymmentäseitsemän vuotta vanha.
    Joskus sisään lensi lihaa. Tiinalta ei mennyt pitkään tajuta sitä. Se oli hänen miehensä lihaa.
    Kunnon huutikset tälle.

    LISÄÄ
    <Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
    <Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
    <Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
    <JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
    <henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
    <Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
    Kirjattu
  • ::
  • 14.10.17 - klo:23:04

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
      • Wii-numero: 7790-9571-7387-3403
      • Xbox Live Gamertag: Tapzaa
      • Steam ID: Thapzaa
    Roope Ankka v Iron Man: Milla Magian kosto

    Osa 2


    Roope Ankka istui työpöytänsä ääressä. Seinäkello tikitti sietämättömän äänekkäästi. Tänään oli se päivä, jona Iron Manin oli määrä saapua rahasäiliölle ottamaan miehestä mittaa. Roope oli juuri aikeissa nousta ylös ja mennä hypistelemään ensilanttiaan, kuten hän usein stressin alla huomasi tekevänsä, kun neiti Näpsä ryntäsi huoneeseen.
    ”Pankkiiri Ankka, tässä viimeisimmät tiedot margariinitehtaittenne tuotoista”, Neiti Näpsä sanoi takapuoli eroottisesti vaappuen.
    ”Senkin tyhmä nainen!” Roope huusi. ”Luuletko, että minua kiinnostaa himpun vertaa margariinitehtaitteni tilanne, kun minun on määrä kohdata Toni Voimakas eli Rautamies aivan näillä näppäimillä!”
    ”Olen pahoillani, pankkiiri Ankka”, neiti Näpsä sanoi ja painoi päänsä alas. ”Kuvittelin, että haluaisitte olla selvillä taloudellisesta tilanteestanne yksityiselämänne huolista riippumatta.”
    ”Pah! Kuvitteletteko, että tässä on kyse yksityiselämästä? Koko elämäni työ on vaakalaudalla. Jos häviän sille pahaiselle rämärakettipellelle, niin omaisuutenikin on mennyttä. Ei ole ketään sopivaa perillistä, ainakaan ketään, joka osaisi hoitaa asioita edes puoliksi niin hyvin kuin minä!”
    ”Aivan, pankkiiri Ankka, olen pahoillani, jos loukkasin”, Neiti Näpsä sanoi, katse yhä suunnattuna rahasäiliön harmaaseen lattiaan.
    ”Pöh! Noh, ehkä voisit olla hyödyksi ja kutsua Pelle Pelottoman huoneeseeni. Haluan tietää, onko hän saanut valmiiksi rahasäiliön tuoreimman varustuksen. Sen jälkeen voisitkin tulla takahuoneeseen neuvottelemaan, krmh, yksityisistä asioista.”
    ”Tottahan toki, pankkiiri Ankka”, Neiti Näpsä sanoi hienostuneesti punastuen.

    Milla Magia makasi Tony Starkin kainalossa, katse naulittuna läheisen lipaston laatikoihin. Stark kuorsasi äänekkäästi, mutta Milla Magia ei uskaltanut nousta sängystä, koska ei ollut varma, kuinka sikeästi tällä rautaisella uroolla oli tapana nukkua. Jos Stark huomaisi hänet hiipimässä piirongin luo, olisi kaikki mennyttä. Hän oli ajatellut odottaa, että Stark lähtisi pois huoneesta jonkin tärkeän asian takia. Aamu oli kuitenkin jo pitkällä, eikä mitään ollut tapahtunut.
    Lopulta Milla Magia uskaltautui tökkäämään petikumppaniaan ja kuiskaamaan tämän korvaan: ”Aika herätä.”
    Kun Stark ei reagoinut millään tavalla, Milla Magia tuli miettineeksi, uskaltautuisiko hän lähteä liikkeelle. Hän kuitenkin halusi olla varma, ettei Stark heräisi kesken kaiken.
    Niinpä hän pudisteli päätään ja sanoi huokaisten: ”Kaikkeen sitä sitten on minunkin ryhdyttävä.”
    Tämän jälkeen hän hyppäsi Starkin rinnan päälle, löi tätä rintaan kevyesti ja antoi sitten mojovan muiskun tämän poskelle.
    Kun Stark ei vieläkään reagoinut, Milla Magia hykersi hiljaa, hyppäsi pois sängystä ja hiipi yhä ilkosillaan parin metrin päässä sängystä seisovan piirongin luo.
    Piirongissa oli kolme laatikkoa. Milla Magia avasi ensimmäisen, mutta ei löytänyt sieltä muuta kuin tahmeita sarjakuvialehtiä. Yhdessä kannessa komeili vihreä jättiläinen, toisessa pitkähiuksinen mies vasaran kanssa. Molempien poseeraus oli niin vihjaileva, että Milla Magia tunsi punan nousevan poskilleen.
    Toisessa laatikossa ei ollut muuta kuin sydämenmuotoinen riipus. Milla Magia avasi sen ja huomasi tuijottavansa punertavahiuksista, valehtelematta sangen viehättävää naista suoraan tämän kutsuviin silmiin.
    ”Kukahan tämä huora sitten on?” Milla Magia kuiskasi, mutta laittoi kuitenkin riipuksen kaulaansa. Sitten hän avasi viimeisen laatikon ja voihkaisi huomatessaan, miten täynnä rojua se oli. Pengottuaan tavaroita hetken, niin hiljaa kuin osasi, hänen silmänsä osui pieneen, kärsineen näköiseen Amerikan penniin.
    ”Täydellistä”, Milla Magia sanoi. Juuri silloin joku koputti oveen. Milla Magia ei ehtinyt kuin kääntää päätään, kun vieras nainen violetissa puvussa asteli sisään. Hetken naisen järkyttyneitä kasvoja tuijotettuaan Milla Magia tajusi tunnistavansa ne. Ne olivat samat kuin riipuksessa, joka tälläkin hetkellä lepäsi hänen paljaan rintansa päällä!

    Roope Ankka laittoi takkia ylleen toimistonsa takahuoneessa. Muutaman metrin päässä Neiti Näpsä makasi rahasäkin päällä niskaansa pidellen.
    ”On kyllä epämukavaa, kun emme voi käyttää sänkyä”, hän sanoi.
    ”Typerä nainen! Tiedät hyvin, etten voi viedä sinua makuuhuoneeni puolelle. Siellä minä hoitelen aivan muita… asioita. Muita asioita, niin juuri!”
    ”Ymmärrän kyllä, pankkiiri Ankka”, Neiti Näpsä sanoi ähkien. Hän nousi rahasäkin päältä ja alkoi kiskoa koiperhosten kyllästämää sihteerinnuttua ylleen.
    ”Koska Starkin olikaan määrä saapua?” Näpsä jatkoi.
    ”En tiedä. Mokoma pallinaama ei viitsinyt antaa tarkkaa aikaa. Luulin, että hän olisi jo saapunut.”
    Roope Ankka nappasi vielä silinterin päähänsä ja lähti sitten huoneesta takki levällään ja ovet paukkuen. Hän kuitenkin seisahtui lähes välittömästi kynnyksen yli astuttuaan. Hänen toimistopöytänsä päällä istui nimittäin Riitta Hanhi, tuo vanha kiusankappale, joka roikutti matkapuhelinta kädestään.
    ”Hei, Roopeliini!” Riitta huusi. ”Minulla on sinulle tarjous, josta et voi kieltäytyä. Linjan päässä on nimittäin hyvä ystäväni Pepper Potts, ja hänellä on jotain, josta sinä kuulemma voisit olla hyvin kiinnostunut!”
    ”Vai niin!” Roope huusi napittaessaan takkiaan kiinni. ”Anna tulla!”
    ”Yhdellä ehdolla”, Riitta sanoi hymyillen viekoittelevasti. ”Lupaat mennä naimisiin kanssani!”
    ”Ei jumalauta…”, Roope sanoi.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 14.10.17 - klo:23:24

    Tingle Poissa

    • Paavo
      • 3DS-ystäväkoodi: 1478-3942-1487
      • Xbox Live Gamertag: Tinglemies
      • PSN ID: Tinglemies
      • Steam ID: Paavomies
      • Academic Nintendo Club RY
    Onpas siveetön ja kristillisen arvomaailman vastainen tarina :( Kansa vaatii lisää Manalan Skorpioonia!

    Toni Vahva on hyvä nimi Ankkalinnan asukkaalla.
    <Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
    <Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
    <Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
    <JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
    <henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
    <Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
    Kirjattu
  • ::
  • 15.10.17 - klo:10:12
    Ankka-tietoisuuteni on kärsinyt vuosien varrella, piti nimittäin ihan googlata Riitta Hanhi.
    Kirjattu
  • ::