46h, melkeen kaikki side questit tehty ja lopputekstit katseltu.
Eihän tämä Kiwami Yakuza 0:n tasolle yllä, mutta viihdyin silti tämän parissa oikein mukavasti. Suuri parannushan tämä on alkuperäisestä, vaikka peliin onkin vähän väkinäisen oloisesti ängetty muutamia systeemejä, jotka eivät originaalin pelin raameihin aivan täysin mahdu. Esimerkkinä itselläni oli pelin lopussa 9999 expaa (insert väsynyt meemi), jolla en voinut tehdä mitään, koska kaikki skillit oli avattu jo ajat sitten. Completion List Systeemi Hommelin copy pastaaminen Zerosta ei myöskään oikein toiminut, sillä pelin lyhyydestä johtuen suurta osaa listan tehtävistä olisi joutunut yrittämään väkisin sen sijaan, että saavutuksia olisi napsahtanut luonnollisesti peliä pelatessa. Kaikki yllämainituista ovat kuitenkin vain pieniä kauneusvirheitä ja kaikkein tärkein parannushan tässä on Yakuza 0:n tappelusysteemi, mikä on huomattavasti alkuperäistä parempi ja tällä kertaa enemmän balanssissa kuin Yakuza 0:ssa. Tässä kannattaa jopa käytää muitakin tyylejä kuin Beastiä. Kivaa.
Hieman isommaksi kauneusvirheeksi pelissä itselleni nousi kuitenkin Majima Everywhere™ systeemi, mikä hauskasta ideasta huolimatta olisi voitu toteuttaa huomattavasti paremminkin. Jos tappeluita olisi ollut puolet vähemmän, olisi se jo riittänyt. Onneksi tappelut Majimaa vastaan olivat kuitenkin varsin hauskoja hyvän taktiikan keksittyäni, mutta pelin loppupuolella aloin kuitenkin häviämään jo tarkoituksella, koska se oli nopeampi ratkaisu. Muutamia muita huonompia juttuja tässä pelissä oli muutama paska pomotappelu, jotka olivat kuumaa ulostetta alkuperäisessä ja sitä samaa jöötiä edelleen. Kiwami liikkeet saavat myös itseltäni vuoden 2017 typeryydellään eniten hämmennystä aiheuttaneen pelimekaniikan palkinnon, mutta ei siitä sen enempää, koska aivoni eivät näin tällä hetkellä tähän aikaan juuri nyt kykene pohtimaan kyseisten liikkeiden olemassa olon tarkoitusta sen syvällisemmin.
Juoni tässä pelissä on muuten edelleen ihan hyvä, btw. Juonen, sivujuonten (ja yleisen hulluuden) takiahan minä näitä pelaan, ja vaikka tämä ensimmäinen osa vähän kokoelma erilaisia kliseitä onkin, on tässäkin hahmot silti suurimmilta osin hyvin käsikirjoitettuja, mikä näiden pelien vahvuus on aina ollutkin. Haruka esimerkiksi on edelleen yksi parhaiten käsikirjoitetuista lapsista videopeleissä, tai ehkä paras. Itse Kazuma Kiryu taas on itselleni suosikki päähenkilöni videopeleissä ja Kiryu-miehen sekä hänen ei paskaisten kavereidensa kanssa olikin kiva viettää jälleen aikaa Kiwamissa. Sivutehtävät tässä eivät aivan ehkä yllä myöhempien pelien tasolle, mutta myönnän nauraneeni tämänkin pelin parissa muutamaan otteeseen.
Hei muuten pssst...
... Kun nyt kerta olen tuhlannut pari tuntia ajastani tämän viestin kirjoittamisen yrittämiseen (miksi?), voin tässä yhtä hyvin myös kertoa teille vielä tästä pelistä löytyvästä hassusta minipelistä, mikä voi muuttaa elämänne. Tämän minipeliviihde-elämyksen nimi on Perverssi Kivi Paperi Sakset, jossa vähäpukeiset hyönteistyttöset kamppailevat toisiaan vastaan raajat ja muut ulokkeet heiluen keijumetsän pelastamiseksi vai miten se olikaan (liian deeppi juoni, en muista tarkemmin). Tämä peli on suunnattu
kuusi vuotiaille lapsille aikuisille, eli juuri meille. Harmi, etten itse ikinä tullut
lapsena kahdeksantoista vuotta täytettyäni pelanneeksi näin hienoa peliä, sillä se olisi varmaan tehnyt minusta paremman ihmisen ja johtanut maailmanrauhaan, kuten Yakuza Kiwami opetti.
Jos jollekin muuten jäi epäselväksi niin tämä pelisarja on ollut jo jonkin aikaa yksi suosikeistani. Suosittelen lämpimästi.