Rekisteröidy,


niin voit osallistua keskusteluihin
niin foorumilla kuin IRC-kanavallakin.
Rekisteröidy nyt!

Kirjaudu!



Pysy aina kirjautuneena sisälle

Seikkailupelit

20.11.16 - klo:22:13

Tapza Poissa

  • Katkeroitunut nörtti
Chase osoittautuikin sitten kuuden euron hintaiseksi latauspeliksi, jolla on pituutta suunnilleen saman verran kuin Ace Attorney -pelien ensimmäisillä episodeilla. Laatukin on samaa luokkaa: kiva ja napakka kokonaisuus, jonka aikana tutustuu keskeisiin hahmoihin ja maailmaan ja joka jättää fiiliksen, että seuraavaksi luvassa on jotain huomattavasti parempaa ja kiinnostavampaa. Valitettavasti tällä kertaa ei ole, tai jos on, sitä saadaan odottaa tovi.

Ei pelissä mitään kauhean huonoa ole. Hahmoilla on persoonallisuus, juoni etenee, ratkaisuissa on järkeä ja musiikki on tunnelmallista. Mutta kyseessä on silti kuin tv-sarjan pilottijakso tai kirjan ensimmäiset pari lukua. Kiinnostus on herännyt, mutta maailma ei vielä ole imaissut täysin sisäänsä. Jos tälle jatkoa tulee, niin odotan mielenkiinnolla, mutta en ole varma pystynkö suoranaisesti suosittelemaan tätä. Hinta on alhainen, mutta ei ehkä riittävän alhainen.
Lasken pääomaa.
Kirjattu
  • ::
  • 20.11.16 - klo:22:14

    Tingle Poissa

    • Paavo
      • Academic Nintendo Club RY
    Latasin itsekin tämän, en ole vaan pelannut.  *whistle*
    <Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
    <Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
    <Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
    <JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
    <henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
    <Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
    Kirjattu
  • ::
  • 20.11.16 - klo:22:42
    Aika samoilla linjoilla Tapanin kanssa. Lisäisin kuitenkin vielä, että dialogi oli mielestäni jossain määrin tönkköä tai latteaa, eikä varsinaista pelattavaa ollut nimeksikään, vaan kyseessä on melkeinpä puhdas visuaaliromaani (tai noh, romaani ja romaani...)

    Satoshi Okubon tunnistettava musiikki on ehdottomasti pelin parhaita puolia. Hotel Dusk ja Last Window -muistot tulvahtivat välittömästi mieleen.
    Kirjattu
  • ::
  • 20.11.16 - klo:23:55

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Dialogi ei minustakaan ollut aiempien pelien tasolla, vaikka ei se häiritsevän huonoakaan ollut. Ehkä vika on kääntäjissä.

    Niin, pelattavaa on tosiaan sen verran, että muutamassa kohdassa pitää tökkiä ruutua samaan tapaan kuin Ace Attorneyn rikospaikkatutkimuksissa. Keskusteluissa on myös muutamia valintoja joissa on ilmeisesti mahdollista valita väärin, mutta oikea vaihtoehto on kyllä aina aika päivänselvä.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 22.02.18 - klo:01:18

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Pelasin tämän Another Coden jatko-osan elikkäs siis Another Code R – A Journey into Lost Memories -nimisen pelikokonaisuuden juuri äsken, lähestulkoon vuosikymmen alkuperäisen julkaisun jälkeen. Odotin tätä peliä joskus mielenkiinnolla (tarkistin asian vanhoista foorumiviesteistäni), koska pidin ensimmäisestä osasta ja Cingin tuotannosta muutenkin. En kuitenkaan hankkinut peliä ikinä, koska... niin...

    Noh, olisi ehkä kannattanut pelata nuorempana, kun ei ollut kyyninen paska ja videopelitarinat imivät paremmin mukaansa. Näin vastuullisena aikuisena koettuna peli oli vuoroin pitkäveteinen ja banaali, vuoroin melodramaattinen ja hölmö. Jälkimmäiset hetket jäivät mieleen positiivisempina, koska niiden aikana peli oli sentään myös viihdyttävä.

    Olin varautunut n. 10 tunnin kompaktiin pelikokemukseen, mutta aikaa vierähtikin kaiken kaikkiaan lähes vuorokauden verran siis ei jumalauta... toki olen hidas ja vammainen, mutta luotettavan verkkosivuston How Long to Beatinkin mukaan ihmisillä kului pelin läpipeluuseen keskimäärin 16,5 tuntia. Se tuntuu aika paljolta, kun sen suhteuttaa ensimmäisen osan kohdalla ilmoitettuun viiteen tuntiin.

    Verraten pitkää kestoa voisi ehkä perustella toteamalla, että tarinassa on paljon enemmän hahmoja ja sivujuonia, mutta ikävä kyllä suurin osa niistä on aika joutavaa tavaraa. Tämä on harmillista, sillä varsinainen pääjuoni on korni ja hölmö, mutta myös ihan viihdyttävä ja kiinnostava. Vaan sitten kun seokseen heitetään tämä kaikki sivutauhka niin huh huh sentään siis jos Hotel Duskin ja Last Windowin keilaus- ja biljardiminipelit tuntuivat joutavalta ajanhukalta niin tässäpä on tarjolla samanlaista paskaa useiden tuntien edestä. Onpas mukavaa seurata vaivaannuttavan kehnosti kirjoitettua nuorisodialogia, jonka ainoa tarkoitus on syventää hahmoa, jolla ei ole minkäänlaista olemassaolon oikeutusta koko tarinassa. Ja onpas mukavaa juosta ympäri pelimaailmaa etsimässä puhdasta vettä, jonka avulla päähahmo pystyy valmistamaan flunssalääkkeen yhtäkkiä sairastuneelle sivuhahmolle, joka olisi ihan hyvin voinut jäädä punkkaan makoilemaan loppupelin ajaksi. Tämä huomattavan osan peliajasta mukana roikkuva sidekick on nimittäin myös sangen turha, ja yksi hänen taustatarinaansa kytkeytyvä sivujuoni niin irrallinen ja hölmö, että voisi kuvitella käsikirjoittajan pilailevan.

    Vaan entäpä pulmanratkonta? Parhaimmat puzzlet ovat oikein hauskoja ja nokkelia, ja niissä hyödynnetään genren tai siis pelilaitteen uniikkeja ominaisuuksia yhtä viihdyttävästi kuin alkuperäisessä pelissäkin. Ikävä kyllä näitä valopilkkuja saa odottaa pelin loppupuolelle asti. Sitä ennen tarjoillaan lähinnä tylsää wigglewagglea tai muuta yhdentekevää, ja kun kontrollit ovat yhtä täydelliset kuin Wiin liikkeentunnistuspeleissä keskimäärin, on turhautumiselta hankala välttyä.

    Kaiken kaikkiaan pelistä jäi kuitenkin ihan kiva maku suuhun, olenhan pohjimmiltani tunteellinen höpsö, joka tykkää jännittävistä ja hahmovetoisista seikkailukertomuksista silloinkin, kun niissä on kosolti ongelmia. Pitäisin pelistä enemmän, jos se olisi huomattavasti lyhyempi: en ole varma, tapahtuiko parin ensimmäisen ja kolmen viimeisen chapterin välissä mitään oikeasti merkityksellistä tai kiinnostavaa. Tarinassa on kuitenkin kiinnostavia elementtejä, ja hahmotkin toimivat silloin tällöin. Kun mukana vielä on muutamia oikeasti kivoja puzzleja, on lopputulos se, että en koe täysin haaskanneeni aikaani. Siihen on pakko olla tyytyväinen.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::