Tässä Skyrimin kynnyksellä voisi varmaankin luoda koko sarjalle oman ketjun, kun tuo Morrowindin lanka ei saanut ilmaa alleen.
The Elder Scrolls sarjana keskittyy siis fiktiiviseen Tamrieliksi kutsuttuun maailmaan, jonne pelaaja tupsahtaa syystä tai toisesta jokaisessa osassa. Tamriel kiteytyy kaikkiaan yhdeksään provinssiin: Cyrodiil, Morrowind, High Rock, the Summerset Isles, Hammerfell, Black Marsh, Skyrim, Valenwood sekä Elsweyr. Jokaisessa provinssissa asuu alueelle ominainen rotu, joista ihmismäisimmät lienevät High Rockin bretonit sekä Cyrodiilin imperialit, kun taas Summerset Isles, Valenwood ja Morrowind ovat suurhaltijoiden, metsähaltijoiden ja pimentohaltijoiden kotikenttiä. Ainoat anthromorfiset rodut argonialaiset sekä khajiitit asustavat Black Marshissa ja Elsweyrissä.
Tästä maailmasta on tähän mennessä saatu rutistettua viisi peliä
Bethesda Softworksin toimesta, jotka puretaan seuraavasti:
The Elder Scrolls: Arena on sarjan ensimmäinen, vuonna 1994 julkistettu peli, jossa Tamrielin keisari Uriel Septim seitsämäs on vangittu toiseen ulottuvuuteen, joka tunnetaan nimellä Oblivion. Hänen paikkansa on anastanut keisarillinen taistelumaagi Jagar Tharn ja ainoa tapa saada keisari takaisin on kerätä ja kasata Staff of Chaos.
The Elder Scrolls II: Daggerfall sarjan toisena osata on tuotettu vuonna 1996 ja keskittyy High Rockiin sekä Hammerfelliin. Daggerfall itsessään on kaupunki bretonien High Rockissa ja pelaaja saapuu paikalle keisarin itsensä pyynnöstä, toimeksiantonaan edesmenneen kuningas Lysandus'n aaveen vapauttaminen sekä keisarin Blades-vakoojalle kirjoittaman kirjeen kohtalon selvittäminen.
The Elder Scrolls III: Morrowind kehittyi Bethesdan rattaista vasta keväällä 2002, eli kuutisen vuotta edellisen osan jälkeen. Morrowindin päänäyttämönä toimii pimentohaltijoiden asuttama Vvardenfellin saari (osa Morrowindin provinssia), jolle pelaaja tyrkätään vankina ja vapautetaan täyttämään ennustusta, jonka mukaan (ylläri!) pelaajan kuvausta vastaava henkilö olisi uudelleen syntynyt pyhimys Nerevar. Täyttäessään rooliaan, pelaajan tulee käännyttää sekä paikalliset alkuasukasklaanit että keskenään nahistelevat Talot (Hlaalu, Redoran ja Telvanni) puolelleen ja tuekseen, kun saaren keskellä kohoavassa tulivuoressa pahuus nimeltä Dagoth Ur juonii maailman perusteellista tuhoa ja pelaajan pitää luonnollisesti pysäyttää tämä.
Morrowindin vanaveteen taottiin kaksi lisäpakettia, jotka ovat todellakin mainitsemisen arvoisia.
Ensimmäinen näistä kahdesta, Tribunal, näki päivänvalonsa syksyllä 2002 ja lähettää pelaajan Morrowindin pääkaupunkiin, Mournholdiin, jatkamaan Nerevarin roolin täyttämistä ja mukaan tempaantuu puoli-jumala jos toinenkin sekä uhkapelailuun taipuvainen metsähaltija. Vaikkakin Tribunal tuo uutta pelialuetta vain vähän lisää, on se silti painonsa arvoinen kullassa.
Toinen lisäosa, Bloodmoon, julkistettiin vuoden 2003 alkupäässä ja viskaa pelaajan Vvardenfellistä luoteeseen sijaitsevalle Solstheimin viikinkisaarelle. Saarta odottaa suuri jumalallinen tapahtuma: Bloodmoon-ennustus, joka yksinkertaisesti selitettynä tapahtuu jonkinmoisen ajan välein (ei muistaakseni mainita missään kohtaa peliä itseään) daedra-jumala Hircinen toimesta ja on eräänlainen metsästys-kisa tälle jumalalle. Jälleen pelaajan tulee ottaa pelastajan rooli ja kukistaa paha daedra-jumala sekä ihmissusi-kätyrinsä.
Vuoden 2003 keväällä tämä pelikokonaisuus julistettiin Vuoden Peliksi ja täten Bethesda päätti uudelleenpainattaa kolmen pelin kompilaation Game of the Year-painoksena, josta tulikin hyvin nopeasti jopa alkuperäispainoksia kovempi hitti.
The Elder Scrolls IV: Oblivion haastoi uuden sukupolven konsolit kilvoittelemaan pc:n kanssa entistä enemmän vuonna 2006 (PS3-versio lykättiin ulos lähes vuotta myöhemmin, 2007). Peli itsessään alkaa pelaajan jälleen ollessa imperialien vankina, tällä kertaa Cyrodiilin pääkaupungin, Imperial Cityn liepeillä olevassa vankilassa. Sinne olisi hahmo jäänytkin, ellei keisarillista perhettä olisi kohdannut tragedia keisarin kolmen pojan (ja myöskin kruununperijöiden) salamurhien myötä. Tämä katastrofi ajaa keisarin pakenemaan kaupungistaan Blades-eliittivartijoiden avustuksella salakäytävästä, jonka (jälleen YLLÄRI!!) sisäänkäynti on pelaajan sellissä. Mukaan tempauduttuaan ja salamurhaajien ansoihin jouduttuaan pelaaja saa keisarilta itseltään tehtäväksi kuljettaa kuninkaallinen riipus Bladesien suurmestarille. Tämän löydettyään, pelaajan tulee avustaa keisarin viimeinen elossa oleva perillinen Tamrielin hallintoistuimelle, jotta tämä voi pelastaa koko maailman hirvittävän daedra-jumala Mehrunes Dagonin yrittäessä vallata ja tuhota kaikki elollinen.
Oblivionin ensimmäinen lisäosa, Knights of the Nine (2006), ei ole Morrowindin Tribunalia kummempi tai suurempi lisäosa, vaikkakin se tuo kasan uutta tehtävää jälleen vanhan legendan roolin täyttämisellä. Tällä kertaa maailmaa uhkaa Cyrodiilissa aiemmin asuneen kansan, Ayliedien, viimeinen kuningas Umaril the Unfeathered, joka tavalla tai toisella jäikin henkiin kansansa tuhouduttua. Pelaajan siis tulee pysäyttää tämä pahuus saamalla entisaikojen sankarin, Pelinal Whitestraken, voimat.
Toinen lisäosa lienee Bethesda Softworksin kruununjalokivi, itse ainakin nostaisin sen norsuunluusta veistetylle jalustalle. Kyseessä on siis 2007 alkuvuodesta julkistettu lisäosajättiläinen Shivering Isles. Tämä lisäri ei periaatteessa ole edes lisäosa, vaan ihan oma pelinsä, sillä pelimaailma on lähestulkoon yhtä kookas kuin Oblivionin oma maailma. Shivering Isles viskaa pelaajan toiseen ulottuvuuteen, jonka voisi periaatteessa laskea osaksi laajaa Oblivionia, daedra-jumala Sheogorathin mielipuoliseen valtakuntaan, Shivering Islesiin. Päästyään ensimmäisen kerran tänne hulluuden tyyssijaan pelaaja tapaa Sheogorathin neuvonantajan Haskillin, joka toivottaa pelaajan tervetulleeksi saarille sekä kertoo Sheogorathin haluavan tavata hänet. Tavattuaan tämän hyvin mielenkiintoisen jumalan, pelaajalle käy ilmi, että hänen pitää ottaa Sheogorathin paikka tämän muuttuessa omaksi vastapuolekseen, kaiken rationalisuuden ja järjestyksen jumalaksi, Jyggalagiksi, joten luonnollisesti uuden Sheogorathin pitää pysäyttää Jyggalag ja tämän tuoma Greymarch.
Lisäosana Shivering Isles on mittavin, mitä itse olen kuunaan kokenut ja Bethesda Softworks tiedoitti maailmalle, ettei aio enää ikinä luoda mitään yhtä massiivista lisäosaa kuin Shivering Isles (tästä syystä FallOut 3:n lisäosat olivatkin aika pieniä).
Oblivion lisäosineen menestyi jopa niinkin hyvin, että vuoden 2007 E3-messuilla julkistettiin tieto, että kyseinen peli kruunataan ko. Vuoden Peliksi ja täten Bethesda tuotti jälleen yhden Game of the Year-painoksen päälle.
The Elder Scrolls V: Skyrim, sarjan viides osa debytoi 11.11.2011, eli tämän viestin kirjoittamisajankohdasta tasan kahden vuorokauden päästä. Aiheesta en itse käy mitään tekstiä latomaan tämän enempiä, sillä nähtäväksi jää saako se yhtä paljon ruusuja sekä kriitikoilta että pelaajilta kuin edeltäjänsä.
Nyt tuli aikamoinen litania kirjoitettua. Toivoisin sivistynyttä keskustelua aiheesta/aiheista.