Deittisimulaattorit, eroget yms. Visual Novelit
Visual novellit on kivoja. Erogeja olen vain muutamaa pelannut, on nekin ihan hyviä tarinaltaan kuin myös materiaaliltaan.
Juo ES, pelaa KS. Ihan kivaa ollut nyt ekat pari tuntia, vaikka hahmot nyt tuntuvat aika pahveilta. Mutta toisin P4:ssä, tässä ei ole ainakaan mitään tymiä tappeluita hidastelemassa oman virtuaaliwaifun metsästystä. Se vaan vielä mietityttää, etten tarkalleen osaa sanoa milloin olen loksahtanut tietyn tyttelin juonikaarelle - toivottavasti en nyt tuota lolia päädy riiaamaan vain koska valitsin toisin merkityksettömältä tuntuneessa dialogipuussa. Visual novelleista ja niiden historiasta kiinnostuneille suosittelen perehtymistä HCG101:n YU-NO ja True Love artikkeleihin. Lopuksi jätän tämän tähän: Hatoful KareshiIn the end, it's almost outstanding. It's a very small-budget (if there was a budget at all) visual novel developed by an even smaller doujin circle, it's available for download for free, and it's about pigeons.
Mitäpä sitä muuta intin vapaa-ajalla kuin pelata erogea. Katawa Shoujon latailin itsekin ja koska olen ilmeisesti hyvin epäkriittinen ja helposti miellytettävä henkilö, pidän tähän mennessä hyvinkin paljon. Hahmot ovat persoonallisia ja ainakin ensivaikutelman perusteella muutenkin onnistuneita. Samat vanhat VN- ja animekliseet toki tuntuvat aika väsyneiltä ja kerronta junnaa paikallaan kuten yleensä, mutta silti meno on yllättävän kiinnostavaa. Tiedä mikä siinä on, mutta kivalta tämä tuntuu, saatan jopa jaksaa lukea/pelata loppuun asti. Nyt vain kivointa tyttöä havittelemaan...
Eräänä iltana päätin arvostaa kauniita tyttöjä internet-kuvagalleriassa teetä siemaillen, mutta nettiyhteyteni ei tukenut suunnitelmaani. Tajusin siinä vaiheessa, että olin joskus ladannut Katawa Shoujon koneelleni odottamaan parempaa päivää, ja niin tämä päivä koitti. Tulinkin ihan yllättäen kokeneeksi kauneimman rakkaustarinan eeromuistiin. ;____; (En tosin harrasta moisia hirveästi joten vetäydyn kantamasta vastuuta mahdollisesta viestini aiheuttamasta spitaalista.)Tämä innoitti minut käymään muutkin reitit lävitse, mutta ensimmäinen, Hanako, vei silti kirkkaan voiton. Hyvin samoilla linjoilla Tapzan kanssa, en voi kieltää noita heikkouksia saati jauhaa vahvuuksista VN-kokemukseni olemattomuudesta johtuen, mutta tämä kolahti ja kovaa. Suosittelen lämpimästi. Lillyn tarina on myös hyvä. ;___;
« Viimeksi muokattu: 16.12.12 - klo:19:07 kirjoittanut eebrozgi »
Oho. I'm proud. ;_;
Itsehän päädyin ensimmäisellä kerralla Lillyn reitille, mutta se jäi jostain syystä kesken aivan loppupuolella. Shizukon route niin ikään keskeytyi. Rinin tarinan päädyin kuitenkin käymään aivan läpi asti ja myönnän liikuttuneeni sen aikana, minkä lisäksi pidin hahmosta aivan hitsisti. Panokohtaukset olivat kyllä erittäin päälleliimattuja ja suuri kontrasti niiden ja spritejen piirotyylin välillä häiritsi suunnattomasti. Mutta muutoin liked.
Joskus vedän kyllä ne loputkin reitit.
Joo. Mainitsenpa itekki vielä, että jos meinaa tuota vain pornon takia pelata, niin suosittelen kääntymään jo ovella.
Kovin heikosti käytetty tämä ketju.
No enivei, pelailin juuri G-Senjou No Maoun True Endiin. Ei voi sanoa muuta kuin että "hyvä jumala mikä peli". Älkää käsittäkö väärin, tässä on loppupeleissä (hehe hehe) aika vähän pornoa. Kupletin juoni onkin tällä kertaa melko tavallisena "valkkaa yksi sankaritar, jonka hameisiin yrität loppupelin ajan päästä"-Visual Novel, josta kehittyy trilleri/salapoliisitarina, jollaista voisi odottaa laadukkaalta länsimaiselta jännitysromaanilta. Pahin vika tällä onkin se, että normaalia "deittisimua" pelaava kyllästyy nopeasti juonirakenteeseen ja valinnanvaran vähyyteen, kun taas trilleriä janoava joutuu sietämään "kuka varasti koulun liikuntavälinevaraston avaimet"-mysteeristä pikku hiljaa eskaloituvaa juonikuviota.
Jos tarinan läpi jaksaa puskea, eivätkä lihan himot houkuttele pelaajaa tavoittelemasta totuutta, jää käteen voimakas ja emotionaalinen tarina, jonka pariin liimautuu tunneiksi ja taas tunneiksi kerrallaan. Vietin koko päivän viimeistä osaa lukiessa, ja näin pikkutunneilla lopeteltuani en yhtään häpeä paljastaa itkeneeni epilogin aikana kuin pikkulapsi. Tätä ei ole tapahtunut sitten... miesmuistiin.
Olen jokseenkin ylpeä siitä, että yhden alkupuolen hyvinkin suuren juonenkäänten jälkeen skarppasin, eikä yksikään (realistisesti) ennustettavissa oleva juonenkäänne yllättänyt ennen epilogia. Välillä piti luottaa draaman kaaren, narratiivisen kausaliteetin ja kumppaneiden olemassaoloon, mutta toisaalta peli yritti kierosti käyttää epäselvää narratiivia ja muita klassikkotemppuja, joten koen metapelaamisen oikeutetuksi.
Mitäs muuta jännää tästä keksisi kertoa spoilaamatta? No, ainakin soundtrack on hieno. Miltei kaikki kappaleet pohjautuvat joihinkin klassisen musiikin tunnetuinpiin sävellyksiin, joiden melodioita bongaa ilokseen sieltä täältä, ja tulee kulturelli olo. Sitten kun tajuaa vielä, että configista voi käydä laittamassa päälle ominaisuuden, jossa nimetään käyntiin lähtevä taustamusiikki, ja mihin sävellykseen se perustuu, on resepti hämmentämistä ja kuumana tarjoilua vaille valmis. Ja olihan se taidekin ihan perusnättiä.
Loppuarvosana 4,5/nyt jumalauta pelaamaan tämä.
Oho. Itse tutustuin tuohon muutama vuosi takaperin ja jäi niin monen VN:n tavoin kesken, koska tarina ei vain jaksanut kiinnostaa. Pitäisi melkein aloittaa koko homma alusta mikäli takaisin palaisin, joten saa nähdä jaksanko. Periaatteessa kiinnostava juoni jäi jälleen kerran VN:ien helmasynnin, eli toivottoman hitaan, vanutetun ja turhuuksia sisältävän kerronnan jalkoihin. Mutta näemmä kärsivällisyys palkitaan lopulta.
Pitänee kattoa tuo G-Senjou-Manu. Sivuhuomautuksena pelasin vastikään käännetyn Rance 3:n tänään läpi.
Fate/Stay Night'n menossa ja... Ekalla routella tuli vähän odottamaton Bad ending vastaan. Eipä siinä muuta kuin Tiger Dojolle ja... You get this End by not having enough affection points with Saber when Kotomine asks her to kill you in exchange for the Grail. Note that It is incredibly easy to get Saber's affection level high enough, so you can practically treat her like dirt most of the time and still get it high enough. Also note that this End happens shortly AFTER the ero scene, which happens no matter how high or low Saber's affection score is.
Yeah, Saber's that easy.
Ilmeisesti olen ainakin japanilaisten deittisimulaattoripelien tekijöiden mielestä huono päättämään mitä pitäisi naisille sanoa. Ei ihmekään, kun flaksi käy niin huonosti.  Kotomine tarjosi Saberille Graalin maljaa, jos se tappaa Shiroun. Tappoi. Tämän pitäisi kuulemma olla vaikea hard end, jonka saavuttaakseen pitää nähdä vaivaa ja johon minä päädyin vahingossa  Tavallaan ihan kiva, kun olen tarkoituksella noita bad endingejä keräillyt, mutta tämä vähän kismittää, kun täytyy vissiin "pelata" melko monta päivää uudelleen. Onneksi on skippausmahdollisuus En kyllä yhtään miettinyt tuossa noin kauaskantoisia seuraamuksia tai koittanut sen kummemmin viekitellä Saberia, kun en osannut tällaista odottaa. Lähdin vain puistoilemaan ja Toshakan luokse Saberin sijaan ja tekemään ruokaa Sakuran kanssa & niin pois päin. Toisaalta joskus olen vaan laittanut Shiroun sanomaan jotain tyhmää for the lulz (esimerkiksi kysyin sitä erikoisiskua servantteja vastaan ja menin sänkyyn piiloon ). Tai siis kävin useat vaihtoehdot läpi, ja halusin nähdä, tulisiko muista vaihtoehdoista bad endingejä, joten otin uudestaan valinnan ja se hölmö valinta jäi usein viimeiseksi, jota yritin, joten menin sillä sitten eteenpäin, kun en kerran kuollut. Olin kuvitellut, että valinnoilla on vaikutusta bad endingeihin maksimissaan muutaman päivän mitalla. Olinpa siis väärässä. On muuten kyllä tyhmä toi Saber tuossa. Siis mitä nyt hei oikeasti. Se tietää, että on vielä kolme servanttia ja se luottaa Kotomineen, kun se lupaa, että se saa Graalin maljan sen sijaan, että Kotomine ottaisi sen vain itselleen & servantilleen. Mitä vittua nyt Saber? Ehkä opin sitten oikeaan elämäänkin sen, että pitää kohdistaa kauniit eleeni yhteen naiseen kerrallaan.  Tosin en ole kauhean vakuuttunut, että mun kannattaisi opetella ihmissuhdetaitoja deittisimulaattoreiden perusteella, kuten eräs nimeltä mainitsematon turkulainen filosofianopiskelija tekee. (En tosin tiedä, tekeekö se niin.) Muutoin kommenttina: olen huomannut, että aika moni japanilainen viihdetuote käyttää samaa kuviota. Esitellään joku hieno taikakalu, joka on niin hieno, että huh huh. Sitten loppupuolella tarinaa paljastetaankin jotain synkkää ko. asiasta. Annan muutaman hyvin tunnetun esimerkin. Animen suurkuluttajat voivat esimerkiksi kuvitella nähneensä nuo, en sano kummankaan nimeä kuitenkaan, etten spoilaa ketään vahingossa ja jätän valinnan siitä, haluaako nähdä nuo kahdeksan spoilertagien sisällä olevaa sanaa, jokaisen omaksi päätökseksi. Toinen on vähän vanhempi tuotos (2004?), toinen vissiin vuodelta 2010. Esimerkkinä siis FMA:n viisasten kivi ja Madokan taikatyttöys. No, tietääpä sitten ainakin seuraavissa routeissa.  Olen muutenkin koittanut noita bad endingejä keräillä. Enkä haluaisi spoilata niitä itseltäni. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa todella kivalta visual novellilta. En ollut odottanut, että tällaisen lukeminen olisi lainkaan näin mielenkiintoista, etenkään kun olen jo nähnyt animen. Jos joltain on F/SN anime näkemättä, suosittelen lämmöllä tätä jo Faten perusteella. Phail3d ja Deto varmasti tulevat suosittelemaan kahden muun routen perusteella, kun sanovat niiden olevan Fatea paljon paremmat. Nuo eroottiset kohtaukset nyt ovat vähän miten ovat, ja etenkin se "tekosyy" seksille vaikutti etenkin ekan kohtauksen kanssa vähän väkisin väännetyltä. Kuitenkin kivempi kuin ajattelin jo tähän asti.
En kyllä yhtään miettinyt tuossa noin kauaskantoisia seuraamuksia tai koittanut sen kummemmin viekitellä Saberia, kun en osannut tällaista odottaa. Lähdin vain puistoilemaan ja Toshakan luokse Saberin sijaan ja tekemään ruokaa Sakuran kanssa & niin pois päin. Toisaalta joskus olen vaan laittanut Shiroun sanomaan jotain tyhmää for the lulz (esimerkiksi kysyin sitä erikoisiskua servantteja vastaan ja menin sänkyyn piiloon ). Tai siis kävin useat vaihtoehdot läpi, ja halusin nähdä, tulisiko muista vaihtoehdoista bad endingejä, joten otin uudestaan valinnan ja se hölmö valinta jäi usein viimeiseksi, jota yritin, joten menin sillä sitten eteenpäin, kun en kerran kuollut. Olin kuvitellut, että valinnoilla on vaikutusta bad endingeihin maksimissaan muutaman päivän mitalla. Olinpa siis väärässä. On muuten kyllä tyhmä toi Saber tuossa. Siis mitä nyt hei oikeasti. Se tietää, että on vielä kolme servanttia ja se luottaa Kotomineen, kun se lupaa, että se saa Graalin maljan sen sijaan, että Kotomine ottaisi sen vain itselleen & servantilleen. Mitä vittua nyt Saber?
Ja juuri tämän takia jätän bad endit True Endin jälkeen hankittaviksi. Pääsee pelaamaan kunnolla, eikä silloin enää haittaa jos pitää vähän huijata läpipeluuoppaiden kanssa.
Saber on tyhmä ja psykoottinen, tämähän sinun pitäisi jo Fate/Zeron katsoneena tietää. Etenkin kun F/Z Rider sanoo sen melkein suoraan. Bad Endit eivät myöskään ole aina kauhen realistisia kaanonin suhteen. Joo, pelatkaa Fate/Stay Night. Toinen route on paras.
Paljon parempi kuin animesarja.
UBW menossa. Visual novel tietysti senkin osalta animea paremmalta vaikuttaa, varmaan onkin, kun leffaan ei tietenkään saatu kovin paljoa mahtumaan karsimatta tärkeistä jutuista. Leffa tuntui aikoinaan kiirehdityltä, enkä siitä olisi paljoa mitään tajunnut, jollen sarjaa olisi tuota ennen katsonut. Tavallaan harmittaa, että olen spoilannut itseni leffan kanssa: tästä UBW:stä olisi voinut nauttia paljon enemmän, jos ei olisi tiennyt sitä yhtä juttua. Nyt alusta asti poimin kaikki siihen yhteen juttuun viittaavat asiat, ja vaikka sen olisi unohtanut, niin jatkuvan muistuttelun takia asia olisi palannut melko pian päähän. Kerrottiinko siitä yhdestä asiasta animesarjassa muuten, vai oliko se jätetty pois kuten visual novellissa? Mieleeni palaa ainakin sellaisia asioita, että animesarjassa olisi muutamia juttuja hoidettu aika eri tavalla ainakin casterin sekä riderin osalta kuin visual novellin Fate-routella. Voisikin olla poikaa katsoa tuo anime uudelleen, jahka saan UBW:n ja HF:n luettua.
Ei kerrottu suoraan, mutta vihjailtiin niin paljon, että olisi pitänyt tajuta. Animessa yhdisteltiin Fatea ja UBW:tä (ja pikkuriikkinen HF:ää), joten ei ole ihmekään jos se ei muistuta VN:ää. Ylipäätään koko animea pidetään surkeana Visual Noveliin verrattuna. Ei pelkästään sen takia, että se on suurimmaksi osaksi Fate-routea. Mana Transfer Dragon pyysi kertomaan terveisiä.
<![CDATA[<a href="https://www.youtube.com/v/Mdol1dMEtMY" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/Mdol1dMEtMY</a>]]> Maailman paras metafora seksille.
Minua kummastuttaa, kun en saa Fate-routen galleriassa kahta kuvaa avattua. Toinen on neljäs kuva Command-spellistä. Minulla on kuvat Täydestä command spellistä, kuvat, kun yksi ja kaksi command spelliä on käytetty sekä kuva, jossa yksi jäljellä oleva command spell haalistuu sekä kuva tyhjästä kädestä. Oletettavasti kuvassa tulisi olla command spell, joka on kokonaan käytetty, mutta en kyllä keksi, miten voisin sellaiseen tilanteeseen Fatella päätyä. Kummallista.
Toinen puuttuva kuva on samassa "kansiossa" kuin kuva, jossa Shirou "heittää" Avaloninsa eli luultavasti samaa kuva-aihetta, mutta en vaan ole jostain syystä saanut kyseistä kuvaa auki. Jännä juttu. Kahden ensimmäisen routen perusteella kyllä niin kivaa kamaa, että huh huh. Fate/:n maailma ja konsepti ovat kyllä kiehtoneet minua alusta asti epänormaalin paljon, ja pidin F/SN-animessa enemmän ideasta ja muusta kuin itse toteutuksesta. Visual novellissa kokonaisuus tuntuu olevan jotenkin paremmin koossa pysyvä. Jos jostain pitäisi rukkasia antaa, niin hahmoista. Fate/Zerossa näin esimerkiksi on todella paljon paremmat hahmot. Eivät hahmot nyt aivan itkemään saa, mutta ne käyttäytyvät tilanteesta riippuen niin tyhmästi, että melkein itkettää. Suosittelen. Resetti pitää saada lukemaan Fate/Stay Night.
« Viimeksi muokattu: 23.02.13 - klo:13:10 kirjoittanut Tube »
Tuben ongelma saattaa johtua kehnosta asennuksesta (vinkki vinkki).
En ole Clannadia pelannut, ja aina välillä tekee mieli korjata aukko sivistyksessä, mutta tänään ei ole se päivä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että yrität, Mauno, verrata Keyn miljoonarouteista ihmissuhdehelvettiä tuiki tavalliseen fantasiakirjaan. Koska tehdään se nyt selväksi: Fate/Stay Night on hyvin lineaarinen, ja tyypillisesti väärästä valinnasta rankaistaan välittömästi Bad Endillä. Kyseessä on siis kaksi eri eläintä. Tosin pituudeltaan ne näyttävät (pikaisen tutkimuksen perusteella) melko samoilta.
Useimmissa pelaamissani/lukemissani VN:eissa valinnat ovat olleet aika ilmiselviä ja hyvät lopetukset yleensä lohjenneet ensiyrittämällä. En tosin ole Clannadia tai Keyn muutakaan tuotantoa kokeillut, ehkä ne sitten tosiaan ovat vähemmän läpihuutojuttuja.
F/SN on luotaantyötävä pituutensa vuoksi. Paksut kirjat harvemmin ovat ongelma, mutta ainakin tähänastisten kokemusteni perusteella Visual Noveleja on paljon nihkeämpi ja vaivalloisempi lukea. Sisällölläkin tosin on varmaan jotain tekemistä asian kanssa, eli jos juoni oikeasti kiinnostaa, niin ei kai se 50h+ ruudun tuijottaminen sitten ole ongelma...
Tuben ongelma saattaa johtua kehnosta asennuksesta (vinkki vinkki).
Olisi melko outoa, että Winellä toimii muuten about täydellisesti, mutta sitten olisi joku tuollainen virhe.  Tapza, tuo pituus on muuten paljon helpompi kestää, kun kyseessä on periaatteessa samasta lähtöpisteestä syntyvää kolme erillistä tarinaa eikä yksi yhtenäinen tarina. Noi kaksi ekaa lukee/pelaa vaikka jonain sateisena sunnuntaipäivänä, jos ei ole muuta tekemistä.
Näytöltä lukeminen on 10-30% hitaampaa kuin paperilta. Visual Noveleja lukiessa näytöllä on kerralla noin neljännessivun verran tekstiä, ja sitten pitäisi olla taas klikkaamassa uutta ruutua esiin. Kaupanpäälle teksti tyypillisesti yrittää pitää jäänteitä japanilaisesta esi-isästään, ja saattaa kärsiä huonosta käännöstyöstä. Sitä paksua kirjaa lukiessaan on aina tietoinen kuinka pitkällä kirjassa on menossa, ja kuinka paljon pitäisi vielä lueskella. Tämän tiedon avulla voi tyhmempikin lukija jaksottaa lukemistaan helposti optimaalisen lukuajan saavuttamiseksi. Lisäksi kärsimätön suorituslukija (-pelaaja) saa välitöntä palautetta edistymisestään. Lukunopeutta rajoittaa vain oma sivujenkääntötaito, jota ei tarvitse käyttää yhtä usein kuin VN:ää pelatessa kuluvaa klikkailusormea. (Itse tosin painelen mielummin enteriä.) Kirjaa voi lukea missä tahansa, VN:n lukeminen rajoittuu siihen näytön ääreen, jota ei helposti kannetakaan sinne olohuoneen sohvalle. (Paitsi jos käyttää *phytyi* läppäriä.) Paras taktiikkahan pitkien eeposten kanssa on lukea aloittaa vain silloin kun on motivaatiota lukea, ja sitä kautta koukuttua tarinaan. Tuben ongelma saattaa johtua kehnosta asennuksesta (vinkki vinkki).
Olisi melko outoa, että Winellä toimii muuten about täydellisesti, mutta sitten olisi joku tuollainen virhe.
Tuo oli olevinaan (heikko) kiertoilmaus huonolle jakelulle.
Näin lukutottumuksista sen verran, että kun itse keskityn vain visual novelliin, otan noja-asennon tuolissani ja langattoman hiireni käteen ja klikkailen sitä mukaan kun saan luettua. Jos taas haluan lukea makuuasennossa, menen sänkyyn ja avaan television, johon kuva menee piuhaa pitkin Oikeastaan parempia ja mukavampia asentoja lukemiseen kuin kirjaa lukiessa, kun lukuasennosta riippuen väsyy usein niskat, kädet tai molemmat - tai sitten on sellainen asento, joka ei ole lainkaan rento, mutta jota on pakko käyttää, jos on pakko pystyä lukemaan. //Tuon paksuuden arvioinnin suhteen olen täysin samaa mieltä.
« Viimeksi muokattu: 23.02.13 - klo:18:47 kirjoittanut Tube »
Ai juu, piti vielä tulla kertomaan, että myös Heaven's Feel oli hyvä. 5/5, maistui salami. Yksi CG vielä kadoksissa. Se on samassa "kansiossa" HF:n galleriassa sen kanssa, jossa Kotomine seisoo Avengerin edessä. Luultavasti Avenger yksinään ilman Kotominea. Suosittelen kaikille. Saatan ehkä vielä jonkun muunkin visual novellin lukea.
Pelasin Sharin no Kuni, Himawari no Shoujon. Se on Akabeisoft2:n tekele, joka tunnetaan myös myöhemmin julkaistusta G-senjou no Maousta. Heti alkuun pitää huomauttaa, että pidin huomattavasti enemmän G-senjou no Maousta, vaikka peleillä ei olekaan kehittäjän lisäksi muuta yhteistä kuin sama rakenne, kierrätetyt hahmojen arkkityypit ja olla tapana huijata pelajaa. Normaalin deittisimun sijaan pelaaja käy kaikkien sankarittarien reitit läpi, joiden varrella tehdyt valinnat vaikuttavat siihen minkä lopun saa. Valinnat eivät suinkaan ole vaikeita, sokkonakin pelatessa oli helppo valita juuri se loppu kuin mieli teki (kunhan sen teki etukäteen). Tarina on kyllä mielenkiintoinen ja hahmot enimmäkseen hyvin kirjoitettuja, mutta se ei vain toimi yhtä hyvin kuin henkinen seuraajansa. Juonenkäännettä tulee juonenkäänteen perään, ja juuri kun kaavaan uskoo päässeensä käsiksi, näpäyttää peli täyskäännöksellä. Jopa siinä määrin, että "ylläriä" odotellessani leimasin yhden tyttösistä julmaksi ja manipuloivaksi nartuksi. Tämä senkin jälkeen kun koskettavaa taustatarinaa valotettiin varsin laajasti. Sitten neito paljastettiinkin puhdassydämisen lujatahtoiseksi ja lempeäksi immeksi. Harvemmin pelit huijaavat valveutuneita lukijoita sivulauseisiin kätketyillä "vihjeillä", jotka ovatkin täyttä paskaa. Onneksi olin jo pelin alussa päättänyt naikkosen suosikikseni, ja draaman kaaren perusteella vähintäänkin parantuvan päähenkilön marsalkan sauvan avustuksella. Kannatti herätä, vaikkei kivettynyt sydämeni sulanutkaan. Sisäinen salapoliisini suuttuu aina kun se kaikista suurin yllätys/juonenkäänne kätketään kamerakulman tai sanamuotojen taakse, mutta teoksella (kirja, elokuva, peli) on otsaa näyttää että sitä vihjailtiin sivulauseissa. Vaikka ne sivulauseet perusteltiin erityisen selkeästi suoraan pelaajalle valehtelemalla. Siitä huolimatta bongasin pari pienempää savusilliä ja täysin perustelematonta ylläriä kilmetrin päästä. Jotkut väittävät että pelkkä tieto siitä että juonenkäänne/muu ylläri on tulossa on spoileri, mutta suurin juonenkäänne on se, ettei sitä tulekaan. Hahmokaarti oli perushyvää settiä, ja aluksi ärsyttäväkin hahmo oli hahmonkehityksensä/arcinsa lopuksi mukava tavata uudelleen. Harmittaa vain, että suurin osa hahmoista oli arkkityyppejä pienillä mausteilla varustettuna. Tunneosastolla Sharin no Kuni yrittää olla keskiössä, muttei hyvästä yrityksestä huolimatta lähellekään G-senjou no Maoun dem feels -tasoa. Taas hyvä syy pelata toisiinsa liittymättömiä pelejä julkaisujärjestyksessä. Kaiken kaikkiaan Sharin no Kuni, Himawari no Shoujo on hyvä VN, jonka pelaa läpi vähintään kerran (jos seksikohtaukset eivät kiinnosta). Jos pelaat vain yhden Akabeisoft2:n VN:än, pelaa G-sen, älä tätä.
Elikkäs olen nyt melkein lukenut Fate/Stay Nightin toistamiseen läpi. On se hyvä. Relta Nua on nyt pätsätty myös PC:lle englanniksi, eli jos joku meinaa aloittaa F/SN:ää lukemaan, kannattanee lukea tuo Relta Nua -versio (hentaipatchillä tietysti) sen aiemmin kiertäneen sijaan. Realta Nuassa uudet musiikit, mutta pätsätyssä versiossa voi valita jokaisen kappaleen kohdalla, käytetäänkö alkuperäistä vaiko ei. Mukana myös uudet aloitusvideot, uutta grafiikkaa ja hieman muunneltua tarinaa. (Ilmeisesti jotain lisäiltyjä kohtauksia.) Olen nyt tätä lukenut HF:n verran (kaksi ekaa routea luin sillä vanhalla), ja onhan tämä ihan kelvollinen.
Mietin, joskos jossain Resetti-miitissä pelaisi Fate/Stay Night -juomapeliä, ja yritin keksiä sääntöjä. Noh, kokeillaan: - "Girls can't fight" = hörppy
- Toistetaan joku sana/virke kolme + x kertaa = 1 + x hörppyä
- Punastelua = hörppy
- Mastaanocasta = hörppy
- Ruoka-autistointi = kaksi hörppyä
- Rin sanoo jotain, mutta Shirou on vihjeetön = hörppy
- Pommiin nukkuminen, kun herää vasta seitsemältä eikä ehdi tehdä kolmen ruokalajin aamiaista = yksi hörppy
- Pommiin nukkuminen, kun herää kahdeksan jälkeen = kolme hörppyä
- Kotomine vittuilee Shiroulle = hörppy
- Sakura sanoo (Shirouun viitaten) senpai = hörppy
- Shirou vakuuttelee jollekulle, ettei ole hengenvaarassa = hörppy
- Lukija toivoo, että Shinji kuolee = hörppy
- "Natural" = yksi hörppy
- "It's only natural" = kolme hörppyä
- Kuvaillaan Saberin/Rinin/Sakuran ulkonäköä = hörppy
- Aina, kun Taiga on ruudussa ja tekee jotain ryypyn arvoista, otetaan huutoäänestyksen perusteella hörppy
- Jos joku, joka ei ole ennen pelannut tekee valinnat, niin dead end/tiger dojo = juoma loppuun
- Seksikohtaus = juoma loppuun
Mitäs muuta?
Tsukihimeä ja Grisaia no Kajitsua olen koettanut aloitella, mutta eniten olen viime aikoina viihtynyt Katawa Shoujon parissa. Siihen nähden, että tämä on jonkun 4chanissa itsensä kokoon saaneen porukan kyhäelmä, laatu on todella yllättänyt minut. Emin route on takana päin, mikä on sinänsä ikävää, koska nyt tuntuu siltä, että best girl route on jo vedetty, mutta mielipide toki saattaa muuttua, kun saan tietää lisää muista hahmoista. Shizunen routelle yritän päästä toisella yrittämällä, ja kivalta näyttää. Paskaa Emin routessa oli se, että koko routen "suuri mysteeri" oli niin ilmeinen, ettei sitä edes tarvinnut arvata. Ensi kerran, kun Emin isä mainittiin, arvasin, että se kuoli samassa jupakassa, jossa Emi menetti jalkansa. Suuri osa draamaa pyöri tämän ympärillä, vaikka keskipisteessä ei ollut mitään. Olisivat edes kirjoittaneet isän kuoleman osittain Emin syyksi tai jotenkin siten, että Emi tunsi syyllisyyttä tjsp. Mutta ei. Ei mitään mestareita, vaikka ihan ok onkin. //EDIT: Erotiikka oli muuten melko heikkoa. Tai siis, ei se nyt mitenkään todella huonoa ollut, mutta jäi vain mietityttämään, että mitä tarkoitusta varten kohtaukset oltiin laitettu mukaan. Ainakin Emin routessa ne olivat niin lyhyitä, että juuri kerkesi saada munan pystyyn ja siitä otteen, kun kohtaus olikin jo ohitse. Tavallaan se, että tiedostetaan ihmisten harrastavan seksiä tuo tietysti tarinaan lisää sisältöä, mutta sen olisi voinut tehdä ilman graafista kuvailuakin, kun tälle ei runkkaa kukaan, jolta kestää yli minuutin tulla.// Piakkoin olisi odotettavissa Fate/Hollow Ataraxian 100 % validated käännös patch, mikä on tietysti ihanaa: jotain lukemista siksi aikaa, kun F/SN:UBW on tauolla Ikävää, että pian julkaistaan F/HA Vitalle, mutta sen ääninäyttelyitä ei vielä osata ripata PC:lle. F/SN:ssä ääninäyttelyt tekivät suuren vaikutuksen, esimerkiksi jonkun Kotominen ääni on niin iso sitä persoonaa, että huh huh.
« Viimeksi muokattu: 03.11.14 - klo:08:31 kirjoittanut Tube »
Jäin muuten sittenkin odottamaan tätä ennen F/HA:n lukemista. Sen sijaan olen nyt viimeisen parin päivän aikana jatkanut jo monta kuukautta sitten aloittamaani Tsukihimeä, joka on jostain syystä ollut tauolla koko tämän ajan. Tallensin juuri viidennen päivän alkuun, mutta en oikeastaan tiedä mitä se tarkoittaa suhteessa routejen määrään tai pituuteen. Detonatille ainakin sellaiset terveiset, ettei tuo ole teknisesti mitenkään niin surkea, etteikö sitä voisi lukea.
« Viimeksi muokattu: 30.08.15 - klo:02:28 kirjoittanut Tube »
Tsukihimen eka (Arcueidin route) tuli vedettyä läpi. Jossain kohtaa voisi hyökätä muiden routejen kimppuun.
Nyt olen pelannut pari päivöö Kamidori Alchemy Meisteria, joka ensin tuntui aivan liian pelimäiseltä, kun odotin VN-tyylisempää kamaa. Pelimekaniikat ja jutut ovat kuitenkin yllättäneet positiivisesti, ja tämähän on aika hauska peli.
Ostin Steins;Gaten Vitalle halvalla. Animu oli kiva ja eiköhän tääkin ole.
Tuo Kadimori Alchemy Meister ei jaksanutkaan kiinnostaa kovin pitkälle, kun pelimekaniikat paljastuivatkin aika köykäisiksi, vaikka niissä olikin paljon hyviä ideoita. Homma alkoi vähän liian nopeasti maistumaan puulta ja tarinakaan ei ollut tarpeeksi kiinnostava, että sitä olisi pidempään jaksanut. Ihan okei, mutta ei silti tarpeeksi okei. Luin tuossa Euphorian läpi kaikkine routeineen. Odotin vain outoa pornoa, jolle ei oikein edes voisi runkata, kun se on niin outoa, mutta sainkin aika mielenkiintoisen ja monikerroksisen tarinan. 3/5, voin suositella, jos ei synopsis ihan liikaa kuvota.
Saya no Uta (Song of Saya) oli aika mielenkiintoinen ja lyhyehkö visual novel. Tarinana se oli monella tapaa melko erilainen kuin aiemmin lukemani kertomukset ja samojen kohtauksien käyminen eri näkökulmista oli toimiva tarinankerrontamuoto, kun päähenkilö kerran kärsii todella vakavista aistiharhoista. Aistiharhojen keskellä on sitten yksi töttö, Saya, jonka päähenkilö näkee normaalisti, ja siitä sitä sitten mennään. VN:ssä oli todella vähän valintoja ja risteyskohtia: kahdessa kohtaa pääsee vaikuttamaan tarinan suuntaan ja nämä kaksi valintaa johtavat kolmeen eri loppuun tarinalle. En viitsi perustella kauhean pitkälle syitä, miksi tykkäsin tarinasta, koska ne olisivat kuitenkin juonipaljastuksia, mutta mysteerin hälveneminen oli hieno kokemus, vaikka ehkä vähän liiankin ilmiselvä lukijalle. Toisaalta onneksi päähenkilö sisäisessä monologissaan toi paljastuksen aikaan aina esiin, että: "Kyllähän minä tätä vähän osasin odottaa, mutten halunnut usko todeksi", verrattuna täysin pihalla oleviin päähenkilöihin, kuten useissa tarinoissa on. Runkkumateriaaliksi tätä en suosittele, koska pakolliset seksikohtaukset ovat aika lyhyitä ja laimeita, mutta tarinansa puolesta sitäkin enemmän. Iloisen lopun puutekaan ei liiemmin osannut tällä kertaa masentaa, koska homma meni kuitenkin lopulta aika häiriintyneeksi, ja loput olivat kuitenkin muilla tavoilla tyydyttäviä. Aloitin myös lukemaan Sagara-sanchi no Etsuraku Life ♪. Kun tarinan synopsis kuuluu seuraavasti, voi jokainen päätellä millainen tarinallinen kokemus on kyseessä: You are Yusuke, a Japanese youth about to enter college in Tokyo. When your father suggested that you live with the family of a friend of his while you attend school, you didn't really have an opinion one way or the other. Until, that is, you found out that the Sagara Family is comprised of nothing but women: four beautiful daughters and their sexy widowed mother!
Of course you don't mind the prospect of living in a house full of beautiful women -- you are a man, after all. The trouble is, they're not used to having men around, so they don't know how to act around one. This will no doubt cause any number of interesting situations to pop up as you get used to living with these beautiful women.
Alun perusteella visual novellissa on aika paljon valintoja, ja VNDB:n saitin mukaan erilaisia loppujakin on todella paljon. Saa nähdä miten paljon tuo jaksaa innostaa, kun ei ole oikeasti mitään sen kummempaa tarinaa, kuin että mies muuttaa asumaan naisten kanssa, ja harrastaa seksiä. Mukana hahmokaartissa on tietysti pakollinen tsundere, kiusoitteleva lolityttö, introvertti uninen ujostelija, huolehtiva isäntäperheen (emäntäperheen?) äiti ja kypsä ja ratinaalinen isosisko. Ensimmäinen seksikohtaus tuli vastaan jo yllättävän alussa peliä, ja vaikka tämä ei ehkä mikään kovin kummoinen kirjallinen taidonnäyte ole alun perusteella, tuntuu hommalla olevan ainakin jotain muutakin tarjottavaa kuin runkkumateriaalina toimiminen. Minusta tosin tuntuu, että hahmodynamiikka olisi melko erilainen, jos tästä tehtäisiin K13-anime, jossa tietäisi kaiken oikean seksuaalisen jännitteen olevan tipotiessään. Toisaalta myös tämä koko perheen läpikäyminenkin (??? en tiedä, en ole vielä niin pitkällä) tuntuu vähintään yhtä luonnottomalta kuin haaremianimet ilman ainuttakaan kädestä pitämistä.
Tartuinpa ensimmäistä kertaa kunnolliseen visual noveliin (eli ei pulmanratkontaa, tutkimista tai päättelyä), kun ilmainen Doki Doki Literature Club on nyt ollut esillä. Pelin kotisivun varoitus, "This game is not suitable for children or those who are easily disturbed", herätti uteliaisuuteni. Nyt on pari tuntia takana, ja olen jo alkanut aavistella minkälaisen twistin peli on aikeissa heittää naamalle, mutta jos olenkin oikeassa, niin odotan mielenkiinnolla, kuinka hyvin se on toteutettu. Ai niin, imeskeltiin jo parhaan tytön kanssa toistemme sormia.
Parasta tuossa pelissä on se, että se on aika lyhyt.
Nyt meni läpi. Homma oli loppupuolella mukavan karmivaa, mutta "ratkaisu" ehkä turhan helppo. Olisin toivonut, että peli olisi vaatinut vähän enemmän metatason tekemistä. Hahmotiedoston poistamista pedattiin jo niin paljon, ettei siitä saanut minkäänlaista oivalluksen tuntua.
Tilasin lokakuun alussa Fate Stay Nightin PS Vitalle ja hommasin PSTV-laatikon niin pystyn lukemaan sen telkkarin ruudulta. Nyt näköjään Stay Nightini on jumittunut tulliin. Tiettyinä hetkinä tulee mieleen että miksi en alistu ja lue englanniksi koneella, mutta Fate Zeron/Apocryphan käännöksiä nähdessäni en aio antaa lukukokemustani kääntäjien varaan, kun eivät välillä osaa hommaansa ollenkaan. Harvoin näin innostuneena odotan mitään VN lukemista. Harmi että PS Vita-versio perustuu realta nuaan, joten ei hentaita 
Itse luin ensin alkuperäisen pc-version enkku-patchillä, toisen kerran luin Realta Nuan enkku- ja hentai-patcheillä. Korvaavat kohdat olen lurkannut muualta. Ne alkuperäiset hentaikohdat ovat tosi huonoja, ehdottomasti koko VN:n huonointa antia, mutta niin ovat kyllä niiden korvikkeetkin. Ehkä jopa huonompia. Hentain saaminen mukaan alkuperäiseen tuntui jo todella väkinäiseltä, mutta niiden korvikkeet ovat vielä väkinäisempiä, ja välillä jopa johtavat pieneen ristiriitaan loren kanssa. Kolmas route ottaa kovinta vahinkoa sensuurista, mutta uskon sen silti toimivan kokonaisuutena. Hyvä VN se on. Et odota turhaan.
Hmhmh, Stay Night tuli postissa eilen vihdoinkin ja nyt on tullut luettua sitä 7,5h (aloitin juuri Shiroulla toisen päivän). Kahdesti olen prologin lukenut vuosien varrella, enkä kertaakaan ollut sen enempää, mutta nyt kun on itselle se optimaalisin kokemus (ohjain kädessä 55 tuuman telkkarista luettuna), niin ei tule samanlaista vaivaantumista kuin koneella lukiessa.
Olin myös vähän huolissani Stay Nightin kirjoitustyylistä alkuperäiskielellä, koska ihmiset sanoo että esim. Gen Urobouchin Zeroon (jonka olen lukenut) verrattuna Nasun Stay Night on paljon hankalampaa luettavaa. Eron kyllä huomaa heti, mutta ei ole läheskään niin paha kuin olin odottanut. Oikeastan Nasun sanavalinnat ovat juuri hyviä, koska pistävät omat japanintaitoni koetuksille jolloin kehityn koko ajan kun luen. Olen nyt muutenkin Stay Nighttia odotellessa lukenut Ryohgo Naritan (durarara, baccano) kirjoittamaa Fate Strange Fakea, joten täysin kuiviltani en hypännyt tähän.
En ole hirveästi Visual Novelleita lukenut ennen (johtuen juuri siitä etten koneella jaksa lukea), joten hirvittää tämä valintojen maailma. Uminekossa tai Steins Gate Zerossa ei loppujen lopuksi ollut niin paljoa eri valintoja jotka veivät eri reiteille, mutta tässä parin tunnin aikana on tullut jo useita valintoja, joista en sitten tiedä johtavatko täysin eri reiteille vai vähän eri kohtauksiin vaan, mutta tallennuksen teen jokaisen valinnan kohdalla.
Hyvä päästä lukemaan tätä vihdoinkin, vaikkakin täysin väärässä järjestykessäs olen lukenutkin tätä sarjaa, Zero näemmä spoilaa asioita tästä ja Grand Order ainakin spoilaa servantit ja niiden Nobel Phantasmit.
Valinnat saattavat vaikuttaa tosi paljon jokaisen routen yhdessä kohdassa, mutta muutoin vaikuttavat lähinnä siihen, millaisen endingin saa unlockattua ja mitä CG:tä saa avattua. Jotkut valinnat johtavat suoraan bad endingiin, joten juuri ennen valintaa tallentaminen on ihan hyvä tapa. Kannattaa pitää useampia tallennuksia varmuuden vuoksi. Lisäksi suurin osa bad endeistä ovat kokemisen arvoisia, mutta niitä ei oikeastaan kannata metsästää, vaan pelaa sen mukaan, mitä koet oikeaksi, ja palaa vasta myöhemmin metsästämään bad endejä. Pelasin itse kaksi ekaa routea metsästäen niitä, ja vasta kolmannella routella tajusin jättää sen väliin, ja koin sen kaikkein parhaaksi tavaksi nauttia pelistä. Bad endit kannattaa palata nappaamaan jälkikäteen, jos ne missaa omien valintojen kautta. Pelaa kuten luulet olevan oikein, ja vasta myöhemmin käy katsomassa, mitä olisi tapahtunut, jos olisit tehnyt toisin.
Hmm, nyt on lähemmmäs 30 tuntia tullut luettua, 13 päivän illassa ollaan. Vähän mietteitä tähän mennessä tapahtuneista: Mietteitä tähän astisesta En tiedä mitä mieltä olen pelin rytmistä, tai mikä sana nyt tähän onkaan oikea. Välillä on tosi pitkiä päiviä missä vain selitetään asioita shiroulle, asioita jotka on jo lukijalle tuttuja prologista. Shiroullehan nämä asiat pitää selittää, mutta prologi oltaisiin voitu jättää pois kun kerran niin paljon samaa asiaa kerrataan. Shirousta puheenollen, mielestäni hän on aivan vastenmielinen päähahmo. Mielestäni hän oli mukava hahmo kunnes hän kutsui saberin, mutta siitä alkaen shirou on vain muuttunut epämiellyttävämmäksi hetki hetkeltä. Koko "Saber, olet nainen joten jätä taisteleminen minulle" on rasittavaa, koska samanlainen keskustelu on käytä melkein joka päivä. - Saber, en antaa sinun taistella - Shirou, servantin tehtävä on suojella masteria - En voi antaa sinun tehdä tätä, haluan suojella sinua ja sitä rataa. Varsinkin kun Shirou on kuollut tai ottanut vai pataan 11 päivään asti, niin oli rasittavan tekopyhää paskaa tuo Shiroun oikeudentaju ja vastuunottaminen. Rehellisesti sanottuna en ole ikinä ymmärtänyt saberinkaan suosiota. Hahmona saber on mielestäni "blandest of all". Ainakin minun silmääni sattuu tosi paljon, kun lukee backstorya kuningas artoriasta, joka halusi pelastaa britannian kansan, mutta ei voinu koska nostaessaan miekan kivestä hänen täytyi heittää se unelma pois, mutta shiroun kutsuma artoria punastelee ja näemmä on ihastunut shirouhun. Minun on vaikea kuvitella että tämä on sama artoria kuin mikä on legendoissa josta peli kertoo. En tykkää kummastakaan Fate-routen päähahmosta, joten välillä on jopa aika epämiellyttävää lukea eteenpäin. varsinkin Day 12 (?) kylpykohtaus meni jo niin hentai-aluelle että kelasin vain eteenpäin. Ehkä yksi viesti mitä peli yrittää kertoa on se että legendat poikkeaa todellisuudesta, mutta en vain näe millään tavalla Artorian, joka Merlinin sanojen mukaan lopetti olevansa "ihminen" sillä hetkellä kun nosti miekan kivestä, olevan sama hahmo kuin Artoria joka kylvyssä punastelee ja mutisee "En voi estää mestariani kylpemästä ja katsomasta" olevan sama hahmo. Muuten olen kyllä tykännyt, tämän routen kahta päähahmoa lukuunottamatta hahmot ovat olleet mukavia tai herkullisen vihattavia (shinj). Pienet hajoamiset kun 15 tunnin paikkeilla tajusin että jostain syystä päähahmon ääni oli ollut alusta alkaen pois päältä. Prologista alkaen päähahmo ei puhuut joten luulin että asia on vain noin, mutta optionseihin kun vahingossa eksyin niin korjasin senkin. Valinnat ovat olleet aika kiperiä, vain yksi bad ending on tullu vastaan. Juuri tuo Day 6 illan valinta, mennäkkö saberin kanssa temppelille vaikö eikö johti harhaan. Olin alusta alkaen Shiroun logiikka koska "lol naiset ei tappele" joten luonnollisesti kuuntelin saberin neuvoja ja lähdin mukaan. Totesin aika nopeasti että saberia ei kannatta kuunnella Hauska kyllä nähdä miten paljon sarjan power levellit ja tappelut on eskaloitunut. Tähän mennessä eeppisintä menoa on ollut kun Herakles mäiskyttää Artoriaa metsässä ja shirou pieraisee Caliburnin kätöseensä, kun taas uusimissa fateissa Archer Herakles pommittaa Gilgameshia nuolilla samalla tuhoten koko kaupunkia. Ehdoton suosikki hetki oli Day 12 Dojo hetki Saberin kanssa, kun yhtäkkiä peli heittää Tiger Dojon ruudulle ja luulin Saberin tappaneen Shiroun Shinailla koska kielsin syömästä lounasta.
Hohoo, Heavens Feelin true end pamahti ruutuun, kaikki routet nyt luettu kertaalleen ja aikaa kului.... 110 tuntia  Varmaan yli 10 tuntia lukuajasta meni omiin autismointeihin, uusi sana tai kanji tuli vastaan niin pakko tehdä merkintä muistiinpanoihin ja muuta idlausta. Fate-route oli osittain aivan kamalaa luettavaa, UBW solid 8/10 ja Heavens Feel helposti 9,5/10 Pacing tuntui olevan ajoittain tosi hidas ja omaan korvaan Shiroun logiikka välillä satutti päätäni. Bad endingit, loput normal endingin ja se realta nuaan lisätty last episode on vielä lukematta, mutta kyllähän ne tulee luettua. Hyllyssä odottaa Hollo Ataraxian Vita-versio, mutta sen kimppuun en varmaan suoraan tämä eepoksen kokonaan luettuani etene.
Aloittelenkin lukemaan Hollow Ataraxiaa, nyt 25 tuntia myöhemmin peli näyttää 70%, eli onneksi loppu on lähettyvillä. Tosi ristiriitainen kokemus kaikenkaikkiaan. Fanservice on kivaa kun siinä on jotain pointtia, mutta tuntuu että tässä suuri osa eventeistä liittyy ruokaan, joka käy hyvin nopeasti tylsäksi. Ei oikein kiinnosta 10 kohtaus jossa nauretaan Saberille koska tykkää syödä ruokaa. Samoin nämä Stay/nightissa parissa kohdassa esiintyneet koulukamut (makidera, saegusa ja himuro) tuntuvat olevan täysin turhia, kammoan sitä kun karttaa täyttyy uusilla eventeillä ja joku noita tytöistä tulee näkyville. Kirjoituskin on paljon kevytmielisempää, joka välillä on ihan huvittavaa kun taas välillä aivan kamalaa (Lancer ei syö hot dogeja  ). Capsule Servants on kyllä oikein huvittava minipeli.
Itteni tarttis pelailla Doki Doki Literature Clubia. Aika tylsä näin alkuun, meemejä on kylvelty oikein urakalla D:
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
Tylsien hahmojen tylsien runojen lukeminen ei ole kovin hauskaa, vaikka lopussa olisikin YLLÄTYS. Ainakaan jos yllätys on itsetarkoituksellinen, ennalta-arvattava, eikä palvele aiempaa tarinaa. Neljän tunnin peliaika on liikaa yhdestä vitsistä.
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
|
Haku
Kalenteri
