Donkey Kong Country
Paras tasoloikka S Mario Worldin jälkeen.
 
Hei! Tulin ottamaan osaa tähän huikean vilkkaaseen keskusteluun. Uusin Retroluolasto-videoni käsittelee Donkey Kong Country ykköstä, joka siis sattuu olemaan yksi lempipeleistäni. Jakson pääsee katsomaan tästä: <![CDATA[<a href="http://www.youtube.com/v/jA-O9hxxh54?version=3&amp;hl=fi_FI" target="_blank" class="new_win">http://www.youtube.com/v/jA-O9hxxh54?version=3&amp;hl=fi_FI</a>]]>Pakko tosin myöntää jo tässä vaiheessa, etten lapsena pelannut peliä Super Nintendolla, eihän meidän vaatimattomassa lappilaisperheessä sellaisia ollut. Sen sijaan muistan mättäneeni peliä apinan raivolla tietokoneen emulaattorilla kuin mikäkin piraatti! En tuolloin ajatellut sen olevan mitenkään laitonta, nautin vain Super Nintendon sekä Megadriven parhaista peleistä ilman huolen häivää. Ja jos Donkey Kong Country tuntuu nykyään vaikealta, kuvitelkaa sen pelaamista tietokoneen näppäimistöllä! Saatoinpa keksiä pari uutta kirosanaa samalla kun paukutin näppistä ja katselin gorillan lentoa rotkoon... En voi kyllä mitenkään käsittää, kuinka Nintendo päätti poistaa Donkey Kong Country -trilogian Virtual Consolesta noin vain! Olisivat edes ilmoittaneet asiasta ennakkoon, niin olisin tajunnut ladata Country 2:n ja 3:n omiin kokoelmiini. Etenkin kolmosen kasetista saa nykyään maksaa vähän liikaa omaan makuuni, joten pitänee kerjätä se lainaan joltain kaverilta. Kuten aiemmin höpisin, DKC ykkönen on oma suosikkini, mutta nyt tekisi mieli hypätä jatko-osien pariin. Jopa kakkosen, vaikka se onkin omaan makuuni aika turhauttava tekele.
Kakkonen nauttii jostain syystä valtaisaa suosiota tietyissä piireissä, vaikka omasta mielestäni kyseessä on trilogian epämiellyttävin pelattava. Koko trilogia löytyy kokoelmistani alkuperäisenä, mutta turhan harvoin tulee tätä nykyä pelattua näitä lapsuuteni tosiklassikoita.
Itsehän ehdin hommata ykkösen ja kakkosen Wiin VC:stä. Eihän noista kumpikaan vedä suunnittelultaan vertoja Returnsille, mutta kakkonen oli kyllä itselleni huomattavasti miellyttävämpää pelattavaa kuin ykkönen, lukuunottamatta jotain erityisen ärsyttävää kenttää (Gusty Glades?)
Eihän noista kumpikaan vedä suunnittelultaan vertoja Returnsille, --
Tästä saattaa tulle joltain Rare-puristilta sanomista. Haluaisin kyllä itsekin kuulla perusteluita - miten se ei mielestäsi pärjää Returnsille? Itse pidän Returnsia erinomaisena Donkey Kong -pelinä, mutta minun puolestani olisi saanut aloittaa oman alasarjansa ilman Country-nimeä.
Vähintään kerran vuodessa pelaan jokaisen Snessin Countryn läpi. Olkoon sitten nostalgiamuna tai mikä, mutta näihin en varmaan koskaan kyllästy.
Jos paras osa täytyy valita, niin omalla kohdalla kakkonen on se mikä parhaiten maistuu. Huikeet musat, oikeesti haastavat kentät (Animal Antics....) ja paras pelattavuus (Dixie ja Diddy).
Kolmannesta osasta en niin välitä.
Returns jäi kesken...
Mulla ei oo mitään nostalgiamunaa näiden kanssa, koska pelasin vasta VC:n kautta. Siitä huolimatta pidän 2D-tasoloikkien eliittinä. Kakkonen on mielestäni kirkkaasti paras, enkä kyllä muista sen olleen sen turhauttavampi kuin ykkösenkään, tai varsinkaan epämiellyttävämpi
pelatttava. Kolmosta en ikävä kyllä ole edes läpi asti jaksanut vetää, vaikkei sekään huono ole.
Returnsin kenttäsuunnittelu on mainiota, mutta tyyli ja tunnelma ovat täysin erilaisia kuin alkuperäisissä. Hyvä, muttei varsinaisesti kaunis peli.
...lukuunottamatta jotain erityisen ärsyttävää kenttää (Gusty Glades?)
Tekisi mieli sanoa, että meinaat Web Woodsia, joka löytyi ainakin itselläni sieltä taanoin tehdyn 30 päivän pelihaasteesta (tai mikä lie olikaan) ärsyttävin kenttä koskaan -kohdasta. Täyttä jöötiä. Minäkin tunnustan välittävän ykkösestä kaikkein vähiten, vaikka eihän se missään nimessä huono peli ole. Kakkosen ja kolmosen väliltä en aina osaakaan päättää kumpi on parempi, vaikka tunnustan yleisemmin kallistuvani toisen osan puoleen. Kakkonen on haastavampi, soundtrack on jumalainen, kenttien teemat ovat mielenkiintoisemmat ja salaisuudet on piilotettu paremmin, kun taas kolmonen on uskomattoman rento tunnelmaltaan ja siten myös helpoin aloittaa pelaamaan läpi, maailmankartta kaikkine salaisuuksineen on kiehtovampi ja bossit on parempia. Kummassakin on luonnollisesti myös rautainen pelattavuus ja kenttäsuunnittelu, joka ei välttämättä ykkösessä yllä aivan yhtä korkealle ainakaan kenttäsuunnittelun osalta. Returnsia ei tosiaan sovi unohtaa, sillä siinä lienee kuitenkin kaikkein paras kenttäsuunnittelu näistä kaikista ja kaikki muukin on kohdillaan. Se on vaan tyyliltään niin erilainen, että minulla on välillä vaikeuksia verrata sitä alkuperäiseen trilogiaan, mutta kyllä se vähintään samalla tasolla on niiden kanssa ja hyvin mahdollisesti jopa parempikin.
Rusketun kynttiläillallisilla
DKC1 oli vallan leppoisa tasohyppely. Esirenderöidyjen spritejen hitboxeja on vaikea arvioida, mutta tasohyppely on onneksi suunniteltu reilusti. Pelaaja voittaa vihollisen lähes aina kun hyppyanimaatiota on jäljellä. Hellävaraisuus joutuu kuitenkin romukoppaan, kun saavutaan pelin lukuisiin gimmickitasoihin. Kottikärrykohtauksista ja lentävistä tynnyreistä ei ota erkkikään selvää, ja 20 reaktiotestin sarjassa yksikin virhepainallus tappaa. Välillä vihollisia tulee ruudun ulkopuolelta nopeammin kuin niihin on mahdollista edes reagoida. Paha mieli meinaa jäädä, mutta onneksi tunnelma ja krokotiilit pitävät kurssin plussan puolella. Tykkäsin paljon tynnyreistä isona elementtinä alkuperäisistä Donki Konkeista 
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
|
Haku
Kalenteri
