Rekisteröidy,


niin voit osallistua keskusteluihin
niin foorumilla kuin IRC-kanavallakin.
Rekisteröidy nyt!

Kirjaudu!



Pysy aina kirjautuneena sisälle

Lukeminen ja kirjallisuus

23.03.10 - klo:19:14

Tapza Poissa

  • Katkeroitunut nörtti
Christien tarinathan ovat genrensä eliittiä.

Herlokki Solmusia olen kyllä lukenut, ne on mahtavia! <3
Jep. Nyt meneillään kirja, jossa englanniksi kaikki alkuperäiset ACD:n Holmes-tarinat (Ennestään olin lukenut suomeksi vain muutaman novellin ja tietysti Baskervillen koiran). Loistavaa luettavaa.

Onneks täällä ei ollu kirjallisuusketjua...*whistle*
Lasken pääomaa.
Kirjattu
  • ::
  • 23.03.10 - klo:19:18

    Relix Poissa

    • Defective
    • Wää
    Onneks täällä ei ollu kirjallisuusketjua...



    http://resetti.net/index.php?topic=460.0

    Mars tuonne, hophop.

    Siirsin viestit, koska käsittelivät puhtaasti kirjallisuutta eikä mukana tullut paljoa muuta... Aiheeseen liittyvät laitan Retiisiin lainauksina viimeiseen viestiin :) -Tube
    « Viimeksi muokattu: 23.03.10 - klo:19:51 kirjoittanut Tube »
    Kirjattu
  • ::
  • 23.03.10 - klo:19:48

    Tube Poissa

    • Moi oon Tube.
    Moi.

    Christie on kiva. Rowling on myös kiva. Olen myös lukenut Baskervillen koiran. Rowlingin kaikki Potterit olen lukenut englanniksi. Englanniksi luin myös Gaimanin Neverwheren. Viime syksynä tai joskus luin Orwellin Vuonna 1984, ja oli kyllä todella mielenkiintoinen kuvaus totalitaristisesta valtiosta.

    Seuraavaksi lukujonossa on Sotalan ja Apajalahden Jokapiraatinoikeus, jonka ostin eilen *_* Nyt on vain ylppärit tiellä. Kirjan voi muuten myös ladata pdf:änä ilmaiseksi, jos kiinnostuit :3 http://www.piraattipuolue.fi/images/jokapiraatinoikeus.pdf
    Kirjattu
  • ::
  • 23.03.10 - klo:20:19

    Maketsu Poissa

    • Huulet törölle
    • Kun eletään vaan kerran, niin eletään kun herrat.
    Moi.

    Christie on kiva. Rowling on myös kiva. Olen myös lukenut Baskervillen koiran. Rowlingin kaikki Potterit olen lukenut englanniksi.
    Moi. 

    Christie ja Rowling ovat todellakin kivoja. Kaikki Potterit on myös luettuna, suomeksi tosin, mutta kirjana ovat olleet mielestäni todella hyviä. Elokuvista ei sitten puhutakkaan.

    Tykkään lukea ja ennen luinkin aika paljon, mutta nykyään vähemmän. Olen aikamoinen lukutoukka ja sille päälle sattuessani ahmin tuhat sivuisen kirjan muutamassa päivässä. Fantasiakirjoja luen aika paljon ja tykkänkin fantasiakirjallisuudesta. Aloittelin vähäsen aika sitten lukemaan Taru Sormusten Herraa ja Maameren Tarinanoistakin on vielä pari luettavana.

    : Maketsuu
    Kirjattu
  • ::
  • 24.03.10 - klo:16:35

    Sotakoira Poissa

    • D-Dog
    Kirjallisuusesitelmä koulussa 2 viikon kuluttua, kirjana Sinuhe Egyptiläinen. :D
    Noh, 150 sivua illassa ei tuonkaan pitäisi kestää kovin kauaa lukea.
    Kirja vaikuttaa ihan hyvältä, vaikkakin on mieluisimman genreni ulkopuolella.

    Luin vähän aikaa sitten uudelleen loppuun Narnian (kaikki kirjat yksissä kansissa), ja oli ihan mukavaa taas vaihteeksi lukea vähän erilaista kirjallisuutta. Tällä tarkoitan Narnian satutyyppistä kirjoitusasua ja sitä, että se on suomeksi. Luin nimittäin ennen sitä LOTR-trilogian alkuperäisessä kirjoitusasussaan ja Perillinen-syklin (Inheritance-cycle) kolmannen osan, Eng. Brisingrin. Perkule kun oli hyvä kirja. Pohjimmiltaan aika kliseinen ja kevyt, mutta tykkäsin kuitenkin. :)
    Kirjattu
  • ::
  • 03.08.10 - klo:01:13
    Resettiläiset eivät lue? Noh, en minäkään kummoisemmin, tosin lähiaikoina on Sherlock Holmesia tullut jonkin verran luettua, mainiota kamaa. Nyt kuitenkin tulin puhumaan teille mainiosta AutoSummarize-kirjasta, jonka on, öh, koonnut Jason Huff.

    Kirjassa on siis lähinnä kyse siitä, että Jason Huff on ottanut 100 ladatuinta tekijänoikeusvapaata kirjaa ja käyttänyt niihin Word 2008:n AutoSummarize-toimintoa. Kirja on lievästi taiteellinen, ja vaikkei kaikki kohdat niin hyviä olekaan niin omaan kieroutuneeseen (lue: huono, väsynyt) huumorintajuuni kolahtaa aina silloin tällöin erinäiset kohdat.

    Muun muassa:

    "The Beginner’s American History
    by D. H. Montgomery

    Land! [Footnote 2: See paragraph 22.] [Footnote 7: See paragraph 46.]

    Indians! [Footnote 15: See footnote 4 in paragraph 62.] See footnote 9.]

    [Footnote 3: Fairfax. named, 58. Indian wars, King Philip’s War, 90-94. Washington’s, 135."

    Lukekaa linkistä jonka annoin ylhäällä. Outoa kamaa.
    "I'll go walking in circles while doubting the very ground beneath me"
    Kirjattu
  • ::
  • 17.11.10 - klo:21:15

    fazerin sininen

    Meille annettiin kuukausi aikaa lukea vapaavalintainen kirja ja valitsin Linnunrata nimisen kirjan, jossa on kaikki kirjat ööhhh.. Linnunrata-sarjasta (Jonka eka osa on Linnunradan käsikirja liftareilla). Olen lukennut sivulle 350, kirjassa on 800 sivua ja huomiseksi pitäisi lukea. En halua lukea tätä kirjaa.

    Jos kukaan muu onl ukenut tätä, niin onko minulla väärä mielenlaatu tai jotain, koska mielestäni nämä kirjat ovat äärimmäisen tylsää luettavaa. Ei ole minkäänlaista juonta, kaikki on täysin sattumanvaraista ja tässä kaikesta tehdään niin isoa juttu ja selitetään kaikesta niin kauan, että tylsistyy.

    Jos joku muu on vaivautunut lukemaan nämä kirjat, niin voisi kertoa, olenko väärä ihminen tämmöisiin kirjoihin, vaiko ovatko nämä kirjat paskaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 17.11.10 - klo:23:22

    tsaari Poissa

    • The Lizard King
    Siis miksi meinaat lukea kaikki viisi kirjaa, jos teidän piti lukea vain yksi kirja?

    Ite oon lukenut Linnunradan käsikirja liftareille ja Maailmanlopun ravintola. Tarkoitus on ollut lukea loputkin, mutta aika ei riitä.

    En kyllä yhtään ihmettele jos et ole pitänyt, koska ei tämä kirjasarja ihan kaikille avaudu. Itse pidin nimenomaan kirjojen kirjoitustyylistä, joka on tahallaan mahdollisimman monimutkaisesti, pitkäveteisesti, kirjakieltä käyttäen ja todella pitkästi kirjoitettu, koska se on osa sitä kirjasarjan oudon loistavaa sivistynyttä huumoria.
    « Viimeksi muokattu: 17.11.10 - klo:23:23 kirjoittanut tsaari »
    Kirjattu
  • ::
  • 18.11.10 - klo:01:38

    Temathael Poissa

    • Mighty Pirate
    Jos joku muu on vaivautunut lukemaan nämä kirjat, niin voisi kertoa, olenko väärä ihminen tämmöisiin kirjoihin, vaiko ovatko nämä kirjat paskaa.
    Eivät todellakaan ole paskaa.

    Lienee parasta scifikirjallisuutta, tai ainakin parasta scifiparodiaa. Pari osaa hieman laahaa ja ensimmäinen kirja lienee paras. (En ole vielä kerinnyt lukea alkuperäisen sarjan viimeistä, enkä tuota uutta Eoin Colferin valmiiksi kirjoittamaa kirjaa.) Kuitenkin arvostettu ja omasta mielestäni mainio "trilogia", joskin vaatii tietyn mielentilan että voin siitä nauttia. Tiedä sitten johtuuko suomennoksesta, vai oliko Douglas Adams parempi tarinankertoja kuin kirjailija.
    Olen
    Kirjattu
  • ::
  • 18.11.10 - klo:02:34

    Tube Poissa

    • Moi oon Tube.
    Itse en ole lukenut kuin ensimmäisen osan, mutta tarkoituksena olisi lukea loputkin. Oli tarina sitten mitä vaan, niin nimenomaan kertomistyyli ja jokaiseen sanarakenteeseen sisäänrakennettu vitsin poikanen luo kirjasta loistavan. Nautin.
    Kirjattu
  • ::
  • 18.11.10 - klo:10:07

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Kaksi ensimmäistä osaa ovat aivan loistavaa kamaa, varmaan hauskimpia kirjoja joita olen koskaan lukenut. Kolmas jäi kesken joskus aikoinaan (useita vuosia sitten), enkä ole jaksanut aloittaa uudestaan. Enpä tiedä, jotenkin meno latistui ja ei enää maittanut niin paljon. Pitäisi varmaan joskus aloittaa koko trilogia alusta ja lukea kaikki läpi.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 18.11.10 - klo:14:03

    mosse Poissa

    • Mosse
    Se ensimmäinen osa on kyllä loistavaa tekstiä. Kakkosessa alkaa kyllä puhti loppua loppua kohden, eivätkä ne pelkät irtoläpät kyllä jaksa kantaa enää koko kirjaa vaan siihen kaipaisi edes jotain järkevän juonen tapaista. Kolmosta yritin joskus aloitella, mutta siinä alkoi saman tien häiritsemään samat seikat, mitkä vituttivat kakkosen loppupuolella.
    [22:22] <+Linkkiro> Miks Mosse tietää kaiken >_>
    [22:23] <+pandem> koska mosse on paras
    Kirjattu
  • ::
  • 21.11.10 - klo:15:43

    Jupi Poissa

    • Ribyn munkkimiittaaja <3
    AutoSummarize-kirjasta, jonka on, öh, koonnut Jason Huff.

    Menis ihan täydestä modernina runoutena. :D

    On the Trail: A Outdoor Book for Girls

     =Trees.=Trees=

    CAMPING

    Water.=Water=

    =Camp-Beds=

    =Camp Cooking. Camp Packs.=Camp Packs=

    CAMP PACK
    And if it makes you happy, then keep on clapping.
    Kirjattu
  • ::
  • 22.08.11 - klo:23:56

    Tube Poissa

    • Moi oon Tube.
    Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja vaikuttaa erittäin hyvältä kirjalta. Olen lukenut puolet kirjasta, mutta ihan hauskasti kirja paneutuu ammattivalittavien vanhusten mieleen ja hieman naureskelee heille. Suosittelen lämmöllä.
    Kirjattu
  • ::
  • 23.08.11 - klo:00:25
    Niin juu, tällainenkin ketju oli olemassa.

    Luin Kärpästen Herran. Ahdasmielinen lukija varmaan pitäisi teosta hieman tylsänä yläastetasoisen raapustuksena, mutta edes minä en voinut olla huomaamatta jatkuvia yhteiskunta-allegorioita. Länsimaisen kirjallisuuden klassikko, syystäkin.
    Kirjattu
  • ::
  • 23.08.11 - klo:08:45
    Kirjoitin lukiossa kirja-arvostelun Kärpästen herrasta. Vertasin siinä niitä kahta johtajatyyppiä totalitarismiin ja demokratiaan tms. (saattoi olla myös tarkemmin esim. NL ja USA, en muista enää). Opettaja kirjoitti arvostelun loppuun "Muistathan merkitä kirjan ulkopuoliset lähteet". Kysyin asiasta ja syynä oli edellämainittu vertaus. What the hell? Eikö tuommosta tulkintaa voi itse osata tehdä?
    Kirjattu
  • ::
  • 23.08.11 - klo:11:49
    Yläasteella piti valita luettava kirja annetuista vaihtoehdoista. Jokaisen kirjan alusta luettiin pätkä jonka perusteella sitten kirja valittiin. Kärpästen herra oli yksi vaihtoehto, ja kaverin kanssa olimme ihan pähkinöinä että tuohan on ihan kuin Lost.

    Petyimme. En jaksanut edes lukea loppuun asti. Kieltämättä oli vähän epäkypsä asenne tuo, että kun se ei sitä ollut mitä luuli niin se on huono. En tiedä, ehkä tykkäisinkin siitä jos nyt lukisin.
    Kirjattu
  • ::
  • 27.08.11 - klo:01:49

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Innostuin taas lukemisesta ja kirjoittamisesta. Nuorempanahan luin aika ahkerasti ja raapustin omiakin tarinoita. Vuosien kuluessa laiskistuin lukemisen suhteen, vaikka jatkoinkin sitä passiivisesti, ja omien tekstien tuottaminen jäi lähes kokonaan pois. Ehkä tämä on uusi alku tai jotain, piristävää joka tapauksessa. "Lukukausia" on kyllä ollut aiemminkin, mutta tuo kirjoittamisesta innostuminen on huomattavasti harvinaisempi ilmiö.

    Juuri tuossa muutama tunti sitten sain luettua Jeanne DuPraun kirjoittaman City of Emberin. Opusta ei ole suomennettu joten en uskonut sitä kirjastosta löytäväni, niinpä turvaudun nettikauppoihin. Paketin tulossa kesti oma aikansa, mutta onneksi odotus palkittiin. Kun aloitin torstai-iltana lukemaan kirjaa, en olisi uskonut saavani sitä päätökseen jo seuraavan päivän aikana. Olipahan taas mukaansatempaava kertomus, ei tule heti mieleen edellistä näin nopealukuista kirjaa. Mysteeriä ja seikkailua loistavasti yhdistelevä tarina imaisi mukaansa ja piti otteessaan jopa kovemmin kuin olin odottanut.

    Olin nähnyt teokseen perustuvan leffan ensin ja pidin siitä huomattavasti enemmän kuin useimmat muut sen nähneet (ainakin mitä imdb:en, metacriticiin ynnä muihin sivustoihin on luottaminen), joten päätin tutustua myös alkuperäistuotokseen. Positiivisesti eroavaisuuksia kirjan ja elokuvan välillä oli jonkin verran, joten tarina ei ollut aivan niin ennestään tuttu kuin olin odottanut. En täten myöskään nähnyt päässäni elokuvaa, vaan pääasiassa oman mielikuvitukseni tuottamia kuvia.

    Pidin kovasti. Huomionarvoista on, että kirjan vasta aivan viimeisillä sivuilla paljastuva juttu heitetään leffassa katsojan naamalle jo ensisekunneilla. Eikä tässä edes kaikki, vaan näkemäni leffan (ja myös kirjan!) esittelytekstit erinäisillä nettisivuilla sun muilla myös paljastavat tämän kuin se olisi osa alkuasetelmaa, vaikka varsinaisessa kirjassa se tosiaan varmistetaan vasta aivan lopussa. Todella outoa ja hölmöä. Harmillista on myös se, että elokuva on tuotu Suomeen ja lokalisoitu, mutta kirjan suhteen ei samaa ole viitsitty tehdä. Kaikki, varsinkaan lapset ja nuoret joille kirja on ensisijaisesti suunnattu, eivät kuitenkaan englantia osaa ja jäävät siksi paitsi näin siististä kertomuksesta.

    Omistamani painoksen lopussa oli muuten näytteenä kakkoskirjan ensimmäinen luku, mitä pidin vähän omituisena. Tarina oli jo tullut päätökseen, mutta sitten seuraavalla sivulla eteen heitetäänkin "Haluatko tietää miten juttu jatkuu? Lue tästä jatko-osan ensimmäinen luku ja ota selvää!!" Noh, eipä tuolla pahemmin väliä, mielestäni vaan aika turha lisäys.

    Kirjasarja käsittää siis neljä osaa, ja nuo kolme muuta lähtenevät tilaukseen tässä lähiaikoina, jos pihiydeltäni viitsin laittaa yhtään enempää rahaa menemään.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 27.08.11 - klo:09:53
    Ihan mielenkiinnosta, mistä tilasit? Itse suosin Book Depositorya.
    Kirjattu
  • ::
  • 27.08.11 - klo:09:59

    Tingle Poissa

    • Paavo
      • Academic Nintendo Club RY
    Hyvä artikkeli, mutta voisit myös hieman pohjustaa juonta ja ideaa sivistymättömille. Saat nyt 4½/5. Muistathan myös lihapullanpyöritystalkoot maanantaina!

    Terveisin äidinkielenopettajasi :)
    <Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
    <Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
    <Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
    <JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
    <henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
    <Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
    Kirjattu
  • ::
  • 27.08.11 - klo:18:35

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Tilasin Bookplussasta kun sattui sieltä löytymään, pokkari tosin. Linkittämästäsi paikasta olisi näköjään saanut kovakantisen version samaan hintaan koska postikuluja ei ole, mutta oh well. Taidan pistää jatkossa tulemaan tuolta.

    Ja jos joku sattui kiinnostumaan, niin voisihan sitä juonta ja ideaa sitten pohjustaa. Eli sijoittuu Ember-nimiseen kaupunkiin, joka on kauttaaltaan valaistu ja keskellä pimeyttä. Kouluissa opetetaan, että kaupunki on ainoa valoisa paikka muuten pimeässä maailmassa. Ruokavarannot ja muut resurssit alkavat kuitenkin käydä vähiin ja valoja ylläpitävästä generaattorista alkaa loppua virta, mikä ilmenee äkkinäisinä sähkökatkoksina. Päähenkilöiden virkaa toimittavat kaksi 12-vuotiasta nulikkaa (kirjan maailmassa heidät tosin mielletään miltei aikuisiksi, sillä lapset valmistuvat koulusta ja aloittavat työnteon juuri 12 vuoden iässä), jotka alkavat tutkia keinoja, joilla kaupunki voitaisiin pelastaa. Ehkä Emberistä on ulospääsy, ehkä on sittenkin olemassa myös muita kaupunkeja...

    Tosiaan jos kirja kiinnostaa, niin suosittelen välttämään kaikkien esittelytekstien (mm. Wikipediassa ja erinäisissä nettikaupoissa) lukemista, sillä ne jostain käsittämättömästä syystä spoilaavat kirjan loppua. Johtuneeko opukseen perustuvasta elokuvasta (joka muuten on myös ihan hyvä) jossa tämä mainittu asia tosiaan kerrotaan jo ensisekuntien aikana.

    Tässä vielä linkki sivulle josta kirjan voi tilata, mesta on siis tuo Luistiksen linkkaama. Tuossa esittelytekstissä ei myöskään ole spoilereita, eli lukukokemus lienee parsa jos vain pistää tuolta tulemaan eikä haali lisäinfoa miltään muilta sivuilta. :)
    « Viimeksi muokattu: 27.08.11 - klo:18:40 kirjoittanut Tapza »
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 14.09.11 - klo:00:07
    Catch-22: mustaa huumoria, filosofiaa, sotaa, juonittelua, ja kaikkea mahdollista. Jollain pirulla niistä on saatu aikaan järkevä kokonaisuus. Ajassakin poukkoillaan edestakaisin, mutta kertaakaan en tuntenut olevani hukassa. Ehkä paras kirja ikinä.
    Kirjattu
  • ::
  • 14.09.11 - klo:02:10

    Tube Poissa

    • Moi oon Tube.
    Mitä Gaimanilta tulisi lukea, kun Tähtosumua ja Neverwhere on luettuna? Mitkä ovat ne helmet, jotka kaikkien pitäisi lukea saman tien? Tähän astisen perusteella minulla on sellainen olo, että voisin kahlata vaikka herran koko tuotannon läpi, mutta kirkkaimpien helmien lukeminen nyt ainakin on pakollista.

    Kahden ensimmäisen lukemani Gaimanin kirjan perusteella kuvailisin hänen tuotantoaan sanoin "satuja aikuisille". Tykkään. Tarpeeksi lähellä lastensatuja (joista parhaissa on aina piilotettuna myös jotain sisältöä vanhemmille lukijoille), mutta tarpeeksi kaukana puhtaasta fantasiakirjallisuudesta.

    Ja joo, olisin voinut googlettaa Gaimanin kirkkaimmat helmet, mutta a) haluan herättää keskustelua b) haluan tietää, josko jonkun mielestä Gaimanilla on jokin helmi, joka on myyntiensä ja muun julkisuutensa suhteen jäänyt muun tuotannon varjoon.
    Kirjattu
  • ::
  • 15.09.11 - klo:18:47
    ^Hyviä enteitä ja Sandmanejä jos löydät.

    Ja Unohdetut jumalat oli kans ihan jepa.
    Kirjattu
  • ::
  • 15.09.11 - klo:23:47

    Tube Poissa

    • Moi oon Tube.
    Lainasin jo Hämähäkkijumalan.

    Tavallaan mitkään sarjakuvat ei jaksaisi kiinnostaa. Onko Sandmanin tarinoita saatavilla ihan romaanina?
    Kirjattu
  • ::
  • 16.09.11 - klo:19:07
    Kirjattu
  • ::
  • 10.10.12 - klo:01:31

    Tube Poissa

    • Moi oon Tube.
    Jos joku omistaa e-kirjan ja englanti taipuu, kannattaa miettiä tällaista ostosta:

    http://www.humblebundle.com/

    Humble Indie Bundlen tekijöiltä siis kirjamyynti ekaa kertaa. Toimii samalla periaatteella kuin peli- Humble Bundlet: maksa mitä haluat.
    Kirjattu
  • ::
  • 28.11.12 - klo:11:33

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Olen viime aikoina sivistänyt itseäni lukemalla Orwellin Nineteen-Eighty-Fourin ja Animal Farmin. Pidin molemmista, mutta ensin mainittu oli ainakin alkuperäiskielellä melko raskasta ja hidasta luettavaa. Välillä tuntui kuin olisi lukenut jotain non-fiction-teosta, mikä varmaan johtui suurimmaksi osaksi tiettyjen osioiden ("The Theory and Practice of Oligarchical Collectivism") kirjoitustyylistä. Mielenkiintoistahan kirjan sisältö joka tapauksessa oli ja kuvaus synkästä, totalitaristisesta yhteiskunnasta oikeasti aivan helvetin pelottava, kyseessä kun ei todellakaan ole mikään tuulesta temmattu visio. Juoni sinällään ei ollut tavattoman koukuttava, ja kirjan lukeminen kesti ainakin minulla aivan tajuttoman kauan, mutta kokonaisuutena kyseessä on silti yksi vaikuttavimmista lukukokemuksistani pitkiin aikoihin, ehkä jopa koskaan. Olen melko varma, että tulen palaamaan teoksen pariin vielä tulevaisuudessa.

    Animal Farm olikin sitten varsin kevyt ja helppolukuinen, mutta silti lähes samoissa määrin ajatuksia herättävä. Allegoriat olivat hauskoja, vaikken rehellisyyden nimissä kaikkia niitä tajunnutkaan, mikä selittynee heikohkolla historian tuntemuksellani. Harvinaisen pisteliästä ja tehokasta satiiria joka tapauksessa, varsinkin loppu teki vaikutuksen.

    Aiemmin syksyllä lukaisin myös Neil Gaimanin (jonka tuotanto on näemmä ollut tässäkin ketjussa puheenaiheena) kirjoittaman Coralinen, josta olin aiemmin nähnyt leffaversion. Kyseessähän on siis sangen tummasävyinen, hieman Liisa Ihmemaassa-tyyppinen satu, jossa on hieman samaa vibaa kuin lajityypin vanhoissa klassikoissa (esim. Grimmin veljesten tuotanto). Jännittävämpi, pelottavampi ja ennen kaikkea mielikuvituksellisempi kuin monet aikuisille suunnatut kauhukertomukset, joita olen lukenut. Suosittelen lukemaan ja leffakin kannattaa tsiigata, on etenkin visuaalisesti sangen herkullinen.
    « Viimeksi muokattu: 28.11.12 - klo:12:29 kirjoittanut Tapza »
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 31.01.13 - klo:22:38
    Vähän off the topic: Bookdepository.co.uk lähetti Hyrule Historiani toissapäivänä ilmaisella kuljetuksella ja se saapui jo tänään postilootaani. I'm impressed.
    Kirjattu
  • ::
  • 31.01.13 - klo:23:07
    Oma kollektors edisööni kyseisestä opuksesta saapuu näillä näkymin vasta maaliskuussa :/ no, kaipa hyvää kannattaa odottaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 31.01.13 - klo:23:53
    Anteeksi, mutta mistä hitosta sä sen sait ittelles kähmittyä? :0
    Kirjattu
  • ::
  • 01.02.13 - klo:12:24

    Tingle Poissa

    • Paavo
      • Academic Nintendo Club RY
    Itse en jaksanut kirjasta edes välittää, mutta nyt kaveri olikin tilannut postien vuoksi kaksin kappalein teosta niin saan omani omakustannehintaan *_*
    <Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
    <Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
    <Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
    <JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
    <henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
    <Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
    Kirjattu
  • ::
  • 01.02.13 - klo:13:47

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Kaverisi on hyvä kaveri.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 01.02.13 - klo:14:43
    Anteeksi, mutta mistä hitosta sä sen sait ittelles kähmittyä? :0

    Amazonista pistin tilaukseen suurin piirtein heti kun tieto kyseisestä painoksesta tuli.
    Kirjattu
  • ::
  • 01.02.13 - klo:21:51

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Paljonko kustansi?
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 01.02.13 - klo:23:15
    Vajaa 40 € postikuluineen.
    Kirjattu
  • ::
  • 06.06.14 - klo:20:12
    Olen viime aikoina löytänyt Jim Butcherin Dresden Files- sarjan. Sarja on loistava Dekkarin, Noirin ja Urbaanifantasian yhdistelmä, ja sen genretietoinen hirtehishuumori, ja mitä uskomattomimmat älynväläykset ja sanataituruus ovat mitä nautittavinta luettavaa. Hahmot ovat mielenkiintoisia, ja usein myös mieleenpainuvia.

    Aloitin myös ekan Harry Potterin lukemisen uudestaan. Ajattelin lukea kaikki seitsemän, ja kirjoitaa kokemuksesta jonkinlaisen blogin. Kuulostaako miten kuolleena syntyneltä idealta?
    Kirjattu
  • ::
  • 23.07.15 - klo:16:33

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Viime aikoina olen lukenut jonkin verran, koska lukeminen on kivaa ja kehittävää. Lisäksi siitä on hyötyä, kun työskentelee alalla, jossa pääasiallinen toimenkuva on tekstin tuottaminen. Jos joku muukin harrastaa lukemista, tämän postauksen saa mieltää luetteloksi kirjavinkeistä.

    Luen enimmäkseen englanniksi, koska englanninkielistä kirjallisuutta on enemmän kuin suomenkielistä. Koska kuitenkin kirjoitan suomeksi, olen yrittänyt uppoutua myös suomenkielisiin kirjoihin. Loppukeväästä kahlasin läpi Mika Waltarin kirjoittamat Komisario Palmut. Oikein viihdyttäviä ja hyvin kirjoitettuja dekkareita. Luin myös Jaana Kaparin kirjoittaman Pollomuhkun ja posityyhtysen, jossa avataan Harry Pottereiden kääntämisprosessia. Erittäin mielenkiintoinen ja nopealukuinen kirja, jota suosittelen etenkin kääntämisestä kiinnostuneille.

    Neil Gaiman on kirjailija, jonka tuotanto on kiinnostanut minua kauan, mutta jolta olin aiemmin lukenut vain Coralinen. Muutama kuukausi sitten tartuin The Ocean at the End of the Laneen, josta pidin kovasti. Suosittelen, mikäli unenomainen fantasia kiinnostaa. Teos on mielenkiintoinen esimerkki aikuisille suunnatusta kirjasta, joka on kuvattu lapsen näkökulmasta.

    Tällä hetkellä luen Stardustia. Neverwhere, American Gods, The Graveyard Book ja Anansi Boys ovat lukulistalla. Pidän Gaimanin tarinoista, koska ne eivät ole perinteistä fantasiaa, vaan ennemminkin tummasävyisiä satuja. Lisäksi ne ovat huimaavan mielikuvituksellisia ja hyvin kirjoitettuja.

    Stardustin jälkeen yritän luultavasti lukea taas jotain suomenkielistä. Todennäköisin vaihtoehto on kirjastosta lainaamani Waltarin Suuri illusioni. Jossain vaiheessa täytyy myös jatkaa A Song of Ice and Firea.

    Siskoni osti jokin aika sitten Kobo H20 Aura -lukulaitteen. Olen itsekin miettinyt sellaisen hankkimista. Olisi kätevämpi kantaa mukana kuin kasa paperikirjoja, eikä lukeminenkaan ole samalla tavalla silmiä rasittavaa kuin tietokoneen tai älykännyn näytöltä. Harmi, että Suomessa e-kirjat eivät ole lyöneet läpi, joten joudun tutkimaan enimmäkseen vieraiden ulkomaalaisten nettikauppojen tarjontaa.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 23.07.15 - klo:18:31

    Turjake Poissa

    • Törö
    • Hail to the King, baby!
      • Törön vuodatus, teh blogi
    Todennäköisin vaihtoehto on kirjastosta lainaamani Waltarin Suuri illusioni.

    Mun mielestä tää on superpaska, luin tän joskus lukiossa, mutten toisaalta ymmärrä fiktiokirjallisuudesta mitään joten antaa palaa. Olen jo vähän menettänyt toivoni siihen, että joskus innostuisin kirjallisuudesta kunnolla. Faktakirjoista, kuten elämäkerroista, tykkään kyllä tosi paljon.
    <+Cyna> Turjake on resetin paras tyyppi, aattelin mainita
    <Tinglemies> välillä en itsekään erota pelaanko personaa vai nussinko törön kaa
    <+mm. Detonat, coconuut, Linkkiro> Törö adminiks


    ANIME ON PASKAA USKOKAA JO SKYWARD SWORD MYÖS JA DC
    Kirjattu
  • ::
  • 23.07.15 - klo:20:16

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Mulla taas elämäkerrat ovat se kirjallisuuden laji, johon en ole jaksanut perehtyä. En ole varma missä vika on, koska tykkään lukea ja toisaalta tykkään mm. katsoa dokumentteja. Lisäksi luen esim. Aku Ankoissa toisinaan esiintyvät tarinoiden taustoitukset ym. kommentit, ja pidän niitä usein varsinaisia tarinoita kiinnostavimpana.

    Pitäisi varmaan vaan löytää joku kiinnostava aihe/henkilö ja ruveta lukemaan, vaikka ajatus ei aluksi tuntuisikaan houkuttelevalta. Juice Leskisestä kertovaa Risaista elämää olen miettinyt.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 23.07.15 - klo:20:45

    Turjake Poissa

    • Törö
    • Hail to the King, baby!
      • Törön vuodatus, teh blogi
    Mulla itse asiassa on toi Risainen elämä. Kiitos kun muistutit, voisin korkata.
    <+Cyna> Turjake on resetin paras tyyppi, aattelin mainita
    <Tinglemies> välillä en itsekään erota pelaanko personaa vai nussinko törön kaa
    <+mm. Detonat, coconuut, Linkkiro> Törö adminiks


    ANIME ON PASKAA USKOKAA JO SKYWARD SWORD MYÖS JA DC
    Kirjattu
  • ::
  • 29.07.15 - klo:18:56

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Stardust oli aivan ihana kirja. Se on kuin kirjan mittaiseksi kasvanut vanhan ajan satu, ajoittain synkkä ja väkivaltainen, mutta silti kauttaaltaan taianomainen.

    Kirja on varsin lyhyt, eikä se tulvi sivujuonia tai taustoitusta, mikä on ilmeisesti häirinnyt monia. Minusta Stardust on juuri sopivan mittainen. Siinä on monia asioita, joita voisi syventää ja joista voisi kirjoittaa vaikka oman kirjansa, mutta en jäänyt kaipaamaan tarinaan lisää sisältöä. Sen sijaan ottaisin mielelläni vastaan toisen samaan maailmaan sijoittuvan kertomuksen. Vaikka Gaiman on ottanut runsaasti vaikutteita vanhoista saduista, eivät hänen luomansa hahmot ja tapahtumapaikat suinkaan tunnu hengettömiltä jäljitelmiltä.

    Tarina on valloittava ja etenee vaivattomasti hiukan hitaan alun jälkeen. Gaimanin teksti on kaunista, maalailevaa ja satumaista. Se on myös välillä hyvin hauskaa.

    Lainaus
    There was a dim glow from the middle of the hazel thicket, as if a tiny cloud of stars were glimmering there.

    And then there was a voice, a high, clear female voice, which said "Ow," and then, very quietly, it said "fuck," and then it said "Ow," once more.

    And then it said nothing at all, and there was silence in the glade.

    Kirja julkaistiin alun perin Charles Vessin kuvittamana, ja juuri tämän version itsekin luin. Suosittelen tätä kaikille, sillä Vessin upeat maalaukset tehostavat tarinaa merkittävästi. Kokonaisuus on todella kuin perinteinen, kuvitettu satukirja.



    Jos siis muillekin kuin lapsille suunnatut sadut kiinnostavat, tämä on nappivalinta. Suosittelen myös lukemaan tekstin, jossa Gaiman valaisee Stardustin taustoja.

    Lainaus käyttäjältä: Neil Gaiman
    Once upon a time, back when animals spoke and rivers sang and every quest was worth going on, back when dragons still roared and maidens were beautiful and an honest young man with a good heart and a great deal of luck could always wind up with a princess and half the kingdom - back then, fairytales were for adults.

    ...

    JRR Tolkien said, in a robust and fusty analogy, that fairytales were like the furniture in the nursery - it was not that the furniture had originally been made for children: it had once been for adults and was consigned to the nursery only when the adults grew tired of it and it became unfashionable.

    ...

    When I was growing up, I wanted to read something that was unapologetically a fairytale, and just as unapologetically for adults.

    Olisipa tällaisia tarinoita enemmän.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 29.07.15 - klo:22:20

    Tube Poissa

    • Moi oon Tube.
    Star Dust oli kyllä tosi hyvä kirja, kun sen jokusen vuosi sitten luin. Itse luin ikävä kyllä kuvittamattoman version, mutta nautin silti suuresti.
    Kirjattu
  • ::
  • 08.08.15 - klo:12:09

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Oho. Tiesin kyllä, että Tolkien on ottanut Kalevalasta paljon vaikutteita, ja että mm. Silmarillionissa mainittu Túrin Turambarin tarina on lähes suora kopio Kullervon kertomuksesta, mutta tämä on aivan uutta infoa.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 24.02.16 - klo:15:03

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Mitäpä sitä muutakaan kipeänä tekisi kuin kirjoittaisi tekstiseinän jonkun vauvafoorumin kuolleeseen ketjuun.

    Luin Dalton Trumbon kirjoittaman Johnny Got His Gunin, joka näemmä on suomennettu nimellä "Sotilaspoika". Tarina on lämminhenkinen kertomus nuoresta jannusta, joka menettää sodassa kätensä, jalkansa, kuulonsa, näkönsä, hajuaistinsa ja puhekykynsä. Kirja koostuu ajatuksista ja flashbackeista, joita päähenkilö käy läpi maatessaan sairaalassa. Sodanvastainen sanoma menee perille.

    Lainaus
    Oh no.

    I can't. I can't stand it. Scream. Move. Shake something. Make a noise any noise. I can't stand it. Oh no no no.

    Please I can't. Please no. Somebody come. Help me. I can't lie here forever like this until maybe years from now I die. 1 can't. Nobody can. It isn't possible.

    I can't breathe but I'm breathing. I'm so scared I can't think but I'm thinking. Oh please please no. No no. It isn't me. Help me. It can't be me. Not me. No no no.

    Oh please oh oh please. No no no please no. Please.

    Not me.

    On aika nihkeää kuvitella itsensä tarinan kuvailemaan tilanteeseen. Mitään ei voi tehdä ja kaikenlainen kosketus muuhun maailmaan on kadonnut. Pystyin sentään irrottamaan itseni kirjan tapahtumista niin hyvin, ettei lukemisesta tullut ihan saatanan ahdistavaa. Olin kiinnostunut kirjan sisällöstä ja halusin jatkaa lukemista, mutta aina välillä tulin miettineeksi, että haluanko lukea enempää. Teksti on todella väkevää. Ajoittainen välimerkkien puute on kiinnostava tehokeino, joka tukee tajunnanvirtamaista tyyliä.

    Lopussa kirja ryhtyy mielestäni turhan paasaavaksi, kun ottaa huomioon, ettei kyseessä ole argumentoiva essee vaan fiktiivinen teos. Sanoma on kuitenkin tullut jo aiemmin perille, enkä oikein pitänyt siitä, miten kirjailija alkoi häiritsevän selvästi tuomaan omia ajatuksiaan julki päähenkilön suulla. Ymmärrän kuitenkin, että kirjailijaa on varmaan vituttanut sota aika suuresti ja arvostan sitä, kuinka rohkean sodanvastaista teksti on. Jos isäm maalliset puheet kunniasta ynnä muusta vastaavasta joskus kyllästyttävät, niin tässä on niille hyvää vastapainoa.

    Lainaus
    That stood to reason. Life is awfully important so if you've given it away you'd ought to think with all your mind in the last moments of your life about the thing you traded it for. So did all those kids die thinking of democracy and freedom and liberty and honor and the safety of the home and the stars and stripes forever?

    You're goddamn right they didn't.

    They died crying in their minds like little babies. They forgot the thing they were fighting for the things they were dying for. They thought about things a man can understand. They died yearning for the face of a friend. They died whimpering for the voice of a mother a father a wife a child. They died with their hearts sick for one more look at the place where they were born please god just one more look. They died moaning and sighing for life. They knew what was important. They knew that life was everything and they died with screams and sobs. They died with only one thought in their minds and that was I want to live I want to live I want to live.

    Kirjasta on tehty myös elokuva, jonka ohjasi ja käsikirjoitti kirjailija itse. Leffa on ihan hyvä, mutta ei mielestäni yhtä tehokas tai ahdistava kuin kirja. Kokonaisuus tuntuu painajaismaisen sijaan unenomaiselta. Diggaan kuitenkin joistain kohtauksista aika paljon, etenkin lopusta, ja arvostan myös sitä, että sanoma tuodaan huomattavasti kirjaa hienovaraisemmin esille.

    Niin joo, joku Metallica-niminen bändi on myös tehnyt samasta aiheesta biisin, joka taisi alkaa O-kirjaimella. Ehkä sitäkin voisi suositella.

    Lainaus
    There's nothing noble in death. What's noble about lying in the ground and rotting. What's noble about never seeing the sunshine again? What's noble about having your legs and arms blown off? What's noble about being an idiot? What's noble about being blind and deaf and dumb? What's noble about being dead. Because when you're dead mister it's all over. It's the end. You're less than a dog less than a rat less than a bee or an ant less than a white maggot crawling around on a dungheap. You're dead mister and you died for nothing.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 25.02.16 - klo:10:30

    Samirai Poissa

    • JÄÄTELÖAUTOOOOO!!!11
    Ihan mielenkiintosen kuulonen kirja. Voi olla kyl turhan raskas omaan makuun että tuskin tulee mstään lainattua. Mut jännä huomata että näköjään sitä saa kirjan kirjotettua vaikka ja mistä :D
    Kirjattu
  • ::
  • 16.10.16 - klo:23:19

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Lokakuussa on kiva harrastaa jänskiä asioita myös kirjallisuuden puolella.

    Sain juuri luettua loppuun Ystävät hämärän jälkeen eli Låt den rätte komma in. Se on ruotsalainen vampyyrikertomus edelliseltä vuosikymmeneltä. Kirjan pohjalta on tehty samanniminen leffa, jonka pohjalta amerikkalaiset tekivät välittömästi oman versionsa. Ruotsalaisen elokuvan olen nähnyt kokonaan, amerikkalaisen vain puoliksi. Pidin ensin mainitusta aikoinani hyvin paljon, mutta pakko myöntää, että kirjan kertoma tarina on vielä tehokkaampi.

    Molemmista elokuvaversioista on jätetty pois paitsi useita sivujuonia, myös monia todella rajuja kohtauksia. Tämä on ymmärrettävää, mutta toisaalta jotkut näistä pois jätetyistä asioista ovat temaattisesti hyvin kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä. Elokuva tuntuu silotellulta ja yksinkertaistetulta kirjan rinnalla, melkein kuin jonkinlaiselta koko perheen painokselta.

    Jotkut kirjan sivujuonet tuntuvat tosin isossa mittakaavassa hiukan merkityksettömiltä. Hahmot ovat toki kiinnostavia, mutta muutaman kohdalla jäin miettimään, mikä heidän funktionsa tarinassa oikeastaan oli. Toisaalta yksikään sivu ei ole tylsää luettavaa. Kun meno yltyy hektiseksi, myös lukutahti saavuttaa sangen hurjan nopeuden. Yllätyin toistuvasti huomatessani, kuinka monta sivua olin ehtinyt kääntää vain lyhyeksi lukuhetkeksi tarkoitetun session aikana.

    Kieli ei ole täydellistä, ja siinä on joitain toistuvia häiritseviä piirteitä, mutta nämä ongelmat saattavat olla yksinomaan tai osittain suomenkielisen käännöksen syntejä. Tarina on joka tapauksessa niin hyvä, että tällaiset seikat on helppo joko unohtaa tai antaa anteeksi. Toinen mainittava ongelma on kirjan lopetus, joka tuntuu hiukan hätäiseltä, vaikka onkin teoriassa tyydyttävä. Toisaalta viimeisen lauseen luettuani ajattelin myös, että olisin lukenut mielelläni lisääkin. Tämä voitaneen laskea ansioksi.

    Vaikka lukeminen onkin homojen hommaa, niin suosittelen tätä painotuotetta, mikäli kauhu genrenä yhtään kiinnostaa. Tai vaikkei kiinnostaisikaan. Tarina on nimittäin täynnä aineksia, jotka ovat voitokkaita lajityyppimieltymyksistä riippumatta: hampaattomia lapsiprostituoituja, julkisesti runkkaavia pedofiilejä, kastraatiota, elävältä palamista, sekä eläinten että ihmisen niskojen katkomista, sisäelinten murskaamista paljain käsin, eläviä kuolleita joilla on jatkuva stondis ja kuvailuja siitä, kuinka sormi tunkeutuu korvan kautta pään sisään voimalla, joka murskaa korvakäytävän luut.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 02.06.17 - klo:14:03

    Mauno

    Sain luettua loppuun Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia. Luin viimeisen kolmanneksen puolen Raamatun paksuisesta kirjasta yhdessä illassa, kun kirja meni turbovaihteelle puolivälin paikkeilla. Tykkäsin kovasti, 5/5 - luen varmasti loputkin Millenium-trilogiasta. :)

    Kiinnostaisi vähän katsoa millainen elokuva tästä tehtiin, mutta toisaalta epäilyttää että onko leffaa pehmitetty paljonkin kun kirjassa on aika rujoja raiskauksia ja murhia.
    Kirjattu
  • ::
  • 02.06.17 - klo:15:34
    Tuo on kyllä oikein hyvä kirja; lukaisin itsekin koko trilogian jokunen vuosi sitten mökkiluettavana. Ensimmäinen osa on selkeästi paras ja on mukavaa, että se toimii itsenäisenä tarinanakin. Varsin yksinkertainen rikostrilleriplotti sisältää sen verran koukkuja, että mielenkiinto säilyy. Onnistuneiden hahmojen yksityiselämääkin on tuputettu juuri sopivan verran mukaan, joskin Lisbethin hahmo mielestäni kärsi vähän siitä, että tämän omnipotentit kyvyt menevät vähän väliä uskottavuuden yli. Tarpeettomat jatko-osat menevät mielestäni vähän liikaa tälle fantasialinjalle hahmoineen ja tapahtumineen, mutta en kadu niiden lukemista.

    Muistaakseni kumpikin elokuvaversio selvisi sen kummemmalta pehmittelyltä. Samaten muistelen kummankin filmatisoinnin olleen jopa ihan pätevä, vaikka ruotsalainen olikin vähemmän yllättäen enemmän mieleeni.
    Viesti saattaa sisältää paloja sarkasmia tai pähkinää.
    Kirjattu
  • ::
  • 02.06.17 - klo:15:53

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Ruotsalaisesta versiostahan on myös pidempi, televisioon tehty versio, joka koostuu kahdesta 1,5 tunnin jaksosta. Löytyi ainakin joskus Netflixistä. Olen itse nähnyt vain teatteriversion, joka on puolisen tuntia lyhyempi. Se oli muistaakseni ihan hyvä, mutta odotuksiin nähden pieni pettymys. Jenkkiversiota en ole katsonut, mutta voisin kyllä jossain vaiheessa. Samaten kirjat pitäisi lukea, mutta listalla on tällä hetkellä niin monta muutakin kiinnostavaa opusta, että saa nähdä missä vaiheessa kerkeän näihin uppoutua.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::