Rekisteröidy,


niin voit osallistua keskusteluihin
niin foorumilla kuin IRC-kanavallakin.
Rekisteröidy nyt!

Kirjaudu!



Pysy aina kirjautuneena sisälle

Lukeminen ja kirjallisuus

02.06.17 - klo:16:12
Luin sarjan kirjat joskus vuosia sitten. Miehet jotka vihaavat naisia on kelpo perusdekkari, etenkin kun en välitä juuri yhtään pohjoismaisista dekkareista (paitsi Susikosket ovat erinomaisia salapoliisitarinoita). Mutta myöhemmät osat menevät sitten puhkikuluttuun poliittiseen trilleriin, jota vihaan genrenä lähinnä siksi että hyvät "jalat maassa"-tarinat eskaloituvat niiksi miltei varoittamatta.

Myöhempien osien hahmotkin ovat joko tylsiä tai enemmän tai vähemmän stereotypiota. Paitsi se nyrkkeilijä. Se nyrkkeilijä oli hieno hahmo.
Kirjattu
  • ::
  • 06.06.17 - klo:17:00

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
      • Wii-numero: 7790-9571-7387-3403
      • Xbox Live Gamertag: Tapzaa
      • Steam ID: Thapzaa
    Voisipa taas jonkinmoisen blogipostauksen kirjoittaa. Tarkoitus oli tänä vuonna lukea vähän enemmän kirjoja kuin aiempina, mutta eihän siitä mitään tullut. Nämä olen kuitenkin saanut kaluttua:

    Ernest Hemingway: The Old Man and the Sea

    Ensimmäinen Hemingwayn kirja, jonka olen lukenut. Hyvin lyhyt, joten suosittelen kaikille. Täytyy tosin sanoa, että en aivan sisäistänyt kirjan sanomaa tai teemoja, mutta pinnallisellakin tasolla tarina oli ihan mukava välipala.

    Stephen King: On Writing - Memoir of the Craft

    Olen aiemmin lukenut tämän suomeksi, mutta nyt meni siis alkuperäiskielellä. Edelleen inspiroivimpia kirjoja, joita olen lukenut. Jos kirjoittaminen kiinnostaa yhtään, suosittelen lukemaan, vaikka Kingin kirjoista ei pitäisikään. Tekstissä on todella leppoisa ja tuttavallinen sävy, ja omaelämäkerralliset piirteet nostavat kokonaisuuden reippaasti perinteisten kirjoitusoppaiden yläpuolelle.

    Richard Adams: Tales from Watership Down

    Eräänlainen jatko-osa Adamsin tosi hyvälle klassikkoteokselle Watership Down eli Ruohometsän kansa. Koostuu useista novelleista, joissa seikkailevat aiemmasta kirjasta tutut hahmot. Harmillisesti useimmat tarinat ovat aika yhdentekeviä. Joka tapauksessa jos ensimmäisen kirjan jälkeen jäi toivomaan lisää seikkailuja, tämä täyttää tuon tarpeen ihan ok -arvosanan arvoisesti. Selkeästi paras on ensimmäinen kertomus, jossa kanien myyttinen kansallissankari vierailee maailmassa, jossa kaikki sukupuuttoon kuolleet eläimet asuvat. Suurin osa sukupuutoista on kuinka ollakaan ihmisen aiheuttamia. Herättää ajatuksia.

    Richard Adams: The Plague Dogs

    Sain tämän juuri luettua. Kertoo tutkimuskeskuksesta karanneista koirista, jotka saavat tarpeekseen julmista kokeista. Kirjassa kuvaillaan muutamia todella pöyristyttäviä eläinkokeita, ja vaikka kertomus onkin fiktiivinen, esipuheessa korostetaan, että kaikki mainitut kokeet ovat sellaisia, joita on oikeasti tehty. Läpi kirjan kulkee vahva tyhjänpäiväistä eläinten riistämistä vastustava sanoma, josta on vaikea olla eri mieltä, vaikka sävy toisinaan muuttuukin vähän saarnaavaksi.

    Kovin nopealukuinen opus ei ole kyseessä, sillä mukana on välillä hyvin raskaita kuvailuosuuksia ja hankalaa dialogia. Esimerkkejä jälkimmäisestä:

    Lainaus
    "Ye'd be in ne hemmel noo, ye'd be in th' Dark, hinny, ne bother. Them cheps wudda gi'n ye ne chance at aall. Noo bide doon canny an' sort yersel' oot."

    "Eh, th' Dark'll dad ye doon syeun eneuf. 'An weary ye'll be an' aall, but Ah'm not hingin' aboot. Ah'm away. Yon gimmer ye felled ootside'll be yer last, ne doot aboot yon."

    "Ay, w'dee, noo an' agyen. Whey, Ah mind wor aald wife myed up a bonny 'un, lang time back.

    Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä ja ajatuksia herättävä kirja. Taidanpa katsoa elokuvaversionkin jossain vaiheessa.

    Kauko Röyhkä: Lapinpoika

    Ensimmäinen lukemani Röýhkä. Voisin lukea lisääkin. Todella mukaansatempaava ja sympaattinen tarina Lapin metsissä asuvasta pojasta, joka lähtee kauniiden tyttöjen perässä Helsingin vilskeeseen. Parasta kirjassa on sen alkupuoli. Jälkimmäinen puolisko tuntuu ajoittain päämäärättömältä, vaikka sitähän oikea elämäkin on. Lopetus jättää vähän kylmäksi, koska tarina tuntuu loppuvan kuin seinään. Matka töksähtävään päätökseen on kuitenkin hyvin nautinnollinen.

    Phil Schwarzmann: How to Marry a Finnish Girl

    Kjeh kjeh repsis kopsis Suomi mainittu ja vähän huumoria. Stereotypioilla ratsastava kirja on oikein hauska kieli poskessa väännetty tiivistelmä kaikesta siitä, mikä Suomessa on perseestä. En ole jokaisesta asiasta samaa mieltä, mutta hymyilin silti ääneen useita kertoja. Suosikkiosioni on luku, jossa käydään läpi Suomen kaupungit.

    Lainaus
    If Helsinki is too much of a bustling metropolis for you, here are a few alternative "cities" for you:

    Oulu: If this city weren't bad enough, the papermill makes it smell terrible.

    Rovaniemi: Do you really, really hate people?

    Jyväskylä: There are no foreigners here, because no foreign person could possibly pronounce the name.


    Michel Houellebecq: Alkeishiukkaset (Les Particules élémentaires)

    Jotenkin kauhean sairas kirja, jossa on useita pöyristyttävän yksityiskohtaisia kuvauksia seksistä, itsetyydytyksestä ja väkivaltaisista rituaalimurhista. Taistelin kirjan kanssa, sillä suuren osan ajasta se oli todella raskas ja jopa tylsä. Kärsivällisyys kuitenkin palkittiin, sillä loppupuolella kirja herätti useita uusia ajatuksia elämästä ja olemassaolon raskaudesta. En syytä ihmisiä, jotka jättävät opuksen kesken, mutta itse olen tyytyväinen, että kahlasin koko paskan läpi.

    Suosikkikohtauksessani toinen päähenkilöistä tuijottaa äidinsä emätintä ja menee sen jälkeen puutarhaan runkkaamaan. Lopuksi hän tappaa kissan, joka seurasi runkkaamista.

    Edit: Ai niin, luin myös tällaisen Maria Turtschaninoffin rustaileman kirjan kuin Maresi: Punaisen luostarin kronikoita (Krönikor från Röda klostret). Opus on Junior Finlandia -palkinnon voittaja, joten sen luulisi olevan hyvä, mutta hähähäää eipäs olekaan. Kyseessä on sentään sen verran lyhyt tarina, että jaksoin lukea loppuun asti. Kerronnassa ja dialogissa on naiivi kaiku, vaikka kirjailija on yli kolmenkymmenen. Lisäksi kyseenalaistan teoksen sukupuolikuvauksen, sillä kaikki mieshahmot ovat korostetun vastenmielisiä sikoja paitsi yksi, joka sattuu myös olemaan homo. Ok? Ok.
    « Viimeksi muokattu: 06.06.17 - klo:17:16 kirjoittanut Tapza »
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 26.08.17 - klo:00:02

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
      • Wii-numero: 7790-9571-7387-3403
      • Xbox Live Gamertag: Tapzaa
      • Steam ID: Thapzaa
    Lainaus
    "Ei ole olemassa rakkautta", sanoi Ptaroh päättävästi. "Mies on surullinen, jos hänellä ei ole naista, jonka kanssa maata. Mutta kun hän menee ja makaa naisen kanssa, hän on maattuaan vielä surullisempi. Niin on ollut ja niin on oleva."

    On kyllä viisaan ihmisen kirjoittama tämä Sinuhe. Vähän harmittaa, etten lukenut tätä nuorempana. Olisin päässyt jyvälle elämän paskuudesta jo hyvissä ajoin.

    Iloisempiin aiheisiin: hankin tällaisen e-kirjojen lukulaitteen, tarkemmin ottaen Kobo Aura H20 -merkkisen. Kätevä peli, ja e-kirjakaupat ja Project Gutenbergin kaltaiset Public domain -kokoelmat takaavat, että tarjontaa riittää. Pidän myös siitä, kuinka vaivatonta tietokoneen ja lukulaitteen yhteispeli on. Näppärän ohjelman avulla kirjoja saa kopioitua koneelta laitteelle ja toisin päin, eivätkä erilaiset tiedostomuodotkaan (kuten Amazonin omat Kindle-kirjat) tuota ongelmia, kun ne saa muutettua oman lukuvehkeen kanssa yhteensopivaan tiedostomuotoon.

    Mutta Tapani, entä jos vihaan sähköisiä kirjoja ja haluan kuulla tarinoita vain kuolleelle puulle painetusta proosasta? Noh älä huoli Paavo, sillä olen kyllä lukenut sitäkin. Melko hiljattain kolusin läpi kaksi klassikkokirjaa, joita molempia luonnehtisin sanaparilla "ihan ok". Kirjat olivat Lokki Joonatan (eng. Jonathan Livingston Seagull) ja Sieppari ruispellossa (Catcher in the Rye). Ensiksi mainitun luin suomeksi, jälkimmäisen alkuperäiskielellä.

    Olin kuullut, että Sieppari olisi nuorisoslangilla väritetyn kerronnan ja dialogin takia vaikealukuinen, mutta en sanoisi sen olevan yhtään sen hankalammin ymmärrettävä kuin englanninkieliset aikuisille suunnatut kirjat keskimäärin. Pentti Saarikosken suomennos on ilmeisesti vahvemmin puhekielinen kuin alkuperäisteos (ja kuulemma myös varsin epätarkka ja taiteellisia vapauksia ottava). Vaikean kielen ja klassikkostatuksen lisäksi en tiennyt kirjasta mitään muuta kuin sen, että se on löytänyt tiensä monen nuoren murhaajan kirjahyllyyn. En oikein osaa sanoa miksi, sillä vaikka tarina pursuaa angstia ja ihmisvihaa, on se kuitenkin lopulta aika kesy ja elämänmyönteinen. Vaikka iso osa tarinasta on melko mitäänsanomatonta, on hahmot kuvattu melko kiinnostavasti, ja teksti on mukavan helppolukuista. Taisin kahlata opuksen läpi kahdessa tai kolmessa päivässä.

    Lokki Joonatanin puolestaan luin näppärästi yhdessä yössä, kun en saanut unta. Kirja on naiivi ja korni, mutta ajoittain myös ihan kaunis. En ole ihan varma mitä kaikkea se yrittää sanoa, mutta saatan myös vääntää mielessäni sanomasta monimutkaisemman kuin sen on tarkoitus olla. Jos on sitä mieltä, että elämässä on hyviäkin puolia, niin tämä on varmaan ihan hyvä kirja vahvistamaan tuota näkemystä.
    « Viimeksi muokattu: 26.08.17 - klo:00:36 kirjoittanut Tapza »
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 26.08.17 - klo:00:22

    Tingle Poissa

    • Paavo
      • 3DS-ystäväkoodi: 1478-3942-1487
      • Xbox Live Gamertag: Tinglemies
      • PSN ID: Tinglemies
      • Steam ID: Paavomies
      • Academic Nintendo Club RY
    :D En ole tosiaan eläissäni e-kirjaa lukenut, enkä vieläkään ymmärrä mitä ne ovat.

    Sinuhe on vitun eeppinen ja ebin kirjanen. Lokki Joonatanista pidin myös, sillä se toi mieleeni tarinan Jeesuksesta. Niin tosin käy joka toisen länsimaalaisen kertomuksen parissa, sillä skitsofreniani on edennyt jo etuvarpaisiini asti.
    <Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
    <Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
    <Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
    <JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
    <henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
    <Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
    Kirjattu
  • ::
  • 28.08.17 - klo:02:10

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
      • Wii-numero: 7790-9571-7387-3403
      • Xbox Live Gamertag: Tapzaa
      • Steam ID: Thapzaa
    Noh Paavo, e-kirjathan ovat vallankumouksellinen keksintö sillä nyt voit kantaa mukanasi kymmeniä tai satoja kirjoja ilman että selkäsi ja raajasi katkeavat rinkan ja laukkujen painosta! Jos olet koskaan lukenut kirjoja tai opetusmonisteita tietokoneen tai tabletin näytöltä niin ymmärrät suunnilleen mistä on kysymys. Tai oikeastaan et, sillä E-kirjojen lukulaitteissa näyttö on erinlaista materiaalia, vähän kuin oikeaa paperipintaa simuloivaa. Tästä seuraa se, että lukeminen on paljon mukavampaa silmille. Eroa havainnollistakoon se, että voit esimerkiksi lukea kirjoja sokaisevassa päivänvalossa näytön kirkkausasetus nollissa. Pimeässä ei taasen näe mitään ellei taustavaloa kytke päälle (aivan kuin lukisit oikeaa kirjaa!). Silmiäsi ajatellen suosittelen kyllä valaistun näytön sijaan esimerkiksi yölampun käyttämistä.

    Eikä tässä vielä kaikki! Laitteeseen on myös asennettu valmiiksi sanakirjoja, ja jos esimerkiksi luet jotain poikkeuksellisen kimuranttia englanniksi raapustettua filosofista teosta, voit tiukan paikan tullen painaa näytöllä näkyvää hankalaa sanaa, jolloin sisäänrakennettu sanakirja kertoo parhaansa mukaan sanan mahdolliset merkitykset! Kyllä nykyaika on ihmeellistä.

    Luin tällä uskomattomalla ihmelaitteella viimeksi Saima Harmajan kaikki runokokoelmat. Runot ovat juuri niin mieltä ylentäviä ja lämminhenkisiä kuin 15-vuotiaana tuberkuloosiin sairastuneelta ja kahdeksan vuotta myöhemmin siihen menehtyneeltä angstiselta tytöntylleröltä voisi odottaa. Runoista tylsimpiä ovat luonnon ja maailman kauneutta kuvaavat lässytykset ja parhaita puolestaan ne, joissa sairauden tuomat kivut yhdistyvät vaihtelevissa määrin henkiseen kärsimykseen, maailmantuskaan ja lähestyvän kuoleman odotukseen.

    Yksi suosikeistani on Sairaalassa:

    Lainaus käyttäjältä: Vuoden edgyin
    Jo pihalta lyhdyn valo
    on sammunut kokonaan.
    Ei pimeämpää yötä
    voi olla päällä maan.

    Minun seinäni takana yskii
    kuoleva ihminen.
    Minä en ole kuollut vielä,
    minä elän ja vapisen.

    Kokonaisuudessaan pidän Harmajan runoista aika paljon. Arvostan hyvää loppusoinnullista runoutta, koska vapaamuotoisesta runoudesta en ymmärrä mitään ja koska nähdäkseni on erittäin vaikeaa rakentaa kokonaisuus, jossa

    1) sanojen ja tavujen rytmitys toimii
    2) on paljon riimejä, jotka eivät tunnu väkinäisiltä
    3) kerrotaan tarina, tai ainakin sanotaan jotain

    Tästä syystä pidän kovasti useista Eino Leinon, Lauri Viidan ja Aaro Hellaakosken hengentuotteista. Harmaja asettuu näiden herrojen joukkoon oikein nätisti, vaikka oli ansioidensa valossa pelkkä puuhastelija. Tuntuukin oudolta ajatella, että joku kirjoitti jo alle 20-vuotiaana näin nättiä tekstiä. Sitten tulee mietittyä omaa elämää kun tajuaa, että on itse jo vanhempi kuin tämä tyttö oli kuollessaan, mutta ei ole tehnyt täällä Maanpäällä vielä yhtään mitään. Kenties inspiraationi syttymiseen vaaditaan tappava sairaus.

    Harmajan runoiluja suosittelen, jos vanhanaikainen korni runous kiinnostaa. Hänen tekstinsä ovat tekijänoikeuksista vapautettuja.

    Lainaus
    Syvemmille lähteille jo varhain
    ehkä joutua on osa parhain.
    Ken sen tietää? Sumuun hajoaa
    kaikki tieto, minkä tarjoo maa.
    Mutta syvyyksistä syvimmistä
    turvan tieto kohoo, viimeisistä:
    Kehdon lailla kuilu odottaa
    untuvineen, siihen vaipuvaa.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 18.09.17 - klo:21:11

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
      • Wii-numero: 7790-9571-7387-3403
      • Xbox Live Gamertag: Tapzaa
      • Steam ID: Thapzaa
    Ostin autismini tyydyttämiseksi tällaisen kirjan kuin The Legend of Zelda: Art & Artifacts. Kirja sopii mainiosti kaikille, sillä siinä on hyvin paljon kuvia ja hyvin vähän tekstiä. Ja on kyllä kivoja kuvia. :)

    Samalla tilauksella nappasin myös Coconuut suosittelee -kokoelmasta tämän Mark Frostin kynäilemän Twin Peaks -kirjan. Ihan paskaa että uuden ja vanhan sarjan väliset juonikuviot joutuu opettelemaan jostain vitun oheistuotteesta, mutta on kirja ainakin ihan kivan näköinen.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 07.10.17 - klo:23:09

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
      • Wii-numero: 7790-9571-7387-3403
      • Xbox Live Gamertag: Tapzaa
      • Steam ID: Thapzaa
    Vaikka Turjake opettikin minulle, että kaunokirjallisuuden lukeminen on ajanhukkaa, päätin jatkaa tätä perverssiä harrastustani koska en keksi muutakaan tekemistä niille tunneille vuorokaudesta kun en runkkaa, pelaa videopelejä, katso televisiota, juo kaljaa tai mieti itsemurhaa.

    En suuremmin pidä amerikkalaisten klassikkoelokuvien kaanoniin luetusta Ihmemaa Ozista (Wizard of Oz), mutta olen hiljattain tutustunut leffan lähdemateriaaliin ja voi pojat nämähän ovat oikein mukavia tarinoita kaltaisilleni pienille pojille ja tytöille. Ensimmäisen kirjan (The Wonderful Wizard of Oz) esipuheessa kauhistellaan sitä miten pöyristyttävän pelottavia ja raakoja vanhat eurooppalaiset sadut olivat ja painotetaan, että tästä kertomuksesta on kaikki sellainen inhottava materiaali jätetty pois. Muutaman kymmenen sivun päästä kuvaillaan, kuinka hassu Tinamies hakkaa kirveellään 40 suden kaulan poikki ja vekkuli Variksenpelätin katkoo 40 variksen niskat. Pelokas leijonakin pääsee osoittamaan rohkeutensa, kun hän tarinan loppupuolella hiipii erään nukkuvan jättiläishämähäkin vuoteen ääreen ja lyö tältä pään irti.

    Tarinan jatko-osa (The Marvelous Land of Oz) on mahdollisesti edeltäjäänsäkin parempi, sillä siinä yksi keskeisistä konflikteista syntyy, kun valtakunnan naiset kyllästyvät siihen, että heidän pitää tehdä kotitöitä. Niinpä he hyökkäävät hallitsijan kimppuun käyttäen aseina neulepuikkoja. Eräässä vaiheessa tarinaa sankarijoukko pelottelee koko tyttökatraan pois palatsista salakuljettamalla sinne hiiriä, mutta tämäkään ei vielä ratkaise asiaa. On sanomattakin selvää, että koko yhteiskunta on sekaisin, kun naiset ovat jättäneet kyökkihommat ja miehet joutuvat tekemään kotiaskareita! Tarinan päätteeksi naiset kuitenkin palaavat ilomielin keittiöön, koska on käynyt ilmi, että miehet eivät osaa tehdä ruokaa.

    Hauskoja ja mielikuvituksellisia kirjoja, joita suosittelen lämpimästi. Aloitin tänään kolmannen osan (Ozma of Oz).
    « Viimeksi muokattu: 07.10.17 - klo:23:13 kirjoittanut Tapza »
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 07.10.17 - klo:23:25

    Tingle Poissa

    • Paavo
      • 3DS-ystäväkoodi: 1478-3942-1487
      • Xbox Live Gamertag: Tinglemies
      • PSN ID: Tinglemies
      • Steam ID: Paavomies
      • Academic Nintendo Club RY
    Huhhuh, melkein tekisi nyt mieli lukea nuo itsekin. Mutta oletan Tapzan viestin olleen jo kirjoja parempi lukukokemus.
    <Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
    <Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
    <Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
    <JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
    <henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
    <Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
    Kirjattu
  • ::