Rekisteröidy,


niin voit osallistua keskusteluihin
niin foorumilla kuin IRC-kanavallakin.
Rekisteröidy nyt!

Kirjaudu!



Pysy aina kirjautuneena sisälle

Lukeminen ja kirjallisuus

02.06.17 - klo:14:03

Mauno Poissa

  • Immen avaaminen
    • Nintendo Network ID: Maunomies
    • 3DS-ystäväkoodi: 4167-5794-9706
Sain luettua loppuun Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia. Luin viimeisen kolmanneksen puolen Raamatun paksuisesta kirjasta yhdessä illassa, kun kirja meni turbovaihteelle puolivälin paikkeilla. Tykkäsin kovasti, 5/5 - luen varmasti loputkin Millenium-trilogiasta. :)

Kiinnostaisi vähän katsoa millainen elokuva tästä tehtiin, mutta toisaalta epäilyttää että onko leffaa pehmitetty paljonkin kun kirjassa on aika rujoja raiskauksia ja murhia.
Kirjattu
  • ::
  • 02.06.17 - klo:15:34
    Tuo on kyllä oikein hyvä kirja; lukaisin itsekin koko trilogian jokunen vuosi sitten mökkiluettavana. Ensimmäinen osa on selkeästi paras ja on mukavaa, että se toimii itsenäisenä tarinanakin. Varsin yksinkertainen rikostrilleriplotti sisältää sen verran koukkuja, että mielenkiinto säilyy. Onnistuneiden hahmojen yksityiselämääkin on tuputettu juuri sopivan verran mukaan, joskin Lisbethin hahmo mielestäni kärsi vähän siitä, että tämän omnipotentit kyvyt menevät vähän väliä uskottavuuden yli. Tarpeettomat jatko-osat menevät mielestäni vähän liikaa tälle fantasialinjalle hahmoineen ja tapahtumineen, mutta en kadu niiden lukemista.

    Muistaakseni kumpikin elokuvaversio selvisi sen kummemmalta pehmittelyltä. Samaten muistelen kummankin filmatisoinnin olleen jopa ihan pätevä, vaikka ruotsalainen olikin vähemmän yllättäen enemmän mieleeni.
    Viesti saattaa sisältää paloja sarkasmia tai pähkinää.
    Kirjattu
  • ::
  • 02.06.17 - klo:15:53

    Tapza Paikalla

    • Katkeroitunut nörtti
      • Wii-numero: 7790-9571-7387-3403
      • Xbox Live Gamertag: Tapzaa
      • Steam ID: Thapzaa
    Ruotsalaisesta versiostahan on myös pidempi, televisioon tehty versio, joka koostuu kahdesta 1,5 tunnin jaksosta. Löytyi ainakin joskus Netflixistä. Olen itse nähnyt vain teatteriversion, joka on puolisen tuntia lyhyempi. Se oli muistaakseni ihan hyvä, mutta odotuksiin nähden pieni pettymys. Jenkkiversiota en ole katsonut, mutta voisin kyllä jossain vaiheessa. Samaten kirjat pitäisi lukea, mutta listalla on tällä hetkellä niin monta muutakin kiinnostavaa opusta, että saa nähdä missä vaiheessa kerkeän näihin uppoutua.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 02.06.17 - klo:16:12
    Luin sarjan kirjat joskus vuosia sitten. Miehet jotka vihaavat naisia on kelpo perusdekkari, etenkin kun en välitä juuri yhtään pohjoismaisista dekkareista (paitsi Susikosket ovat erinomaisia salapoliisitarinoita). Mutta myöhemmät osat menevät sitten puhkikuluttuun poliittiseen trilleriin, jota vihaan genrenä lähinnä siksi että hyvät "jalat maassa"-tarinat eskaloituvat niiksi miltei varoittamatta.

    Myöhempien osien hahmotkin ovat joko tylsiä tai enemmän tai vähemmän stereotypiota. Paitsi se nyrkkeilijä. Se nyrkkeilijä oli hieno hahmo.
    Kirjattu
  • ::
  • 06.06.17 - klo:17:00

    Tapza Paikalla

    • Katkeroitunut nörtti
      • Wii-numero: 7790-9571-7387-3403
      • Xbox Live Gamertag: Tapzaa
      • Steam ID: Thapzaa
    Voisipa taas jonkinmoisen blogipostauksen kirjoittaa. Tarkoitus oli tänä vuonna lukea vähän enemmän kirjoja kuin aiempina, mutta eihän siitä mitään tullut. Nämä olen kuitenkin saanut kaluttua:

    Ernest Hemingway: The Old Man and the Sea

    Ensimmäinen Hemingwayn kirja, jonka olen lukenut. Hyvin lyhyt, joten suosittelen kaikille. Täytyy tosin sanoa, että en aivan sisäistänyt kirjan sanomaa tai teemoja, mutta pinnallisellakin tasolla tarina oli ihan mukava välipala.

    Stephen King: On Writing - Memoir of the Craft

    Olen aiemmin lukenut tämän suomeksi, mutta nyt meni siis alkuperäiskielellä. Edelleen inspiroivimpia kirjoja, joita olen lukenut. Jos kirjoittaminen kiinnostaa yhtään, suosittelen lukemaan, vaikka Kingin kirjoista ei pitäisikään. Tekstissä on todella leppoisa ja tuttavallinen sävy, ja omaelämäkerralliset piirteet nostavat kokonaisuuden reippaasti perinteisten kirjoitusoppaiden yläpuolelle.

    Richard Adams: Tales from Watership Down

    Eräänlainen jatko-osa Adamsin tosi hyvälle klassikkoteokselle Watership Down eli Ruohometsän kansa. Koostuu useista novelleista, joissa seikkailevat aiemmasta kirjasta tutut hahmot. Harmillisesti useimmat tarinat ovat aika yhdentekeviä. Joka tapauksessa jos ensimmäisen kirjan jälkeen jäi toivomaan lisää seikkailuja, tämä täyttää tuon tarpeen ihan ok -arvosanan arvoisesti. Selkeästi paras on ensimmäinen kertomus, jossa kanien myyttinen kansallissankari vierailee maailmassa, jossa kaikki sukupuuttoon kuolleet eläimet asuvat. Suurin osa sukupuutoista on kuinka ollakaan ihmisen aiheuttamia. Herättää ajatuksia.

    Richard Adams: The Plague Dogs

    Sain tämän juuri luettua. Kertoo tutkimuskeskuksesta karanneista koirista, jotka saavat tarpeekseen julmista kokeista. Kirjassa kuvaillaan muutamia todella pöyristyttäviä eläinkokeita, ja vaikka kertomus onkin fiktiivinen, esipuheessa korostetaan, että kaikki mainitut kokeet ovat sellaisia, joita on oikeasti tehty. Läpi kirjan kulkee vahva tyhjänpäiväistä eläinten riistämistä vastustava sanoma, josta on vaikea olla eri mieltä, vaikka sävy toisinaan muuttuukin vähän saarnaavaksi.

    Kovin nopealukuinen opus ei ole kyseessä, sillä mukana on välillä hyvin raskaita kuvailuosuuksia ja hankalaa dialogia. Esimerkkejä jälkimmäisestä:

    Lainaus
    "Ye'd be in ne hemmel noo, ye'd be in th' Dark, hinny, ne bother. Them cheps wudda gi'n ye ne chance at aall. Noo bide doon canny an' sort yersel' oot."

    "Eh, th' Dark'll dad ye doon syeun eneuf. 'An weary ye'll be an' aall, but Ah'm not hingin' aboot. Ah'm away. Yon gimmer ye felled ootside'll be yer last, ne doot aboot yon."

    "Ay, w'dee, noo an' agyen. Whey, Ah mind wor aald wife myed up a bonny 'un, lang time back.

    Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä ja ajatuksia herättävä kirja. Taidanpa katsoa elokuvaversionkin jossain vaiheessa.

    Kauko Röyhkä: Lapinpoika

    Ensimmäinen lukemani Röýhkä. Voisin lukea lisääkin. Todella mukaansatempaava ja sympaattinen tarina Lapin metsissä asuvasta pojasta, joka lähtee kauniiden tyttöjen perässä Helsingin vilskeeseen. Parasta kirjassa on sen alkupuoli. Jälkimmäinen puolisko tuntuu ajoittain päämäärättömältä, vaikka sitähän oikea elämäkin on. Lopetus jättää vähän kylmäksi, koska tarina tuntuu loppuvan kuin seinään. Matka töksähtävään päätökseen on kuitenkin hyvin nautinnollinen.

    Phil Schwarzmann: How to Marry a Finnish Girl

    Kjeh kjeh repsis kopsis Suomi mainittu ja vähän huumoria. Stereotypioilla ratsastava kirja on oikein hauska kieli poskessa väännetty tiivistelmä kaikesta siitä, mikä Suomessa on perseestä. En ole jokaisesta asiasta samaa mieltä, mutta hymyilin silti ääneen useita kertoja. Suosikkiosioni on luku, jossa käydään läpi Suomen kaupungit.

    Lainaus
    If Helsinki is too much of a bustling metropolis for you, here are a few alternative "cities" for you:

    Oulu: If this city weren't bad enough, the papermill makes it smell terrible.

    Rovaniemi: Do you really, really hate people?

    Jyväskylä: There are no foreigners here, because no foreign person could possibly pronounce the name.


    Michel Houellebecq: Alkeishiukkaset (Les Particules élémentaires)

    Jotenkin kauhean sairas kirja, jossa on useita pöyristyttävän yksityiskohtaisia kuvauksia seksistä, itsetyydytyksestä ja väkivaltaisista rituaalimurhista. Taistelin kirjan kanssa, sillä suuren osan ajasta se oli todella raskas ja jopa tylsä. Kärsivällisyys kuitenkin palkittiin, sillä loppupuolella kirja herätti useita uusia ajatuksia elämästä ja olemassaolon raskaudesta. En syytä ihmisiä, jotka jättävät opuksen kesken, mutta itse olen tyytyväinen, että kahlasin koko paskan läpi.

    Suosikkikohtauksessani toinen päähenkilöistä tuijottaa äidinsä emätintä ja menee sen jälkeen puutarhaan runkkaamaan. Lopuksi hän tappaa kissan, joka seurasi runkkaamista.

    Edit: Ai niin, luin myös tällaisen Maria Turtschaninoffin rustaileman kirjan kuin Maresi: Punaisen luostarin kronikoita (Krönikor från Röda klostret). Opus on Junior Finlandia -palkinnon voittaja, joten sen luulisi olevan hyvä, mutta hähähäää eipäs olekaan. Kyseessä on sentään sen verran lyhyt tarina, että jaksoin lukea loppuun asti. Kerronnassa ja dialogissa on naiivi kaiku, vaikka kirjailija on yli kolmenkymmenen. Lisäksi kyseenalaistan teoksen sukupuolikuvauksen, sillä kaikki mieshahmot ovat korostetun vastenmielisiä sikoja paitsi yksi, joka sattuu myös olemaan homo. Ok? Ok.
    « Viimeksi muokattu: 06.06.17 - klo:17:16 kirjoittanut Tapza »
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::