David Mitchellin Pilvikartasto tuli luettua loppuun ja positiivinen kokemushan se oli. En lue kirjoja paljon, mutta pidän hyvien kirjojen lukemisesta. En vain ole vaivautunut etsimään näitä hyviä kirjoja, mutta tämä jostain pisti silmään ja juonikuvaus oli erittäin mielenkiintoinen, joten nappasin kirjastosta.
Kirja on monen eri henkilön näkökulmasta ties milloin millä tavalla kuvattu. Muun muassa amerikkalaisen notaarin Adam Ewingin päiväkirja matkoiltaan Tyynellämerellä (1500-luvulla, kenties?) ja säveltäjä Robert Frobisherin (ensimmäisen maailmansodan jälkeistä aikaa) kirjeet ystävälleen Sixsmithille ovat pari näistä tarinoista. Vain yksi tarina ei katkea kesken kaiken, muut jatkuvat sitten joskus myöhemmin jonkun muun tarinan jonkun osan jälkeen, mutta tämä ei suinkaan haitannut lukemista, heti kun uusi osa alkoi niin muisti hyvin edellisen osan tapahtumat vaikka aivan eri aikakauteen ja paikkaan sijoittuva tarina oli ollut juuri hetki sitten.
Kirjan kieli on erittäin monipuolista ja tietyt yksityiskohdat värittävät eri ihmisten kirjoitustapoja, esimerkiksi Adam Ewing käyttää "ja"-sanan sijasta &-merkkiä, joka näyttää aluksi hassulta mutta siihen tottuu. Henkilöt ovat mielenkiintoisia ja heidän mielipiteensä ja kuvailunsa maailmasta ovat varsin eläviä ja kuva suorastaan piirtyy silmiesi eteen. Tulevaisuuteen sijoittuvia tarinoita on kaksi (joista toinen on se ainoa tarina kirjassa joka ei katkea kesken kaiken jatkuakseen myöhemmin) ja odotin aina, että siitä toisesta tulisi se seuraava osa ja kun se tuli, oli sitä erittäin mukava lukea. Lienee sanomattakin selvää että kyseenomainen tarina on myös lempitarinani koko kirjasta, vaikka säveltäjän seikkailut yltää likelle.
Suosittelen kirjaa erittäin paljon kenelle tahansa johon iskee hyvä, monilta osin myös kovin koskettavakin tarina. Loistava opus.