Lukeminen ja kirjallisuus
Minullekin tuo uusi versio meni paljon paremmin.
Pitäis toi uusi varmaan lukea, omistan ton vanhan missä on tuo "kaapuhemmo" kannessa ja se on jotenkin hirveän tönkköä luettavaa...:S
Koskakohan tulee kirjastoon...: D
"I'll go walking in circles while doubting the very ground beneath me"
Luen Marvel-lehtiä ja kirjaosastolta Tolkienia. Muutamat sota-teoksetkin menevät, mutta lähiaikoina ei ole tullut luettua paljoa mitään. Wellsin maailmojen sotakin on kelpo lukemista.
Luen ainoastaan lehtiä. Sarjakuva lehtiä kuten Aku Ankkaa, Karvista ja jotain vanhoja Nakke lehtiä. Sitten tilaan Pelaaja lehteä ja niitä tulee luettua ja paljon.
*uses rod of resurrection*
Aika herätellä tämäkin aihe.
Olen tässä muutaman viime viikon aikana lukenut enemmän kuin pitkään aikaan, aluksi lukunopeus oli todella hidas mutta nyt on huomannut kuinka se on alkanut palautua vanhoihin uomiinsa. Edelleen kuitenkin nopeus on hiukan alle sivu minuutissa.
Voisin tässä mainita ne kirjaset jotka ovat saaneet minut jälleen lukemaan, elikkäs kyseessä ovat Forgotten Realms -maailmaan sijoittuvat kirjat. Aloitin lukemisen Musta haltia -trilogialla, joka sai minut koukkuun ja halusin vain lukea lisää. Tällä hetkellä luen Jäätuulen laakso -trilogian kolmatta osaa, jonka jälkeen aion jatkaa aikajärjestyksessä seuraavalla sarjalla (en muista nimeä mutta tiedän kirjat). En tosiaankaan ole lukenut näin paljoa varmaan yli kahteen vuoteen, kuukauden aikana olen siis lukenut viisi yli kolmesataa sivuista kirjaa, eli yhteensä ainakin yli 1600 sivua. Saa nähä koska vauhti taas hiljenee mutta ei ainakaan ennen kuin olen saanut suurimman osan Forgotten Realms -kirjoista luettua.
Voisin tässä mainita ne kirjaset jotka ovat saaneet minut jälleen lukemaan, elikkäs kyseessä ovat Forgotten Realms -maailmaan sijoittuvat kirjat. Aloitin lukemisen Musta haltia -trilogialla, joka sai minut koukkuun ja halusin vain lukea lisää. Tällä hetkellä luen Jäätuulen laakso -trilogian kolmatta osaa, jonka jälkeen aion jatkaa aikajärjestyksessä seuraavalla sarjalla (en muista nimeä mutta tiedän kirjat). Molemmat trilogiat löytyvät omastakin hyllystä, minälie englanninkielisinä kokoelmateoksina. Icewind Dale on noista se heikompi, kiitos kliseisen ja yllätyksettömän juonen. Molemmissa paistaa ikävästi mustavalkoinen maailma, jonka asukkaat ovat aina joko pahoja tai hyviä, mutta eivät koskaan mitään siltä väliltä. Ihan kohtuullisia teoksia ne silti ovat, ei siinä mitään.
Nyt on alkanut kiinnostaa Aleister Crowleyn tuotanto.. Sitä kun jostain vielä hommaisi.
Viikko sitten huomasin kirjahyllylläni vanhan Leoid Solovyevin kirjoittaman Hodzha Nasreddinin seikkailut. Kirja on vuodelta 1956 ja isovanhemmiltanihan sen sainkin. Rupesin lukemaan ja täytyy sanoa, että aika mainio romaani onkin.
Luin tuossa juuri Muumipapan ja meren äikän kurssia varten. Siitä syntyi 750-sanainen kirjallisuusessee otsikolla "Mörkö - Rasismin ja rotusyrjinnän uhri"  Oli ihan jännä kirja. Sillä kalastajalla on muuten sama syntymäpäivä kuin minulla  //Typo.
« Viimeksi muokattu: 30.03.09 - klo:01:19 kirjoittanut Tube »
Itse kirjoitin joskus ylä-asteella samaisesta kirjasta myös jonkin tekstin, ja sekin muistaakseni käsitteli mörköä. Mainio kirja kieltämättä, yllättävän filosofinen ja koskettavakin.
Gabe is thin. Gabe is thin. Gabe is thin.
David Mitchellin Pilvikartasto tuli luettua loppuun ja positiivinen kokemushan se oli. En lue kirjoja paljon, mutta pidän hyvien kirjojen lukemisesta. En vain ole vaivautunut etsimään näitä hyviä kirjoja, mutta tämä jostain pisti silmään ja juonikuvaus oli erittäin mielenkiintoinen, joten nappasin kirjastosta.
Kirja on monen eri henkilön näkökulmasta ties milloin millä tavalla kuvattu. Muun muassa amerikkalaisen notaarin Adam Ewingin päiväkirja matkoiltaan Tyynellämerellä (1500-luvulla, kenties?) ja säveltäjä Robert Frobisherin (ensimmäisen maailmansodan jälkeistä aikaa) kirjeet ystävälleen Sixsmithille ovat pari näistä tarinoista. Vain yksi tarina ei katkea kesken kaiken, muut jatkuvat sitten joskus myöhemmin jonkun muun tarinan jonkun osan jälkeen, mutta tämä ei suinkaan haitannut lukemista, heti kun uusi osa alkoi niin muisti hyvin edellisen osan tapahtumat vaikka aivan eri aikakauteen ja paikkaan sijoittuva tarina oli ollut juuri hetki sitten.
Kirjan kieli on erittäin monipuolista ja tietyt yksityiskohdat värittävät eri ihmisten kirjoitustapoja, esimerkiksi Adam Ewing käyttää "ja"-sanan sijasta &-merkkiä, joka näyttää aluksi hassulta mutta siihen tottuu. Henkilöt ovat mielenkiintoisia ja heidän mielipiteensä ja kuvailunsa maailmasta ovat varsin eläviä ja kuva suorastaan piirtyy silmiesi eteen. Tulevaisuuteen sijoittuvia tarinoita on kaksi (joista toinen on se ainoa tarina kirjassa joka ei katkea kesken kaiken jatkuakseen myöhemmin) ja odotin aina, että siitä toisesta tulisi se seuraava osa ja kun se tuli, oli sitä erittäin mukava lukea. Lienee sanomattakin selvää että kyseenomainen tarina on myös lempitarinani koko kirjasta, vaikka säveltäjän seikkailut yltää likelle.
Suosittelen kirjaa erittäin paljon kenelle tahansa johon iskee hyvä, monilta osin myös kovin koskettavakin tarina. Loistava opus.
"I'll go walking in circles while doubting the very ground beneath me"
Tänään tarttui kirjastosta mukaan Orson Scott Cardin Seitsemännen pojan seitsemäs poika, ja jonkin verran Iron Maidenia kuunnelleet lienee tietävätkin mikä tähän innosti...
Sain tänään päätökseen Brisingr:in, elikkäs tuon Perillinen/Eragon-sarjan kolmannen kirjan. Nyt tuli kovin melankolinen olo, kun täytyy yli vuosi mahdollisesti seuraavaa odottaa. O.o
Luojan kiitos minun ei tarvitse odottaa vielä suomennettuakin versiota. Englanniksi ne ovat paljon parempia.
Tänään kävin sitten lainaamassa kirjastosta Drown perintö -sarjan, tosin viimenen osa oli ilmesesti lainassa, joten sitä en nyt saanu, mutta en sitä kyllä nyt vähään aikaan varmaa luekkaan. Tänään sain alotettua lukemisen, jotain lähemmäs 80 sivua tuli luettua, ja tähän asti on ollu ihan sitä taattua Salvatorea. Vois illemmalla vaikka lukea lisää.
Päätin taannoin tutustua Kauko Röyhkän tuotantoon, ja valitsin herran esikoisromaanin nimeltä Tien laidalla Waterloo. Vaikka Röyhkä olikin vain 21-vuotias kirjan ilmestyessä, tyyli on äärimmäisen hyvin hallussa. Imaisin kirjan lähes yhdellä istumalla, ja jäin janoamaan lisää. Eikä aikaakaan kun kiiruhdin kirjastoon valitsemaan seuraavaa annosta Röyhkä-nälkään. Päätin napata mukaani finlandia-ehdokkuuden ansainneen romaanin Kaksi aurinkoa, joka on parhaillaan työn alla. Lupaavalta vaikuttaa. Kannattaa ehdottomasti tutustua tämän paremmin muusikkona tunnetun miehen tuotantoon.
Aloitin kolmannen kerran elämässäni Waltarin Sinuhen tänään. Jotenkin sen jaksaa lukea uudestaan ja uudestaan ja vielä uudestaan  Vois ettiä Edgar Allan Poelta lukemattomia tekstejä, kun tyypin teksteistä taas innostuin huhtikuun lopulla.. Hotsittais Suomalaisesta ostaa ne englanninkieliset kokoelmat, just esim. Edgarin, Doylen ja Jane Austenin klassikkokirjoja samoissa kansissa..<3
Kurathesis
En ole koskaan välittänyt kirjallisuudesta, pienenäkin luin sarjakuvia sadatta kertaa ja tarjolla olleita kirjoja en koskaan. Kokeilin kuitenkin kirjoja hankkimalla tämän, ja muutaman olen jo lukenut, mainittavimpana varmaan älyttömän paksu (yli 4000 DS-sivua) ja tavallaan tosi tylsä Moby Dick. Englanninkielisyys on syystä tai toisesta tekstissä hyvä ominaisuus mielestäni koska jaksan selkeästi keskittyneemmin lukea englantia kuin suomea, jonka lisäksi yhdistämällä kirjakammoni ja pelirakkauteni saan kirjoista miellyttävämmän kokemuksen. Eräs neito jolle ohimennen esittelin ratkaisua tosin oli sitä mieltä, ettei DS:llä voi lukea hyi ja että se oli epätervettä ja kamalaa. Mielestäni tosin on kivaa miten kasetti tietää tasan tarkalleen mihin sivuun jäätiin ja miten se ei koskaan hukkaa kirjanmerkkejä tai nuhruta itse kirjoja, ja taustavalon ansiosta pimeässäkin voi lukea jos mielii tappaa silmänsä. Ja onhan se kirjojen tapaan kannettava, mutta DS menee aika tavalla pienempään tilaan kuin jos kantaisi sataa kirjaa. Ketjuun postaaminen tuli mieleeni vain siksi, että pakettiin kuuluvat englanninkieliset alkuperäisversiot Poen teoksesta Tales of Mystery and Imagination, Doylen The Adventures of Sherlock Holmes ja The Casebook of Sherlock Holmes sekä Austenilta läjä kirjoja kuten Emma, Mansfield Park, Persuasion, Pride and Prejudice ja Sense and Sensibility. Kirjoitin "kuten" koska kokoelmaan voi ladata netistä lisääkin kirjoja sadan mukana tulevan ohella ja yksi ylimääräinen Austenin teos on tietääkseni jo ladattavissa. Nettiominaisuuksiin kuuluu myös luettujen kirjojen yksinkertainen arvostelu, ja muiden antamien arvosanojen ja yksisanaisten kuvauksien mukaan voi etsiä kokoelmasta itseä miellyttäviä teoksia. Kokoelmaa saa brittiläisistä nettikaupoista posteineen siinä viidentoista euron hujakoilla, vaikka toisaalta ei ole välttämättä sama asia omistaa kirjoja tällaisessa muodossa.
« Viimeksi muokattu: 07.05.09 - klo:01:17 kirjoittanut Kurathesis »
Orson Scott Cardin Punainen Profeetta (7. pojan 7. pojan jatko-osa) on loppusuoralla ja mahtava kirjahan tuo on. Surrealistiset paikat, "punaisten" ajattelu jne. ovat hiuksianostattavan upeita juttuja..
Olen lueskellut fantasiaa yleensä ja Pratchettiä noin erityisesti. Viime aikoina myöskin Dumasin Muskettisoturit seikkailevat älleen.
Kulutin 4 päivää siihen että luin Dragonlance sarjasta kirjan nimi oli Lohikäärmeet.
Tarinassa on metalliset lohikäärmeet jotka ovat hyviä ja sitten värilliset ovat pahoja. Mieleen jäi nimet ja ne jotka kuolivat sodan aikana. Monta sukupolvea taisteli vastakkain vain sen takia koska pahojen lohikäärmeiden johtaja ei voinut sulattaa sitä että metalliset lohikäärmeet ovat kauniimpia ja kärsivällisempiä.
Itse olisin sodan ajaksi lohikäärmeenä mennyt jonnekin muualle odottamaan ja katsoa sitä kuinka vuodet kuluvat.
Hyvä kirja mutta paikoin liian julma.
Dragonlancesta olisi kannattanut lukea "Kroniikat" ensin
Ylipäänsä sarjan lukemisen kannattavuus on kyseenalaista .
Ei ole, sisältää hienoja teoksia.
Itse en oikein pystynyt sulattamaan julmaa tappelemista keskenään. Niin monissa kirjoissa tai tarinoissa lohikäärme on aina paha. Omissa tarinoissani lohikäärme on hyvä koska en usko että sellainen olento olisi julma kaikkia kohtaan.
Oletan tuon tarkoittavan, että olet autuaan tietämätön siitä, että aika monissa fantasiakirjoissa on hyviä ja pahoja lohareita.
Niin.. Esim. Perillinen trilogiassa (mitä siitä nyt leffan perusteella mitään tiedän) on sekä hyviä ja pahoja lohikäärmeitä.
Mutta esim. Tolkienin teoksissa loharit ovat pahoja, sillä Melkor loi ne maailman alkuaikoina nimenomaan pahoiksi olennoiksi. Loharin rooli hyvänä tai pahana riippuu paljolti lajin alkuperästä.
Epäilen että ihmiset tykkävät kuvata ne pahoina koska ihminen saadaa silloin näyttämään hyvältä. Minä itse tykkään kirjoittaa lohikäärmeistä tarinoita ja niissä yleensä on hyviä lohikäärmeitä ja sitten 1 tai 2 pahaa.
Kaiserilla on pointti. Ehkei tarinoissa lohikäärmeet ole omalla tarkoituksellaan erityisen pahoja, se riippuu vain näkökulmasta.
Otetaan ihan näin esimerkiksi vaikkapa talvisota: suomalaiset pitivät Neuvostoliiton aikeita pahoina, vaikka itse olivat käyneet auttelemaan natseja.
Itsekkin olen jokseenkin kirjoitellut erinäisistä lohikäärmeistä, eikä yksikään niistä ole LÄPENSÄ paha, tekevät vain pahoja asioita (esim. syövät lähikylien karjat kitusiinsa tai polttavat taloja ja peltoja kostona siitä, että niitä on koitettu tappaa). Lätkin varmaan jonnekkin tänne linkkiä kunnes saan jotain julkaisukelpoista TAI yhteinäistä aikaan (tällä hetkellä siis on vain turhan sirpaleista materiaalia).
Otetaan ihan näin esimerkiksi vaikkapa talvisota: suomalaiset pitivät Neuvostoliiton aikeita pahoina, vaikka itse olivat käyneet auttelemaan natseja. Tuosta kohtaa voisin nipottaa vaikka kuinka paljon, mutta nyt näin puoliunessa ei viitsi.
"The flow of time is always cruel...
Its speed seems different for
Each person, but no-one can
Change it..."
Mmm totta, mutta pahuus synnyttää pahaa.
One ill term serves another.
Tuosta kohtaa voisin nipottaa vaikka kuinka paljon, mutta nyt näin puoliunessa ei viitsi.
Tuosta kohtaa voisin nipottaa vaikka kuinka paljon, mutta nyt näin puoliunessa ei viitsi.
Mmm totta, mutta pahuus synnyttää pahaa.
Tähän väliin kysäisen, miten määrittelet pahan?
Itse määrittelisin pahan seuraavalla tavalla:
- Ei välitä ihmisistä tippaakaan
- Tappaa jopa omia apulaisiaan
- Haluaa ottaa kaiken haltuunsa ja tekee mitä tahansa sen saavuttamiseen
- Tapaa sanoa jotain tälläistä: "Armo on heikkoutta ja heikkous on kuolemaa"
- On julma
Tuolla tavalla minä määrittelisin pahan.
Tjaa... Minulle on riittänyt mainiosti se, että paha on yksinkertaisesti jotain epämiellyttävää, mistä on haittaa jollekulle. Pahahan on lähinnnä hyvän vastakohta, ja hyvä on minulle jotain miellyttävää tai hyödyllistä. Jos joskus kaipaan suunnitelma B:tä, olisi Kaiserin lista ensimmäisten valittujen joukossa.
Royalassassin, paha ja ärsyttävä eivät ole sama asia.
VAIHTELEEPA SITTENKIN >: ( 
Eivät niin, ärsyttävä voi olla hyödyllistä.
Kurathesis
Pahakin voi olla hyödyllistä näkökulmasta riippuen.
Lukeminen ja kirjallisuus.
Pahaa ei voi määritellä "Mä en tykkää"-tuntumalla. Ei homoseksikään pahaa ole, vaikka se jonkun mielestä voi epämielyttävältä tuntuakin.
Tossa ois Reijo Mäen Kuoleman kapelimestari pöydällä, mutten ole saanut aikaiseksi lukea. Ekan sivun luin... Vähän jäänyt lukeminen sivuun kun vertaa siihen mitä se oli joskus ala- ja yläasteella.
Pahakin voi olla hyödyllistä näkökulmasta riippuen.
Vain siinä tapauksessa että pahuuden ja hyödyllisyyden määrittelee eri näkökulma.
Olisi paha teko tappaa köyhien maiden asukkaita, mutta hyödyllistä siinä olisi se, että liikakansoitusongelma ratkeaisi  Back to the Futu... Topic.
Täällä pohjan tähden alla trilogian eka osa luettu, kun koulussa pakottivat. En koskaan tykkää oikein näissä fuskata niin luettuahan se tuli. Yllättävän mukavaa luettavaa. Voisi jopa lukea kaksi seuraavaakin osaa nyt kun olisi tarmo päällä. Saas katsella miten jaksaa.
Orwellin 1984 on pakko lukea jossain raossa.
1984 saisi omasta puolestani olla pakkoluettavaa lukiossa. Kyseiseen teokseen kuitenkin viitataan jatkuvasti milloin missäkin, ja onhan se muutenkin vaan niin saatanan hyvä.
Täytyy kyllä olla samaa mieltä kanssanne, teos on varsin vetävä jopa oikeaan yhteiskuntaan viittaavan kritiikin poistaessa eli pelkästään fiktiivisenä tarinana ja olin siitä vähän yllättynyt. Tosiaan mukana on sitten myös se "syvällisempikin" puoli eli juuri tuo yhteiskuntakritiikki.
"I'll go walking in circles while doubting the very ground beneath me"
Muutama päivä sitten luin ensimmäistä kertaa Orwellin klassikkokirja Eläinten vallankumouksen. Olin aivan yllättynyt siitä kuinka synkkä kirja se oli, vaikka se onkin naamioitu saduksi. Etenkin se oli järkky, kun ottaa huomioon että kirja kuvaa Orwellin omia kokemuksia Neuvostoliiton synnystä. Vertaukset olivat ajoittain kyllä niin ilmiselviä, että pitää olla täysi pässi jos niitä ei tajuaisi. Kaiken kaikkiaan Eläinten vallankumous oli puhutteleva ja hyvä kirja, joka on kaiken lisäksi hyvin lyhyt, joten kaikkien tulisi mielestäni lukea se.
Le semaine des hommes... Je vous présente, Monsieur Poirot.
Mösjöö
Christien dekkarit maistuu pahalta  Viestejä siirretty ketjusta Retiisi. Lisätty lainauksina tähän viestiin kaksi aiheeseen liittyvää viestiä Retiisistä ja Retiisiin lisätty tähän ketjuun siirretyt aiheeseen liittyvät viestit lainauksina. -Tube
« Viimeksi muokattu: 23.03.10 - klo:19:58 kirjoittanut Tube »
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
En oo lukenu niitä.  Oon nähnyt muutaman jakson PUAROOta ja ne on ihan hauskoja. Herlokki Solmusia olen kyllä lukenut, ne on mahtavia! <3
"I'll go walking in circles while doubting the very ground beneath me"
Christien dekkarit maistuu pahalta
Carr kokkaa tosi hyviä. Herra on muuten kirjoittanut (jonkin kirjailijapaneelin mukaan) maailman parhaan lukitun huoneen murhan.
Christien dekkarit maistuu pahalta
Tingle maistuu pahalta >: ( Christie 
|
Haku
Kalenteri
