Illan elokuvana Ant-Man and the Wasp. Panokset ovat pienet, pitää vain etsiä päähenkilön äiti. Tässähän on ainekset pieneen mukavaan seikkailuun, jossa kerrotaan johdonmukainen tarina alusta loppuun. Vaan niin ei käy. Äiti löytyy samantien, joten matkaa täytyy sekoittaa hassunkurisilla kommelluksilla, joita ei pohjusteta etukäteen eivätkä liity tarinaan mitenkään. Kommellus etenee siten, että aluksi selitetään jotain turhanpäiväistä, kuten irrallisen sivuhahmon lapsuudentraumat. Taikasana ei olekaan "simsalabim" vaan "kvanttimekaniikka". Koska selittäminen on tylsää, pitää tunnelmaa piristää laskelmoidulla ja epähauskalla irtovitsillä. Seuraa tappelu, sillä pitäähän sarjisleffassa jonkun saada koko ajan turpaansa. Rakettiryhmiä on kolme erilaista, ja koko sekasotku muistuttaakin päämäärättömyydessään täysveristä Pokémonelokuvaa. Tuotesijoittelu sopii luontevasti elokuvan henkeen. Lopulta kaikki sivujuonet kuitenkin tuodaan taas lavalle, ja saavat kai jonkinlaisen päätöksen. Pakko siis olla tyytyväinen.
Katselukokemus tavallaan ok, mutta toisaalta rasittava.
Äänestys