Äänestys

Black Pantherille lähtee arvosanaksi

0 (0%)
★★
1 (11.1%)
★★★
4 (44.4%)
★★★★
0 (0%)
★★★★★
1 (11.1%)
Halusin vain painaa nappulaa
3 (33.3%)

Äänestäjiä yhteensä: 9

Marvelin elokuvauniversumi

  • 159 Vastauksia
  • 31811 Lukukerrat
*

Poissa Tingle

  • Paavo
    • Academic Nintendo Club RY
Vs: Marvelin elokuvauniversumi
« Vastaus #150 : 27.12.18 - klo:03:09 »
Illan elokuvana Ant-Man and the Wasp. Panokset ovat pienet, pitää vain etsiä päähenkilön äiti. Tässähän on ainekset pieneen mukavaan seikkailuun, jossa kerrotaan johdonmukainen tarina alusta loppuun. Vaan niin ei käy. Äiti löytyy samantien, joten matkaa täytyy sekoittaa hassunkurisilla kommelluksilla, joita ei pohjusteta etukäteen eivätkä liity tarinaan mitenkään. Kommellus etenee siten, että aluksi selitetään jotain turhanpäiväistä, kuten irrallisen sivuhahmon lapsuudentraumat. Taikasana ei olekaan "simsalabim" vaan "kvanttimekaniikka". Koska selittäminen on tylsää, pitää tunnelmaa piristää laskelmoidulla ja epähauskalla irtovitsillä. Seuraa tappelu, sillä pitäähän sarjisleffassa jonkun saada koko ajan turpaansa. Rakettiryhmiä on kolme erilaista, ja koko sekasotku muistuttaakin päämäärättömyydessään täysveristä Pokémonelokuvaa. Tuotesijoittelu sopii luontevasti elokuvan henkeen. Lopulta kaikki sivujuonet kuitenkin tuodaan taas lavalle, ja saavat kai jonkinlaisen päätöksen. Pakko siis olla tyytyväinen.

Katselukokemus tavallaan ok, mutta toisaalta rasittava.
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI

*

Poissa Tingle

  • Paavo
    • Academic Nintendo Club RY
Vs: Marvelin elokuvauniversumi
« Vastaus #151 : 12.03.19 - klo:00:52 »
Illan elokuvana Captain Marvel. Vaikka elokuva on unohdettavaa huttua taas kerran, on Marvel selvästi kehittynyt tarinankertojana vuosien kokemuksen myötä. Vaikka elokuva alustaa paljon karkkihattarauniversumin tulevia ja menneitä tapahtumia, melskettä tai hahmoja ei ole ollenkaan liikaa tai irrallisena. Sydämeni lämpeni Brie Larsonin ilkikuriselle hahmolle 3/5.

Minun tekisi mieli vuokrata klassikkoleffoja internetsistä, mutta kolmen euron hinta tuntuu haaskaukselta. Silti laitoin nyt 15 euroa leffalippuun ja seiskan bussimatkaan. Valintojen maailma.
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI

*

Poissa Tapza

  • Luuseri
Vs: Marvelin elokuvauniversumi
« Vastaus #152 : 23.03.19 - klo:16:29 »
Vielä muutama päivä sitten olin väsynyt Marvel-elokuviin. Eikö niitä nyt jumalauta ole nähty jo tarpeeksi. Discordin tv ja elokuvat -kanavallakin harvoin keskusteltiin muusta kuin uusimmasta supersankarimäiskeestä. Onhan Marvelin tarjonta enimmäkseen viihdyttävää, mutta muitakin elokuvia on olemassa, mietin siemaillessani punaviiniä ja selaillessani Tampereen elokuvajuhlien paksua ohjelmakirjaa.

Samalla olin kuitenkin harmissani, että olin jäänyt keskustelun ulkopuolelle. Olisi minulla varmaan jotain sanottavaa näistäkin elokuvista, mutta mistä voisin nähdä ne sopuhintaan? No, aiemmin valikoiman suppeuden vuoksi hylkäämäni Viaplay tarjosi katsottavaksi kaikki ennen Captain Marvelia ilmestyneet MCU-elokuvat, joten päätin vihdoin täyttää puuttuvat aukot Marvel-sivistyksessäni. Tai, no, en sentään kaikkia, sillä kaksi ensimmäistä Thoria ja The Incredible Hulk ovat edelleen katsomatta. Oleellista oli kuitenkin päästä kärryille piakkoin teattereihin saapuvaa Avengers: Endgamea pohjustavista tapahtumista.

Ensimmäisenä listalla oli Black Panther.

Toisin kuin useimmat Marvel-leffat, Black Panther kertoo jostain, siis muustakin kuin päähahmosta, joka vetää pahiksia turpaan. Tarinassa puidaan paitsi mustien ihmisten huonoa asemaa, myös valtioiden keskinäistä yhteistyötä vaikeassa maailmantilanteessa. Keskeinen konflikti syntyy siitä, että Wakanda on sulkeutunut kuoreensa ja kieltäytyy tarjoamasta resursseja ja apuaan muille valtioille. Wakanda wakandalaisille! Hoidetaan omat asiat kuntoon ennen kuin ruvetaan auttamaan muita! EU:sta ei ole kuin harmia! Siis ajankohtaisia, oikeasta maailmasta kertovia asioita Disneyn lelumainoksessa, voi juku, tästä minä tykkään ja Zootropoliksesta.

No, valitettavasti elokuva ei perehdy teemoihinsa kovin kypsästi, vaan kaikki ratkeaa lopulta pitkässä kohtauksessa, jossa hahmot vetävät toisiaan turpaan. Olin silti tyytyväinen, että teemat olivat läsnä, eivätkä täysin unohtuneet silloinkaan, kun elokuva taantui suoraviivaiseksi toimintapaukuksi.

Kiinnostavan tematiikan lisäksi elokuva tarjoaa yllättävän onnistuneita hahmoja. Black Panther ei vitsaile eikä velmuile, kuten monet Marvel-sankarit, vaan pysyy tyynenä ja asiallisena, paitsi silloin, kun murtuu henkisesti sisäisen konfliktinsa aiheuttaman paineen alla. Hänellä on sanavalmis sisko, joka suunnittelee veikeitä teknisiä vimpaimia, aivan kuin lapsuuden suosikkihahmoni Q lapsuuden suosikkielokuvasarjassani 007. Pidin sekä hahmosta, että kohtauksista, jotka toivat mieleeni James Bondin edesottamukset. Kaiken huippuna on kiinnostava pahis! Michael B. Jordanin esittämällä Killmongerilla on ymmärrettävä motiivi, väkevä backstory ja mieleenpainuva persoonallisuus. Jo on aikoihin eletty. Ainoana harmillisena asiana pidin sitä, että lopussa hänkin vetää Black Pantherin asun ylleen, ja saamme nähdä Marvel-elokuvalle uuvuttavan tyypillisen supersankari vs. paha versio supersankarista -mätön.

Vaikka elokuva ei saavuta kaikkea potentiaaliaan, olin lopulta hyvin kiinnostunut kaikesta, mitä tapahtui. Lopputekstien jälkeen ajattelin, että haluan nähdä lisää Black Pantherin ja hänen kumppaneidensa politiikan sävyttämiä seikkailuja ihmeellisessä Wakandan valtakunnassa.

Seuraavaksi vuorossa oli Avengers: Infinity War.

Hymyn hyytyminen vain jatkuu. Infinity War on ensimmäinen Avengers-nimeä kantava elokuva, josta olen nauttinut alusta loppuun. Asiaan voi vaikuttaa se, että ison osan ajasta tuntuu siltä, kuin katsoisi uutta Guardians of the Galaxya. Aiemmin tässä ketjussa Marvel-asiantuntija Turjake sanoi, että Guardiansien ottaminen mukaan oli virhe. Olen täysin eri mieltä. Aina kun minä pidän jostain Marveliin liittyvästä, saan huomata, että juuri se asia on muiden mielestä aivan perseestä.

Thanos on kiinnostava pahis, ja elokuva oikeastaan kertoo hänestä enemmän kuin sankareista. Pidin hänen linkolalaisesta motiivistaan ja mielenkiintoisesta suhteestaan GotG-sankari Gamoraan. Siinä taas yksi syy, miksi Guardiansien mukaan ottaminen ei ollut virhe! Pidin kuitenkin myös Spider-Manista, Iron-Manista, Doctor Strangesta, Black Pantherista, Black Pantherin siskosta, Thorista ja jättiläismäisestä Peter Dinklagesta, joten en halunnut Thanosin voittavan, vaan kannustin sankareita kuumeisesti, kun nämä yrittivät irrottaa taianomaista power glovea vastustajansa kourasta. Siis oikeasti välitin Marvel-maailman kohtalosta, kuten kuuluisa elokuva-arvostelija Tingle aiemmin tässä ketjussa totesi. Täydellistä!

On hämmentävää, miten elokuva, jossa on miljoona hahmoa, voi toimia näin hyvin. Sankarit on fiksusti jaettu pieniin ryhmiin, joista jokaiselle on omistettu sopiva määrä kohtauksia. Ruudulla ei koskaan tapahdu liikaa kerralla, ja vaikka osa hahmoista jääkin melko pieneen rooliin, suurimmalla osalla on jokin mieleenpainuva hetki, jossa nämä pääsevät esittelemään kykyjään ja olemaan hyödyksi. Toki varsinaisena elokuvana Infinity Warin voi nähdä olevan puutteellinen, mutta olisi epäreilua arvostella sitä perinteisenä elokuvana. Kyseessä on kuitenkin pätkä, jota kaikki miljoona aiempaa MCU-leffaa ovat enemmän tai vähemmän pohjustaneet. Siis kutkuttavan Season Finalen ensimmäinen osa. Enkä malta odottaa mitä seuraavassa jaksossa tapahtuu.

Ant-Man & The Wasp

Katsoin elokuvan, koska halusin tietää mitä Ant-Man puuhaili Infinity Warin aikoihin. En ole varma, tarvitsinko kahden tunnin elokuvaa selittämään näin triviaalia asiaa, mutta koska pätkä oli toisinaan viihdyttävä, en koe, että olisin tuhlannut aikaani. Ant-Man & The Wasp on pienen mittakaavan toimintaelokuva, mutta sellaiseksi yllättävän sekava ja täyteen ahdettu. Mukana on useita hahmoja, jotka eivät tee mitään kiinnostavaa. Näiden joukossa on myös toinen elokuvan nimihenkilöistä, nimittäin Ant-Man.

Tarinan emotionaalinen ydin on Michael Douglasin esittämän Hank Pymin pyrkimyksessä löytää kadonnut vaimonsa. Myös Pymin tytär The Wasp on oleellinen osa tätä kuviota. Mutta entä Paul Ruddin Ant-Man? Hän toilailee taustalla ja heittää vitsejä. Välillä hän myös keskustelee suloisen tyttärensä kanssa. Niistä kohtauksista pidin.

Elokuvassa on paljon huumoria, josta suurin osa ei ole hauskaa. Pakko kuitenkin myöntää, että yksi kohtaus sai minut nauramaan ääneen, mitä ei muistaakseni ole yhdenkään aiemman MCU-elokuvan aikana tapahtunut. Vireystilani saattoi vaikuttaa asiaan, koska kohtaus oli oikeastaan todella typerä.

Captain Marvel

Katsoin elokuvan, koska halusin tietää, kenelle Nick Fury lähettää viestin Infinity Warin lopussa. Elokuva antoi vastauksen, mutta olisi voinut tehdä sen paremmin. Ymmärrän, että jälleen uuden origin storyn kertominen tuntuu uuvuttavalta, ja että se halutaan tehdä uudenlaisella tavalla. Tarinan esittäminen epäkronologisesti, pitkin elokuvaa ripoteltujen takaumien kautta, on yksi ratkaisu, mutta tässä tapauksessa huono.

Rehellisyyden nimessä en osannut tarkasti sanoa, minkä takia elokuvan emotionaalinen jännite jäi laihaksi ennen kuin katsoin Redlettermedian videoarvostelun. Siinä osuttiin naulan kantaan: elokuva kertoo naisesta, joka on läpi elämänsä joutunut kusipäisten miesten vähättelemäksi ja joka lopulta vapautuu kahleistaan, löytää itsensä, todistaa pystyvänsä vetämään pahiksia turpaan ihan omin avuin. Tämähän on vallan toimiva tarina. Mutta kun kaikki hahmon kokema vähättely, lapsuuden kokemuksista armeijaan, kerrotaan lyhyissä flashbackeissa, ei hahmosta ja hänen tarinastaan välitä niin paljon kuin olisi suotavaa. Hahmoon ei synny samanlaista sidettä, kuin esimerkiksi Kapteeni Amerikkaan tämän omassa origin-elokuvassa.

Kun Brie Larsonin hahmo puhuu ystävälleen, jota ei enää muista, minun on hankala välittää, koska en koskaan ole nähnyt näiden hahmojen välistä ystävyyttä. Mutta mitä jos elokuva olisi alkanut siitä, kun he ovat armeijassa ja bondailevat ja murisevat kusipäisille valkoisille heteromiehille, jotka pyrkivät jatkuvasti nöyryyttämään ja vähättelemään heitä? Sitten tapahtuu onnettomuus, joka syöksee heidät erilleen. Pitkän ajan jälkeen he kohtaavat uudestaan. Katsoja on innoissaan: vihdoinkin nämä kaksi ovat taas yhdessä! Ja kun muistinmenetystä poteva Larson toteaa tuskissaan, että ei tiedä itsekään, kuka on, katsoja on harmissaan ja haikeana. Ja kun Larsonin ystävä sitten pitää puheen, jossa kertoo, millaisena muistaa ystävänsä, on voimakas tunnelataus taattu. Ja kun Larsonin hahmo lopussa nousee ylös ja ryhtyy potkimaan perseitä, katsoja muistaa kaikki nuo nöyryyttävät hetket, joita hahmo on joutunut kokemaan, kaiken julmuuden ja pilkan. Kuinka tyydyttävältä tuntukaan nähdä, kun hän nyt pääsee irti siitä kaikesta!

Kun oleelliset hahmonkehityksen palaset nähdään muutaman sekunnin pituisissa takaumissa, mitä jää käteen? Tieto hahmon kokemista asioista kyllä välittyy, mutta tunnekokemus jää vajaaksi. Jouduin yhdistelemään palasia päässäni ja järkeilemään, että kyllä, esitetyn tiedon valossa pystyn sanomaan, että pidän tästä hahmosta, ja että on positiivista, kun hän nyt viimein pääsee irti menneisyytensä taakasta. Sen sijaan että olisin huutanut primitiivisesti pääni sisällä YEEEAAAHHHH, kuten luultavasti teen silloin, kun näen hyvän ystäväni pärjäävän jossain hänelle tärkeässä asiassa.

Loppujen lopuksi Captain Marvel on aika yhdentekevä elokuva, jolla oli kuitenkin kaikki edellytykset olla tosi hyvä klassikkolelumainos. Toisin sanoen palaset ovat tallella, mutta väärillä paikoilla. Elokuvassa oli kyllä myös asioita, joista pidin, mutta tämän vuodatuksen jälkeen olen liian väsynyt kirjoittamaan niistä.

*

Poissa Tingle

  • Paavo
    • Academic Nintendo Club RY
Vs: Marvelin elokuvauniversumi
« Vastaus #153 : 23.03.19 - klo:16:42 »
Kiitos tästä kattavasta ja hyvin perustellusta katsauksesta Marvelin elokuvauniversumin synkimpiin syövereihin :)
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI

Vs: Marvelin elokuvauniversumi
« Vastaus #154 : 25.04.19 - klo:00:09 »
Tuota, tuota. Kävin sitten katsomassa Avengers: Endgame -elokuvan. Saavuin teatteriin yksin, sillä kavereitani ei joko kiinnostanut moinen lastensatu, tai olivat valmistautumassa vappuun kosteissa merkeissä. Sali oli kovin täynnä. Onnekseni viereinen paikka jäi tyhjäksi, joten kanssayleisö saattoi kuvitella paikan olleen ystävälleni Coconuutille, jonka kummin ristiäiset Skotlannissa olivat tämän pakottaneet pois katselunautinnon äärestä. Joka tapauksessa 3D-lasit painoivat terävinä nenänvarttani vastaan, eivätkä sopineet päähäni muutenkaan. Jätin leffapelin pelaamisen muille ja vittuunnuin jo valmiiksi rapisteluun, joka tulisi varmasti jatkumaan etenkin hiljaisten hetkien aikana.

Sitten alkoivat mainokset ja ennen kuin huomasinkaan olivat valot sammuneet ja verhot vedetty valkokankaan edestä. Toivoin parasta ja pelkäsin pahinta. Ja sitten se alkoi.

(click to show/hide)
(click to show/hide)

Elokuvassa oli paljon viittauksia sarjakuviin, joista en varmaan tunnistanut puoliakaan. 3D oli paskaa, silloin kun se ei ollut erityisen turhaa, se sai kaiken näyttämään makrokuvatuilta pienoismalleilta.

Loppuarvosanaksi lähtee emt/5. Jos MCU kiinnostaa tarpeeksi, että Infinity Warin on käynyt katsomassa, on tämäkin pakko ottaa.
« Viimeksi muokattu: 25.04.19 - klo:11:34 kirjoittanut Detonat »

*

Poissa Tapza

  • Luuseri
Vs: Marvelin elokuvauniversumi
« Vastaus #155 : 26.04.19 - klo:22:03 »
(click to show/hide)

Katsoin 2D-version, joten rasittavat 3D-okulaarit eivät painaneet nenääni. Oikealla puolellani istui lapsi, joka puhui jatkuvasti. Takaani kuului sipsipussien rapina. Vasemmalla puolella joku englantia puhuva herrasmies toisti kaikki mielestään hauskat repliikit ääneen ja nauroi kuuluvasti. Elokuvan loputtua hän pussaili vieläkin kuuluvammin vieressään istuvan naisen kanssa.

Juuri kukaan ei lähtenyt teatterista ennen kuin kaikki lopputekstit olivat päättyneet. Olin vangittuna penkkirivin keskellä, ympärilläni piinallinen puheensorina ja lauma rasvanäppisiä ihmisiä, jotka ryystivät viimeisiä, hien ja muiden kehojensa eritteiden maustamia virvoitusjuomiaan. "Why did we sit here all this time?" joku huusi, kun valot syttyivät ja kuva katosi. Irvokas ihmismassa alkoi valua kohti ovea.

Kun lopulta poistuin salista, ajattelin vain sitä, miten paljon halusin olla kotona, näiden olentojen ulottumattomissa. Pyöräilin Tammerkosken yli, kuulokkeet korvillani, jyskytys sydämessäni, hikisin kainaloin. Päästyäni kotiin istuin nojatuoliin ja avasin television. En kokenut tarvetta miettiä näkemääni sen suuremmin.

Pimeys laskeutui puiston ylle ja hiipi asuntooni. Sytytin valot. Elämäni jatkui.

*

Poissa Tingle

  • Paavo
    • Academic Nintendo Club RY
Vs: Marvelin elokuvauniversumi
« Vastaus #156 : 30.04.19 - klo:15:17 »
Kävin katsomassa Avengers: Endgamen

(click to show/hide)

Lyhyen ajan sisään on ilmestynyt paljon crossovereita.
Marvelin sankarit yhtyvät eeppiseen lopputaisteluun Avengers Endgamessa.
Rannikon velhot yhtyvät eeppiseen lopputaisteluun Magic the Gathering: War of the Sparkissa.
Nintendon hahmot yhtyvät eeppiseen taisteluun Super Smash Bros. Ultimatessa.
Disneyn klassikot eivät tee mitään Kingdom Hearts 3:ssa.
Kapitalismi oli virhe.
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI

*

Poissa Tingle

  • Paavo
    • Academic Nintendo Club RY
Vs: Marvelin elokuvauniversumi
« Vastaus #157 : 05.05.19 - klo:00:29 »
Illan elokuvana Spider-Man: Homecoming. Pidin tästä aika paljon, Marvelin universumi on luonnollinen osa taustatarinaa, mutta samalla elokuva osaa olla itsenäinen ja keskittynyt. "Hei oletko kuullut Avengereista" -huutelua nyt on vähän liikaa. Sympaattinen lukiodraama jää myös aina seitinheiluttelun jalkoihin, ylipitkästä rainasta leikkaisin pois turhat huitelut. Välillä elokuva tuntui pyörivän vain Rautamiehen takoman puvun mahdollistamien erikoistehosteiden ympärillä
(click to show/hide)
Opettavainen ja kaunis kertomus siitä, kuinka kaksi megaisoa pörssiyhtiötä Disney ja Sony voivat yhdistää voimansa anastaakseen rahat miljardeilta suomalaisilta verommaksajilta toteaa Paavo nähtyään nyt kaikki MCU:n elokuvat siis juuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuh miksi en opetellut tässä ajassa soittamaan pianoa.
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI

*

Poissa Turjake

  • Törö
Vs: Marvelin elokuvauniversumi
« Vastaus #158 : 15.05.19 - klo:23:16 »
Endgaaaaame! Seuraa tekstiseinä tajunnanvirtaa ilman kiinnostusta kielioppia, rakennetta tai muutakaan älyllistä kohtaan.

(click to show/hide)
« Viimeksi muokattu: 15.05.19 - klo:23:22 kirjoittanut Turjake »
<+Cyna> Turjake on resetin paras tyyppi, aattelin mainita
<Tinglemies> välillä en itsekään erota pelaanko personaa vai nussinko törön kaa
<+mm. Detonat, coconuut, Linkkiro> Törö adminiks


ANIME ON PASKAA USKOKAA JO SKYWARD SWORD MYÖS JA DC

*

Poissa Tingle

  • Paavo
    • Academic Nintendo Club RY
Vs: Marvelin elokuvauniversumi
« Vastaus #159 : 06.07.19 - klo:02:10 »
Illan elokuva Spider-Man: Far From Home ylitti odotukseni. Rytmitys on harvinaisen onnistunut. Huumori, toiminta ja hahmovetoinen tarina ovat kaikki täydellisessä tasapainossa keskenään, enkä missään kohtaa kokenut vilinän seuraamista puuduttavaksi. Hämähäkkimies flengaa seitillään, ihan kuin katsoisi super marioa pomppimassa. Siitä tulee kiva olo. Sankari epäröi itseään, tekee virheen, kärsii seuraukset ja ööö vetää pahista lättyyn, minkä haluan tulkita hahmonkehityksen seuraavana osana. 4/5 vahva paavopeukku lähtee täältä.

Infinity Warin loppuratkaisu ei vaikuttanut enää oikein mihinkään, muutamaa vitsiä lukuunottamatta  :/
« Viimeksi muokattu: 06.07.19 - klo:03:10 kirjoittanut Tingle »
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI