Tomb Raider

Tomb Raider on pelisarja, jossa pelaaja ohjaa ikonisen seksikästä Lara Croftia läpi luolastojen, hautojen ja vaarapaikkojen. Homman nimi on tiivistetysti tappaa kaikki, kerätä kallisarvoiset muinaisaarteet, pelastaa maailma ja siinä sivussa vähän sivusilmällä tsiigailla neiti Croftin takamusta.

Omat kokemukseni Tomb Raiderista rajoittuvat vain muutamaan julkaisuun. Olen pelannut ykköstä, kakkosta, ykkösen uusioversiota ja sitten tätä uutta Tomb Raideria. Tässä ketjussa tarkoitukseni on lähinnä kehua tätä uusinta Tomb Raideria, jonka nimi on Tomb Raider, koska vitun rebootit.

Enivei, uusin Tomb Raider on aivan mahtava peli. Niinkin mahtava, että jaksoin aivan heittämällä etsiä kaikki salaisuudet, aarteet, ynnä muut ja backloggeryn tilastoja koristaa tyylikäs . Tomb Raider on aivan loistava rebootti, koska se sisältää periaatteessa pelisarjan tutut elementit, mutta uudistaa kokemusta juuri sen verran, että pelisarjan ja pelihahmon voi ottaa pitkästä aikaa vakavasti. Tässä pelissähän Lara on kokematon arkeologi, joka vain sattuu joutumaan epämiellyttävälle ja mystiselle saarelle, jonka asukkaat ovat lievästi ilmaisten hieman tärähtäneitä.

Zoink kysyi, olisiko peli yhtä hyvä jos päähahmo ei olisi nainen. No ei se olisi, niin karulta kuin se kuulostaakin. Internet on täynnä kaikenlaista "minä suojelen Laraa"-läppää, mikä sinänsä on ihan validi juttu. Koska tämä on Resetti, suostun myös avautumaan näistä hieman intiimeistäkin yksityiskohdista, eli mielestäni Lara on tässä pelissä paljon seksikkäämpi kuin aiemmissa peleissä. Sen sijaan, että saisi ohjattavakseen naispuolisen Duke Nukemin, on paljon mielenkiintoisempaa seurata hahmon kehityskaarta innokkaasta, mutta arasta ja kokemattomasta arkeologista vaaraa uhkaavaksi konkariseikkailijaksi.

Rakenteellisesti peli muistuttaa aiemmista Tomb Raidereista poiketen ehkä jotain Arkham Asylumia. Pelimaailma on käytännössä vapaasti tutkiskeltavissa, mutta eteneminen on kuitenkin suhteellisen suoraviivaista. Toki reittien varrelle on aina piilotettu jotain mielenkiintoista keräiltävää ja tutkiskeltavaa, ettei lineaarisuus oikein edes tunnu. Peli sisältää ihan mielenkiintoisen expasysteemin, eli aarteita etsimällä, hautoja raidaamalla, vihuja tappamalla ja eläimiä metsästämällä pystyy avaamaan kaikenlaisia skillejä Laralle, joten osittain pelistä saattaa huokua myös jonkinasteinen Metroidvania-viba.

Tässä pelissä ei muuten LUOJAN KIITOS ole edes erityisen paljon niitä genren kliseitä, kuten loputtomia vihollisaaltoja, äärimmäisen vahvasti varustautuneita sotilaita tai yliluonnollisuuksia. Jälkimmäistä lähinnä pienissä määrin ja taustalla, ennen loppuhuipennusta. Ei haitannut.

Peli on myynyt alle Square-Enixin tuotto-odotusten, joten tälläkin hetkellä muutama japsi hilaa itseään kohti katonrajan parrussa heiluvaa köydenpätkää. Mutta oikeasti, peli myi ilmestymiskuussaan 3,6 miljoonaa kappaletta, mikä on aika hiton kova suoritus. Square tosin odotteli jotain tuplamäärää saavutetusta, mikä pikkuhiljaa varmistaa epäilykseni siitä, miten kyseisen lafkan kannattaisi uuden paskan Final Fantasyn sijaan käyttää pääomaansa esimerkiksi mielenterveyslääkkeiden hankintaan.

Joka tapauksessa, ostakaa Tomb Raider. Loppuanimaatio sai leveän hymyn huulilleni eivätkä ilon kyyneleetkään olleet kaukana.

Zoink kysyi, olisiko peli yhtä hyvä jos päähahmo ei olisi nainen. No ei se olisi, niin karulta kuin se kuulostaakin. Internet on täynnä kaikenlaista "minä suojelen Laraa"-läppää, mikä sinänsä on ihan validi juttu. Koska tämä on Resetti, suostun myös avautumaan näistä hieman intiimeistäkin yksityiskohdista, eli mielestäni Lara on tässä pelissä paljon seksikkäämpi kuin aiemmissa peleissä. Sen sijaan, että saisi ohjattavakseen naispuolisen Duke Nukemin, on paljon mielenkiintoisempaa seurata hahmon kehityskaarta innokkaasta, mutta arasta ja kokemattomasta arkeologista vaaraa kaihtavaksi konkariseikkailijaksi.

Koska euro-amerikkalaisessa kulttuurissamme mies ei saa olla samalla tavalla, kuten sanoit, arka ja kokematon?

Tahtoo sanoa: Onko miespuolisen päähenkilön automaattisestioltava Duke?

That aside: Mielestäni kyseessä oli Tomb Raiderille hyvinkin toivottu muutos. Uusi Lara toimii erittäin hyvin.

Peli on myynyt alle Square-Enixin tuotto-odotusten, joten tälläkin hetkellä muutama japsi hilaa itseään kohti katonrajan parrussa heiluvaa köydenpätkää. Mutta oikeasti, peli myi ilmestymiskuussaan 3,6 miljoonaa kappaletta, mikä on aika hiton kova suoritus. Square tosin odotteli jotain tuplamäärää saavutetusta, mikä pikkuhiljaa varmistaa epäilykseni siitä, miten kyseisen lafkan kannattaisi uuden paskan Final Fantasyn sijaan käyttää pääomaansa esimerkiksi mielenterveyslääkkeiden hankintaan.

Ja on myynyt jotain 4,6 miljoonaa kopiota. Herää kysymys mites fiksu idea moninpeliin ja grafiikkoihin panostaminen olikaan.

Ostin uusimman Tomb Raiderin juuri ennen vappua, kun sen sai paikallisesta pelikaupasta kolmen kympin hintalapulla varustettuna Boxille. Olin jo viime vuoden E3:lla ollut varovaisen innostunut näkemästäni, ja huokaisin helpotuksesta pelin ilmestyessä: Sehän osoittautui jonkin sortin arvostelumenestykseksi. Osasin siis odottaa hyvää peliä, mutta Laran uutukainen onnistui silti yllättämään! Erityisesti pelin alkupuoli oli tunnelmansa puolesta mahtavan elokuvamaista kamaa. Nuori nainen, salaperäinen saari, raakaa väkivaltaa... Jotenkin tuntui, että panokset olivat korkeammalla kuin peleissä yleensä!

Ahmin kahdessa päivässä melkoisen siivun, prosenttilukema taisi yltää 50 paikkeille. Sitten tulikin vappu ja muuta hälinää, ja peli on ollut tauolla melkein kolme viikkoa. Onneksi opiskelukiireeni vähän hellittävät, ja voin pian pelata Tomb Raiderin loppuun. Mielestäni peli kärsii jossain määrin Resident Evil 4 -taudista, eli alku oli kiinnostavampi kuin sen jälkeiset tapahtumat. Haluaisin vain pelata alkua uudestaan, ennen kuin Larasta tuli palavia nuolia sarjatulella ampuva amatsonisoturi. Toisaalta pitää myöntää, että rakastan pelin rakennetta ja hahmonkehitystä. Kaikkien paikkojen koluaminen todellakin kannattaa, minkä vuoksi Tomb Raider ei tunnu niin putkimaiselta, kuin mitä toimintakohtauksia katsomalla voisi päätellä.

Ostin Steamin kesäalesta ja pelasin 100% läpi jokunen viikko sitten.

En muista pelistä enää oikeastaan mitään, mutta mitä käteen jäi, oli:
paljon Qte -touhuja, paska tarina, paljon jännittäviä mittareita mitä täyttää, katso cutscene ja saa 500+ expaa...

Ja paskin viimeinen bossi pitkään aikaan. Ei siis hirveän hyvä tekele, mutta kyllä tästä sen 12e iloa sai. En yhtään enempää tosin maksaisi.

Koska Rise of the Tomb Raider floppasi myynneissä ja peli on aika hyvä, tässä satunnaisia kommentteja.

Peli on ensinnäkin todella samanlainen kuin edeltäjänsä. Käytännössä tämä ei minua haittaa, koska pidin ensimmäisestä pelistä niin paljon. Tbh pelkästään lisää Tomb Raideria kelpaa, ja sitä tämä juuri nimenomaan tarjoaakin. Meno on sitä, että hypiskellään ja kiipeillään, välillä ratkotaan puzzleja ja ammutaan vihuja. Ihan kuin ennenkin. Lara on edelleen aika kiva hahmo ja suuri osa pelin viehätyksestä perustuukin tässä ketjussa aiemmin keskusteltuun suojeluvaistoon. Kun Lara ottaa mustelmaa, kyynelehtii ja voihkii (ei silleen) niin kyllähän se tuntuu vitun pahalta. Mutta niin sen pitääkin.

Peli on ihan uskomattoman hyvän näköinen. Pelin alussa olevissa cutsceneissä teki mieli itkeä ilosta kun Laran kasvon liikkeet olivat niin vitun next gen ja hiukset vain hulmusi ja voi juku. Maisemat on parhaimmillaan hillittömiä ja peli on yksinkertaisesti ilo silmille. Onella peli pyörii sen 30fps ja tipahtelee tietenkin aina silloin tällöin sen alapuolelle, mutta noin kokonaisuutena pyörimisen suhteen ei ollut kummempia ongelmia. PC-versio tulee varmasti olemaan legendaarinen.

Tykkään siitä, miten kaikki periaatteessa liittyy kaikkeen. Pelissä on ihan järkyttävä määrä taas kaikenlaista kerättävää roskaa, mutta toisin kuin jotkut Ubishitin pelit, tässä on jotain vähän monimutkaisempaa. Esimerkiksi tiettyjä esineitä tutkimalla pystyy kasvattamaan Laran kielitaitoa. Kun kielitaidon saa tarpeeksi kehitettyä, pystyy Lara lukemaan karttoja ja tällöin pelin sisäiseen karttaan saattaa maalautua esimerkiksi kolikoiden sijainteja. Kolikot kerättyään ne voi käydä vaihtamassa uusiin varusteisiin, kuten aseisiin tai muihin kivoihin vimpaimiin, joihin ei muuten pääse käsiksi. Tuntuu paperilla pieneltä, mutta pelin kontekstissa kaikenlainen keräily ja ylimääräinen puuhastelu tuntuu tosi palkitsevalta ja hauskalta.

Harmi, että peli on aika buginen. Sain pelin aikana Laran ties minkä rakennuksien ja peltojen keskelle, jonne ei ollut mitään asiaa. Sydämeni melkein särkyi, kun 100% seiviin tähtäämäni läpipeluu meinasi saada stopin yhden bugin takia. Onneksi näin ei käynytkään vaan sain kerättyä pelissä kaiken. Siitä tulikin mieleeni, että tällä kertaa hautoja ja kaikenlaisia muita luolia on paljon enemmän ja ne on suunniteltu aika hyvin. Puzzleja oli ilo ratkoa, mikä on mielestäni aika harvinaista.

Pelillä on ehkä vähän sama ongelma kuin edeltäjällään. Tarkoitan tällä sitä, että jossain vaiheessa menosta vain loppuu puhti ja meno alkaa tuntua vähän nähdyltä ja meno vähän väsähtää. Onneksi peli on sentään rytmitetty todella hyvin ja useampaankin kertaan kävi niin, että juuri aikeissani pitää taukoa jouduinkin jatkamaan. Koska peli on niin hyvä ja se etenee niin fiksusti. Kaikenlaista uutta tulee tasaisin väliajoin ja tempoa tiputellaan ja nostellaan aika sopivasti. Käytännössä 100% seiviin meni semmoiset 24h, mutta jos haluaa nähdä pelistä vain päätarinan, niin se onnistunee alle kymmeneen. 

Kyllähän tämä varmaan on mun GOTY. Tosi miellyttävä seikkailupeli, joka TUNTUU.

TLDR: Hyvin samankaltainen kuin edeltäjänsä. Jos pidit siitä pidät tästä. Jos et, niin fuck off.

Huomenna kello 15 paljastetaan seuraava Tomb Raider -peli!

https://www.tombraider.com/en-us

Enpä oikein tiedä tästä Rise of the Tomb Raiderista. Pidin ensimmäisestä osasta silloin muinoin aika paljonkin, vaikken siitä enää kovin paljon muistakaan. Tämä on ilmeisesti hyvin samanlainen kuin edeltäjänsä, mutta sen lopputekstejä tuijottaessa en muista fiilisten olleen näin ristiriitaiset.

Kaikki pulmanratkonta on todella kivaa, ja vaihtoehtoisten tombien raidaaminen on pelin parasta antia. Pääpaino tuntuu kuitenkin olevan taisteluissa. Ne ovat ihan toimivia, mutta tavallaan tosi tylsiä. Tarinakin on tosi tylsä. Lara on ihan ok, mutta yleisesti ottaen hahmoilta puuttuu persoonallisuus, eikä minua oikeastaan kauheasti kiinnostanut, miten heille käy.

Ottaisin mielelläni pelin, jossa olisi pelkästään haudanryöstöpasoleja, sekä kiipeilyä ja akrobatiaa avoimissa ympäristöissä. Tarinan ja ammuskelun voisi jättää pois, jos niitä ei osata tehdä tämän kiinnostavammin. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että pelasin hiljattain tavallaan hyvin samantyylisen pelin eli God of Warin (se uusin), jossa päähahmo ei liikkunut yhtä ketterästi eivätkä pulmat olleet yhtä hyviä, mutta taistelut, tarina ja noh oikeastaan kaikki muukin oli paljon parempaa settiä. Bugejakaan ei tarvinnut sietää.

Ärsyttää myös pelin tapa aliarvioida pelaajaa. Lähes aina, kun vastaan tuli seinä, johon pystyi ampumaan nuolia, peli katsoi järkeväksi ilmoittaa, että tässä on seinä, johon pystyy ampumaan nuolia. Vikassa bossissakin pelaajan annettiin ehkä puoli minuuttia toikkaroida hämmentyneenä ja sitten puututtiin peliin kertomalla mikä olisi seuraava järkevä siirto. En tiedä onko tämä tavallista nykypelien suunnittelufilosofiaa, tiedän vain, että paska haisee. Kyllä Nintendo osaa nämä pulmapitoiset seikkailupelit paremmin!

Ihan kiva peli tämä on silti, tempasi mukaansa heti kättelyssä ja mainitut ongelmat alkoivat häiritä vasta loppupuolella. Mutta sitten tulin miettineeksi, kuinka onnistunut kokonaisuus on, jos huomattava osa siitä on näin yhdentekevää... niin...

Maksoin tästä noin 12 euroa, ja pelannen kolmosenkin, jos näen sen joskus storessa samalla hinnalla.

En itsekään kauheasti välittänyt Reboot Laran toisesta seikkailusta, enkä edes ole täysin varma miksi pidin ensimmäisestä osasta enemmän.

Veikkaan, että syynä on monen pikkujutun summa. Vähän heikompi kenttäsuunnittelu, vähän tylsempi miljöö, vähän kehnompi tarina joka tosin oli jo alkuperäisessä aika kehno ja niin edelleen. Itse asiassa kehumasi vaihtoehtoiset haudat on yksi negatiivisimpana mieleen jäänyt juttu. Heti ensimmäiselle isommalle alueelle päästessäni lähdin metsästämään hautoja, koska ne olivat ensimmäisessä osassakin oikein mukavia. Ensimmäiselle haudalle päästessäni vastassa oli kuitenkin köysilankulla varustettu ovi. Lara ei osannut vielä tässä vaiheessa peliä tehdä köysilankuille yhtään mitään, joten palasin hubialueelle etsimään seuraavaa hautaa. En edes muista minkä itsestäänselvän, mutta vasta myöhemmin avattavan skillin sen luokse pääsy vaati, mutta jouduin jättämään seuraavankin haudan tekemättä. Metroidvania on paras ja ei-pelaaminen. Näiden kahden umpikujan jälkeen päätin, että juoksen haudat läpi vasta sitten lopputekstien jälkeen, kun varmasti on kaikki taidot takataskussa. Oikeasti lopputekstien jälkeen tapahtui vain uninstallaaminen ja lähes kaikki pelin haudat jäivät tekemättä. Näin sekä pelin rytmitys ontui kun juoksin vain pääjuoniräiskyttelystä seuraavaan, ja haudanryöstelypelissä oli huvittavan vähän hautojen ryöstelyä.

Räiskintämekaniikat ovat mielestäni pelissä ihan pätevät. Tykkään kovasti harrastaa puolisneakkailevaa sarjamurhauspelityyliä muissakin peleissä, ja nämä pelit käytännössä pakottavat pelaamaan juuri siten. Pääosumien metsästäminen jousipyssyllä on aina hauskaa. Pelin loppupuolella sai jousipyssyn kaveriksi vielä sen vihollisia minne sattuu lennättelevän kiväärin, jonka voimalla myös suorat tulitaistelut olivat ihan hyvää viihdettä.

Rise oli selkeästi parhaimmillaan siinä yhdessä ihan lopun puoliavoimessa ympäristössä. Tavallisen hiippailuputken sijaan piti vain päästä paikasta A paikkaan B samalla loikkien ja blästäten nyymejä. Parkourleikkikentäksi suunniteltu ympäristö tarjosi aika vapaat kädet sekä etenemiselle, että vihollisten kanssa diilaamiselle. Näin kumpikin pelityyli tuki toinen toistaan ja tarjosi pelaajalle vähän enemmän tilaa luovaan ongelmanratkaisuun ja päätöksentekoon. Sellaista voisi mielellään olla enemmänkin näissä peleissä, sen sijaan että kentät jaetaan selkeästi erikseen tasoloikka- ja räiskintäosuuksiin, jotka kumpikin käyvät yksinään pidemmän päälle tylsiksi ja puuduttaviksi.

Shadow of the Tomb Raider on varmaan ihan yhtä mitäänsanomaton kuin toinen osa, mutta silti se on käynyt steamin ostoskorissa jo pariinkin otteeseen. Yritän hillitä himojani siihen kaikki DLC:t yhteen niputtavaan definitive editioniin, joka on varmasti tulossa ennemmin tai myöhemmin.