Rekisteröidy,


niin voit osallistua keskusteluihin
niin foorumilla kuin IRC-kanavallakin.
Rekisteröidy nyt!

Kirjaudu!



Pysy aina kirjautuneena sisälle

Musiikki

27.07.08 - klo:19:53
Kun en nyt tälle asialle omaa ketjua viitsinyt tehdä niin tehdään tämän ketjun sisällä: Mikä on suosikki levysi ja miksi? Oma pitkäaikainen suosikkini on yhä Kreator - Enemy Of God, koska brutaali thrash metal iskee ja tämä bändi tekee sen mielestäni paremmin kuin muut. Levyllä ei ole mielestäni juuri yhtäkään biisiä jonka tekisi mieli skipata ja suurin osa koko bändin suosikkikappaleista on juuri tällä levyllä.
Kirjattu
  • ::
  • 27.07.08 - klo:22:10
    Oma suosikkini on ollut jo pitkään Megadeth - Rust in Peace, koska siinä on vaan tyädellisiä biisejä hitosti ja levyllä on maailman paras kappale Holy Wars...The Punishment Due. Riffit varsinkin ovat kultaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 27.07.08 - klo:22:27

    Agutski Poissa

    • Beer Baron
      • Xbox Live Gamertag: IKSTUGA
      • PSN ID: Agutski
      • Steam ID: AndersHelFin91
    Omia suosikkialbumeita: Dream Theaterin Diskografia, Hammerfall - Legacy of Kings, Pantera - Cowboys From Hell, Kamelot - Epica, Helloween - Gambling With The Devil, Gamma Ray - Land of the Free, Symphony X - Odyssey, Tankard - The Tankard, Tankwart - Himbeergeist Zum Frühstück, Kreator - Enemy of God, Sodom - Sodom, Rush - Permanent Waves, Rush - Moving Pictures, Dragonforce - Inhuman Rampage, Metallica - Ride The Lightning, Lillian Axe - Love And War, Running Wild - Branded And Exiled, a-ha - Hunting High And Low, King Diamond - Abigail ja enempää ei nyt tule mieleen
    Smokin' Sick Style
    Kirjattu
  • ::
  • 27.07.08 - klo:22:29
    Nyt kysyttiin siis sitä parasta levyä eikä lapata tähän vain suosikkibändiesi levyjä. Itsekkin saisin listan venymään loputtomiin mutta aina on yksi ylitse muiden.
    Kirjattu
  • ::
  • 27.07.08 - klo:22:34

    jerskale Poissa

    • ohmo
      • Xbox Live Gamertag: Jerskaleh
    Itse olen Lambun kanssa samaa mieltä tuosta levystä ja oma lempi biisikin on tuo Holy Wars. Tämä vaan on täynnä hemmetin kovia kitara osuuksia ja loistavia biisejä on levy pullollaan.
    Kirjattu
  • ::
  • 27.07.08 - klo:22:36

    Kraid

    « Viimeksi muokattu: 12.12.09 - klo:11:56 kirjoittanut Kraidi »
    Kirjattu
  • ::
  • 27.07.08 - klo:22:37

    Agutski Poissa

    • Beer Baron
      • Xbox Live Gamertag: IKSTUGA
      • PSN ID: Agutski
      • Steam ID: AndersHelFin91
    Nyt kysyttiin siis sitä parasta levyä eikä lapata tähän vain suosikkibändiesi levyjä. Itsekkin saisin listan venymään loputtomiin mutta aina on yksi ylitse muiden.
    En osaa päättää vaan yhtä :/
    Smokin' Sick Style
    Kirjattu
  • ::
  • 27.07.08 - klo:22:40

    Turjake Poissa

    • Törö
    • Hail to the King, baby!
      • 3DS-ystäväkoodi: 4527-7665-4643
      • Xbox Live Gamertag: Turjace
      • PSN ID: Turjace
      • Steam ID: turjace
      • Törön vuodatus, teh blogi
    Pistit kyllä tosi pahan. Levyjähän mulla on melkoinen kokoelma kasassa ja niistä on todella vaikeaa päättää sitä parasta. Mitä tuolla nyt onkaan... Eppu Normaalin Maximum Jee & Jee on lähes täydellinen. CMX:n Aion on todella kova paketti, kuten myös Megadethin Rust in Peace, Metallican Master of Puppets ja ...And Justice For All. Vähän rauhallisemmasta musiikista täytyy nostaa esille Dire Straitsin erinomainen Brothers in Arms.

    Ehkä loppujen lopuksi näiden (ja kaikkien muidenkin) loistavien levyjen joukosta nostaisin korkeimmalle todellisen mestariteoksen, eli Black Sabbathin Paranoidin. Ostin tämän pari vuotta sitten todellisena heräteostoksena, eikä tainnut maksaa kymmentäkään euroa. Levy on täynnä loistavia riffejä ja todellisia heavy-musiikin klassikokappaleita. Levy alkaa raskaalla War Pigsillä, joka on yksiä suosikkejani yhtyeen tuotannosta. Levyn nimikappale, varmaankin Sabbathin tunnetuin, on levyn huonoin (...ei vaan vähiten paras), mutta pirun legendaarinen. Hiljaista ja kaunista Planet Caravania seuraa Iron Man, jonka rankka pääriffi toimii edelleen, vaikka kappale onkin niin läpi koluttu ja kaluttu ja mitälie. Seuraavat kaksi kappaletta, Electric Funeral ja Hand of Doom ovat levyn synkimmät (ja pelottavimmat!) kappaleet. Viimeksi mainitsemani on jälleen yksiä suursuosikkejani Sabbathilta. Svengaava instrumentaali Rat Salad johdattaa levyn kruunaavaan huumaavaan Fairies Wear Bootsiin. Kokonaisuudessaan levy on täyttä timanttia alusta loppuun ja jokaisen kuuntelukerran jälkeen tekee mieli kuunnella se uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Vaikka ei Sabbathia tai heavymusiikkia diggaisikaan, niin tämä levy kuuluu JOKAISEN elävän olennon levyhyllyyn. Mikäli sinä siellä näytön takana joskus näet tämän levyn kaupan hyllyllä ja päätät jättää sen sinne, olet itse epäonnistuminen. Mikäli taas nappaat sen mukaasi, olet seitsemännessä taivaassa. Älä epäröi.
    <+Cyna> Turjake on resetin paras tyyppi, aattelin mainita
    <Tinglemies> välillä en itsekään erota pelaanko personaa vai nussinko törön kaa
    <+mm. Detonat, coconuut, Linkkiro> Törö adminiks


    ANIME ON PASKAA USKOKAA JO SKYWARD SWORD MYÖS JA DC
    Kirjattu
  • ::
  • 27.07.08 - klo:22:48
    En ole musiikillisesti kovinkaan lahjakas henkilö, joten perustelen valintaani sydämellä järjen sijaan, aka. en perustele mitenkään. Paras omistamani levy (kyllä vaan, omistan lähes kaiken kuuntelemani musiikin) on CMX:n Pedot tai saman bändin Aion. Sain molemmat levyt pilkkahintaan, mutta sehän ei päätökseeni ole vaikuttanut.
    Kirjattu
  • ::
  • 27.07.08 - klo:23:04

    jerskale Poissa

    • ohmo
      • Xbox Live Gamertag: Jerskaleh
    Nyt kun hieman mietin niin tuli toinen levy joka ansaitsee tuon tittelin:

    Accept - Restless & Wild
    Kaikki biisit ovat helvetin hyviä ja nimikko biisiin ei kyllästy millään.
    Kirjattu
  • ::
  • 27.07.08 - klo:23:20

    Temathael Poissa

    • Mighty Pirate
      • Nintendo Network ID: Temathael
      • 3DS-ystäväkoodi: 3737-9533-9532
      • Steam ID: Temathael
    Jos otetaan yleisesti ihan vaan oman diggauksen perusteella, niin vastaus on ehdottomasti Helloween - The Dark Ride. Mahtava albumi. Parasta Helloweenia. (Pidän paljon enemmän nykyHellosta kuin vanhasta. Kiske oli kyllä kova laulaja, mutta Andi vie silti omaperäisellä tyylillään : ) Levyltä löytyy sellaiset mahtavuudet, kuin Mr. Torture ja The Dark Ride. Ensimmäistä tarttuvampaa ja menevämpää biisiä en ole kuullut koskaan. Ehdottomia suosikkejani ikinä. Jälkimmäinen taas on muuten vaan aivan mahtia.

    Toinen mahtava levy on Galneryus nimisen yhtyeen Beyound the End of Despair... -levy. Sisältää kaiken. Erittäin menevää kitaraa ja vahvoja vokaaleita. Loistavia syna-suorituksia unohtamatta. Ehkäpä lempiyhtyeeni Leevi & The Leavingsin ohella. Sattuupi tulemaan vielä Japanista, vaikka yleensä vihaan japsimusiikkia. (D'espair Ray, X Japan, Dir en grey yms. aivan kamalaa chaissea IMO [Mutta jep, mielipidekysymyksiä]) Galneryus on onneksi erittäin kaukana normaalista J-rockista ja j-metallista.

    Yksi lempilevyistäni on myös Sarcofaguksen Cycle of Life. Kyseessä on ensimmäinen suomalainen heavy-levy ja monet biisit ovat täyttä timanttia. Kimmo Kuusniemi on aika ässä kitaristi.

    Näistä on mahdoton sanoa parasta. Joten sanotaan, että paras on Gamma Rayn - Land of the Free. Eikä kaipaa perusteluja.
    « Viimeksi muokattu: 27.07.08 - klo:23:28 kirjoittanut Temathael »
    Olen
    Kirjattu
  • ::
  • 28.07.08 - klo:11:21

    Prime Poissa

    • When the wild finn blows.
      • FinZelda, Zeldan asialla
    Kettän tuskin yllättää, että suosikki albumini on Iron Maidenin Seventh Son Of A Seventh Son. (Moonchild jee) Toki uusin kiekko, A Matter Of Life And Deathkin on varteenotettava ehdokas.
    Kirjattu
  • ::
  • 28.07.08 - klo:22:13
    Suosikkilevy on jo varsin pitkään ollut Metallican Ride the Lightning. Fade to Black vie tämän kyseisen levyn Master of Puppetsin ja Jucticen edelle. Metallican 80-luvun materiaalissa on sitä jotain. Nykyään äijät liian vähän huumehöyryissä, joten uutta huippulevyä on turha odottaa (oikeastaan lähes kaikki paremmat levyt on tehty höyryissä).

    Muita suosikkeja ovat GN'R:n Appetite for Destruction, jo mainittu Rust in Peace, Pink Floydin The Wall, Zeppelinin IV ja Hendrixin Electric Ladyland.
    -
    Kirjattu
  • ::
  • 29.07.08 - klo:18:21

    Turjake Poissa

    • Törö
    • Hail to the King, baby!
      • 3DS-ystäväkoodi: 4527-7665-4643
      • Xbox Live Gamertag: Turjace
      • PSN ID: Turjace
      • Steam ID: turjace
      • Törön vuodatus, teh blogi
    Suosikkilevy on jo varsin pitkään ollut Metallican Ride the Lightning. Fade to Black vie tämän kyseisen levyn Master of Puppetsin ja Jucticen edelle. Metallican 80-luvun materiaalissa on sitä jotain. Nykyään äijät liian vähän huumehöyryissä, joten uutta huippulevyä on turha odottaa (oikeastaan lähes kaikki paremmat levyt on tehty höyryissä)

    Täytyy tähän kommentoida. Omasta mielestäni Ride the Lightning olisi kirkkaasti Metallican paras teos, ellei sillä olisi kahta ei-niin-tajunnanräjäyttävää biisiä. Tarkoitan siis Trapped Under Icea ja Escapea, jotka eivät missään nimessä ole heikkoja, mutta ne eivät toisaalta mahda mitään esimerkiksi Creeping Deathille tai levyn nimikkobiisille.

    90-luvullahan bändi tosiaan otti aika runsaasti takapakkia. Black Album on oikein hyvä levy. Pari ehdotonta huippubiisiä (Unforgiven, Wherever I May Roam), muutama keskitasoa parempi rykäisy (Enter Sandman, Sad But True) ja sitten muutamia sellaisia ei kiinnosta-tasoa olevia biisejä (erityisesti God That Failed ei ole koskaan sytyttänyt meikäläistä).

    Jos kummaltakin Loadilta oltaisi valittu ne parhaat kappaleet ja laitettu ne yhdeksi lätyksi, olisi se jo melkoisen kova pakkaus. Mutta nyt ne ovat muutamista huippuhetkistä (esim. Until it Sleeps, Memory Remains, Fuel, Hero of the Day) huolimatta todella tylsää materiaalia. St. Anger taas on täyttä paskaa.  Mainettaan parempi levy, mutta silti ihan helvetin huono. Unnamed Feeling on ihan hyvä, mutta joku vitun Invisible Kid aiheuttaa vain myötähäpeää.

    Mutta mitä nyt olen pätkiä kuullut tuolta tulevalta Death Magnetic-levyltä, niin jätkät tuntuvat saaneen pitkästä aikaa otetta tuohon puuhaan. Voisin lyödä vetoa, että tuo tulee hakkaamaan St. Angeria mennen tullen, vaikkei se kyllä mikään erityinen saavutus tule olemaan. Mahtaa ottaa päähän niitä jotka ovat maksaneet itsensä kipeiksi siitä Coffin Boxista (maksaa yli sata euroa), mikäli levy osoittautuu täydeksi sudeksi. Toivotaan nyt parasta.
    <+Cyna> Turjake on resetin paras tyyppi, aattelin mainita
    <Tinglemies> välillä en itsekään erota pelaanko personaa vai nussinko törön kaa
    <+mm. Detonat, coconuut, Linkkiro> Törö adminiks


    ANIME ON PASKAA USKOKAA JO SKYWARD SWORD MYÖS JA DC
    Kirjattu
  • ::
  • 30.07.08 - klo:11:44

    Prime Poissa

    • When the wild finn blows.
      • FinZelda, Zeldan asialla
    Hittolaine. Maiden veti hienon keikan hesassa ja tampereella......
    Kirjattu
  • ::
  • 30.07.08 - klo:21:56
    Tuohon levyhommeliin täytyy kommentoida, että kyllä se Led Zeppelinin Mothership vain on ylivoimaisesti paras levy ikinä. Moby Dick on ainoa biisi jonka voisi jättää pois, ja No Quarterin olisi voinut jättää samanlaiseksi kuin The Song Remains The Samella.
       Kokoelmalevyjen ainoa haittapuolihan on se, että niiden mukana yleensä imee ne parhaimmat palat koko yhtyeen tuotannosta, mutta Mothershipin yhteydessä tämä ei päde; Zeppelinin koko tuotanto on kultaa.

    Ja levyostoksiin: Nappasin eilen Anttilasta Foo Fightersin Echoes, Silence, Patience & Gracen. Itse bändiin olin aikaisemmin tutustunut lähinnä Guitar Heron ja satunnaisten musiikkivideopätkien kautta, ja levy olikin juuri sellainen millaiseksi sen kuvittelin. Melko yksinkertaista, mutta mukavaa rockia. Olen tyytyväinen. :3

    Niin ja isoveli nappasi tänään (taas Anttilasta) jonkin Stam1nan aikaisemman levyn. Siihen en ole vielä ehtinyt tutustua, Rajaakaan en ole koneelle vielä siirtänyt.
    « Viimeksi muokattu: 31.07.08 - klo:11:30 kirjoittanut Zoink »
    Viesti saattaa sisältää paloja sarkasmia tai pähkinää.
    Kirjattu
  • ::
  • 30.07.08 - klo:22:44
    Status Quon Quo on pakko nostaa mielestäni parhaaksi levyksi. Mahtavaa perus-Quota ja parempaa, ja vain yksi kokoelmilla loppuun kulutettu biisi.
    Kirjattu
  • ::
  • 31.07.08 - klo:23:09
    Maailmassa on niin paljon loistavia bändejä ja näillä bändeillä levyjä, että on vaikeaa nostaa yhtä tai edes kymmentä ylitse muiden. Erilaisia genrejäkin on sen verran, että eri genren loistolevyjä on vaikea verrata toisen genren levyjen kanssa. Silti kuitenkin löytyy upeita levyjä jotka vaan ansaitsee maininnan.

    Metalli on yleisesti ottaen lempi musiikkilajini joten sieltä löytyy loistavia, unohtumattomia ja suorastaan mahtavuudellaan liikuttavia teoksia. Näitä levyjä siis löytyy kymmeniä. Eräs levy tulee kuitenkin heti mieleen, sillä se herättää kiinnostukseen brutaalisuudellaan, saa karvat nousemaan pystyyn progesooloilla jotka myös saavat kädet automaattisesti soittamaan ilmakitaraa. Kyseessä on Deathin Symbolic. Albumi on täynnä loistavia kappaleita jotka vievät lbändiä yhä progempaan ja pitempikappaleisempaa tyyliin. Albumilla on myös yksi kaikkien aikojen parhaiat biisejä, Crystal mountain, jonka riffit herättävät vaikka kuolleen.
    Tätä kirjoittaessa nousee mieleen toinen hieman samantyyppinen, mutta silti monella tavalla erilainen bändi, jolta löytyy loistavia levyjä vaikka kuinka paljon. Kyseisen bändin tuotantolta löytyy kuitenki yksi konseptialbumi, joka loistaa yli muun tuotannon. Kyseinen bändi on siis Opeth ja tämä loistoalbumi on Still life. Albumi sisältää suhteellisen yksinkertaisen, mutta silti mukavan (ja surullisen) tarinan. Levyltä löytyy myös muutamia jazzmaisia sooloja sekä riffejä, jotka viihdyttävät varmaan myös raskaamman musiikin inhoajia.

    Thrashiä. Sitä löytyy paljon ja se on loistavaa. Oikeastaan hyviä thrash-metal bändejä löytyy maailmasta todella monia ja joillakin on ainakin puoli tusinaa loistavaa levyä. Paras thrash-metal -levy löytyy kuitenkin thrashin suuresta nelikosta ja kyseinen levy on vielä yksi suurimpia klassikoita täältä. Slayerin Reign in Blood iskee kovempaa kuin yksikään Metallican, Megadethin, Anthraxin tai kymmenien muiden saman genren bändien levyt. Jo aloitusraitana oleva Angel of Death muuttaa mielen mukavan agressiiviseksi ja lupaa hyvän mielen. Levyllä on lyhyitä biisejä, mutta se vaan sopii genreen.

    Power metal, tuo mukavan nopea tempoinen, kirkaalla äänellä laulettu, muttei siltikään liian "lälly" genre. Genren aloittajalla varsinkin musiikkiin sekoittuu paljon paljon heavy metallia, joka tekee musiikista vähemmän tiluttelua. Tämä bändi, jonka sanotaan aloittaneen genren, on tehnyt monia loistavia levyjä, mutta silti keskivanha teos loistaa lopulta yli muiden. Kuten tekstistä ehkä sai selville tämä bändi on Helloween ja samantien voi nkertoa, että tämä loisto albumi on Keeper of the Seven Keys part II. Kiske kirkas ääni ja muutamat Hansenin loistosävellykset sopii kuin lauantaimakkaran siivu juuri paahtimesta tulleen paahtoleivän päälle - eli täydellisesti. Levy iskee kuin tuhat salamaa ja ottaa mukaan.

    Pysympä yhä raskaamalla puolella, mutta tällä kertaa puheena on folk metal. Tällä genrellä on paljon erilaisia sekä loistavia bändejä ja heillä levyjä. Itseäni miellyttää varsinkin melodinen perinnemusiikki yhdistäminen sähkökitaran raskaisiin riffeihin ja tietenkin kunnon ärjyminen. Pohjoismaat  tunnetaan genren vahvimpina onnistujina, mutta silti genren paras albumi ei tule sieltä. Bändi ja sen albumi tulee muuten aika folk metal vaisusta maasta Saksasta. Kyseessä on Equilibriumin uunituore levy Sagas. Heti levyn ensinmäisen kerran kuullessani levyn hiuskarvani nousivat ylös uskomattomien folk -riffien alkaessa. Levyltä löytyy paljon materiaalia eikä melkein yhtään mitään huonoa. Levy on parhaimmillaan kun sen kuuntelee kokonaan, mutta biisit maistuvat myös mainiosti yksittäin kuunneltuna.

    Sitten siirryn edes hieman kevyemmälle puolelle ja tahdon mainita Rainbowin Risingin. Levy sisältää vain kuusi kappaletta, eikä ole kovin pitkä, mutta nämä kyseiset kappaleet on todella mieleenjääviä. Varsinkin kaksi viimeistä biisiä ovat täydellisyyttähipovia teoksia. Haluan tähän väliin lainata vanhan Soundi lehden mielipidettä toisesta näistä kappaleista: "Istuin kirjastossa, kuuntelin Stragazeria kananlihalla ja päätin hankkia kaiken, mitä Rainbow oli ikinä julkaissut." -Antti Mattila, Soundi 10/2006

    Ulkomaaliasesta progressiivisesta rokista monella tulee varmaan aikaisin mieleen Pink Floydin Dark side of the moon. Ja niinhän tulee minullekkin. Albumi on yksinkertaisesti unohtumaton klassikko joka kuuluu eittämättä jokaisellla 100 parasta albumia -listalle. Levyn pystyy kuuntelemaan vaikka melkein jokaisena vuoden päivänä kyllästymättä. Soundit ovat vaan tällä teoksella niin mahtavia.

    Ja tähän loppuun vielä mainita erään albumin, joka on lähempänä museossa esitettävää taideteosta kuin levyä, jota kuunnellaan koneella samaan aikaan kun nauretaan Tonin jutuille jutellaan mesessä. Tämä albumi on Mike Oldfieldin Tubular Bells. Albumi alkaa hypnoottiseti ja muuttuu kokoajan tavoilla, jota kukkahattutätikriitikot ihmettelee. Levy on periaatteessa vain yksi noin 50 minuutin kappale ilman kunnon laulua, joka vaan on jaettu kahteen eri osaan.

    Anteeksi, että eksyin välillä aiheesta ja pälättelin vähän jotain muuta. >_>

    E: Nyt se Reign in bloodkin lisätty tuonne väliin.
    « Viimeksi muokattu: 01.08.08 - klo:20:45 kirjoittanut Octorok »
    Makkaralla on kaksi päätä. Siinä se on onnellisemmassa asemmassa kuin me muut.
    Kirjattu
  • ::
  • 03.08.08 - klo:11:39

    Meta-Ridley

    Parhaimmat levyt mitä itseltä löytyy ovat...

    Slayer-Reing in blood, Christ illusion
    Megadeth-Rust in peace
    Testament-Formation of damnation.
    Exodus- Bonded by blood
    Stone-No anaesthesia
    Evile-Enter the grave
    Iron Maiden-The number of the beast
    Kreator-Enemy of god
    Mokoma-Luihin ja ytimiin
    Pantera- 2 ekaa levyä
    Sepultura-koko maxin laulama tuotanto
    Kirjattu
  • ::
  • 04.08.08 - klo:17:15
    Muutama levykatsaus. Nämä on sen verran lyhyitä että en viitsi näitä arvosteluiksi kutsua.


    Stone Temple Pilots - Core

    Kirjaston levyissä on usein se ongelma, että ne ovat naarmuisia, joten äänenlaatu on heikko tai levy ei toimi juur ollenkaan. Tämän kanssa kävi jälkimmäinen, joten eipä tullut sitten kuunneltua.

    The Cure - Kiss Me Kiss Me Kiss Me [Deluxe Edition]

    Curea on tullut kuunneltua tässä jonkin aikaa – kirjastosta lainatuilta levyiltä, yllättäen – ja päätinpä sitten lainata kolmannen levyn kuunneltavaksi (aikaisemmat olivat Staring at The Sea ja Disintegration, molemmat loistavia.)

    Ensimmäinen levy, originaali albumi, on periaatteessa aika paljolti samaa Cure-laatua kuin mitä olen tottunut kuuntelemaan, poikkeuksena tosin se, että levyn ote on paljon rokimpi kuin esimerkiksi Disintegrationilla. Hot Hot Hot!!! on jo varsin funkahtava biisi ja onpa kyseenomainen kipale mielestäni myös levyn paras. Levyltä muutama kappale nousi esiin parhaiten: jo aikaisemmin mainittu Hot Hot Hot!!!, Shiver and Shake sekä Fight. Levyn parhaat biisit eivät tosin pärjänneet Disintegrationin helmille – Lovesongille, Lullabylle taikka Fascination Streetille.

    Kakkoslevy, joka sisältää lähinnä demoja, live-esityksiä ja muita harvinaisuuksia ei niinkään säväyttänyt. Alkuperäisellä albumilla kaikki oli tehty vaan niin paljon paremmin .

    En menisi maksamaan tästä täyden levyn hintaa, mutta kyllähän tätä kuuntelee. Enkä varmana lisähintaa varsin mitättömästä kakkoslevystä.


    Kitaro - Spiritual Garden

    Joskus kyselin Tiltistä (joo, älkää sanoko mitään.) musiikkisuosituksia. Muistaakseni etsin aivan erilaista musiikkia kuin mitä Kitaro on, mutta jokatapauksessa Kitaro osoittautui mukavaksi yllätykseksi ja päätinpä lainata levynkin. Herran musiikki on mukavan rauhoittavaa ja vaikken yleisesti pidä tällaisesta nk. ”taustamusiikista”, on tätä kuitenkin mukava kuunnella. Levy on sen verran soljuva kokonaisuus, että lempikappaletta on vaikea määritellä. En välttämättä menisi tästä(kään) maksamaan täyttä hintaa, mutta jos jostain alle kahdeksalla eurolla olisi saanut, niin olisin luultavimmin ostanut. (Nyt en, kun levy on koneella jo ripattuna...)

    Santana – Abraxas

    Santanaa kuuntelin joskus levyllisen (Santana III), ja pidin siitä vaikka musiikki olikin ehkä vähän liian.... ”omituista” (?) kokonaisen levyllisen kuuntelemiseksi. Näin päätin tämän kirjastosta kuitenkin lainata (ilmaiseksi, tottakai ;D) ja hämmennyin – en tietänyt että Oye Como Va on Santanan biisi. Ja olipahan levyllä Guitar Herosta tutuksi tullut Black Magic Womankin, joka on Oye Como Van rinnalla levyn toinen kohokohta, muiden kappaleiden vähän alistuessa näille biiseille, vaikuttaen jopa ”laimeilta”. Meininki on kohdillaan ja Santanan soittelua on kiva kuulla, poikkeaahan se paljolti normaalista rokkenrollista, vaikka kitara isolla sijalla onkin. Kannattaa kuunnella – vähintäänkin Oye Como Va ja Black Magic Woman – mutta mikäli levyjä keräilet, on tämä hyvä ostos. Itselleni ei olisi, kun vähän vielä vierastan tuota levyjen ostoa – onhan kirjastokin olemassa.

    Pink Floyd - The Wall

    Tätä pitäisi kuunnella varmaan vähän enemmän, eka läpikuuntelu ei kyllä sanonut yhtään mitään vaikka Another Brick in The Wall pt. 2 onkin ollut kovassa soitossa. Aika progea menoa, en kyllä osaa arvostella. Ei jäänyt juuri mitään mieleen tuosta soitosta (paitsi yllämainittu Another Brick in The Wall pt. 2), sen verran hämyä materiaalia kuitenkin. En viitsi mitään tuomiota langettaa, tässä tarvitsee varmaan aikaa ennen kuin uppoaa muhun.

    CMX – Talvikuningas

    Ensikosketus CMX:n materiaaliin ja iskihän tämä, lujaa. Kaikkivaltias aloittaa levyn mahtavasti ja Resurssikysymykseen siirryttäessä piti vähän varoa, ettei leuka tipu tuonne alempaan kerrokseen. Jokainen kappale on sellainen, että ei se nyt ihan päähän jää heti soimaan, mutta kappaleen alkaessa kyllä melodia muistuu mieleen ja yhtäkkiä huomaa hyräilevänsä kappaleiden mukana. Parhaimmat kappaleet... Kaikkivaltias on mielestäni loistava – parempi kuin muut, ja kaipa sen voisin periaatteessa nimetä lempikappaleekseni. Tämän olisin periaatteessa voinut ostaa jopa täysihintaisena (joskaan en Limited Editionia, joka maksaa ihan liikaa).

    The Jimi Hendrix Experience - Axis: Bold As Love

    Jimin materiaali kolahtaa, joten päätinpä tämän ottaa kuunteluun. Toki, levy on mukavaa kuunneltavaa (kuten Hendrix yleensäkin), mutta olivat jotenkin , öh, hapokkaampia ja omituisempia, mikä teki niiden kuuntelusta vähän epämiellyttävämpää (joskaan ei epämiellyttävää) kuin muilla levyillä. Pari muiden yläpuolelle nousevaa biisiä toki löytyi. Spanish Castle Magic oli hauska biisi ja If 6 Was 9 loistava sekin. Mahtava levyhän tämä on, mutta mikäli Hendrixin kuuntelun aloittaa, kannattaa se aloittaa Are You Experiencedillä tai Electric Ladylandilla, joista kummatkin ovat mielestäni tätä parempia.

    U2 – Joshua Tree

    U2:n levyistä olen pitänyt paljon, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta. Bonon ääni on mahtava ja kappaleet loistavia, etenkin Bullet The Blue Sky ja Where The Streets Have No Name. Suosittelen. (Tuli vähän lyhyt katsaus, mutta ei vaan ollut oikein sanottavaa. U2-laatua. :D)

    Soundgarden – Badmotorfinger

    Yhh, en pitänyt juuri ollenkaan. Levy oli vähän liian sekava ja kappaleista ei oikein mikään jäänyt mieleen. Kappaleet ovat tylsiä ja vaikka Cornellin ääni vähän pelastaakin, niin ei kyllä koko levyä. Ihmetyksekseni tämä levy on vielä saanut kohtuullisen ylistävät arvostelut toisaalta ja usein ero Superunknownin ja tämän välillä on arvostelujen arvosanoissa varsin pieni, vaikka Superunknown peittoaa tämän mielestäni joka osa-alueella – kappaleet ovat parempia, fiilis on parempi, kappaleista jää mieleen jotakin ja jopa kansikuva on hienompi kuin Badmotorfingerissä. En suosittele, tai itse en ainakaan digannut.

    Pearl Jam – Rearviewmirror

    Pearl Jamin Ten-levy on itse täydellisyys, ja sitä en vain voi ylistää liikaa. Päätinpä koittaa myös jotain muuta materiaalia, joten Rearviewmirrorin nappasin tosiaan kirjastosta mukaani. Levyhän on tuplalevy ja kappaleet on jaoteltu niiden ”nopeuden” mukaan – ekalla levyllä on nopeammat, räväkämmät biisit ja toisella sitten hitaammat, rauhallisemmat. Ekalta levyltä esiin nousee toki legendabiisit (Jeremy etc.), mutta myös Spin the Black Circle ja Do the Evolution ovat mielestäni loistavia. Tämän levyn olisin voinut jopa ostaa. :P

    Muse – Black Holes & Revelations

    Olin kuullut GH3:ssa Knights of Cydonian ja tykästyin siihen varsin paljon, joten päätin sitten lainata tämän. Eikä pettymystä tullut. On hienoa, että vielä 00-luvulla tulee näin loistavia albumeja. Bellamyn laulanta on varsin erikoista – ja se tekeekin Musesta niin hyvän. Supermassive Black Hole on laulettu kokonaan falsetissa – joka ei tässä tapauksessa ole edes mikään kovin huono ratkaisu. Pitäydyn edelleen siinä mielipiteessä, että Cydonian Ritarit on paras biisi, mutta muita huippukohtia ovat Map of the Problematique, City of Delusion ja – yllätys, yllätys – Supermassive Black Hole. Suosittelen.

    CMX - Cloaca Maxima II

    Jooh. Kuten aikaisemmin mainittu, tykästyin seeämäksän materiaaliin Talvikuninkaan myötä, ja päätinpähän sitten mennä ostamaan tämän kokoelmalevyn. Ei, en suinkaan lainaamaan kirjastosta vaan ostamaan. Kuutisentoista euroa + postikulut, eikä ollut suinkaan mikään harhaostos, vaan tämä levy on oikeasti mahtava. Tai, ”nämä levyt”, onhan tämä kuitenkin kolmen levyn paketti.
    CMXII koostuu tosiaan kolmesta levystä – Lyijystä, Heliumista ja Uraanista. Lyijyllä on nopeammat biisit, Heliumilla rauhallisemmat. Uraanilla taasen on B-puolia ynnä muita sellaisia, jotka yleensä tuppaavat olemaan huonoja, keskinkertaisilta tuntuvia teoksia. Tässä ne eivät ole. Tässä Uraanin biisit ovat oikeasti hyviä kappaleita, suurin osa ainakin. Jotkut ovat vaan psykedeelistä sähläystä. (10118, mitä ihmettä?)
     Jokatapauksessa, tykkään tästäkin. Ja nyt niihin kahteen ekaan. Lyijy alkaa räväkästi Olet Tässä –kappaleella, joka ei ole otettu joltakin muulta levyltä vaan tehty varta vasten tätä kokoelmaa varten. Sitten tulee kuuden kappaleen putki puhdasta parhautta, jota seuraa Luuhamara, joka ei ole yhtä hyvä, muttei kyllä huonokaan. Levy päättyy loistavaan kappaleeseen, Pyörivät Sähkökoneet ’04:ään.
    Sitten Helium. Vauhdikkaan Lyijypläjäyksen jälkeen Helium rauhoittaa mukavasti, ja itselleni ainakin tulee kylmiä väreitä joidenkin kappaleiden mietiskelevästä tunnelmasta ja mietiskelevistä lyriikoista. Niihin vain... uppoutuu. Näidä kappaleita edustavat esimerkiksi Tuulilukko ja Revontulten Repijä. Muutkin kappaleet ovat loistavia, ja Melankolia on varsin mielenkiintoinen kappale.

    Yhteenvetona voisin Cloaca Maxima II –kokoelmasta sanoa, että kannattaa ostaa/lainata, on tämä vain niin loistava.


    Sellaista. Saa kommentoida.
    "I'll go walking in circles while doubting the very ground beneath me"
    Kirjattu
  • ::
  • 10.08.08 - klo:11:11
    Kirjattu
  • ::
  • 10.08.08 - klo:19:35
    http://www.youtube.com/watch?v=b6cnq2Gutsw

    Ihan kelvolta vaikuttaa. Toivottavasti taso pitää ja saadaan ainakin Loadin tasoinen luomus. Kirkillä pari ihan hyvää soolon pätkää.
    « Viimeksi muokattu: 10.08.08 - klo:19:39 kirjoittanut Henukki »
    -
    Kirjattu
  • ::
  • 11.08.08 - klo:09:25
    Ei kyllä kuulostanut ihan siltä mitä odotin, mutta pidän tuosta silti. Odotellaan innolla lisää...
    Kirjattu
  • ::
  • 11.08.08 - klo:17:13

    juzi da man Poissa

    • Minä
    • things i say -->
    Kuunnelkaapa Ice Cuben, Gangsta Rap Made Me Do It
    http://www.youtube.com/watch?v=HzeZhCt5PVA
    Siinä or räppi parhaimmillaan.
    Kirjattu
  • ::
  • 11.08.08 - klo:19:36
    http://www.youtube.com/watch?v=b6cnq2Gutsw

    Ihan kelvolta vaikuttaa. Toivottavasti taso pitää ja saadaan ainakin Loadin tasoinen luomus. Kirkillä pari ihan hyvää soolon pätkää.
    Biisi antoi aluksi hieman vaisun kuvan, mutta onneksi se alkoi loppua kohden parantua huomattavasti. Soolot olivat ihan onnistuneita ja riffitkin kuullostivat useamman kuuntelukerran jälkeen vain kokoajan paremmilta. Odotin kuitenkin että Metallica yllättää kunnolla ja heiltä tulee vanhojen levyjen tasoista huipputhrashia, mutta ei kuitenkaan. Ylittää tämä biisi silti varmaan kaikki biisit, joita löytyy loadeilta tai St.Angerilta. Toivonmukaan uudelle albumille tulee instrumentaali, joka on vähintään Call of Ktulun tasoa.
    Makkaralla on kaksi päätä. Siinä se on onnellisemmassa asemmassa kuin me muut.
    Kirjattu
  • ::
  • 12.08.08 - klo:20:37

    Rottiss Poissa

    • Sulava herrasmies
    • "A wild Rottiss appears!"
      • Xbox Live Gamertag: finRatman X3
      • PSN ID: Ratman_Fi
      • YouTube profiilini
    Kirjattu
  • ::
  • 14.08.08 - klo:17:44

    juzi da man Poissa

    • Minä
    • things i say -->
    ^- Aikas meinaa hyvä
    hihii
    Kirjattu
  • ::
  • 14.08.08 - klo:18:06
    Kirjattu
  • ::
  • 20.08.08 - klo:17:39

    Prime Poissa

    • When the wild finn blows.
      • FinZelda, Zeldan asialla
    Kirjattu
  • ::
  • 21.08.08 - klo:22:27
    http://uk.youtube.com/watch?v=7qRMqwksXSc

    Vähän hmv raita. Ihan kelpo verrattuna kuitenkin Angeriin. Kappalerakenne muistuttaa vähän turhan paljon vanhoja balladeja. Nähty jo fiilis. Loadin tasoista.
    -
    Kirjattu
  • ::
  • 21.08.08 - klo:23:31
    Ihan jees biisi, kyllä tuo nyt Angerin voittaa. Tykkäsin. :)
    "I'll go walking in circles while doubting the very ground beneath me"
    Kirjattu
  • ::
  • 22.08.08 - klo:16:02
    Itse pidin tuosta. Alun rauhallinen kohta on hyvä, ja lopun sooloilut Kirk vetää hienosti. Voittaa selvästi St. Angerin ja ReLoadin biisit.
    Kirjattu
  • ::
  • 22.08.08 - klo:23:57

    Turjake Poissa

    • Törö
    • Hail to the King, baby!
      • 3DS-ystäväkoodi: 4527-7665-4643
      • Xbox Live Gamertag: Turjace
      • PSN ID: Turjace
      • Steam ID: turjace
      • Törön vuodatus, teh blogi
    Jees. Näyttäisi vahvasti siltä, että tuleva levy tulee olemaan ...And Justice For Allin ja Loadin risteytys. Musiikillisesti ensimmäistä ja saundillisesti jälkimmäistä. The Day That Never Comesia en ole kuunnellut kuin muutaman kerran, joten en osaa oikein sanoa kunnolla mielipidettäni. Ainakin kertsissä on kiva melodia, jonka jälkeen tulee vallan mielenkiintoinen filli. Biisi on todella progressiivinen verrattaessa aiempaan materiaaliin. Riffit ja temmot vaihtelevat todella tiuhaan tahtiin ja välillä tuleekin mietittyä että onkos tämä nyt sitä samaa biisiä ollenkaan. Joissain paikoissa biisi tuntui jopa hajanaiselta, mutta se korjautunee kuuntelukertojen myötä.

    Cyanide on tykki.
    <+Cyna> Turjake on resetin paras tyyppi, aattelin mainita
    <Tinglemies> välillä en itsekään erota pelaanko personaa vai nussinko törön kaa
    <+mm. Detonat, coconuut, Linkkiro> Törö adminiks


    ANIME ON PASKAA USKOKAA JO SKYWARD SWORD MYÖS JA DC
    Kirjattu
  • ::
  • 25.08.08 - klo:00:14
    Nyt hetken sulattelun jälkeen on biisi alkanut tuntua erittäin hyvältä. Paranee joka kuuntelukerralla. Arvioin vähän liian hätäisesti, kun olin odottanut niin paljon rässäävämpää biisiä. Kirkin soolo kuulostaa oikeastaan jo mahtavalta eikä vain hyvältä. Biisin alkupäästä puolestaan puuttuu se viimeinen koukku joka nostaisi sen huipuksi.

    Edit. Ai perkele, nyt tuli SE biisi jota odotettiin, ensimmäinen palleille potkiva biisi 20 vuoteen. mms://wm.elektra.com/metallica/metal...Apocalypse.wma
    « Viimeksi muokattu: 26.08.08 - klo:17:34 kirjoittanut Henukki »
    -
    Kirjattu
  • ::
  • 26.08.08 - klo:19:15

    Turjake Poissa

    • Törö
    • Hail to the King, baby!
      • 3DS-ystäväkoodi: 4527-7665-4643
      • Xbox Live Gamertag: Turjace
      • PSN ID: Turjace
      • Steam ID: turjace
      • Törön vuodatus, teh blogi
    ^ Tällaista mä olen odottanut! Tuo erittäin vahvasti mieleen Master of Puppets-levyn Damage Inc.:n. Täytyy kyllä myöntää, että vaikka Metallica onkin sanonut levyn olevan paluu juurille tai jotain, niin ihan tämän tasoista meininkiä en tosiaankaan osannut odottaa. Kyllä pelkästään nämä kolme kuultua biisiä potkivat kaiken maailman Loadeja ja St. Angereitä vaan niin perseelle että jumalauta!

    Tosiaankin tulen nappaamaan tämän lätyn mukaani heti julkaisupäivänä. Mikäli taso pysyy loppulevyn näin kovana niin täytyy kyllä nostaa jätkille hattua.
    <+Cyna> Turjake on resetin paras tyyppi, aattelin mainita
    <Tinglemies> välillä en itsekään erota pelaanko personaa vai nussinko törön kaa
    <+mm. Detonat, coconuut, Linkkiro> Törö adminiks


    ANIME ON PASKAA USKOKAA JO SKYWARD SWORD MYÖS JA DC
    Kirjattu
  • ::
  • 26.08.08 - klo:19:28
    Aika kovaa jytää oli mutta The Day That Never Comes iski meikäläiseen enemmän. En mä ole erityisemmin näistä Metallican runttausbiiseistä pitänytkään. Okei, ne menee tietyssä mielentilassa kerran tai pari mutta ei ne oikeasti ole niin syvällisiä kokemuksia kuin nämä suuremmat biisit - One, MoP, Orion, To Live is to Die ja niin edelleen.

    Joka tapauksessa, kai tuon levyn voisi hankkia.

    E: v Njaa. Mielipiteensä kullakin..
    « Viimeksi muokattu: 26.08.08 - klo:23:19 kirjoittanut Tzibo »
    "I'll go walking in circles while doubting the very ground beneath me"
    Kirjattu
  • ::
  • 26.08.08 - klo:20:50
    Ei. Tuo kuulosti paljon paremmalta kuin Cyanide tai joku Päivä Jota Ei Koskaan Tule. Pääriffin tylsyyskin  unohtuu kun miettii että tälläista kuultiin Mötäällicalta viimeksi 20-vuotta sitten. Toivotaan että ensi maanantaina  tulee lisää rässiä. 
    « Viimeksi muokattu: 26.08.08 - klo:20:59 kirjoittanut Odolwa »
    Kirjattu
  • ::
  • 03.09.08 - klo:16:09
    Millä vuosikymmenellä oltiinkaan?
    http://www.youtube.com/watch?v=MROHbrs2TLs
    -
    Kirjattu
  • ::
  • 03.09.08 - klo:17:20

    Agutski Poissa

    • Beer Baron
      • Xbox Live Gamertag: IKSTUGA
      • PSN ID: Agutski
      • Steam ID: AndersHelFin91
    Millä vuosikymmenellä oltiinkaan?
    http://www.youtube.com/watch?v=MROHbrs2TLs
    Hui saakeli, pidin tästä oikeen paljon, sooloilu on aika sairasta paikoitellen :D
    Levy meni tilaukseen.
    Smokin' Sick Style
    Kirjattu
  • ::
  • 03.09.08 - klo:19:26
    Tuli sitten levy waretettua kärsimättömänä. Huikeeta settiä ekan kuuntelukerran perusteella. Hyviä riffejä ja sooloja on paljon. Kertsit eivät oikein jäänet päähän, kuten vanhoissa biiseissä. Myös tootaliset huiput puuttuvat turhan usein, vaikka huomattavan mukavia sooloja olikin. Pelkäsin että bridget ovat kauttaaltaan heikkoja kuten Day That Never Comesissa, mutta varsinkin Unforgivenin FORGIVE ME! johdatus sooloon oli täyttä rautaa. Levyllä on myös aika hyvä instrumentaali. Välinputoajia ei löytynyt (!!!).

    Ja kaikkein kovin on All Nightmare Long
    « Viimeksi muokattu: 03.09.08 - klo:19:34 kirjoittanut Henukki »
    -
    Kirjattu
  • ::
  • 05.09.08 - klo:14:28
    Video poistettu. Kertokaas mistä kipaleesta on kyse.
    Kirjattu
  • ::
  • 05.09.08 - klo:15:50

    jerskale Poissa

    • ohmo
      • Xbox Live Gamertag: Jerskaleh
    Ennenhän olin kova Metallica fani ja Puppets paitakin löytyy hyllystä, mutta nyt minua ei ole kiinnostanut p*skan vertaa tuo uusi levy. En edes jaksanut kuunnella sitä The Day That Never Comes biisiä 20 sekkaa kauempaa :/. Minkäs teet kun ei vaan kiinnosta.
    Kirjattu
  • ::
  • 05.09.08 - klo:15:52

    Rottiss Poissa

    • Sulava herrasmies
    • "A wild Rottiss appears!"
      • Xbox Live Gamertag: finRatman X3
      • PSN ID: Ratman_Fi
      • YouTube profiilini
    Kirjattu
  • ::
  • 05.09.08 - klo:18:31
    Death Magnetic tuli juuri kuunneltua tuubista. Paskaa oli vain nolo heviballadiyritys DTNC ja Cyanide, muuten valtaisa parannus edellisistã kyhäelmistã ja vaikkei ehkã klassikko, niin hieno paluu juurille.

    Lupaan toki ostaa levyn joskus, en vain julkaisussa:P
    Kirjattu
  • ::
  • 05.09.08 - klo:23:29
    Meikäläinen ei oikein ole vieläkään ymmärtänyt mikä niin suuresti mättää monia tuossa Never Comesissa. Monella tapaa ihan onnistunut biisi ja oikeastaan ainoa jossa on tarttuva kertsi koko levyllä. Biisiä ei vain oikein ole saatu kokonaiseksi. Tämä ongelma tosin vaivaa koko levyä. Kappaleissa on helvetin siistejä kohtia, mutta niistä ei saada yhdistettyä tajunnanräjäyttävää kokonaisuutta. Siinä ehkä suurin ero klassikko levyihin. Kokonaisuudessaan kuulostaa todella paljon Jucticelta. Se oli samantapainen sillisalaatti. Cyanide on ehkäpä se heikoin biisi, siinäkin on tosin siisteimmät bassot sitten Burtonin aikojen. Harmi ettei Trujilloa päästetty levyllä enempää esiin.
    -
    Kirjattu
  • ::
  • 08.09.08 - klo:18:18
    Meikäläinen ei oikein ole vieläkään ymmärtänyt mikä niin suuresti mättää monia tuossa Never Comesissa. Monella tapaa ihan onnistunut biisi ja oikeastaan ainoa jossa on tarttuva kertsi koko levyllä. Biisiä ei vain oikein ole saatu kokonaiseksi.

    Toimisi erittäinkin hyvin, mutta siihen oli pakko tunkea se absoluuttisen turha perusriffeillä ja lurilurilla varustettu loppurämpelöinti. Oikeen pitää todistella että ollaan kovia laittamalla balladienkin perään raskaampia osuuksia, ei sillä onnistuta kun pilaamaan biisi.
    Kirjattu
  • ::
  • 08.09.08 - klo:21:13
    The Day That Never Comes yrittää olla uusi One, mutta feilaa siinä.
    Kirjattu
  • ::
  • 11.09.08 - klo:13:48

    Bueno Poissa

    • Donitsikuningas
    Se on vittu nightcore jota popitetaan vähintään 4 tuntia päivässä >:3
    Joo mutta oikeasta musiikista; Muse,Mokoma, Stam1na ja muut paskat. :B
    Kirjattu
  • ::
  • 12.09.08 - klo:20:29

    mosse Poissa

    • Mosse
    Ei pitäis puhua törön kanssa enää ikinä. Just äsken kävelin kotiin ja repussa oli Kill 'Em All, Ride the Lightning, Master of Puppets ja ...and Justice for All.

    Onneks oli sentään lahjakortti stokkalle.
    [22:22] <+Linkkiro> Miks Mosse tietää kaiken >_>
    [22:23] <+pandem> koska mosse on paras
    Kirjattu
  • ::
  • 12.09.08 - klo:20:32

    Kraid

    Just äsken kävelin kotiin ja repussa oli Kill 'Em All, Ride the Lightning, Master of Puppets ja ...and Justice for All.

    Onnittelut hyvistä ostoksista.

    Itselläni tuli Helloween - Keeper of the Seven Keys prt. II viikko sitten perjantaina, kun taas prt. I eilen. On ollut käsittämättömän hyviä levyjä molemmat, etenkin tuo prt. II.
    Kirjattu
  • ::