Musiikki

  • 1223 Vastauksia
  • 212213 Lukukerrat
*

Poissa Turjake

  • Törö
Vs: Musiikki
« Vastaus #1200 : 18.05.17 - klo:17:29 »
Rip Chris Cornell. Mitä vittua. Fantastinen laulaja, aivan hillittömän voimakas ääni. Just eilen kelailin, että You Know My Name on varmaan paras bondibiisi ikinä. Pitänee laittaa Audioslaven debyytti taas pyörimään.
« Viimeksi muokattu: 18.05.17 - klo:17:32 kirjoittanut Turjake »
<+Cyna> Turjake on resetin paras tyyppi, aattelin mainita
<Tinglemies> välillä en itsekään erota pelaanko personaa vai nussinko törön kaa
<+mm. Detonat, coconuut, Linkkiro> Törö adminiks


ANIME ON PASKAA USKOKAA JO SKYWARD SWORD MYÖS JA DC

Vs: Musiikki
« Vastaus #1201 : 09.08.17 - klo:09:21 »
Kuulinpas taas radiosta Juha Tapion Älä Lähde Vielä Pois -biisin ja taas siellä kuului Final Fantasyn Prelude välissä. Olenko yksin, vai kuuletteko te muutkin sen? Mielestäni tuo Prelude-lainaus on jo niin suora, että se ei voi olla vahinko. Olisiko Juha pelannut nuorempana Final Fantasyä ja nyt livauttanut osan sarjaa biisiinsäkin piiloon?


[edit] Yritin etsiä Youtubesta esimerkkiä, mutta sieltä löytyy vain live-taltiointi, jossa  tuota melodiaa ei ole taustalla. Sen sijaan esimerkiksi Spotifyssa olevassa alkuperäisessä biisissä Prologue kuuluu selvästi muun muassa kohdasta 2:50 eteen päin.
« Viimeksi muokattu: 09.08.17 - klo:09:28 kirjoittanut Riby »
<div class="signature">', $message['member']['signature'], '</div>';

Vs: Musiikki
« Vastaus #1202 : 09.08.17 - klo:10:28 »
Arpeggiot on aika vanha juttu musiikissa, enkä menisi sanomaan tuota suoraksi lainaukseksi. FF:n prelude siitä kuitenkin kieltämättä tulee mieleen, että voihan se olla salakavala referenssi.
Viesti saattaa sisältää paloja sarkasmia tai pähkinää.

Vs: Musiikki
« Vastaus #1203 : 28.09.17 - klo:15:23 »
Kauan teki sen taas. Luulin, että viime levystä oli vaikea pistää paremmaksi, mutta tää uusin on vieläkin parempi. Alusta loppuun todella kaunista musiikkia.

Mitä oivin levy syksyn hiljaiseen fiilistelyyn ja masenteluun.



Bandcamp
« Viimeksi muokattu: 28.09.17 - klo:23:43 kirjoittanut Ingoo »

*

Poissa Samirai

  • JÄÄTELÖAUTOOOOO!!!11
Vs: Musiikki
« Vastaus #1204 : 28.09.17 - klo:19:20 »
Olipas hyvä biisi! En oo koskaan kyseisestä artistista kuullut mutta kiitos että toit tietoisuuteen ^_^

Vs: Musiikki
« Vastaus #1205 : 28.09.17 - klo:20:45 »
En näin ensimmäisen kuuntelukierroksen perusteella väittäisi tätä Sorni Naita paremmaksi. Toisaalta iso osa arvostustani sitä levyä kohtaan johtuu konseptista ja tositapahtumien tuomasta painoarvosta ja mielikuvista, joten on vaikea lähteä vertailemaan näitä suoraan. Erinomaista settiä kuitenkin taas ja varmasti miellyttää vielä enemmän uusintakuunteluilla.

Tässä ihan kuukauden sisään on tullut hämmentävän paljon mukavia yllätysjulkaisuja vanhoilta suosikkiartisteiltani. Siis jopa niin monta, että suurinta osaa en ole edes ehtinyt kuuntelemaan. Olen vähän miettinyt, pitäisikö alkaa seurata jotain tulevien julkaisujen listoja. Toisaalta on aina yhtä mukava yllättyä kuukauden uutuuslätyistä.

Olen harkinnut toisen vuosikatsauksen kirjoittamista jo tovin hyvien julkaisujen kertyessä, mutta ehkäpä odottelen vielä ainakin Ne Obliviscarisin uuden lätyn sulattelua ennen sen väsäämistä.
Viesti saattaa sisältää paloja sarkasmia tai pähkinää.

Vs: Musiikki
« Vastaus #1206 : 29.09.17 - klo:11:12 »
Eipä mullakaan jäänyt ekalla kuuntelulla paljoa käteen, mut nyt ~10 pyörityksen jälkeen levy on auennut ihan eri tavalla. Vaikka levy koostuukin yksittäisistä kappaleista, niin se on silti parhaimmillaan kuunneltuna kokonaisuutena alusta loppuun.

Plussaa myös murinavokaaleiden poisjäämisestä. Ehdin tämän vuoden puolella kyllästyä niihin totaalisesti.

Vs: Musiikki
« Vastaus #1207 : 17.10.17 - klo:19:38 »
Voiko samana vuotena julkaista kovimman kotimaisen albumin ja erillisen sinkkujulkaisun ?

Kyllä voi :



Vs: Musiikki
« Vastaus #1208 : 16.11.17 - klo:17:23 »

Loppuvuoden positiivisin yllätys : Kunkku Gizzard ja Liskovelho

Vs: Musiikki
« Vastaus #1209 : 16.11.17 - klo:18:53 »
En nähtävästi maininnut alkuvuoden viestissäni King Gizzardin Flying Microtonal Bananaa, jota luukuttelin tovin. Muistelinkin että näiltä on tullut toinenkin albumi tänä vuonna, mutta Wikipedia osaa kertoa levyjen oikean lukumäärän olevan _neljä_. Aikamoiset setit, varsinkin kun laatu näyttää olevan tasaisen hyvää.

Ne Obliviscarisin uutuuslätty on muuten nyt myös makusteltu, joten vuosikatsauspakotuskyselyhässäkkäviestini ilmestynee tänne millä hetkellä hyvänsä.
Viesti saattaa sisältää paloja sarkasmia tai pähkinää.

Vs: Musiikki
« Vastaus #1210 : 21.11.17 - klo:15:59 »
Ihan hyvä musiikkivuosi tälläkin kertaa. Syksyn levyjä on vieläkin jokunen kunnolla kuuntelematta. Kirjoittelin edelliselle sivulle jo huhtikuun lopulla alkuvuoden setit, joten tässä on nostoja vain viimeiseltä puolelta vuodelta.

Aluksi pari aikaisempana vuonna ilmestynyttä tapausta:

Little Tybee - Languid
<a href="https://www.youtube.com/v/LqE9mNzXhdA" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/LqE9mNzXhdA</a>

Vähän folk(jazz)rockhässäkkää. Tämä on taas näitä bändejä, jotka yhdistelevät elementtejä ja instrumentteja vähän sieltä täältä. Takaa ainakin sen, että meno pysyy freesinä.

The Contortionist - Language (Rediscovered)
<a href="https://www.youtube.com/v/qcfleQ7S7c4" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/qcfleQ7S7c4</a>

The Contortionistilta tuli uusi levy tänä vuonna. Tämä biisi ei ole kyseiseltä levyltä. Ennakkomateriaali oli ihan lupaavaa, mutta loppujen lopuksi täyspitkästä albumista riitti iloa vain noin viikon verran. Bändi on saamassa otetta parhaista puolistaan, mutta sävellystyö ja koko setin tasapaksuus saivat unohtamaan koko levyn olemassaolon pian sen julkaisun jälkeen.

Sen sijaan huomioni kohdistui uutta levyä spotifysta kaivellessani bongaamiini aikaisemman levyn biisien "akkari"versioihin. Nämä livetaltioinnit droppaavat raidoilta pahimmat örinät ja djent-oksennukset, ja keskittyvät enemmän siihen hyvään ambientfiilistelyyn. Toivoisin, että bändi ottaisi näistä mallia seuraavaan julkaisuunsa.


Sitten tämän vuoden tarjontaan:

Elder - The Falling Veil
<a href="https://www.youtube.com/v/qEgizR_3buw" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/qEgizR_3buw</a>

Pidän kovasti kaikesta mitä Elderin uusin tarjoaa, mutta valitettavasti kaikki biisit on venytetty aivan liian pitkiksi ja massiivisiksi. Maukkaatkin riffit alkavat tympiä, jos niitä sahaa yli kymmenen minuuttia putkeen. Taustamusana homma toimii.

Iglooghost - Bug Thief
<a href="https://www.youtube.com/v/6cXyJK6TYLo" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/6cXyJK6TYLo</a>

Elektronista musiikkia ei ole tänä vuonna tullut paljon vastaan, joten Iglooghost on lähes yksin paikkaamassa tätä tyhjiötä. Onneksi se on aika hyvä siinä.

Ensimmäistä kertaa kuunneltaessa iskevä lukuisten samplejen ja eri äänien aiheuttama sekasortoisuus on loppujen lopuksi varsin pinnallista. Yleensä hommaa pitää kasassa joku yksinkertainen, lähes EDM:ään nojaava biitti ja biisien punainen lanka löytyy sen enempää etsimättä. Combo on mielenkiintoinen, koska tällä tavoin paljon mielenkiintoisia ääniä, rytmejä ja tutkittavaa sisältävä levy pysyy helposti lähestyttävänä ja kuunneltavana.

Converge - A Single Tear
<a href="https://www.youtube.com/v/DKqOp2YHfhI" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/DKqOp2YHfhI</a>

Vuonna 2012 ilmestynyt All We Love We Leave Behind oli yksi ensimmäisiä metalcore/mathcore-julkaisuja, joita opettelin kuuntelemaan. Instrumentaalit maistuivat jo silloin, mutta vokaalit vaativat vielä totuttelua. Näin viitisen vuotta myöhemmin oli mukava huomata, että tämän uutukaisen kanssa mitään vastaavaa totuttelukynnystä ei ollut havaittavissa. Tämä uusi levy alkoi maistua liki välittömästi. Ikuisessa musamaun kehittämisprojektissa ollaan siis menty ainakin vähän eteenpäin.

Vielä vaan pitäisi keksiä joku genre, jota pakottaa itselle seuraavaksi.

Ne Obliviscaris - Eyrie
<a href="https://www.youtube.com/v/_RMax1LS3pM" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/_RMax1LS3pM</a>

Mietin Urnin enimmäisiä singlejä kuunnellessani, että montakohan levyä Ne Obliviscarisia jaksan enää kuunnella. Tämä on siis bändin kolmas levy, joka jostain syystä alkaa olla aika pitkälti se maksimiraja, jonka jaksan kuunnella yksittäisiltä bändeiltä. Poikkeuksiakin toki löytyy, mutta yleensä viimeistään muutaman levyn jälkeen bändin soundi on tullut jo tarpeeksi tutuksi ja biisit alkavat kuulostaa toisiltaan. Levyn singletkin olivat siis hyviä, mutta päällimmäisenä mielessä oli vain ajatus, että ne kuulostavat ihan siltä miltä niiden odottaisikin kuulostavan. Toisaalta ihan hyvä juttu, mutta myös todella yllätyksetöntä.

Nyt pari viikkoa tätä kuunnelleena voin hyvillä mielin sanoa, että kyllähän tämä vieläkin maistuu. Juuri se esimaistiaisena ilmestynyt nimikkobiisi olikin levyn kehnointa kamaa, ja sekin parani huomattavasti uusintakuunteluilla. Viulustakaan ei voi olla pitämättä.


Semmoista tällä kertaa. Mites muut? Ingoo onkin tänne jonkin verran juttuja päivittänyt, mutta varmaan lisääkin löytyy hmm? Itse asiassa melkein menisin väittämään tuota ketjusta ylempää löytyvää Kauanin Kaihoa omaksi suosikkilevykseni tältä vuodelta. Sorni Nain suhteen en sanojani syö, mutta uusi levy on silti kokonaisuutena ehkä vuoden miellyttävin tapaus. Uusintakuunteluiden myötä kehitin pariviikkoisen addiktion sitä kohtaan.
Viesti saattaa sisältää paloja sarkasmia tai pähkinää.

Vs: Musiikki
« Vastaus #1211 : 27.11.17 - klo:13:20 »
Postailen omaa listaa sulateltuani ensi perjantaina ilmestyvän Jess & The Ancient Onesin kolmannen kokopitkän.

Epäilen listan kuitenkin sisältävän jo paljon tässä ketjussa mainostettuja levyjä. Ulver ja Litku Klemetti kun vaan ovat todella kovia.
« Viimeksi muokattu: 27.11.17 - klo:13:22 kirjoittanut Ingoo »

*

Poissa Tapza

  • Luuseri
Vs: Musiikki
« Vastaus #1212 : 28.11.17 - klo:02:27 »
Illan albumina tuo Kaiho. Pitäisi ehkä useamminkin kuunnella näitä resettiläisten musaehdotuksia, koska tämä oli todella hieno. Paljon muuta en osaakaan sitten sanoa. Makasin sängyllä ja kuuntelin albumin alusta loppuun, musiikista lumoutuneena ja ikään kuin sen luomaan maailmaan vangittuna. Tällaista voisin kuvitella kuuntelevani samalla kun kirjoitan. Mutta toimii muutenkin kuin pelkkänä taustamusiikkina.

Sellainenkin ajatus tässä heräsi, että kyllähän tämä suomen kieli on ajoittaisessa rujoudessaankin aika kaunista.

*

Poissa Samirai

  • JÄÄTELÖAUTOOOOO!!!11
Vs: Musiikki
« Vastaus #1213 : 27.12.17 - klo:21:55 »
Oma vuoden albumien top 5 listaus, varoituksen sanana että saattaa sisältää pähkinää ja melometallia.


 #5 One Desire - One Desire (biisisuositus Hurt)

Tutuilla nimillä on kiva ratsastaa ja koska aikoinaan diggailin Sturm und Drangin menoa niin samalla laulajalla keuliva bändi herätti heti mielenkiinnon. Olivat pojat vielä saaneet aikaiseksi mahdottoman tarttuvaa ja hyvin sävellettyä melodista AOR-heviä niin olisihan se ollut kumma jos en olisi tykännyt!


#4 The Dark Element - The Dark Element (biisisuositus Here's to You)

Vähän puskista tuli tämä kollaboraatio entisen Nightwish- laulajan ja ex-Sonata Arctica kitaristin välillä. Musiikki oli sopivalla tavalla sekoitus "wanhaa-hywää-nightwishia" ja Liimataisen nykyistä Cain's Offering bändiä. Ja koska olen aina pitänyt Anetten äänestä niin sinfonisen metallin tuttuun ja hyväksi todettuun kaavaan oli mukava palata näillä eväillä.


#3 Beast in Black - Berserker (biisisuositus End of the World)

Minut hyvin tuntevat tietävät fanitukseni Battle Beastia kohtaan ja suuren suruni kun bändin biisintekijä Kabanen potkittiin ulos. Onneksi mies kasasi uuden kokoonpanon jota jo toissa vuonna Tuska-festivaaleillakin tuli ihasteltua. Bändin laulaja on taitavimpia koskaan kuulemiani hevikiekujia ja kappalemateriaali tosiaan niin hyvää että miekkosten koko ensilevy on yhtä suurta "euroviisumetallin" juhlaa.


#2 Enbound - The Blackened Heart (biisisuositus Feel My Flame)

Koska vuoden paras musatarjonta sijoittui lähes kokonaan loppuvuoteen, koostui alkuvuoden luukutus melkein pelkästään Enboundin uusimmasta levystä. Koko bändistä en ollut aiemmin edes kuullut mutta onneksi tulee seurattua niin montaa metallimediaa ettei tämän tason albumi mennyt ohi korvien. Hyvällä tavalla progehtavaa ja äärimmäisen melodista powermetallia sopivan raskaalla tatsilla joka pistää kyllä väkisinkin moshaamaan mukana.


#1 Cyhra - Letters to Myself (biisi suositus Dark Clarity)

Levy jossa yhdistyy raskaan ja kevyen metallin parhaat puolet. Todella tarttuvia kertosäkeitä, biisejä joissa on sanomaa, mukaansatempaavia riffejä ja kaikki kuorrutettu mielekkäillä melodioilla ja Jake E:n superilla laulusuorituksella. Cyhran musiikki olisi voinut pahimmassa tapauksessa olla imelää mukaheviä tai turhan äkkiväärää sekamelskasoppaa mutta koska näin ei ollut ja ainekset sekoittuivat lähes täydellisesti yhteen niin meikän vuoden levy on tässä!

Vs: Musiikki
« Vastaus #1214 : 18.06.18 - klo:23:42 »
Mun best of 2017 on jossain koneella mut se asuu tällä hetkellä vanhempien saunassa, et ehkä saan sen ulos ennen tän vuoden loppua.

Tästä kuitenkin hyvä uusivanha levy, jota opin arvostamaan aivan eri tavalla kuukausi/kaksi sitten:

Kyseessä siis 40 Watt Sun - Wider than the Sky
« Viimeksi muokattu: 19.06.18 - klo:09:55 kirjoittanut Ingoo »

Vs: Musiikki
« Vastaus #1215 : 14.07.18 - klo:03:15 »
Melkein jo unohdin miten kovaa tykitystä tämä levy oli. Muutaman kaljan jälkeen potkii jäätävän kovaa.

Vs: Musiikki
« Vastaus #1216 : 04.11.18 - klo:20:44 »
Oon soitellu pidemmän aikaa jo syntikkaa, mutta nyt innostuin ensimmäistä kertaa nauhoittelemaankin jotain. Saa kuunnella jos jaksaa:

DKC 2 Mining Melancholy: https://instaud.io/2SQI
FFX Battle Theme: https://instaud.io/2SQR
Oma sävellys, joka on ottanut vähän vanhasta gradiuksesta vaikutteita: https://instaud.io/2SOX

*

Poissa Tingle

  • Paavo
    • Academic Nintendo Club RY
Vs: Musiikki
« Vastaus #1217 : 04.11.18 - klo:20:53 »
Hyvin soitettu, vaikka korkeat äänet ottavatkin korviin. Hyvin tunnistin alkuperäisen kappaleenkin :)
<Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
<Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
<Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
<JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
<henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
<Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI

Vs: Musiikki
« Vastaus #1218 : 06.12.18 - klo:20:03 »
Mun piti jo aikoja sitten postailla vuoden 2017 parhaista albumeista, mut jäi sattuneista syistä tekemättä. Vuosi 2018 alkaa olemaan myös taputeltu, et ehkä tässä joku päivä sais aikaiseksi listan kahden vuoden ajalta.

Tähän alle kuitenkin yksi ehdokas tämän vuoden parhaaksi levyksi:

Anton Belov - Piano Works I

Kauan-yhtyeen nokkamiehen Anton Belovin pianovetoinen instrumentaalilevy, joka ei tunnu millään tavalla sivuprojektilta tai pienen budjetin teokselta. 

*

Poissa Turjake

  • Törö
Vs: Musiikki
« Vastaus #1219 : 21.12.18 - klo:21:25 »


OK.

Kirjoitettavaa ei juuri ole, koska en ole kuunnellut tänä vuonna tehtyä musiikkia juuri yhtään. Mutta sellainen olen. Kaikki paras musiikki on jo tehty, ja nekin bändit, joiden musiikkia kuuntelin, ovat jo vähintään 20 vuotta vanhoja. Tässä lista vuonna 2018 ilmestyneestä paskasta mitä kuuntelin.

CMX - Alkuteos
<a href="https://www.youtube.com/v/8D6obM9w5gY" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/8D6obM9w5gY</a>

CMX on jännittävä bändi monellakin tapaa, mutta tuntuu vähän siltä että viimeiset 10 vuotta bändi on vähän polkenut paikallaan. Alkuteos on siitä aika hyvä tiivistelmä, koska levy on lopulta aika mitäänsanomaton ja tylsä. Muutama vuosi sitten ilmestynyt Mesmeria oli aika viihdyttävää ja raikasta pop-CMX:ää, ja tälläkin albumilla juuri popjutut toimivat parhaiten. Progesetit ja hevisetit tuntuvat tässä vaiheessa tosi väkinäisiltä.

Ennakkoon tätä hehkutettiin sillä, että mukana olisi aikaisempaa enempää syntetisaattoreita. No, onhan niitä, mutta olisi niitä saanut olla enemmänkin. Kokonaisuus sisältää pari hyvää kappaletta, mutta lopulta unohdin tämän olemassaolon tosi nopeasti. Ikävää todeta, että bändi on parhaat päivänsä nähnyt. Ei nyt tarvitsisi mitään uutta Auraa ja Dinosaurusta puskea ulos, mutta ääähhh?


Tenacious D - Post-Apocalypto
<a href="https://www.youtube.com/v/kTKxlA1LybE" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/kTKxlA1LybE</a>

CMX:n tavoin myös Tenacious D näyttää nähneen parhaat päivänsä. Tämä uuden elokuvan/minisarjan soundtrack on ihan ok. Materiaalia on lopulta törkeän vähän, sillä suurin osa levyn matskusta koostuu sarjan sketsien ääniraidoista. Biisien taso vaihtelee todella paljon. Tässä linkattu Making Love on Tenacious D:tä parhaimmillaan: törkeää alapäähuumoria ja rohkeasti rokkaavaa meininkiä. The Who -vaikutteet ovat aika selvästi kuultavissa. Suurin osa matskusta saa aikaan lähinnä haukottelua.

Harmillisinta on se, kuinka Tenacious D tuntuu menettäneen alkuperäisen hohtonsa. Ekat kaksi tai ehkä jopa kolme ekaa albumia olivat typeränhauskaa rokkenrol lifestyleä hehkuttavaa huumorirokkia, jossa biisit olivat hauskoja, mutta toisaalta ne toimisivat ihan hiton hyvin myös ilman typeriä sanoituksia ja övereitä sovitusratkaisuja. Post-Apocalypton tapauksessa esimerkiksi kappale Robot on ihan helvetin tylsä sävellys, jota sanoitus ei edes yritä pelastaa. Tuntuu siltä kuin Tenacious D haluaisi olla "oikea" ja vakavasti otettava bändi, mutta sekin tunne on ristiriidassa kun katsoo sitä pöyristyttävää materiaalia mitä minisarja pitää sisällään.

Siis tiivistettynä totean vain että Tenacious D:n pitäisi kiroilla biiseissään enemmän.


Judas Priest - Firepower
<a href="https://www.youtube.com/v/V0J3u3_800c" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/V0J3u3_800c</a>

Judas Priest on maailman kovimpia bändejä, mutta yhtyeen edesottamuksia on ollut hieman kiusallista seurata viime vuosina. Noin kymmenen vuoden takainen Nostradamus on legendaarisen hyvä unilääke ja muutama vuosi sitten julkaistu Redeemer of Souls oli lopulta surkeasti tuotettu, "ihan ok" levy. Sitten toinen yhtyeen legendaarisista kitaristeista nostaa kytkintä ja jäljelle jäänyt sairastuu parkinsoniin.

Mutta Priest in back, baby, sillä Firepower ei ole ainoastaan ihan vitun hyvä levy, vaan yksi Judas Priestin historian parhaista levyistä. Ja tämä siis bändiltä, joka on tehnyt mm. sellaisia klassikoita kuin Painkiller, British Steel, Stained Class jne jne jne.

Tuotanto on supertiukkaa ja bändi uhkuu voimaa. Sävellyksissä on ihan törkeitä koukkuja ja sellaisia riffejä että huhhuh kyllä hevimiestä hemmotellaan. Aivan mahtava albumi. Rob Halford on jumala.


Ai niin, Halloweenin soundtrack oli myöskin kovaa kamaa. Olen varmaan retardi kun en pysty millään kyllästymään legendaariseen pääteemaan.

<a href="https://www.youtube.com/v/EAkmG-VH_O4" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/EAkmG-VH_O4</a>
<+Cyna> Turjake on resetin paras tyyppi, aattelin mainita
<Tinglemies> välillä en itsekään erota pelaanko personaa vai nussinko törön kaa
<+mm. Detonat, coconuut, Linkkiro> Törö adminiks


ANIME ON PASKAA USKOKAA JO SKYWARD SWORD MYÖS JA DC

Vs: Musiikki
« Vastaus #1220 : 30.12.18 - klo:03:42 »
Juuh piti itsekin kirjoitella tämä viesti jo pari kuukautta aikaisemmin, tosin silloin ilmestyi vielä tasaiseen tahtiin hyviä levyjä kuunneltavaksi. Joulukuu on sentään ollut yllättävänkin hiljainen ja tuskin tässä parin päivän aikana enää ehtii ilmestyä mitään minkä laskisin vuoden parhaimpien joukkoon.



Tämä vuosi on ollut aika kova musavuosi, mikä ilmenee soittolistan tuplapituudella edellisvuoteen verrattuna. Tämä alkaa olla jo vähän siinä liiallisuuden rajoilla, mutta olen tässä vuoden viimeisinä hiljaisempina kuukausina onneksi ehtinyt luukuttaa noita vähemmänkin kuunneltuja levyjä. Soittolistalla on silti vieläkin runsaasti hiljaisempaa ambientimpaa musaa joka oikeasti vaatisi kovempaa panostusta, jotta voisi väittää muistavansa yksittäisiä biisejä tai edes levyjä. Tällä musiikkimäärällä yksittäiset levyt ovat aika kulutustavaraa ja olenkin miettinyt josko suurempia tunnesidoksia yksittäisiin albumeihin syntyisi, jos jaksaisi keskittää kuunteluaan vähän enemmän. Tänäkään vuonna ei ole tuntunut ilmestyneen mitään ikiklassikoita, mutta se voi hyvin johtua siitä, etten ole antanut millekään levylle niin paljoa aikaa, että siitä olisi moinen voinut muodostua. Toisaalta musan monipuolisuus on iso juttu.

Huomasin myös, että tykkäsin tänä vuonna örinäalbumeista huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Slugdge ja Rivers of Nihil kantoivat lähes yksinään koko alkuvuoden ja näiden kahden joukkoon on myöhemmin liittynyt levyjä muun muassa seuraavilta: Unbirth, Thou, LIK, Revocation, Behemoth, Horrendous, Beyond Creation, Irreversible Mechanism, The Ocean, MØL, Obliteration ja niin edelleen. Ehkä tämä oli vain hyvä vuosi moisten levyjen suhteen, tai sitten musamakuni on vain alkamassa painottua death metalin ja kumppaneiden suuntaan. On silti aina mielenkiintoista havaita jonkinmoista kehitystä kuunneltavissa bändeissä.

Ja sitten itse linkkispämmin pariin. Tässä taas joitain jonkinmoista nautintoa aiheuttaneita tapauksia:

Slugdge - Salt Thrower
<a href="https://www.youtube.com/v/VxmGXlE5cnk" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/VxmGXlE5cnk</a>
Hiljainen alkuvuosi laittoi kuuntelemaan tätä levyä tavallista enemmän. Ehkä tästä syystä tämä on jäänyt positiivisimpana mieleen vuoden örinöistä.

Invalids - General Sherman
<a href="https://www.youtube.com/v/dLbmM0nQr_w" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/dLbmM0nQr_w</a>
Ei todellakaan jokaiseen makuun, mutta itseeni iski tuhannen salamin voimalla. Nykyään tulee harvemmin vastaan musiikkia, joka kuulostaa oikeasti uudelta. Invalidsin pikakelaukselta kuulostava tyyli onnistui kuitenkin juuri tässä.

Clown Core - Toilet
<a href="https://www.youtube.com/v/Ugt5MokfO0E" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/Ugt5MokfO0E</a>
Tämä 13-minuuttinen paskaläjä on epäironisesti vuoden paras levy. Hauskaa, freesiä, menevää, ronskia, pärisevää. Joka biisillä on täysin oma identiteettinsä ja ne vieläpä toimivat kokonaisuutena. Ei voi muuta kuin pelletorvea töräyttää.

Mid-Air Thief - These Chains
Rivers of Nihil - Where Owls Know My Name
Oneohtrix Point Never - The Station
Night Verses - Copper Wasp
Victoria - January 1st
The Sea Within - The Void


Kiitokset muuten Belovista. Olin laittanut nuo aikaisemmin tänä vuonna ilmestyneet sinkut jo soittolistalle, mutta ne olivat sen jälkeen unohtuneet enkä ollut yhtään tietoinen itse lp:n julkaisusta. Nyt on sekin ollut kuuntelussa ja kyllä tässäkin on oikein hyvät Kauanille ominaiset kauniit melankoliavibat läsnä.
Viesti saattaa sisältää paloja sarkasmia tai pähkinää.

*

Poissa Samirai

  • JÄÄTELÖAUTOOOOO!!!11
Vs: Musiikki
« Vastaus #1221 : 30.12.18 - klo:21:44 »
Jos itekin taas top5 listan väsäis, sen verran heikko vuosi oli että saakohan sitä niin montaa edes mieleen palautettua...:

 #5 Perfect Plan - All Rise (biisisuositus: Stone Cold Lover)
Viidenneksi pääsee semitarttuvaa rockia soittava Perfect Plan jonka debyyttialbumi oli melodisuudessaan mukavaa kuunneltavaa, vaikka kappaleet olikin melko hitti-huti akselilta. Kuten kaikki hyvä AOR musa, niin vähemmän yllättäen tämäkin ikämiesremmi on ruotsista...

#4 Arion - Life Is Not Beautiful (Punish You)
Arionin toinen levy on pahassa paikassa kun laulaja on vaihtunut ja puolet biiseistä on julkaistu pikkuhiljaa vuosien varrella, joten hyväkään kokonaisuus nyt ei niin säväyttänyt vaikka eipä voi kieltää, etteikö kyseessä olisi siitä huolimatta astetta parempaa powermetallia. Silti ykköslevy on liian kova pala voitettavaksi tällä materiaalilla.

#3 Borealis - The Offering (Ghost of Innocence)
Borealikselta tuli jälleen Borealikselta kuulostava albumi. Resepti alkaa hiukan väljähtämään jo näin viidennen albumin kohdalla, mutta sopivan raskas melometalli yhdistettynä Matt Marinellin todella tyylikkääseen lauluääneen yksinkertaisesti vain toimii. Levyltä myös löytyy vuoden (ja ehkäpä myös bändin) paras biisi, Ghosts of Innocence, joka on varmasti paras valssikomppia hyödyntävä metallibiisi evör.

#2 Seventh Wonder - Tiara (The Everones)
Progemetallin parasta antia pitkänpitkän tauon jälkeen. Ihan ei Seventh Wonder ole parhaimmillaan, mutta bändin vähän heikompikin esitys on parempi kuin monen muun paras. Kimuranttiin musaan kestää aina hetki päästä sisälle mutta kun bassosoolot ja erikoiset tyyliratkaisut viimein sisäistää niin levy kuulostaa kyllä todella hyvältä. Tommy Karevik on myös todella upea ja monipuolinen laulaja, joka jälleen kerran pääsee näyttämään parastaan.

#1 Wildness - Wildness (Shadowland)
Levy joka ilmestyi päivä edellisen listauksen laatimisen jälkeen, eli periaatteessa vuoden 2017 albumi, mutta listaan nyt kuitenkin 2018 puolelle. Kyseessä ehkä parhaimpia koskaan kuulemiani AOR musiikin kokonaisuuksia. Ei yhtäkään heikkoa biisiä, pelkät kitarasoolot jo niin hyviä että pelkästään niiden avulla tämä kuuluu ykköseksi. Vaikea kuvitella bändin ensimmäiseksi albumiksi ja pistää vain miettimään kuinka kovaa tavaraa sieltä on vielä tulevaisuudessa tulossa. Tämän lähemmäksi ei täydellistä levyä minun kirjoissa helposti pääse, toivotaan että sama linja jatkuu!

Vs: Musiikki
« Vastaus #1222 : 31.12.18 - klo:11:34 »
Joka vuosi päädyn siihen lopputulemaan, et olis tosi hyvä jos kirjais näitä vuoden levyjä ylös jo pitkin vuotta, jottei tän viestin kirjoittaminen ois näin vaikeaa. Todennäköisimmin muokkaan tätä jossain kohtaa päivää/viikkoa/vuotta, kun unohdin pari jotain itsestäänselvyyttä.

Ja koska en kirjoittanut vuoden 2017 levyistä mitään ihmeellistä, niin sisällytän niitä tähän viestiin.

Litku Klemetti - Juna Kainuuseen (2017)
<a href="https://www.youtube.com/v/PQ8VvTHVz6U" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/PQ8VvTHVz6U</a>

Litku Klemetti - T-Paitakelit (2017)
<a href="https://www.youtube.com/v/PDHNXLB1BtA" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/PDHNXLB1BtA</a>

Litku Klemetti - Taika Tapahtuu (2018)
<a href="https://www.youtube.com/v/5g_KWx2MZDw" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/5g_KWx2MZDw</a>

Litku Klemetti - Kaikki Peittyy Kyyneliin (2018)
<a href="https://www.youtube.com/v/yV31zg-selI" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/yV31zg-selI</a>

Litku Klemetti ja Tuntematon Numero - Päivä Päivältä Vähemmän (2017)
<a href="https://www.youtube.com/v/rr-T0vrZzrI" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/rr-T0vrZzrI</a>
Jokainen näistä levyistä / sinkkujulkaisuista on vähintään todella hyvä ja Juna Kainuuseen moderni suomirock/pop -klassikko.
Kova julkaisutahti ja laatu tasaisen loistavaa, niin paha valittaa. Livenä aivan törkeän kova.

Ruusut - Ruusut (2018)
<a href="https://www.youtube.com/v/f205_bqrjBM" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/f205_bqrjBM</a>
Ruusujen debyyttialbumi taitaa olla mun kirjoissa vuoden paras kotimainen levy.


Kauan - Kaiho (2017)
<a href="https://www.youtube.com/v/5EfZWJB4Q5w" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/5EfZWJB4Q5w</a>
Jos Litku Klemetti ja Ulver eivät olisi puskeneet ulos lähes täydellisiä levyjä, niin tää olis heittämällä vuoden 2017 kovin julkaisu.
Hiljaista ja rauhallista tunnelmointia joka sopii kivasti talvikaamokseen. Tykkäsin  murinavokaalien poisjäännistä.


Mikko Joensuu - Amen III (2017)
<a href="https://www.youtube.com/v/5L_-yEgQSpo" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/5L_-yEgQSpo</a>
Trilogian päätösosa vaatii kuuntelijalta paljon, mutta antaa mielestäni enemmän kuin kaksi aikaisempaa osaa.
Amen II on levynä ehkä hieman tasaisempi, mutta tässä on enemmän kohokohtia.

Sleep - The Sciences (2018)
<a href="https://www.youtube.com/v/PCDcm-BNiFs" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/PCDcm-BNiFs</a>
"Sojourns the lone stoned soul - Marijuanaut loads of a new bowl
Behold as he enters the clearing - Planet Iommia nearing"

420 Blaze it ft. hyvä pörinä ja tiukat riffit. Viime julkaisusta aikaa lähes 20 vuotta ja olihan tämä todellakin "worth it".


Ulver - The Assassination of Julius Caesar (2017)
<a href="https://www.youtube.com/v/anIdXcRu2E4" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/anIdXcRu2E4</a>

Ulver - Sic Transit Gloria Mundi EP (2017)
<a href="https://www.youtube.com/v/h8McmFWT32E" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/h8McmFWT32E</a>
Norjalainen Ulver osaa vääntää mm. black metallia, leffasoundtrackia, instrumentaalilevyjä ja nyt myös synapoppia.
Todella makea levy ja EP.

Anton Belov - Piano Works I (2018)
<a href="https://www.youtube.com/v/euyoXfDRWsg" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/euyoXfDRWsg</a>
Tää taitaa olla mun vuoden soitetuin levy, vaikka julkaisusta ei ole aikaa juuri ollenkaan.
Tosi helppo laittaa taustalle soimaan ja huomata myöhemmin et kuuntelin taas koko levyn enkä saanutkaan mitään muuta aikaan.


Jottei tästä viestistä tulis kilometrin pitunen, niin listaan tähän muita hyviä ja kuuntelemisen arvoisia julkaisuja:

Horrendous - Idol (2018)
Lasten Hautausmaa - III (2018)
Thy Catafalque - Geometria (2018)
Jukka Nousiainen - Ei enää kylmää eikä pimeää (2018)
John Carpenter - Halloween 2018 soundtrack
Kamasi Washington - Heaven and Earth (2018)
Mopo - Mopocalypse (2018)

« Viimeksi muokattu: 31.12.18 - klo:11:53 kirjoittanut Ingoo »

Vs: Musiikki
« Vastaus #1223 : 31.12.18 - klo:21:36 »
Jaahas vielä ehtii viskoo ne vuoden kipaleet jotka jäi kivasti päähän soimaan ja jotka tulevat soimaa tulevaisuudessakin. Musiikki vuosi 2018 oli vähä mixed omalta osalta. Monet omat suosikit julkaisivat levynsä jo 2016 tai 2017 (2017 o varmaa yksii parhaimmista musa vuosist), mutta uusia tuttavuuksia tuli löydettyä paljon. Tuli ostettua muutama älppäri, pari eeeepeeeetä, muutama seedee, kaks kasettii ja muutama digitaalinenkin tiedosto. Laitetaampa ny ne vaadittavat "5 BESTEST SONGS OF THE YEAR". Mutta laitetampaa vähä tälläsiä uusia naamoja tänne vaihtelun vuoksi.

Bad Cop - Cigs + a Photo

Bad Cop oli viimisin löydös tältävuodelta. Jotenkin ollu ikävä tän saundista rockia. Menevää, elektronista ja meininki kohillaan. Sellasta jota olis voinu löytää EXTREME urheilu peleist plege kakkosen ja kuution aikaa. Taitaa kyl mennä seuraavan vuoden puolelle ennen ku nappaan itelle Bad Copin Hello, Mr. Sunshine albumin kokoelmaani.

I AM LONO - America
I AM LONO oli kuten muutkin tällä listalla uusi tapaus itselle, mutta ei saakeli kun toi EP osu ja uppos saundiltaa. Sama fiilinki täyttää kehon ku kuuntelis Martin L. Goren Counterfeit e.p.:tä.

Nun - Turning Out
Olenko maininnu aikasemmin kuinka sydämmessäni on speciaali paikka sellatteelle seitkyt - kasari vaihteen synalle? The Human Leaguen vaikutus kuuluu puskee läpi ja kovaa enkä voi valittaa. Vahvat tarkat synasaundit iskee läpi ja karu mutta voimakas nais laulu iskee läpi täydellä teholla. Sellasta settiä että vois luulla että kyseessä olisi kadonnu kappale Traveloque albumilta.

BEAK> - Brean Down
Kuuntele itse. Sanattomaksi vetää.

Equals - In Order

Saundi kuin New Orderin alkutuotannolla (kitaranki saundi niin lähellä). Melankolisuus, koneellisuus ja vahva biitti repii rintakehään reiän. Jos on ollut ikävä tätä post-punk new wave synapoppia niin tässä sitä olisi. Ja ei saakeli tääki o vaa EP:llä. Jos naapurissasi asuu kettu kahella "x":llä, kannatat uuta järjestystä tai asustelet sektori kakkos vitosel niin silloin tämä EP löytyy kirjastostasi.

Laitetaan viel muutama hyvä albumi tänne mitä tuli kuunneltua tänä vuonna paljon ja jotka jättivät jälkensä minuun:

Electric Citizen - Helltown (2018)
Birth Control - Hoodoo Man (1972)
Lustans Lakejer - En plats i solen (1982)
The Boomtown Rats - Mondo Bongo (1980)
Jori Hulkkonen - Dualizm (2005)