Rekisteröidy,


niin voit osallistua keskusteluihin
niin foorumilla kuin IRC-kanavallakin.
Rekisteröidy nyt!

Kirjaudu!



Pysy aina kirjautuneena sisälle

Lapsuuden traumat

26.02.15 - klo:04:14

Ihanaakin ihanampi Tomoko

Juteltiin ircissä taas kerran kuumottavista kohdista videopeleissä (lapsuudessa). Aikaisemmin olemme jutelleet myös kuumottavista lastenohjelmista ja -elokuvista, joten tämän keskustelun voisi ehkä laajentaa ihan foorumille asti.

Aloitan omilla videopeleihin liittyvillä traumoillani:

Silent Hill

http://gamingmemoirs.co.uk/wp-content/uploads/2013/08/Silent-Hill-1-School.jpg
https://www.youtube.com/watch?v=M2OrYSFGyUM

Ja nimenomaan siis koulu, jota pidemmälle en sen ajan kaverini kanssa koskaan päässyt pelin vaikeuden ja painostavan tunnelman vuoksi. Ihan alku pelissä on myös jotenkin kamalan ahdistava, kun etsitään Cheryliä sumusta neuvottomana ja tietämättömänä tulevasta. Tämä on kyllä muutenkin sellainen peli, joka herättää vielä nykypäivänäkin kylmiä väreitä minulle. Mitkään muut kauhupelit eivät ole päässeet itselläni samaan asemaan kuin tämä, mutta ehkä iso osa pelin järkyttävyydestä tuleekin juuri siitä, että tällä kyllä menetti kiitettävästi yöunensa lapsena, kun mieleen sukelsivat ne kaikki Silent Hillin sumussa lentelevät lentoliskot ja muut selittämättömät asiat.

Resident Evil 2 & 3

https://www.youtube.com/watch?v=Hp_zMbQhFc4
https://www.youtube.com/watch?v=tldhoBZdXAI
https://watchusplaygames.files.wordpress.com/2012/09/nemesis-artwork-resident-evil-3.jpg

Nämä kaksi peliä eivät olleet lapsena niin ahdistavia kuin Silent Hill, mutta sisälsivät kuitenkin muutamia tosi pelottavia kohtia. Varsinkin tuo jättiläiskrokotiili oli jotenkin kamalan häiritsevä aina sen kuolinanimaatioon asti, unohtamattakaan noita kamalia korppeja jotka ensin pelästyttävät pelaajan ja näykkivät sitten Clairea kuumottavan musiikin säestämänä. Nemesiksen nähtyäni kolmosessa välttelin muistaakseni jonkin aikaa yksin olemista kotona, niin saakelisti tuo naama vain pelotti.

http://img.gamefaqs.net/screens/c/c/b/gfs_50305_1_1.jpg

Hexen ei ollut pelinä kovin pelottava, mutta jotenkin tämän demoa pelatessa ahdisti vähän. Kaikki oli tuon ikäiselle niin kovin vaikeaselkoista ja haastavaa... veikkaan että tämä peli saattoi kuitenkin olla tärkeä ainesosa pelimakuni syntymisessä siinä mielessä, että nautin nykyään kovasti ainakin From Softwaren dark fantasy -peleistä. Kuolin kumminkin Hexenin demossa monen monta kertaa ennen kuin se oli kunnialla läpi.

http://www.metalgearinformer.com/wp-content/uploads/2014/11/MGS1-REX-Lair-2.jpg
https://www.youtube.com/watch?v=eMasLUmBzkc

Metal Gear Solid oli ennemminkin todella jännittävä (mitä se on toki edelleen, onhan se sentään mielestäni maailman paras peli) kuin pelottava, mutta siinä oli myös joitain sen ikäiselle kauhistuttavia juttuja. Esimerkiksi Mantiksen teemamusiikki on vielä tänäkin päivänä mielestäni hyytävä. Muutenkin se koko pomotaistelu, kun ymmärtää sen kokonaisuudessaan ja miten hukassa oli aikoinaan sen ohjainjutunkin kanssa. REXin pesä taas pelotti siksi, koska kuvittelin REXin käynnistyvän itsestään ja tekevän Snakesta hakkelusta. :x

Ja sitten muihin juttuihin liittyvät traumat varhaislapsuudestani:

Muumien aavelaivan keulakuva, Mörkö, X-filesin tunnusmusiikki, se noita-akka Disneyn Lumikista ja Disneyn Hiidenpata olivat järkyttäviä. Hiidenpadan tosin katsoin kai vasta vähän vanhempana lapsena, mutta koin sen silti painostavana lastenelokuvana. Hävettää myöntää myös, mutta pelkäsin lapsena jotain joululahjaksi saamaani sisältä mekaanista hyljettä. Jotenkin muistan pelänneeni kovasti sen pitämää ääntä enkä uskaltanut leikkiä sillä usein, mutta pakotin itseni silti aina välillä tekemään niin, koska ajattelin jotenkin että sille tulisi paha mieli, jos kukaan ei leikkisi sillä.
« Viimeksi muokattu: 26.02.15 - klo:04:18 kirjoittanut Ihanaakin Ihanampi Tomoko »
Kirjattu
  • ::
  • 26.02.15 - klo:23:25

    Turjake Poissa

    • Törö
    • Hail to the King, baby!
      • Törön vuodatus, teh blogi
    Tämä vitun kaveri:

    (click to show/hide)

    Yleensä tästä pelistä kauhistellaan ankeriasta, mutta minusta tämä oli aina kuumottavampi.

    Nämä kusipäät N64-Zeldoista:

    (click to show/hide)
    (click to show/hide)

    En ymmärrä vieläkään, miten N64:n Zeldojen suositusikärajat olivat mitä olivat. Ihan ultimate horror settiä, jota en ihan mielelläni kohtaa tänäkään päivänä.

    Metal Gear Solid:

    (click to show/hide)

    Pärkele!

    Resident Evil 4:

    (click to show/hide)

    Ja jengi väittää ettei tää oo spooky scary peli? Wtf??

    Ja tietysti kaikista pahin, joka kuumottelee vieläkin. HYI HELVETTI!!!
    <+Cyna> Turjake on resetin paras tyyppi, aattelin mainita
    <Tinglemies> välillä en itsekään erota pelaanko personaa vai nussinko törön kaa
    <+mm. Detonat, coconuut, Linkkiro> Törö adminiks


    ANIME ON PASKAA USKOKAA JO SKYWARD SWORD MYÖS JA DC
    Kirjattu
  • ::
  • 27.02.15 - klo:02:08

    Tube Poissa

    • Moi oon Tube.
    Hukkumiskuolemat etenkin Clanker's Cavernissa Banjo-Kazooiessa, mutta myös DK64:ssä... Näitä ennen jo Sonic the Hedgehogin vesikentässä. Pelkäsin hukkumiskuolemia enemmän kuin OoT:n re-deadeja.

    Myös tämä:



    Myös Mörköä tuli pelättyä.
    Kirjattu
  • ::
  • 27.02.15 - klo:02:23
    15-vuotta sitten n. jokaisella tuntemallani oli wanha kunnon tietokone jolta löytyi Hugo. Sukulais- ja kaverivierailujen pahin kohta oli aina kun alettiin pelaamaan Hugoa. Yritin aina parhaani mukaan keksiä tekosyitä välttää Hugon pelaamista, koska pelkäsin tajuttomasti pelin pahista Scyllaa. Tänäkin päivänä hirvittää niinkin paljon etten mielelläni menisi googlettemaan kuvia tuosta linkatakseni tähän... :s

    Tuon lisäksi tällä hetkellä tulee erityisesti mieleen Shadowgaten Game Over -ruutu joka oli vähän liian raju 4-vuotiaalle joka luuli pelaavansa lastempelejä Mario-laitteella.

    (click to show/hide)

    Banjon ja Mario 64:n vesimöröt voin myös toistaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 27.02.15 - klo:02:52

    Ingoo Poissa

    • Ei käy käsityökerhossa, vaan elää mafiassa
    Ja tietysti kaikista pahin, joka kuumottelee vieläkin. HYI HELVETTI!!!
    Ne mustat kaverit on vielä kuumottavempia.
    Kirjattu
  • ::
  • 27.02.15 - klo:20:12

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Pelkäsin pienenä aika monia asioita, myös monia sellaisia, joita tekijät tuskin olivat tarkoittaneet pelottaviksi. Esimerkiksi tämä kirjan kansi oli sellainen, jota en uskaltanut katsoa. Pelkkä kirjan selkämyksen tuijottaminen kuumotti:

    (click to show/hide)

    En koskaan luottanut tuohon taka-alalla myhäilevään jättiläiseen.

    Lapsena tutustuin myös lastenkirjaan nimeltä Jörö-Jukka. Teoksen alkuperäinen nimi on ilmeisesti Lustige Geschichten und drollige Bilder mit fünfzehn schön kolorierten Tafeln für Kinder von 3–6 Jahren, eli jotakuinkin hauskoja kertomuksia ja hupaisia värikuvia 3-6 vuotiaille. Nimen täytyy olla jokin sairas vitsi. En kiistä tarinoiden opettavaisuutta, mutta vain täysin kajahtanut henkilö kutsuisi niitä lystikkäiksi.

    Tulitikuilla leikkineelle tytölle käy esimerkiksi näin.

    Minulle mieleenpainuvin tarina oli kuitenkin kertomus pojasta, joka ei suostunut syömään soppaansa. Klikkaa. Muistan äidin ja/tai isoäidin lukeneen viimeistä kappaletta minulle ääneen silloin, kun kiukuttelin enkä suostunut syömään ruokaani. Runon viimeinen säe ja kaksi viimeistä kuvaa syöpyivät mieleeni.



    Disney-elokuvista kuumottavin oli ehdottomasti Hiidenpata. Myöhemmin olen saanut selville, että elokuva oli alunperin suunnattu hieman Disneyn kohdeyleisöä vanhemmalle väelle, mikä hiukan selittää asioita. En silti sanoisi, että leffa on lapsille vahingollinen, koska pohjimmiltaan lapset pitävät pelottavista asioista. Minäkin pidin Hiidenpadasta, vaikka en vielä 11-vuotiaanakaan uskaltanut katsoa sen introa yksin.

    Pari kuumottavaa kohtausta (introa en löytänyt hyvälaatuisena):

    Pahiksen esittely
    Spoilers

    Pelkäsin myös Kaunottaren ja Hirviön introa. Tuskin sitä on pelottavaksi tarkoitettu, mutta pelkät juontajan sanat ja kuva hirviön kourista tehosivat kaltaiseeni nössölapseen.

    Silti Hiidenpadan jälkeen kuumottavin Disney-hetki taitaa olla Pinokkion legendaarinen aasikohtaus. Myös pahiksen muodonmuutos Lumikissa pelotti aivan helvetisti.

    Videopeleistä en kirjoitushetkellä muista yhtään todella pelottavaa hetkeä, vaikka niitä varmasti on.
    « Viimeksi muokattu: 27.02.15 - klo:21:41 kirjoittanut Tapza »
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 08.03.15 - klo:15:38

    Echo Poissa

    • Touhoun ainoa miesbossi
      • Mun profiili
    Se alkukohtaus Basil Hiiressä, jossa se lepakko hyppää ikkunasta sisälle. Hyi helvetti saatana perkele.

    Enpä ainakaan ole hupiukko.
    Kirjattu
  • ::