Rekisteröidy,


niin voit osallistua keskusteluihin
niin foorumilla kuin IRC-kanavallakin.
Rekisteröidy nyt!

Kirjaudu!



Pysy aina kirjautuneena sisälle

Legend of Heroes: Trails of Cold Steel

05.01.17 - klo:15:25

Samirai Poissa

  • JÄÄTELÖAUTOOOOO!!!11
Pakkohan tätä superia peliä on täälläkin mainostaa kun se ei selvästikään kovin monen tietoisuudessa ole. Kyseessä on omalla kohdalla tämän vuosikymmenen paras JRPG. Legend of Heroes sarjaan kuuluva oma trilogia josta tällä hetkellä on kaksi peliä ulkona ja kolmas tulee ehkä tänä vuonna.

Jos Final Fantasyt olisivat kehittyneet oikeaan suuntaan niin niistä olisi tullut varmaan Trails of Cold Steel, ainakin tappelumekaniikoiltaan. Harvoin tulee enää vastaan yhtä toimivaa vuoropohjaista taistelua muualla kuin käsikonsolien JRPG:ssä. Taisteluareenalla voi liikkua mutta vuoropohjaisuus on silti homman valtti ja kaikilla hahmoilla on omat erikoisliikkeensä sekä materia-tyyppiset orbmenttien kautta opittavat spellit.

Peli on äärettömän tekstipainotteinen ja vaikka actionia löytyy aina välillä niin sen sanominen pelin pääpainoksi on kyllä vale. Pelissä on keskiössä japanilaisittain tuttu kouluasetelma, tosin sotilasakatemia, jossa päähenkilö ja kaverit opettelevat yhdessä paremmiksi maailmanrauhanturvaajiksi. Peli käynnistuu hitaasti kuten japsiropet yleensä, mutta kerrankin hahmokaartiin on myös NPC-osastolla panostettu joten normi opettajienkin vapaa-ajan touhuja jaksaa seurata kiinnostuneena, muista luokkalaisista puhumattakaan. Tarinan painottuminen oman valtion poliittiseen peliin ja kasti-jakoon on myös kiinnostavampaa seurattavaa kuin jokin perus maailmanpelastusmeininki.

Homman keskiössä on kuitenkin se oma luokka ja arvosteluissa on peliä paikoin yhdistetty esimerkiksi Personaan koska hahmojen välillä voi luoda läheisempääkin tuttavuutta joka sitten vaikuttaa ainakin vähän johonkin. Koulussa hahmoille höpistään ja taistelukentällä tehdään yhteisiskuja. Peliin on tullut itse käytettyä vasta vajaa 30h ja sinä aikana oikeastaan on vain tutustuttu luokkakavereihin ja käyty kunkin erilaisen sosiaalisen taustan kautta maailmaa läpi, mutta tästä huolimatta rankkaan pelin jo omaan JRPG top 10:een.

Peli on todella anime sitä vihaaville tiedoksi ja grafiikoiltaan sukupolven jäljessä mutta se ei ole haitannut kun viimein on pitkästä aikaa päässyt sisälle vanhaan kunnon JRPG meininkiin ja odotan innolla että tätä pääsee mättämään vielä kymmeniä tunteja lisää jatko-osien myötä.
« Viimeksi muokattu: 05.01.17 - klo:15:27 kirjoittanut Samirai »
Kirjattu
  • ::
  • 05.01.17 - klo:17:33

    Tingle Poissa

    • Paavo
      • Academic Nintendo Club RY
    Nyt alkoi kinostaa. Voisitko kuvailla taistelusysteemiä tarkemmin? Mikä siitä tarkalleen ottaen tekee niin hyvän?
    <Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
    <Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
    <Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
    <JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
    <henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
    <Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
    Kirjattu
  • ::
  • 05.01.17 - klo:19:14

    Samirai Poissa

    • JÄÄTELÖAUTOOOOO!!!11
    Taistelusysteemistä tekee meikästä hyvän se että se on yksinkertainen ja sopivan nostalginen. Mitään mullistavaa se ei tee mutta toimii joka osa-alueella. Meikää hivelee se että homma on täysin vuoropohjaista ja on aikaa miettiä. Iskut voi keskittää joko yhteen mosaan tai sitten massatuhoamisiskuissa on pyöreä area-of-effect rinkula taikka kiila tai viiva ja niitä voi sitten säätää mihin suuntaan ja montako mosaa haluaa tielle ja oikein sijoittumalla tietenkin saattaa saada useamman pois päiviltä. Artet ja spellit on erikseen, molemmilla omat pojot joita käyttää, toista tulee takaisin ku iskee ja ottaa osumaa. Mukaan sitten vielä tapan-kaikki-iskuja kun pojoja on tarpeeksi ja kavereiden systemlinkkien avulla välillä mukavia combojutskia. Monipuolista muttei kauheen monimutkaista, sopii siis kaltaiselleni casuaalille.

    Leveleitä ei meikän hahmoilla vielä häävisti ole joten en ees tiedä minkälaisia erikoisiskuja sieltä vielä saattaa kehittymisen myötä pompsahtaa mutta luotto on kova, varsinkin kun pelattavia hahmoja on tullut vastaan jo kymmenkunta!

    EDIT: Jostain syystä unohdin aloitusviestistä tärkeimmän syyn miksi peliin tutustuin ja siihen rakastuin eli:

    Aivan
    helkutin
    kovat
    musiikit
    !!!!!!
    « Viimeksi muokattu: 05.01.17 - klo:19:29 kirjoittanut Samirai »
    Kirjattu
  • ::
  • 06.01.17 - klo:00:33

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Kiinnosti lähes koko aloitusviestin ajan, mutta sitten "todella anime" herätti epäilykset.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 06.01.17 - klo:11:09

    Samirai Poissa

    • JÄÄTELÖAUTOOOOO!!!11
    Tuolla "todella anime" viittauksella meinasin enimmäkseen sitä että peli ei häpeile olla _japsi_rope. Grafiikka on siis todella värikästä ja sarjakuvamaista kuten esimerkiksi Tales-peleissä. Pelistä löytyy myös ne turhankin tutut vahinkokompastumis-skenet ja kyaa-läpsäsyt ja ainakin NPC puolella on mysteerisiä kissahahmoja ja BL-fujoshityttöjä
    Kirjattu
  • ::
  • 06.01.17 - klo:16:56
    vahinkokompastumis-skenet

    Mikä vittu siinä on, miksi kompastuminen on japanilaisten mielestä huumorin korkein aste?
    Kirjattu
  • ::
  • 06.01.17 - klo:17:18

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Värikkäille graffoille peukku, animekliseille irvistys. Pistän silti korvan taakse.
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 28.02.17 - klo:03:13

    Samirai Poissa

    • JÄÄTELÖAUTOOOOO!!!11
    Sain viimein pelattua tämän ensimmäisen osan läpi ja pelikello näyttää 82 tuntia. Varmasti enemmänkin aikaa olisi vielä saanut tuohon kulumaan mutta kalastus ja ruuanlaitto, monsterien analysoimisen lisäksi, ei nyt vain ollut grindauksen arvoista. New Game+:n jätän suosiolla väliin koska peli päättyi niin ankaraan cliff-hangeriin että pakko päästä toisen osan kimppuun hetimiten.

    Ja pakko sanoa että kyseessä on oikeasti yksi parhaista japsiropeista mitä olen pelannut, sijoittuu omissa kirjoissa samaan kastiin Final Fantasy VI:n ja Tales of Symphonian kanssa. Tämä johtuu pitkälti varmasti siitä mitä haen roolipeleiltä, eli hyvää tarinaa, mukavia hahmoja ja toimivaa monsterin lahtausta. Edelleenkin lyö ällikällä kuinka paljon nimenomaan NPC osastolla peliin on nähty vaivaa. Peli on täynnä juonikaaria jotka jäävät kokonaan näkemättä jos ei jaksa puhua kaikilla koulua käyville ihmisille joka välissä uudestaan ja maailmaan tosiaan pääsee kiinni kun on se vajaa sata tuttua NPC:tä joiden reagoimista pääsee näkemään lähes jokaisen juonenkäänteen jälkeen. Voi sanoa etten ole varmaan koskaan päässyt näin hyvin sisälle mihinkään peliin.

    NPC hahmojen lisäksi tosiaan ne tusina päähenkilöä sitten vasta läheisiksi tulivatkin ja ihmisenä joka yleensä löytää ne suosikit ja inhokit hahmokatraasta olin ihmeissäni kun lähes kaikkien tarina ja juonisäikeet kiinnosti. Välillä ihan oikeasti harmitti kun eventeissä joutui valitsemaan vain muutaman joiden kanssa ne kävi läpi, vaikka muiden reaktiot ja keskustelut olisi kiinnostaneet yhtä paljon. Juonenkuljetus toimi myös tosi hyvin antaen jokaiselle hahmolla aikaa päästä esille mutta pysyen silti hiukan mysteerinä myös jatko-osia varten, motiivit ja päätökset voivat siis olla edelleen vaihtelevia myös seuraavassa osassa. Viimeisen parin tunnin juonenkäänteet oli arvattavissa osin mutta kyllä sieltä löytyi yllätyksiäkin joita ei älynnyt vaikka peli selvästi vinkkejä siihen jakeli ja koko homma pysyi edelleen, jos ei maanläheisenä, niin realistisempana kuin useimmat japsoropet. Sitä ihan oikeasti oli sydän kurkussa kun haastatteli hahmoja pelin loppuvaiheilla.

    Taitaa siirtyä nyt Zeldan aloitus myöhemmäksi kun Cold Steel tosiaan sen verta korkealle tuon riman asetti etten voi olla pelaamatta ensin kakkososaa läpi. Ihana ajatella että tätä on vielä 80 tuntia lisää luvassa, sekä kolmas osa jossain horisontissa!!
    Kirjattu
  • ::