Rekisteröidy,


niin voit osallistua keskusteluihin
niin foorumilla kuin IRC-kanavallakin.
Rekisteröidy nyt!

Kirjaudu!



Pysy aina kirjautuneena sisälle

Musamosaiikki

16.01.18 - klo:19:57

Turjake Poissa

  • Törö
  • Hail to the King, baby!
    • Törön vuodatus, teh blogi
Koska resettiläisten pelimaut on puitu 9000 kertaa puhki, niin kelaillaanpas se musamaku läpi. Kokoa 9 suosikkilevyäsi tai artistiasi tai jotain, mielellään kuvatiedostoksi ja pane haisemaan. Muista myös arvostella muiden mosaiikit, ettei paska maku jää tänne haisemaan!

Tässä oma mosaiikkini. Laitan tähän vielä yhden suosittelubiisin jokaiselta pläjäykseltä jos joku saattaisi vaikka innostua. :)

(click to show/hide)

Judas Priest - Screaming For Vengeance
Kikkelihevin kulmakivi. Judas Priestin timantinkovasta tuotannosta olisi voinut valita tähän helposti ainakin viisi muutakin albumia, mutta päädyin tällä kertaa tähän mestariteokseen. Lapsellisen kansikuvan alta paljastuu juustoista, mutta niin tiukkaa hevimetallia että heikoimpia hirvittää. Priestille ominaiseen tapaan parasta on hyvä meininki. Tuplakitarat paahtavat ja Rob Halford kirkuu kuin viimeistä päivää samalla kun kasarikaiun tehostamat rummut päiskivät läiskivät menemään.

Tsekkaa Electric Eye


Yes - Close to the Edge
Albumin nimikappale on oma ehdokkaani maailman parhaaksi. Sen kuunteleminen on kerta kerralta palkitsevampi kokemus, jonka 20 minuutin kesto menee ohi hujauksessa. Perverssi kikkailutrollailuintro kasvaa lopulta aivot räjäyttävään sinfoniaan, joka on täynnä ideoita, tahtilajeja, moodeja, muutoksia, kaikkea. Todellinen taideteos. Loppuhuipentuma on kuin suuri helpotus ja tunteiden purkautuma. Haluaisin sanoa, että tämä on musiikin vastine sille kuin katsot jotain hyvää leffaa. En tiedä onko se dorkasti sanottu, mutta EI KIINNOSTA tämä on täydellisyyttä. Sitten tässä on vielä aivan helvvvvvetin nätti And You And I ja eeppisen hauska Siberian Khatru. Soitinharrastajana tämän albumin saundimaailmaa ja kerroksittaisuutta (!?!) ei voi kuin hämmästellä.

Tsekkaa Close to the Edge


Eppu Normaali - Maximum Jee & Jee
Paikoiten jopa nerokas punkin ja popin yhdistelmä, jolla Eput korvasivat teinikovistelun typerällä huumorillaan. Eivät nämä ole mitenkään erityisen kunnianhimoisia biisejä, vaan yksinkertaisia ja helposti lauleskeltavia poppibiisejä hyvällä meiningillä. "Hyvä äänestäjä jol on pää pestävä on juoppolalli jee" ei ehkä ole syvällisintä lyriikkaa, mutta ketä kiinnostaa.

Tsekkaa Pop pop pop


The Who - Quadrophenia
Luultavasti maailman paras albumi. Tässä tuplakonseptialbumissa seurataan nuoren mod-nuoren Jimmyn elämää 60-luvun Britanniassa. Albumi on todella kunnianhimoinen, siinä on tosi paljon orkestraatiota, syntetisaattoreita, ambient-saundeja, ym. jännittävää kilkettä värittämään albumin saundimaailmaa. The Who on tällä levyllä kovimmassa vireessä. Keith Moonin rumpufillit mojahtavat ja päräyttävät, Pete Townshendin kitara rämisee ja kahlitsee. John Entwistlekin on saanut The Real Me -piisiin bassostaan lead-instrumentin, mikä on ajatuksena hävytön, mutta totetukseltaan legendaarinen. Levyn päättävä Love Reign o'er Me sisältää ehdottomasti Roger Daltreyn kovimman laulusuorituksen, josta tulee aina aivan sairaat kylmät väreet. Silleen hyvällä tavalla. Tosi hyvää kamaa. Hyvän konseptialbumin tunnistaa mielestäni siitä, että jokaisen biisin lähestyessä loppuaan odottaa jo innolla seuraavan alkavan. Ja näin tapahtuu tämän kanssa jokaikinen kerta.

Tsekkaa koko albumi. Tosin, jos pakko, niin The Real Me


Black Sabbath - Sabbath Bloody Sabbath
Judas Priestin tapaan myös Black Sabbathillä on lukuisia albumeita joita tähän voisi tunkea, mutta mennään nyt tällä. Musertavia, maailman parhaita riffejä synnyttävä Tony Iommi on tällä albumilla huipussaan. Tapporiffejä tarjoillaan käsittämättömään tahtiin, ja niistä jokaisella on kova potentiaali jäädä päähän kummittelemaan. Tällä albumilla Sabbath oli juuri sopivassa välimaastossa kunnianhimon kokeellisuuden ja suoraviivaisen rokkenrollin välillä. Välillä tanssitaan progen ja psykedelian välimaastossa, kuten syntetisaattoreiden täyttämässä Who Are Youssa tai laittoman eeppisessä Spiral Architectissä. Albumin nimikappaleessa on mielestäni maailman paras kitarariffi. Vai onko sittenkin National Acrobatissa...

Tsekkaa Sabbath Bloody Sabbath


Faith No More - Angel Dust
Kokeilevaa ja paikoittain äärimmäisen häiriintynyttä ja sairasta vaihtoehtoheviä, jonka painotus on arvaamattomuudessa, äkkivääryydessä ja rytmikkyydessä. Mike Patton on vokalistina vailla rajoja. Välillä mies kirkuu aivan naurettavan korkeita nuotteja, välillä puhelauletaan, välillä tunnelmoidaan ja voi veljet kaikkea mahdollista tapahtuu. Myös tunnelmaltaan tämä on tosi monipuolinen albumi: välillä naurattaa, välillä melkeinpä pelottaa. Kuuntelin tätä tosi paljon teini-iässä. Ehkä olen siksi nykyisin niin sekaisin.

Tsekkaa Midlife Crisis


Rush - Moving Pictures
Mietin tätä slottia varmaankin kaikista eniten, koska voisin oikeasti täyttää koko mosaiikin tämän bändin albumeilla. Jos yksi pitää valita, niin kai se on lopulta tämä yhtyeen suurin klassikko. Välillä tulee aina hämmästeltyä kuinka epätodennäköinen radiohitti Tom Sawyer on. Limelightissa on maailman paras kitarasoolo. YYZ on legendaarinen, teknisen taituroinnin esitys. Levyn päättävä Vital Signs taas on syntetisaattoreineen ja reggae-kitaroineen vihjaus tulevasta musiikin suunnasta, jonka Rush tulisi ottamaan. Sanoitukset itsenäisyydestä ja yksilönvapaudesta puhuttelevat kaltaistani nuorta vahvaa ja itsenäistä naista. Tämä on luultavasti eniten kuuntelemani levy ikinä, ja silti löydän tästä tosi usein uusia siistejä juttuja ja yksityiskohtia. Vaikka tämäkin on vain kolmen ihmisen tekemä. Miten perkeleessä.

Tsekkaa Limelight


Rainbow - Long Live Rock 'n' Roll
Joko tämä tai Rising on Rainbown paras albumi. Molemmat ovat rokkenrollin ehdottomia kulmakiviä, joissa legendaarinen kitaravirtuoosi Ritchie Blackmore loihtii aivan hulluja kitarajuttuja. Gates of Babylonin kitarasoolo on kuusikielisen graalin malja, luultavasti kovinta naamat sulattavaa kamaa mitä olen koskaan kuullut. Kill the Kingin introriffi taas tiputtaa kivekset kaikilta. Kokeiltu on. Mutta mitä olisi Rainbow ilman Ronnie James Dioa? Tämä mies tuskin esittelyjä kaipaa. Sama mies saa samalla albumilla sekä testosteroonin että kyyneleet virtaamaan. Saan Lady of the Laken viimeisessä kertsissä aivan hillittömät sävärit, ja Rainbow Eyesin kohdalla muistaa kuinka elämä on paskuudestaan huolimatta tavallaan ihan jees. Aivan fantastista musiikkia.

Tsekkaa Lady of the Lake


Eagles - Hotel California
Parempiakin albumeita löytyy, jopa Eaglesiltä itseltään, mutta tämä on täällä aika puhtaasti nostalgian takia. Varmaan olen miljoonasti höpöttänyt, miten paljon tätä on joutunut tai saanut kuulla vuosien aikana. Täysin mauton, hajuton ja imelä aikuisrokki on mielialasta riippuen joko äärimmäisen vakuuttavaa tai hermojaraastavaa, mutta ihan sama. Toki osansa tekee nostalgia, mutta tämän porukan päräyttäessä harmonialaulunsa kehiin on vaikea välttyä kovilta tunnepurkauksilta. Kerrassaan kaunista.

Tsekkaa Try And Love Again
« Viimeksi muokattu: 17.01.18 - klo:17:40 kirjoittanut Turjake »
<+Cyna> Turjake on resetin paras tyyppi, aattelin mainita
<Tinglemies> välillä en itsekään erota pelaanko personaa vai nussinko törön kaa
<+mm. Detonat, coconuut, Linkkiro> Törö adminiks


ANIME ON PASKAA USKOKAA JO SKYWARD SWORD MYÖS JA DC
Kirjattu
  • ::
  • 16.01.18 - klo:20:48

    Echo Poissa

    • Touhoun ainoa miesbossi
      • Mun profiili
    Ihan kiva mosaiikki, mutta vaihtaisin Screaming For Vengeancen Painkilleriin.

    Enpä ainakaan ole hupiukko.
    Kirjattu
  • ::
  • 16.01.18 - klo:22:52

    Tingle Paikalla

    • Paavo
      • Academic Nintendo Club RY
    En ole koskaan oppinut kuuntelemaan musiikkia, joten mosaiikkini on aivan pleb tier. Mutta ketju kuulostaa hauskalta joten pakko tulla mukaan :)

    (click to show/hide)


    Rage Against The Machine - Killing In The Name
    Autoa ajaessa minulla aina Radio Rock päällä, en ole varma miksi. Varmaankin yllättyäkseni aina iloisesti kun Rage Against The Machine pamahtaa kajareista. Ensimmäinen kosketukseni bändiin oli Bulls On Parade Guitar Hero 3:ssa, ja se olikin rakkautta ensi pämäyksellä.

    Kishi Bashi - Carry On Phenomenon
    Hyvä indieihmisroskabiisi jota kuuntelen yleensä jos haluan jotain hyvää :^)

    Dingo - Nahkatakkinen tyttö
    Kuulin tämän autoradiossa kerran ja jäi mieleen - seuraavaksi kohtasimme karaokelistalla. Tein biisistä heti oman tulkintani josta minut tunnetaan vielä tänäkin päivänä Turun räkälöissä öissä.

    Irwin Goodman - Härmäläinen Perusjuntti
    Kun olin kahdeksanvuotias minulla oli kasettisoitin josta soitin pelkästään Irwin Goodmania. Näitä tuli usein laulettua myös ääneen, mutta sanoitukset eivät olleet opettajien ja sukulaisten mieleen :(

    Jope Ruonansuu - Meidän Isä Synnyttää
    Parin vuoden päästä kuuntelin cd-levyltä Jope Ruonansuuta. Musiikki menee mulla helposti yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos - mutta kun mukana on vielä rietasta ja huonoa huumoria niin jopa Paavopoika palaa iskelmän pariin uudestaan ja uudestaan.

    Scatman John - Scatman (Ski Ba Bop Ba Dop Bop)
    Saatuani mp3-soittimen olivat videopelit jo pilanneet elämäni. Zeldan pieruäänien lisäksi 256 megabitin tallennustilaa täydensi Paskamies. Hyvät oli muistot, käytiin isän kanssa metsätaitokilpailuissa enkä juonut kahvia!

    Koska kolmea viimeistä en enää keksinyt niin täytän loput videopelimusiik... siis hetkinen Paavo kuunteletko sinä videopeleissä esiintynyttä musikkia tämä jos mikä on sairasta ööh siis en tietenkään vaan öö elokuvamuusiikkia no on se vähän parempi ehkä.

    Nino Rota - Kummisedän teema

    Wendy Carlos - Kellopeliappelsiinin teema

    Ennio Morricone - The Ecstasy of Gold elokuvasta Hyvät, Pahat ja Rumat
    « Viimeksi muokattu: 16.01.18 - klo:22:53 kirjoittanut Tingle »
    <Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
    <Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
    <Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
    <JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
    <henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
    <Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
    Kirjattu
  • ::
  • 16.01.18 - klo:23:15

    Tapza Poissa

    • Katkeroitunut nörtti
    Minäkin olen vauvvatason musiikinkuuntelija, vaikka kuuntelen musiikkia hyvin paljon, ja suosikkialbumien keksiminen olikin vaikeampaa kun olin kuvitellut.

    (click to show/hide)

    Juice Leskinen Grand Slam - Yölento

    Olisin voinut valita jonkin toisenkin albumin Juicelta, mutta enpäs valinnut. Ei tämä täydellinen kiekko ole, mutta mukana on useita tosi hyviä klassikkobiisejä ja niiden lisäksi ihan kivoja täytekipaleita.

    Suosittelen: Juuret. Tämän olisi voinut laittaa vaikka siihen muinoin perustettuun hautajaismusaketjuunkin.

    Uusi aamu, käymme kiinni työhön uuteen.
    Vielä silmissämme suola kirveltää.
    Vaikka jaksaisimme elää ikuisuuteen
    joka kerta meistä tuntuu että kaikki kesken jää.


    Kent - Du & jag döden

    Olin aluksi aikeissa valita Rödin, koska se on yhtenäisemmän kuuloinen albumi. Tunnen kuitenkin tämän lätyn biisit paremmin ja olen jaksanut luukuttaa tätä useita vuosia, joten pakko olla hyvä?

    Suosittelen: Romeo återvänder ensam

    Eppu Normaali - Valkoinen Kupla

    Mahtava albumi menetetyn rakkauden perään itkemisestä ja elämän paskuuden pohtimisesta kaljalasin äärellä.

    Suosittelen: Kaikki häipyy, on vain nyt

    Oli mielessäni elämäni olemattomuus, kuun takaa mulle nauroi ikuisuus.
    Ei huomista, ei eilistä, vain tämän hetken voi nähdä peilistä.


    The Beatles - Abbey Road

    Beatlesin paras albumi. Sellaiset klassikot kuin Something ja Here Comes The Sun saavat tukea Maxwell's Silver Hammerin ja Octopus's Gardenin kaltaisilta typeriltä hassutteluilta. Kokonaisuuden viimeistelevät B-puolen mainiot medleyt.

    Suosittelen: Golden Slumbers - Carry That Weight - The End

    PMMP - Veden varaan

    Tykkään kuunnella tällaista tyttöjen musiikkia, koska jokin meni pieleen kasvatuksessani.

    Suosittelen: San Francisco

    Ei pilkkaa suut, ei nouse sormi yksikään.
    En enää pelkää, etten ketään löydäkään.
    Ja linnun lailla kerran nousen korkeimpaan.
    Ruumiini vanki koskaan en ollutkaan


    Pink Floyd - Dark Side of the Moon

    Babby's first Pink Floyd/concept/proge-albumi. Mutta minkäs sille mahtaa, että tästä satun tykkäämään.

    Suosittelen: Koko albumia, mutta pakon edessä valitsisin Timen.

    Tired of lying in the sunshine staying home to watch the rain.
    You are young and life is long and there is time to kill today.
    And then one day you find ten years have got behind you.
    No one told you when to run, you missed the starting gun.


    The Sounds - Crossing The Rubicon

    Paskaa rockia nuoruusvuosiltani.

    Suosittelen: My Lover

    Leevi and the Leavings - Häntä koipien välissä

    Kaikkien tuntema albumi kaikkien tuntemalta yhtyeeltä. Tarttuvat melodiat yhdistyvät elämän paskuutta runollisesti julistaviin sanoituksiin ja lopputuloksena on ihan hyvää musiikkia.

    Suosittelen: Amalia

    Kahvipöydässä sama homeinen pullakranssi
    josta homeen pois voi raaputtaa.
    Särky hellittää tai sen unohtaa kun tanssii
    ja muistoihinsa nukahtaa.


    Säkert! - Säkert!

    Lopuksi indievalinta. Kivaa ja kevyttä ruotsinkielistä musiikkia.

    Suosittelen: Ditt kvarter, mutta en löytänyt sitä Youtubesta tarpeeksi nopeasti, joten Sanningsdan.
    « Viimeksi muokattu: 16.01.18 - klo:23:30 kirjoittanut Tapza »
    Lasken pääomaa.
    Kirjattu
  • ::
  • 17.01.18 - klo:02:09
    Vaikka ite kuuntelen jonkin verran musiikkia niin kyl itelläki oli hankaluuksia listata albumeit.

    (click to show/hide)

    Neil Young - Trans

    Suosion jakava albumi. Neil Young on tunnettu menevästä ja välillä rauhallisesta country musastaan, niin kun monet kuulivat että Young oli hypännyt käyttämään Syntikkaa niin huh huh (tuohon aikaan Syntikan sanottii pilaavan musiikin elottaman saundin takia sekä monien mielestä syntikan käyttö ei tarvinnut mitää taitoa). Young todisti nämä väitteet väärin ja loi kertakaikkiaan mahtavan albumin jossa hän yhdistää aikasempaa tuotantoaan futuristisuuden kanssa.

    Kuuntelemisen väärti: Computer Age

    The Human League - Travelogue

    Futuristinen. Sähköinen. Eloton. Albumi ennen massasuosiota saanutta Dare! albumia. Travelogue:ta pidetään merkittävimpänä New Wave tyylisuunnan albumina joka loi tietä tulevalle Syntpop musiikille ja uusromanttisen tyylisuunnalle. Syntikan luoma sähköinen saundi luo epävarmuutta tulevasta ja laulajan lähes passiivinen ääni luovat erikoisen yhteis saundin jota ei olla pystytty uudestaan luomaan. Ne jotka uskaltavat hypätä tyhjyyteen… Suosittelen varaamaan aikaa ja hankkimaan hyvät laitteet ennenku lähdette kokemaan tätä albumia.

    Kuuntelemisen väärti: Black Hit of Space

    Blue Öyster Cult - Secret Treaties

    Sinisen oisterin kultti. Progea ja Kovaa rokkia yhdistettynä. Voimaa ja puhtautta. Syvällistä ja mystistä. Kutsuva laulu ja elelgantti mutta voimakas ankkurikitara. Hiljentävää...

    Kuuntelimisen väärti: Astronomy

    Covenant - Europa

    Hyppäämme vuoteen 1998. Lähestymme seuraavaa vuosituhatta. Raskas metalli örinä on vallannut maailman. Elektronisen musiikin vastarinta on nousussa ja heidän joukkoihinsa kuuluu futuristisen popin alajärjestö joka vastaa elektronisen puolen raskaasta tykistöstä. Syntikat ampuvat mukaansatempaavaa pumputusta jota ei voi vastustaa. Metallin vastarinta ei ollut valmistautunut näin vahvaan vastarintaan…
    Eloton, rytmikäs, melankolinen, voimakas saundi.

    Kuuntelemisen väärti: Wind of the North

    Kraftwerk - Tour De France

    Pyörät pyörivät. Kilpailu on kova. Kaikkien maiden edustajat ovat paikalla. Yksi iso kisa. Mies miestä vastaa. Pyörät pyörivät. Energia virtaa suonissa. Tehdas sykkii. Hiki virtaa. Tuuli iskee päin…
    Tour De France onnistuu luomaan melkein rikkoutumattoman illuusion siitä että kuuntelia olisi itse osana kisaa kilpailemassa muiden seassa.

    Kuuntelemisen väärti: Chrono

    ZZ Top - Fandango

    Southern Rockia suoraan baarista. Fandango on kuin luotu baarikeikkoja varten. Menevä musaa. Kitara pauhaa ja rummut luovat temmon. Parrakkaat miehet laulavat ja itse Herra Parta tuo musaan rytmin. Fandango on myös osittainen coveri albumi sillä albumi sisältää ehkä parhaimman coverin Jailhouse Rockista. Albumi sisältää myös erinomaisia kitara riffejä jotka huutavat voimaa kuten esim kappaleessa Tush (HAHA PYLLY). Fandango ei ehkä ole sitä ZZ Topin kultaa kuten Tajos tai hopeaa kuten Deguello, mutta ei hemmetti ku pronssikin voi olla niin mahtavaa.

    Kuuntelemisen väärti: Heard it on the X
    Live versio on se ainoo oikee vaikka laatu ei ookkaa hyvä

    Depeche Mode - Shake the Disease Maxi Single

    Tää on vähän outo tapaus. Depparit on tunnettuja heidän suuresta sinkku ja remix levyjen määräst. Tämä kyseinen on itel lähellä sydäntä sillä tämä kyseinen levy oli ensimmäinen älppäri jonka hankein. Tämä kyseinen levy on omasta mielestä täydellinen esimerkki maxi-singlen sisällöstä sekä kuinka tehdä remixit oikein.

    Kuuntelemisen väärti: Something to Do (Metal Mix)
    Tämä kyseinen kipale on saanut lempinimekseen “Headache mix” syystäkin.

    Martin L. Gore - Counterfeit e.p

    Melankolista uusromanttista syntikkapoppia. Muistan kun isäni ekan kerran laittoi tämän soimaan ja käski minua kuuntelemaan tarkasti. Tunteiden ja murheiden hyökyaalto imaisi minut tuolloin. En saanut seuraavana yönä unta. Jäin miettimään sitä soundia jonka kuulin. Voiko jotakin noin murheellisen kuuloista levyä tehdä. Jäin koukkuun tuohon soundiin… Enkä ole vieläkään päästänyt irti.

    Kuuntelemisen väärti: Smile In The Crowd

    David Bowie - Love is Lost

    Taas pyöritään sinkkujen puolella. Lisäsin tämän tähän ihan vain yhden remixin takia. Tämä kyseinen kipale on David Bowie - Love Is Lost (Hello Steve Reich Mix by James Murphy for the DFA). Tähän yhteen remixiin on pystytty kiteyttää Bowien koko tuotanto ilman että olisi menetetty mitään. Bowien oma karismaattinen ääni iskee läpi yleisön taputuksen jälkeen. Iskevä basso ja kirkkaat pianon pimputukset iskevät läpi ja hyväilevät korviasi.

    Kuuntele: David Bowie - Love Is Lost (Hello Steve Reich Mix by James Murphy for the DFA)
    Kirjattu
  • ::
  • 17.01.18 - klo:04:56
    Rage Against The Machine - Rage Against the Machine
    Kishi Bashi - Lighght

    Black Sabbath - Sabbath Bloody Sabbath
    Rush - Moving Pictures

    Nämä olisivat olleet hyviä valintoja myös omaan mosaiikkiini, mutta eihän se olisi kivaa jos postaisimme vain samoja albumeita.

    Oli muuten aika työn ja tuskan takana tämänkin kasaaminen. Ensimmäiset viisi lättyä löytyivät suhteellisen helposti, mutta loppuja tuli pähkäiltyä ja metsästettyä last.fm:n sopukoista hetki jos toinenkin. Aika iso osa vanhoista suosikkilevyistäni ei yksinkertaisesti enää maistu syystä tai toisesta. Näistäkin puolet voisi vaihtaa hetken mielijohteesta johonkin muuhun, mutta näillä silti nyt mennään.

    (click to show/hide)

    Kings of Convenience - Riot on an Empty Street
    Misread

    En taaskaan muistanut, kuinka monta hyvää biisiä tällä levyllä on. Fun fact: Cayman Islands oli ensimmäinen akustisella kitaralla opettelemani biisi, kun semmoisen jokunen vuosi sitten hommasin.

    Ne Obliviscaris - Portal of I
    Forget Not

    Varmaan eniten kuuntelemani levy koskaan. Viulu on paras ja folk ja flamenco ja tuplabasari.

    Tämän jälkeen ilmestynyt Citadel on itse asiassa mielestäni parempi levy, mutta siinä ei lyhyytensä takia ole ihan yhtä paljon materiaalia josta nauttia vielä vuosienkin jälkeen.

    CMX - Talvikuningas
    Kaikkivaltias (+ loput levystä kjeh)

    Talvikuningas ei itse asiassa ole mielestäni musiikillisesti kovinkaan erikoinen. Kaikkivaltiaan lisäksi on vaikea valita yksittäistä biisiä jota haukkuisi sellaisenaan hyväksi. Kokonaisuus on kuitenkin yksi suosikki scifiteoksiani missään median muodossa ja menisin väittämään sitä kaikkien aikojen parhaaksi konseptialbumiksi.

    Opeth - Damnation
    Windowpane

    Niin hyvää melankolista akkarointia. Örinättömyytensä takia levy on vähän tasapaksu verrattuna Opethin muuhun tuotantoon, mutta toisaalta sitä on sen ansiosta helppo pakottaa musamakuaan kehittämättömille moukille.

    Circa Survive - Blue Sky Noise
    Frozen Creek

    Anthony Greenin omalaatuinen ääni iski muinoin aika kovaa ja tätä tuli luukutettua armotta joskus lukioaikoina.

    Wolfmother - Wolfmother
    Dimension

    Tämän levyn liki kaikkia biisejä on kulutettu puhki niin videopeleissä kuin leffoissakin, mutta ihan hyvästä syystä.

    Porcupine Tree - Deadwing
    Arriving Somewhere but Not Here

    Yksi niistä vanhoista klassikoista joita kehtaisin vieläkin suositella, vaikken Porcupine Treetä ole vuosiin kuunnellutkaan. Ehkä pitäisi taas kuunnella. Toisaalta Steven Wilsonin soolotuotanto riittänee.

    The Contortionist - Language
    The Parable

    Language on ollut nyt jo kahdesti musiikkiketjun vuosikatsauksissani, joten ehkä se ansaitsee paikkansa mosaiikista. D-d-d-djentosiot aiheuttavat silloin tällöin pieniä kakomisrefleksejä, mutta ambientprogesetit iskevät muuten älyttömän lujaa.

    Turnover - Magnolia
    Shiver

    En ole päivittänyt puhelimeni musiikkikokoelmaa varmaan yli vuoteen. Nykyään tulee toki kuunneltua musat ennemmin Spotifysta tai Youtubesta, mutta silloin tällöin käyn pläräilemässä myös puhelimen omaa musiikkivalikoimaa. Olen näinä hetkinä huomannut palaavani Magnolian pariin yllättävän usein.

    Levyhän on erittäin harmitonta ja korutonta emorockia, mutta ehkä juuri sen takia se sopiikin vähän mihin tahansa mielialaan ja tilanteeseen.
    Viesti saattaa sisältää paloja sarkasmia tai pähkinää.
    Kirjattu
  • ::
  • 17.01.18 - klo:17:58

    Tingle Paikalla

    • Paavo
      • Academic Nintendo Club RY
    (click to show/hide)
    Kuuntelin kaikki läpi. Tosi hyvää pärinää, mutta harvempi kappale jäi yhdellä kerralla mieleen. Smile In The Crowd, Heard it on the X ja Love is Lost positiivisina poikkeuksina. Something To Do teki minuun erittäin suuren vaikutuksen, nämä vauvahelistimien äänet herättävät saalistajan vietit itse kussakin säädyssä ;)
    <Tapza> tinglest on kyl vähän hankala ottaa selvää
    <Tapza> se on tollanen saatananmoinen kusipää ja paras tuntemani ihminen, tosi mukava ja aivan perseestä
    <Kraidi> tarvitset vieroitusta epätodellisuudesta
    <JJJANI> vittu ku paavolle ei voi ees vittuilla ilman et menee ite ihan sekasin
    <henuck> olis kyl melkonen auschwitz olla jumissa jossain ovessa/sen takana ja kuunnella ffxiii ja paavon paskalaatikkojuttuja
    <Turjake> VITTU TINGLE NYT TURPA KIINNI
    Kirjattu
  • ::
  • 01.02.18 - klo:21:57
    Jos lupaan olla oikein kiltisti seuraavan öö... päivän niin saanko huijata ja laittaa yli parikymmentä levyä mosaiikkiin? :D
    Kirjattu
  • ::
  • 01.02.18 - klo:22:02

    Turjake Poissa

    • Törö
    • Hail to the King, baby!
      • Törön vuodatus, teh blogi


    Musiikin ilosanomaahan tässä on tarkoitus vain levittää! B)
    <+Cyna> Turjake on resetin paras tyyppi, aattelin mainita
    <Tinglemies> välillä en itsekään erota pelaanko personaa vai nussinko törön kaa
    <+mm. Detonat, coconuut, Linkkiro> Törö adminiks


    ANIME ON PASKAA USKOKAA JO SKYWARD SWORD MYÖS JA DC
    Kirjattu
  • ::