Anime ja manga

En aio katsoa Fate/extraa ennen kuin hamassa tulevaisuudessa kunhan olen pelannut Extran ja CCC, mutta mitä olen nähnyt siitä niin aika meh näyttää. Tunnarin animaatio on ainakin ihan kamala, joka on harmi sillä biisi on ihan kiva. Hahmotkaan ei hirveästi ole suosikkejani, varsinkin Rider kuulu eräisiin inhokkeinin, ainakin mitä nyt Grand Orderissa on esiintynyt.

Lopettaisipa Ryohgo Narita Bleachin/Durararana/mitä ikinä muuta kirjoittakaan ja jatkaisi Fake/strangen kirjoittamista. Erittäin mielenkiintoinen näkemys hänellä Holy Grail Warista, joka ei lopulta onnu toteutuksessaan niin kuin esim. Fate/apocrypha.

Mikäli sikäli saan nyt luettu uusimman Fake/stangen luettua lähipäivinä loppuun niin ajattelin aloittaa Kara no Kyokain lukemisen, kun kerran sain alkuperäispainoksen lahjaksi niin miksipä ei. KnK kanssa on onnistanut sentään siinä mielessä ettei mitään spoilereita ole tullut vastaan niin ei vesity lukukokemus niin kuin Stay/nightin kanssa.

Itsekään en ole pelannut Extraa tai CCC:tä, enkä edes aio, eli katselen animea ihan tyytyväisenä. Itse tykkään tästä Fate/Extran alussa esitellystä Riderista vaikka kuinka. Koetin FGO:ssa rollata varmaan 150 kvartsilla, mutta eipä käynyt tuuri. Varmaan hahmona paras Rider, jonka tiedän peliin tulevan, ehkä just ja just Iskanderin jälkeen.

Strange Fakea olen lukenut vain mangana. Vaikuttaa ihan kivalta, vaikkakin jossain määrin sekavalta. Paras Archer mukana meiningeissä, what is not to love? Ranobeihin en ole koskenut, koska ne eivät oikein ole mun juttu - vaikka samoinhan mä mietin vielä jokunen vuosi sitten mangasta, eli saa nähdä.

Onneksi Mousou Telepathy palasi tauolta. On niin ihana manga, että huh huh. <3

Strange Fakessa on ongelmansa, joka on minusta lähtöisin itse Naritan kirjoitustavasta. Kesällä julkaistussa Type Moon Ace-lehdessä herra kertoo kirjoittavansa kirjaa "mitäköhän tämä hahmo tekisi seuravaksi"-tyylillä, siitä seurasi kirjojen paisuminen, tai itseasiassa kohtaukset vain paisuvat ja koska Light Noveleilla on rajattu koko niin kirjojen edistymistahti on hidas kuin mikä. Alunperin sarjan piti kestää 5 kirjaa, mutta tällä hetkellä Narita mietii että saako edes 10 kirjaan mahdutettua koko tarinaa.

Samoin itse tarinankerronta on outoa. Volume 3 loppuu taisteluun, joka jatkuu vasta volume 4 loppupuolella ja sekin loppuu cliffhangeriin. Samoin Narita on itse suuri Type Moon-fani, joka tuntuu pommittavan koko ajan refrenssejä muihin fateihin ja Nasun muihin teoksiin. Vähän tuntuu turhalta kun on omistetu yksi lyhyt luku Apocrypha-refrenssille.

Archer vs. Avenger oli kyllä hienoa luettavaa, kuulemma mangassakin oikein 10/10

Kara no Kyokai on kyllä ristiriitainen tapaus. Pari ekaa Chapteria nyt on tullut luettua ja tämän hetkinen käsitykseni on ettei näillä ole niin hirveästi yhteyttä toisiinsa, joka on toisaalta ihan kiva. Mutta tuntuu että missaan jotain, tai sitten myöhemmissä chaptereissa paljastetaan lisää tiedonmurusia jotta saisi kokonaisen kuvan Shikin ja Mikiyan väleistä.

https://twitter.com/pKjd/status/967636219940167680

Chihayafurulle kolmoskausi! Nyt voin viimein katsoa tuon kakkoskauden, jota olen säästellyt sen takia, ettei sitä ole enempää.

Voihan juku, ensi viikolla uudelleen julkaistaan Fate/stay Nightin Material book, pakko hommata nuo kirjat itse koska netissä pyörivät käännökset eivät välttämättä ole aina hyviä. Mitä nyt olen FGO redditiä lurkkailut niin uusien Chapterien käännöksissä on välillä valtavia käännösvirheitä, jotka sitten otetaan vastaan paremmasta tietämättä. Onneksi sielläkin on alkanut lisääntymään kuuriimujen lukijat niin jossain vaiheessa nuo huomataan.

Berserk on ollut aivan tulessa tänä vuonna ja kaikki kärjistyy nyt perjantaina tulevassa Chapterissa. Reditti on aivan tulessa koska uusin (vuodettu) loppuu "continues Next time"-tekstiin, jonka kaikki olettaa tarkoittavan Miuran taukoa. En tiedä miten tulkita tuota, mutta mielestän täysin hyvin voisi tarkoittaa seuravaa numeroa, eikä taukoa. Ymmärrän toki sen pointin, että viime vuosina Miura on ilmoittanut aina milloin seuraava Chapter tulee, mutta viime vuosina nimenomaan Chaptereilla on vähintään ollut kuukauden taukoa joten ei ihmekkään että ilmoitetaan aina päivämäärä. Samoin Miura on ilmoittanut viime vuosina taukonsa loppumisen ajankohdan jotten tuntuisi kummalta jos Miura nyt yhtäkkiä päättäisi pitää Indefinite tauon millä voi fanittaa idolmasteria.

Relifen loppu oli kaikkea mistä voi unelmoida. Manga 9/10. Sen sijaan neljä OVA-jaksoa, jotka anime sai, kiiruhtivat juonen aivan liian nopeasti loppuun, mikä johti siihen, että kenenkään hahmon toimissa ei ollut mitään järkeä. Muutamia arcceja poistettiin kokonaan ja pari vedettiin muutaman minuutin sivujuonteella pakettiin, mikä todella näkyi lopputuloksessa. Neljän jakson sijaan niitä olisi pitänyt olla 12. Noiden neljän jakson takia en välttämättä edes osaa suositella animea. Lukekaa manga.

Hakata Tonkotsu Ramenssia on vielä yksi jakso katsomatta, mutta onpa ollut tosi kiva piirretty! Tuli melko puun takaa ja on ollut tosi kiva. Ei mitään AOTY-tasoa, mutta tosi vankka 8/10.

@Samirai miksi et ole Discordissa? Oli tarkoitus varmistaa, että olet nähnyt tämän (video sisältää pieniä Saekano-spoilereita).

Enpä ollut nähnyt tuotakaan videota. Discordiin en oo viel päässyt ku oon tämmönen konservatiivinen vanha patu joka käy nykyään enää vain facebookissa

ReLife mangan lopetus oli kyl kiva. Animen OVA-jaksoja en vaivautunut edes katsomaan ku jotenkin arvasin että joutuvat sen juosten kusemaan.

Jos nyt vielä jotain yhteenvetoa viime animekaudesta tänne laittais niin:

Violet Evergarden on kesken neljännen jakson paikkeilla, ei siis ole koukuttanut tarpeeksi että jaksaisi seurata mutta eiköhän tuo jossain vaiheessa tuu kahlattua.

Darling in the Franxx on ollut ihan kiva sarja ja reilusti parempi kuin osasin odottaa. Paranee jopa vielä koko ajan edetessään.

Overlordin toinen kausi alkoi todella heikosti ja loppuun kahlasin oikeastaan vain redditin avulla koska sieltä oli kiva lueskella kuinka paljon light noveleista oli jääny kamaa pois ja kuinka hyvän sarjan siitä saisi kun se ei olisi Madhousen kakkosprioriteetti. 6/10

Madhousen ykkösprioriteetti eli Söpöt Tytöt Antartiksella tms. oli kyllä ihan kivaa draamaa vaikkei nyt minnekään omaan hall of fameen päässyt. 7/10

Nanatsu no Taizai ei ihan yllä mangan hienouteen animen laadussa mutta paremman puutteessa kelpaa tämä nykyinenkin adaptaatio. 7/10

Death March plööplöö oli tämän kauden huonoin sarja minkä katsoin loppuun. Fantasiateemainen haareminkeruusimulaatio joka rikkoo omaa logiikkaansa tämän tästä, kumma etten dropannut... 4/10

Takagi-san oli söötti ja kiva ja todella wholesome sarja jonka uutta jaksoa odotti joka viikko. Olisi luullut että idean ympärille ei saisi kokonaista sarjaa aikaiseksi mutta hyvin näytti onnistuvan. 8/10

Yuru Camp oli uusi K-On höystettynä Yotsuballa joten varmaan itselle se kauden paras tapaus. Hyvin ohjattu, hyvin animoitu, hyvin ääninäytelty ja kokonaisuudessaan varmaan niin hyvä sarja kuin aiheesta vain voi tehdä. Tälle iso peukku. 9/10

School Babysitters ja How to Keep a Mummy oli ne tämän kauden ihan kivat fillerisarjat joita lauantai-aamuisin tuli tsekkailtua ennen kuin kunnolla sai herättyä. Siihen tilanteeseen oikein sopivaa viihdettä vaikkei arvosanana kuin joku 6 tai 7.



Magus Bride ei tosiaan missään vaiheessa meikälle sillai auennut että sen hienoutta olisin tajunnut mutta ihan jeba yliluonnollisten otusten muumianimaatio. 7/10

Dagashi Kashi ei jaksanut enää toista kautta oikein pysyä lennossa, varsinkaan kun best girl Hotaru puuttui melkein koko kauden... 6/10


Tässä tätä listaa tehdessä vasta tajusin että tulipa seurattua melko paljon animea menneellä kaudella.

Netflixistä löytyi One Punch Man joten katoin sen. Helkkarin hyvä opening (tuli mieleen japanilainen Edguy), kivat visuaalit ja hahmot eikä yhtään filleriä. 9/10 ei helvetti missä toinen kausi.

missä toinen kausi.

Tulossa. Ajankohtaa ei ikävä kyllä tiedetä vielä. Kannattaa lukea mangaa, sekin on tosi hyvä, ja todella kaunista jälkeä.

Hinamatsuri on komediakultaa tältä kaudelta, ja näyttää myös tosi hyvältä. Loli-ET putoaa yakuza-tyypin olohuoneeseen, ja sitten tapahtuu kaikenmoista hauskaa. Suosittelen. Golden Kamuyssa toimii hahmodynamiikka tosi hyvin päähenkilöiden välillä, ja meno on koko ajan vitun siistiä kamaa, ja petkutuksilla, juksailuilla ja ihan vain raa'alla voimalla on paikkansa tarinassa, jossa etsitään kätkettyä kulta-aarretta. Sarja myös on kauniisti animoitu (paitsi CGI-karhu). Steins;Gate 0 on alun perusteella tosi hyvä jatko-osalta Steins;Gatelle, vaikkei aivan perinteisellä tavalla asiaa hoidakaan, mutta spoilereita välttääkseni en voi paljoa enempää kertoa. VN:n lukeneet ovat sanoneet, ettei se yllä alkuperäisen tasolle, mutta toisaalta alkuperäinen onkin niin eeppinen mestariteos, että sen saavuttaminen olisi ollutkin pienoinen ihme.

Genshikenin kakkoskausi tuli katsottua loppuun. En kolmatta kautta katso heti perään, mutta odottelen innolla, vaikka moni onkin väittänyt, ettei se yllä kahden ensimmäisen kauden tasolle, tai jopa pilaa niitä, mutta odottelen että pääsen muodostamaan omat mielipiteeni. (Mauno sanoi, että siitä ei tykätä, koska sävy ja fokus muuttuu liikaa mätiin tyttöihin keskittyväksi.)

Overlord II oli muuten hyvä anime, senkin @Samirai. Violet Evergarden, Darling in the FranXX ja Takunomi ovat edelleen kesken talvikaudelta, mutta pitää jossain kohtaa saada ne loppuun.

Btw, Emiya-san Chi no Kyuo no Gohan on AOTY.

En olekaan pitkään aikaan itkenyt millekään niin paljoa kuin Chihayafurun kakkoskauden parissa. Ei ollut edes mitään pakotettua tear jerkkereitä ja hahmojen tappamista, vaan ihan vaan positiivisella tavalla upeita kohtia, kun hahmot saavuttavat pieniäkin tavoitteitaan tai epäonnistuivat toisissa, joiden eteen olivat nähneet valtavasti vaivaa. Kaikki vaan aseteltiin niin kauniisti tarjottimelle, että ei voinut olla liikuttumatta. Vikan jakson lopputeksteihin oli vielä valittu Se Ainut Oikea Biisi™, ja silmät kostuivat senkin ansiosta, kun taustalla pyöri pätkiä kuluneesta kaudesta. Ehkä oon oppinut itkemään paremmin kuin ennen, mutta olipa kyllä matka. 10/10, en malta odottaa kolmoskautta.

Tämä ketju on nyt vähän Maunon jälkeisenä aikana rauhoittunut.

Berserkin manga otettu kiinni ja nyt sitten liityn odottavien kerhoon. Tämä on tosi kiva sarjakuva. Suosittelen. Ibitsu oli ihan vitun sairas. Hyi saatana. (7/10)

Nanatsu no Taizain jatkokausi oli jopa parempi kuin ensimmäinen kausi. Tämä on hyvää shounenia. Vähän liikaa lewd, mutta se ei menoa haittaa, kun homma pysyy muutenkin mielenkiintoisena. Mangankin lukemista olen miettinyt, mutta vielä en ole käsiksi päässyt. (9/10) Golden Kamuy oli kiva seikkailu ja päähahmojen välinen dynamiikka toimi oikein hyvin. Tarina kuitenkaan ei oikein edes ehtinyt käynnistyä animessa, vaan tuntui, että ehdittiin vasta saada lava kasaan. Toivottavasti tämä saa jatkoa, mangaa aion lukea. (8/10) Hinamatsuri saa myös tosi iso peukun. Loistavaa komediaa ja etenkin kodittomuusarkki toi paljon hyviä teemoja peliin ja Anzun hahmokehitys sarjan aikana oli kaunista katsottavaa. Hina on silti paras tyttö. (7/10) Takunomissa työikäiset naiset joivat alkoholia, juttelivat ongelmistaan ja iloistaan sekä kävivät töissä. Oikein mitään muuta ei sitten tapahtunutkaan. Hahmot eivät olleet paskoja ja joskus aika söpöjä, mutta en oikein osaa tätä lähteä suosittelemaan, jollei sitten juuri jotain tällaista piirrettyä halua. (6/10)

Tsuki ga Kirei tuli katsottua hieman jälkijunassa ja se oli tosi söpö teiniromanssi, ja voin todella lämpimästi suositella sitä. Ihanaa, kun tarina saa päätöksen, ja hahmoista alkoi todella välittää sarjan edetessä. Pientä miinusta siitä, että hahmomassojen animointi oli todella rumaa, vaikka muuten kyseessä olikin riittävän kivan näköinen piirretty. (8/10) Fukigen na Mononokean oli myös mangamainos tovin takaa, jossa tällä kertaa oli youkaita. Hahmot olivat söpöjä ja hahmot olivat tosi kivoja. Animen viimeinen arc oli vähän tylsä ja pitkäksi venytetty, ja olisin toivonut jotain kivempaa lopetusta piirretylle. Jostain syystä nämä youkaijutut jaksavat kiinnostaa, ja tykkään, kun sakki hallusinoi asioita, joita muut eivät näe. (7/10) F/GO MOONLIGHT/LOSTROOM oli paskinta Fatea, mitä olen nähnyt. Miksi tämä piti edes tehdä? Taistelut eivät olleet kovin siistejä, ja ne olivat aivan liian lyhyitä. Missään ollut mitään järkeä. Ei edes tapahtunut mitään, mistä olisin ollut erityisen kiinnostunut. Mash on sentään söpö tyttö. (4/10)

Tältä kaudelta odotan paljon Banana Fishiltä, joka on Jenkkeihin sijoittuva jengianime. Söpöjä poikia ja kovaa menoa alusta alkaen. Toinen, josta olen todella innostunut on Grand Blue, jossa ekan jakson perusteella yliopiston urheilukerho ryyppää, mutta kaipa ne myöhemmin vielä sukeltavatkin. Overlord III:a ei onneksi kauaa tarvinnut venailla, ja se meneekin jo mangan ohi. Ranobeihin en tule tarttumaan, joten toivottavasti en joudu liian kauaa odottaa jatkoa animelle. Alku vaikuttaa hyvälle. Ainz alasti kylvyssä. Satsuriku no Tenshi on kerrostalon kokoinen escape room -piirretty, ja se on tähän asti vaikuttanut mielenkiintoiselta, mutta toisaalta uskon, että tämä on mahdollista vielä vetää päin persettä.

Higurashi on aivan helvetin hämmentävä. Mitä tässä tapahtuu? Slice of life -kohdat ovat täyttä paskaa, mutta onneksi sarja muuten onnistuu toimittamaan hyvää kamaa. Steins;Gate 0 on tosi ihana. Kannattaa katsoa (mutta ensimmäinen kausi ensin, jollei jostain syystä ole jo siihen upottanut hampaitaan). Emiya-san Chi no Kyou no Gohan jatkaa sitä, mitä tekee, ja jättää joka jakson jälkeen hymyn huulille. Ihanaa Ufotable. <3

FGO Moonlight Lost Room oli kyllä pettymys. Katsoin sen itse uutena vuotena televisiosta kun näytettiin telkasta ja jätti kyllä sanattomaksi. Tämän piti olla prologi part 2, mutta ei tuosta hirveästi saanut irti vaikka katsottiinkin se Type Moon faniporukan kanssa. Ainakin siinä vilahti Rasputin, joka on ollut hypetetyin servant sitten FGO Material Book III julkaisun jälkeen.

Last Encorea olen parikin kertaa yrittänyt katsoa, mutta Extran pelanneena sarja jättää kylmäksi heti ensimmäisen minuutin jälkeen. Extrasta on vaikeaa tehdä adaptiota, koska tarinaa siinä ei ole oikeastaan olemassa ennen viimeistä tappelua. Uskollinen adaptio olisi äärettömän tylsä, sillä se olisi vain servant of the week tyylisiä jaksoja kunnes toka vikassa jaksossa pahis pitää vartin monologin.

Last Encore lähtee heti alusta alkaen omalle tielleensä ja vieläpä Neron kanssa. En ole ikinä tykännyt Nerosta ja tuntuu vähän epäreilulta tämä Neroon keskittyminen, huomioiden että Extrassa voit pelata Neron lisäksi kahdella muulla servantilla.

Ei ole rahaa osta oikeata kirjallisuutta joten piti turvautua light novelleihin mitä hyllystä löytyy, joten lukaisin ekan osan Fate Prototype Blue steel Fragmentista. Tämä ei vissiin ole kovinkaan tunnettu fate länsimaissa, joitakin foorumi käännöksiä löytyy ja käännökset mitä wikistä löytyy ovat koomisen väärässä.

Hyvä esimerkki mitä löyty wikistä "Lancer brings out and uses a mysterious red drug which supercharges her. Saber and Lancer fight some more, but then they end their battle as a tie and run back to their masters. "

Miten kirjassa meni tuo kohta "Lancer juotuaan aineen vetäytyi välittömästi masterin luo"

No mutta se niistä. Kyseessä on Fate Zeromainen prequel Fate Prototypelle. Ensimmäisen osan päähahmona toimii Manaka Sajo, joka on tämän fate maailman kiritsugu. Äärettömän outoa kun n. 14v tyttö kokkaa ruokaa ja samalla puhuu kuinka muut masterit pitäsi tappaa keskittymättä niiden servanteihin, käyttämällä keinoja mitä hyvänsä.

Hyllystäni löytyy myös part 2, joten taidan lukea sen huomenna. Näissä on yllättävän vähän tekstiä ja mielestäni helppolukuista, mutta jostain syystä japanilaiset arvostelijat haukkuvat tämän kirjan liian vaikea lukuiseksi. Japanilaiset fatefanit saavat minut aina hämilleen, koska tämmöinen kevyt light novel ei ole mitään verrattuna Nasun useisin järkäleisiin tai urobuchin Zeroon.

Steins;Gate 0 jatkaa ihanuudellaan. Kyyneleet virtaavat jakso toisensa jälkeen silmillä. Mä rakastan näitä hahmoja. Jakso 21 oli varmaan tähän asti paras, ja olihan tämä 22 myös tosi hyvä. Oon tykännyt alusta alkaen, mutta vastaavaa momenttia, minkä ensimmäinen Steins;Gate (joka tuli rewatchattua tuossa juuri toista kertaa) saavuttaa jo vähän nopeammin saadaan Zeron kanssa odotella hetki kauemmin. Enää yksi jakso. ;__;


Higurashissa olen jo päässyt toisen kauden puolelle, ja olisihan jotain tällaista pitänyt odottaakin. Noh, hyvältä maistuu popsi.

Banana Fish saa nyt 11 jakson jälkeen voimakkaat suositukset. Niiden pitäisi ryssiä jotain oikein olan takaa, ettei tämä olisi päivän päätteeksi vähintään 8/10 sarja. Aika homoa menoa tosin.

Satsuriku no Tensi on ihan ok escape room -juttu. Grand Blueta en ole jaksanut katoa samaa tahtia kuin uusia jaksoja tulee, mutta onhan se silti kiva.

Ai niin. Olisi kiva, jos Overlordin CGI-budjetti olisi yli viisi markkaa. Muuten ollut tosi kiva kausi taas, mutta etenkin viimeisimmän jakson CGI-sekamelska oli hirveää katsottavaa.

Illan elokuvana Your Name. Ihan kivaa humpuukia vaikka meaning of anime oli virhe.

Koska olen nykyään laiska enkä jaksa enää kausittaista animesyväanalyysiä niin koitetaan nyt edes listata omasta mielestä ne vuoden viisi parasta sarjaa...

5) Yuru Camp - vuoden chillein sarja ja parasta seuraa hitaisiin lauantaiaamuihin. Söpöjä tyttöjä tekemässä söpöjä asioita ilman joutavaa koulumiljöötä, hyvä!

4) Gun Gale Online - Swort Art Online mutta parempi. Pyssyjä, hyviä hahmoja ja jopa tarina, siis kaikkea sitä mitä alkuoperäisestä SAO:sta puuttuu.

3) Goblin Slayer - Ihana dark fantasyn henkäys muuten niin joutavanpäiväisten isekai-genren kökkeleiden sekaan. Kyllä länsimainen fantasia aina japsikliseet voittaa!

2) Wotakoi - Aikuiset nörtit nörtteilee mutta on samalla aikuisia. Löytyy tarttumapintaa omalle ikäluokalle. Sarja on myös todella hauska ja mukavan draamaton.

1) Grand Blue - American Pie mutta animena ja sata kertaa hauskempana. Yliopistossa juodaan viinaa ja koitetaan harrastaa irtoseksiä, ja oli siellä joku sukellusjuttukin taustalla, mutta siis enimmäkseen ryypätään ja ollaan alasti. 10/10

Itseä alkoi ärsyttää Grand Blue lähinnä sen takia, että ne olivat vaan niin ilkeitä koko ajan toisilleen. Droppasin. Muutoin olisin tykännyt.

AOTY oli aivan selkeästi Emiya-San Chi no Kyou no Gohan. En ollut katsonut jaksoakaan, ja tiesin jo, että tässä on 10/10-anime. Sitähän se olikin. Olin jo todella pitkään unelmoinut, että jotain tällaista tehtäisiin joskus, joten ette voi edes kuvitella innostustani, kun se viimein tuli. Vaatii ehkä vähän hahmoista tykkäämistä, eli F/SN-tausta on melkolailla pakollista, että tähän pääsee kunnolla kiinni. Tätä olisi katsonut paljon enemmänkin kuin 13 jaksoa.

Ainut piirretty, joka edes pääsi lähelle Emiya-Sania, on Steins;Gate 0. Aivan loistava jatko-osa sarjalle, joka ei oikeasti olisi jatko-osaa kaivannutkaan. Homma toteutettiin kuitenkin niin loistavasti, että tuntuu siltä kuin tämä olisi ollut suunnitelma alusta alkaen, eikä hyvin myyneen esiosan nostatuksissa kirjoitettu pätkä.

Wotakoi tuli katsottua tuossa jälkijunassa joku viikko sitten. Muutoin oikein kiva, mutta miespäähenkilö olisi voinut olla vähän vähemmän autisti. Olisi myös ollut kiva, jos sillä olisi ollut jotain muutakin persoonaa kuin se, että se on nörtti. Kuitenkin kiva draama, ja suurimpana harmituksena oli se, että se loppui kuin seinään. Onneksi sieltä on tulossa ainakin yksi OVA-jakso. Ehkä tarttisi lukea mangaa, kun eniten oikeasti tuntui sarjassa kiinnostavan pikkuveljen ja sen yliopistokaverin romanssi (?). Tosi paljon plussaa minultakin siitä, että oli aikuisia päähenkilöitä, kun nuo teinihahmot on jo aika monta kertaa nähty. Goblin Slayerille niin ikään minultakin pisteet.

Muita kivoja sarjoja tältä vuodelta olivat ainakin seuraavat:

• Seishun Buta Yarou wa Bunny Girl-senpai no Yume wo Minai, jossa oli oikeastaan vaan aivan hirmuisen hyvät hahmot ja ihan kivoja tapahtumia sen lisäksi.
• Golden Kamuy (molemmat kaudet), jossa oli tosi jännää seikkailua ja juonimista kultakätkön perässä juostessa. Oli huumoria, hyviä hahmoja ja etenkin pääkaksikon dynamiikka oli aivan loistavaa.
• Banana Fish, jossa oli söpöjä poikia tekemässä ei-söpöjä asioita, eli Ameriiiikan Yhdysvaltoihin sijoittuva jengitarina, johon viaton japanilaispoika kietotui mukaan. Oli paljon kaikkia jänniä käänteitä, mutta pienenä miinuksena sanoisin sen, että
  (click to show/hide)

  liian suuri osa konflikteista kiedottiin kasaan todella nopeasti, eikä niitä viety kunnolla loppuun asti.
  Kokonaisuudessaan arvioiden oli silti oikein hyvä piirretty.
• Hakata Tonkotsu Ramens, jossa oli myös kivoja hahmoja ja jänniä juonenkäänteitä, mutta välillä sitten kuitenkin osattiin ottaa alempi vaihde ja makustella fiiliksiä hyvässä hahmokaartissa. Tykkäsin kovasti.

Ja ai joo, tuli katsottua myös Hero Acan toinen ja kolmas kausi. Ihan ok tämä on, mutta ei mitään tajuntaa räjäyttävää. Toinen kausi on tähän mennessä ollut paras.

Olipas mukava lopetus vuodelle kun Faten uuden vuoden spesiaalissa tuli Manga de wakaru FGO-anime. Vaikka katosinkin spesiaalin streamin kautta joka pätki 4-5 sekunnin välein, niin voin valehtematta sanoa nauttineeni melkein siitä.

Comiketissä myös julkaistiin aloitus uudelle Light Novel Fatelle; Fate Requiem. Kunhan amazon toimittaisi sen nyt niin voisi arvioida onko se armotonta trash apocryphan tasoa vai jotain muuta. Narita Ryoghoa seuraten, parin kuukauden sairaalareissu tarkoittaa näemmä sitä että Strange/fake volume 5 myöhästyy indefinetly, samalla kun herra julkaisee Bleach light novelleita

Netflix on selvästi parantanut tänä vuonna animetarjontaansa; Devilman Crybaby oli mitä mainioin yllätys. Ikäväkseni huomasin kuinka Netflixin kääntäjät välillä ryssäävät tosi pahasti hommansa. Suomeksi käännetään Englanti teksteistä, jotka on välillä nekin täysin väärässä, jolloin tekstit menee välillä täysin inkoherentiksi sotkuksi.

Eräs lempi käännöksistä on 奏者->performer->suoriutuja. Hieno nähdä ettei käännöksissä nähdä mitään vaivaa.

Buta Yarou wa Bunny Girl-senpai oli kyllä kans hyvä ja juurikin hahmot olivat mukavan suorapuheisia ja "epäanimemaisia".

Itse päädyin omaksi yllätyksekseni droppaamaan Steins Gate 0:n noin 10 jakson jälkeen. Mitään selkeää syytä tälle ei oikein ollut muuta kuin että uusia jaksoja vaan ei enää jaksanut katsoa. Sinänsä jännä, koska alkuperäistä Steins Gatea kuitenkin pidän animesarjojen kärkikastissa.

Päädyin myös viimein tilaamaan ensimmäisen light novelini Log Horizonin muodossa. En ole ikinä ennen näihin koskenut niin nyt jännittää että kun posti tuon tuo, että jääkö näihin ihan koukkuun.... Jos näin käy niin seuraava rahareikä onkin sitten tiedossa, sen verran paljon on animesarjoja joiden jatko on jäänyt hämärän peittoon kun ei ole tullut alkuperäisteoksia luettua.

Tulipahan tsekattua Heavens Feel II-leffaa. Olen yllättynyt siitä kuinka leffassa oli kohtauksia alkuperäisestä visual novellista, eikä Realta Nuan sensuroituja versioita. Varsinkin elokuvan lopussa näytetty Shinjin ja Sakuran välinen kohtaus jätti hieman järkyttyneeksi, sillä odotin vain Realta Nuan safe space censored-versiota tapahtumista.

Muuten elokuva tuntui ihan hyvältä. Tietyissä kohtauksissa tuntuu vain puuttuvan jotain, joka luultavasti johtuu siitä ettei asioita märehditä loputtomiin niin kuin Visual  Novellissa sekä ei saa itse valita.

Katsoin kaksi anime-elokuvaa

Akira - Sairaan kivannäköinen törkypornopiirretty. Jos animea piirretäisiin yhä käsin sitä voisi ehkä katsoakin. Raajoja lähtee ja verta lentää, silkkaa nautintoa suorastaan. Tarinassa on huomiotu kaikki japanilaisen animaation kliseet. Super Sayanit kohtaavat toisensa, Twin Peaksista karanneet lapsimeediot rukoilevat Jeesusta, eikä syvällisessä tarinassa ole yhtään mitään järkeä. Vielä loppuratkaisun jälkeen elokuvan esittämät kysymykset jäävät elämään katsojan mieleen. Mitenköhän se manga oikein päättyi? Tosi kiva ohjelma 4/5

Memories - Luulin katsovani yhden elokuvan, mutta kyseessä olikin kolme toisistaan irrallista lyhäriä. Niistäkin vain ensimmäinen käsitteli mainittavasti muistoja.

ep1 Magnetic Rose - Ihan perus unitarina kaikille Mulholland Driven ja Bergmanin Personan ystäville. Keinotekoisesti miljöö on olevinaan scifiä, mutta kai se tuo hyvän kontrastin nostalgisen unimaailman rinnalle. Toimiva ja napakka paketti, josta ei jäänyt puuttumaan oikeastaan mitään. Ehkä Paavojenkin pitäisi kasvaa aikuisiksi, eikä vain velloa lapsuuden muistoissa kuin pikkulapsi 4/5

ep2 Stink Bomb - Musta komedia meille kaikille tutusta arkipäivän ongelmasta, kun suihkussa ei ole tullut käytyä sitten Turun Burger Kingin avajaisten. Mr. Beanin katastrofielokuva venyttää yhtä vitsiä koko kestonsa verran, muttei reilussa puolessa tunnissa kerkeä puuduttamaan. Myös Tohtori Outolempeä on aimo siivu mukana. 3/5

ep3 Cannon Fodder - Oudosti piirretty pasifistipätkä. Nukketalon asukkaat ovat ottaneet sodan osaksi elämäntapaansa, eikä silloin sodan voittamisella tai vihollisella ole enää mitään merkitystä. Elokuvalla on tärkeä sanoma, ja sen katsominen on sairaan tylsää 2/5

Mä en päässyt katsomaan noita. Tai ehkä olisin jotenkin pystynyt, mutta ei ollut inspistä katsoa Akiraa uudelleen. Ehkä Memories pitää katsoa joskus myöhemmin.

Tällä kaudella on kyllä vaikka miten paljon hyviä piirrettyjä. Ensinnäkin viime kaudelta jatkuu Slime-isekai ja Hinomaru-zumou, jotka ovat molemmat tosi hyviä. Hinomaru on kerrankin urheiluanime, joka iskee minuun, ja ne ovat kuitenkin jossain määrin harvassa, ja droppaan arvostetuimmatkin sarjat tässä genressä muutaman jakson sisään. Isoilta osin asiaan vaikuttaa se, että hahmot ovat mielestäni tosi hyviä, ja päähenkilöllä on oikeasti joku järkevä tavoite. Slime-isekai taas ottaa kaiken isekaigenrestä kiinni häpeilemättä mitään ja onnistuu olemaan tosi hauska, jännittävä ja mielenkiintoinen. Maailmanrakennus on onnistunutta ja homma vaan toimii. Viime kaudella alkanut Fairy Tailin viimeinen kausi roikkuu mukana, ja sunken cost fallacy estää droppaamasta, vaikka ei se oikeasti ole edes katsomisen arvoinen sarja.

Sitten tällä kaudella on alkanut Boogiepop, Domestic na Kanojo, Dororo, Kaguya-sama, Yakosoku no Neverland sekä Tate no Yuusha no Nariagari, jotka kaikki ovat todella hyviä piirrettyjä. Näiden lisäksi poimin Kareguruin ja Fukigen na Mononokeanin jatkokaudet seurattavaksi, vaikka kummankaan ensimmäinenkään kausi ei ollut erinomainen, vaan ainoastaan ihan katsottava.

Heaven's Feel II oli muuten hyvä leffa. Kävin Saksassa katsomassa teatterissa. Ufotable oli hoitanut taikalohikäärmeet ja -delfiinit tällä kertaa paljon paremmin. Näemmä se, ettei ole pakko esittää telkkarissa, antaa tietynlaisia vapauksia. Toisaalta tämä oli se tärkein route, jolla nämä jutut pitää hoitaa oikein, koska ne oikeasti tuovat tarinalle paljon, toisin kuin kahdella muulla routella.

Itse ihmettelen tuon Slime-isekain suosiota. Toki se itselläkin roikkuu mukana joka viikko, mutten oikeastaan osaa nimetä sarjassa mitään erityisen hyvää hahmojen tai tarinan puolesta. Toki animaatio ja ohjaus sitten pelastaa nuo osittain, mutta kyseessä on jälleen kerran ylivoimainen päähenkilö, jolla on voimia vaikka muille jakaa, mutta joka ei kuitenkaan ole millään asteella kiinnostava. Kaikki ongelmat ratkeavat One Punchmanimaisesta siinä vaiheessa kun päähenkilö saapuu paikalla ja liittolaisia satelee sitten voittojen seurauksena niin ettei perässä pysy. Liittolaisilla ei myöskään täten ole kauheasti persoonaa.

Domestic no Kanojon animen jätin suosiolla väliin, koska mangassa tapahtui asioita jotka saivat droppaaman koko sarjan jo aikoja sitten. Anime voi toimia jos ei seuraa alkuperäistä juonenkulkua...

Shield Heron meinasin kans jättää välistä, koska siinäkin tapahtuu mangassa niin laiskoja juonenkäänteitä myöhemmin, että tullut dropattua, mutta koska anime ilmeisesti seuraa light novelia niin siellä ehkä tapahtuu mielenkiintoisempia asioita.

Neverland on jees, vaikka onkin genreä joka ei itseä kiinnosta, joten en ole paras ihminen arvostamaan sarjaa, mutta koska siitä kaikkialla puhutaan niin pakko pysyä kelkassa.

Sword Art Onlinen seuraaminen jatkuu, vaikka nyt onkin halvan Bleach-kopion makua juonenkulussa havaittavissa. En myöskään ihan allekirjoita että nykyinen arc olisi selkesäti sarjan paras, mutta kattellaanpas nyt pois kun tämäkin sarja aikoinaan aloitettu.

Toaru Majutsu no Indexin kolmas kausi on aivan kaameaa seurattavaa, koska lähdemateriaalia skimmataan menemään sitä tahtia ettei perässä pysy kuin lukemalla redditistä oikeat juonenkäänteet jälkikäteen. Harmi sinänsä, koska world building olisi tässä sarjassa oikeasti varmasti todella hyvää, kun siihen jaksettaisiin käyttää aikaa. Hahmoistakin tykkään, mutta nyt ne ovat vain osa diashowta.

Jojo on jees ja Mob Psycho kiva, joten ihan harakoille ei tämäkään kausi ole mennyt.

Onko joku muu muuten tulossa Desuconiin kuin minä ja Mauno? Me ollaan molemmat järjestämässä ohjelmaa siellä.