Se voi tosiaan noihin henkilöhahmoihin vaikuttaa, että olen lukenu OoT mangan, jossa henkilöille tosissaan on annettu enemmän syvyyttä. Mutta ilman tuotakin, niin OoT:ssa on minusta paljon hyviä hahmoja. Esimerkkinä nyt aina niin negatiivinen Ingo, tanssiva Darunia, kaikki Linkkiin ihastuvat tytöt, hullu professori Lake Hylialla, ärsyttävä pöllö, hellyyttävä Biggoron, iloinen naamarinmyyjä, jopa se yrmeä kauppias Kakariko Villagessa oli mieleenpainuva. Eponakin oli paljon ihanampi OoT:ssä <3
Tiiä sitten onko OoT:ssa enemmän mieleenpainuvia hahmoja juuri siksi, koska olen pelin niin monta kertaa mennyt läpi joka paikan tonkien ja TP:n vain kerran maratonina vetäny läpi. TP:stä ei oikeastaan jääny mieleen kuin Telma (arvaatte miksi
), se shamaani (jonka sukupuolesta en vieläkään ole varma), emottaja Zora prinssi ja sitten ne kivat karvaturrit siellä lumikartanossa. Onhan TP:ssäkin hyviä hahmoja, mutta minusta pelissä, joka oli niin paljon OoT:ta suurempi, olisi saanut pitää sisällään myös paljon enemmän mielenkiintoisia hahmoja. Ehkä pitäisi pelata uudestaan peli läpi, niin saisi hahmoista vähän paremmin kiinni, mutta kuten jo mainitsin, niin TP ei oikein innosta aloittamaan uudestaan, toisin kuin OoT ja tähän en kyllä osaa sanoa mitään järkevää syytä.
Tonille: Vaikken yleensä inhoa moniosaisia loppupomoja, niin TP:n Ganondorkassa oli tylsistyminen koko ajan läsnä. Zeldan pistäminen viholliseksi oli ihan hauska idea, mutta samantyylinen taistelu oli jo Ocarina of Timessä koettu, samoin se Ganonin päätön juoksentelu ei tarjonnu mitään uutta. Se hevos ratsastus kohta oli hyvä idea, mutta toteutus pirun tylsä, sillä juoksentelu ees taas hippasilla ei kyllä oikein innostanu. Lopussa oleva miekkataistelu oli toteutettu huonommin kuin Wind Wakerin vastaava IMO. Zeldoja pelatessa suurin koukku jatkamiseen on nähdä miten pomot on toteutettu ja jos pomot ovat suoria kopioita edellisistä peleistä, niin se aiheuttaa enemmän ärtymystä kuin nostalgiaa...
Kiitos Olimar, sieluni sai viimein rauhan
