Minua pyydettiin kirjoittamaan enemmän viestejä Resettiin, joten päätin kirjoittaa taas yhden viestin elokuvista, joita olen viime aikoina katsonut.
Cinema ParadisoLämminhenkinen ja sympaattinen, joskaan ei järin omaperäinen draamaelokuva elämästä, rakkaudesta ja elokuvista. Vanhenmille italialaisille leffoille tyypillisesti kaikki vuorosanat ovat jälkiäänitettyjä, mutta homma on hoidettu varsin hyvin, koska asiaan tulee harvoin kiinnittäneeksi huomiota. Poikkeuksena yksi hahmo, jonka esittäjä ilmeisesti puhui kuvauksissa ranskaa. Elokuva on erittäin helposti lähestyttävä ja mukana on nyyhkydraaman lisäksi myös kosolti huumoria ja hassuja, jopa karikatyyrisia hahmoja. En ihmettele, että tämä vetosi suureen yleisöön alkuperämaansa ulkopuolella ja nappasi parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin. Myönnettävä on, että monen kohtauksen hölmöydestä ja hiukan laihaksi jäävästä tarinasta huolimatta viihdyin itsekin hyvin. Eräässä nolostuttavan romanttisessa kohtauksessa sain jopa niin ärhäkät kylmät väreet, että aloin epäillä mielenterveyttäni.
Elokuvasta on olemassa pidempi versio, josta olen kuullut ristiriitaisia mielipiteitä. Ilmeisesti se paikkailee joitain aukkoja juonessa ja on lähempänä ohjaajan aitoa visiota, mutta useimpien katsojien mielestä myös vesittää tarinaa, jonka leikattu versio kertoi. Voisin joka tapauksessa katsoa sen, mikäli tilaisuus koittaa.
Soundtrackista muuten vastaa Ennio Morricone poikansa kanssa, ja musiikki on odotetunlaista elikkäs siis erittäin hyvää.
<![CDATA[<a href="https://www.youtube.com/v/pnY3eOmpNUI" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/pnY3eOmpNUI</a>]]>TiikerikissaToinen italialainen elokuva. Aivan saatanan pitkä ja tylsä kertomus 1800-luvun Italiassa tapahtuneesta vallankaappauksesta ja sen myllerryksessä elävästä kuninkaallissuvusta. Jälkiäänitetty dialogi häiritsee tällä kertaa enemmän, kuten myös hiukan liian kuuluvat pusuäänet, mutta eivät ne loppujen lopuksi kamalasti elokuvan maailmasta irtaannuta. Tarinassa ei tapahdu mitään, mutta elokuva on hienosti kuvattu, lavastettu ja näytelty. Lisäksi siinä esiintyvät naisoletetut ovat hyvin viehättäviä.
I Hired A Contract KillerEnsimmäinen näkemäni Kaurismäen elokuva, joka ei ole suomeksi puhuttu. Vieraasta kielestä ja ulkomaisesta miljööstä huolimatta tunnelma on kuitenkin yhtenäinen miehen aiempien leffojen kanssa. Hahmot ovat surkimuksia, jotka polttavat röökiä minkä kerkeävät, istuvat pitkiä aikoja hiljaa ja intoutuvat toisinaan pitämään runollisia monologeja. Tarina kertoo elämänsä paskuuteen kyllästyneestä miehestä, joka päättää tehdä itsemurhan mutta ei onnistu siinäkään. Niinpä hän päättää turvautua palkkatappajan palveluksiin. Suosittelen tätä siinä missä muitakin Kaurismäen elokuvia. Pituutta on juuri sopivan verran eli alle 80 minuuttia.
SnowpiercerViihdyttävä scifi-satu, jossa Chris Evans näyttää jurolta, kiroilee ja ottaa osaa niin poskettomiin verilöylyihin, että ukon aiemmat sarjakuvahahmoroolit on helppo unohtaa. Elokuva sijoittuu jäätynyttä maapalloa kiertävään junaan, jonka sisään on säilötty kaikki elämä, mitä planeetalla on jäljellä. Sisällä olevat ihmiset tekevät sitä minkä lajina parhaiten osaavat, eli sortavat, kiduttavat ja tappavat toisiaan. Junan perävaunuihin sullotut köyhät saavat tarpeekseen rikkaiden vittuilusta ja päättävät järjestää kapinan. Matka kohti junan etuosaa on jännittävä ja pöyristyttävän väkivaltainen, mutta myös visuaalisesti hieno ja tunnelmaan istuvalla huumorilla höystetty. Sarjakuvaan perustuva elokuva tuntuu sarjakuvamaiselta, mikä ei aina ole huono asia. Kärjistetty ja tyylitelty maailma tuntuu riittävän uskottavalta, jotta juonesta saa kiinni ja tärkeimmistä hahmoista välittää. Kansainvälinen näyttelijäkaarti osaa asiansa ja yksinkertaisessa juonessa on pari virkistävää yllätystä ainakin kaavamaisiin toimintaleffoihin tottuneelle katsojalle.
Lisäksi katsoin Areenasta kahta tunnettua komiikkoa käsittelevät dokumentit eli
Villiä hurjempi Mel Brooks ja
Buster Keaton, Hollywoodin tuhoama nero. Molemmat olivat kiinnostavia ja alle tunnin mittaisia. Ne myös ovat edelleen katsottavissa, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.
Yllä olevista elokuvista yksi on katsottu elokuvateatterissa ja loput Areenasta, jota käytän tätä nykyä huomattavasti enemmän kuin Netflixiä. En tiedä kertooko tämä mitään mistään, mutta toinpahan esille.