Tulostusversio

[Tingle]

Vs: Televisio ja elokuvat

Kummisetä osa 1 katsottu nyt ties monennettako kertaa. Tavallaan voisin puhua tästä elokuvasta loputtomiin, mutta ei tätä voi kuvailla kuin yhdelle sanaa: täydellinen. Jokainen kuolevainen ansaitsee nähdä tämän.

Tunnin päästä osa 2 juhuu

[Tingle]

Vs: Televisio ja elokuvat

Kummisetä osa 2 on aina tuntunut vähän turhalta leffalta ja sitä se on ehkä edelleen. Takauma-osiot ovat kivoja, mutteivat liity juuri muuhun elokuvaan. Kuubassa hoidetaan bisneksiä erossa perheestä aivan liian pitkään. Mutta viimeisen tunnin kohdalla tykitetäänkin sitten koko saaga loppukliimaksiinsa, eikä siinä juuri muuta voi kuin henkeään haukkoa.

Elokuvakokemuksena 5/5.

[Tingle]

Vs: Televisio ja elokuvat

Illan elokuvana Kummisetä osa 3, elokuva, joka olisi ehkä saanut jäädä tekemättä.
Suvun uusi sukupolvi ei osaa näytellä ollenkaan, ja Al Pacinokin on oma rääväsuinen itsensä hillityn ja älykkään Michaelin sijasta. Kaiken huippu on ohjaajan tytär Sofia Coppola, joka takeltelee vuorosanansa paperilta. Se ei tee elokuvan insesmijuonesta lainkaan vähemmän kiusallista. Tarinaa seuraa kuitenkin mielellään, mutta vaisu loppu ei lunasta odotuksia. Liikutuin monta kertaa leffan aikana, eli aina kun osille 1 ja 2 nostalgiarunkkailtiin. Ei tämä mikään sysihuono elokuva ole, ellei sitä vertaa kahteen edelliseen osaan.

Tän vuoden leffat
1. Silence
2. Blade Runner 2049
3. Wonder Woman
4. Star Wars Episode 8 - The Last Jedi
5. Guardians of the Galaxy vol. 2
Pistää miettimään, tehtiinkö kaikki hyvät elokuvat 50 vuotta sitten, vai käynkö minä teatterissa katsomassa vain lelumainokset :7

[Turjake]

Vs: Televisio ja elokuvat

Minä ainakin käyn. Vuoden elokuvista on katsomatta vielä noin ihan helvetisti kaikkea, kuten alkuvuoden Oscar-nimikkeet, Lady Bird, Disaster Artist, Phantom Thread ja monen monta muuta, mutta näistä sain itse kovimmat kiksit tähän mennessä:

1. Blade Runner 2049
2. Spiderman
3. Star Wars 8
4. Get Out
5. Thor

[mosse]

Vs: Televisio ja elokuvat

1. Tuntematon sotilas
2. 95
3. Justice League
4. Napapiirin sankarit 3
5. Emoji-elokuva

[Ingoo]

Vs: Televisio ja elokuvat

En ees muista mitä on tän vuoden puolella tullut katottua, mut täs jotain:

Baby Driver
Get Out
Dunkirk
IT

[Tapza]

Vs: Televisio ja elokuvat

Blade Runner 2049
Guardians of the Galaxy 2
T2 Trainspotting
Star Wars: The Last Jedi
ja
Thor: Ragnarök

olivat mukavia elokuvia.

Spiderman kans.

Kahden kuluneen vuorokauden aikana olen katsonut elokuvat Mies vailla menneisyyttä (1. kerran), Return to Oz (3. kerran) ja Blade Runner (ehkä 7. kerran). Viimeisimmästä katsoin Final Cut -version (ehkä 3. kerran). Hyvä klassikko edelleen, mutta en tällä kertaa saanut aivan sellaisia säväreitä, että uskaltaisin luonnehtia kokonaisuutta maailman parhaaksi elokuvaksi, jollaisena siis olen toisinaan sitä pitänyt. Juoni ei ole kummoinen, ja siistejä toimintakohtauksia kaipaavienkin kannattaa ennemmin kääntyä jatko-osan puoleen, mutta tunnelmapalana alkuperäinen terälläjuoksija toimii edelleen. Kaunis ja uniikki paketti, vaikka ehkä vähän laiha ja kömpelö. Tavallaan ymmärrän, miksi studio aikoinaan halusi tähän selittävän voiceoverin, sillä vaikka juoni on kaikkea muuta kuin outo ja monimutkainen, ei sitä kuljeteta eteenpäin kovinkaan kädestäpitelevästi. Paljoa ei myöskään selitellä tai pureuduta hahmojen ajatuksiin, minkä takia kokonaisuus saattaa jäädä etäisen tuntuiseksi ainakin ensimmäisellä katselukerralla. Maailma, audiovisuaalinen anti ja tunnelma ovatkin kiinnostavampia kuin se, mitä tarinassa varsinaisesti tapahtuu.

Return to Oz on edelleen niin hyvä lastenleffa, että aijjai. Turhat musikaalinumerot loistavat poissaolollaan ja tilalla on vain aitoa asiaa, eli jännittävää seikkailua ankeissa lavasteissa ja tosi siistejä erikoistehosteita. Jotkut kohtaukset saattavat kyrpähattutätien mielestä olla hiukan hurjia perheen pienimmille Ville-Pekoille, mutta järkevät ihmiset tietävät, että lapset tykkäävät pelottavasta paskasta, vaikka väittäisivät muuta. Mainio elokuva kaikenikäisille, siis.

Mies vailla menneisyyttä herätti sellaisia ajatuksia, että en ehkä vain ymmärrä näitä Kaurismäen elokuvia. Olen tähän mennessä nähnyt kolme: Ariel, tämä ja Calamari Union. Viimeksi mainittu on ainoa jonka parissa olen viihtynyt. Tavallaan tällainen todella lakoninen ja vähäeleinen huumori kiinnostaa elementtinä, mutta minun on vaikea päästä tarinaan sisälle kun jäykät ja eleettömät hahmot puhuvat toisilleen kirjakieltä, eikä kohtauksesta välity mitään aitoa tai inhimillistä. Mahtaakohan tällainen taide upota ulkomaalaisiin paremmin, outo puhetyyli kun tuskin heitä häiritsee? Tämäkin leffa oli Oscar-ehdokkaana ja keräsi Cannesista useita pystejä.

Aiemmin joululomalla katsoin myös Polar Expressin elikkäs Napapiirin pikajunan. Elokuvassa on kivaa jouluista lämpöä ja seikkailumieltä, hääräähän ohjaajana se Paluu Tulevaisuuteen -jäbä, mutta motion capturella toteutetut hahmot ovat kertakaikkisen kammottavan näköisiä. Hyissssaatana tässäpä lastenleffa, joka pelottaa aikuisiakin.

[Tingle]

Vs: Televisio ja elokuvat

Illan elokuvana Watchmen. Vähän inhorealistisempi kuvaus supersankareista, jotka käyttävät asemaansa hyväkseen toteuttaakseen sadistisia halujaan. Supersankareista, jotka myyvät ruumistaan lastem leluina. Joiden jumalalliset voimat saavat heidät menettämään kosketuksen ihmiskunnan kanssa. Erinomaisesta premissistä huolimatta en kyllä osaa sanoa, oliko juoni loppujen lopuksi kovin kiinnostava. Elokuva on taidolla tehty, mutta sarjakuvan jo lukeneelle se ei oikein tarjonnut mitään uutta, paitsi huonomman lopun ja vaisua mätkintää. Visuaalisestikaan leffa ei kusenkeltaisella värimaailmallaan pääse lähdemateriaalin tasolle.

Elokuva löytyy Zoinkin mosaiikista, ja sinne se kyllä kuuluukin. Yön Ritarin rinnalla yksi parhaista supersankarielokuvista

Aiemmin joululomalla katsoin myös Polar Expressin elikkäs Napapiirin pikajunan. Elokuvassa on kivaa jouluista lämpöä ja seikkailumieltä, hääräähän ohjaajana se Paluu Tulevaisuuteen -jäbä, mutta motion capturella toteutetut hahmot ovat kertakaikkisen kammottavan näköisiä. Hyissssaatana tässäpä lastenleffa, joka pelottaa aikuisiakin.

Tää on ihan kuvottava kaka.

Netflixin tarjonta tuntuu vain huononevan koko ajan, vaikka hinnat senkuin nousevat. Klassikkoelokuvia lähtee listalta nopeammin kuin niitä saadaan lisää. Varmaan yrittävät jättää sisältönsä enemmän omien sarjojensa varaan, mutta ne eivät minua kiinnosta. Onneksi Kummisedät saatiin viimein takaisin, nehän nyt voi katsoa vaikka joka päivä

[Tingle]

Vs: Televisio ja elokuvat

Illan elokuvana Total Recall. Cyberpunkmainen miljöö toivoo olevansa Blade Runner, mutta lattea ison rahan Hollywoodtuotanto estää immersiota syntymästä. Päähenkilö kuvittelee elävänsä tylsää toimintaelokuvaa, joten elokuva on tylsä toimintaelokuva. Puolen tunnin jälkeen sanoin that's it beibe ja vaihdoin ohjelman japanilaiseksi taikatyttöpiirretyksi. Kyseessä on varmasti yksi Arnold Schwarzeneggerin parhaista elokuvista, sillä häntä en ehtinyt näkemään ruudulla kertaakaan.

[Turjake]

Vs: Televisio ja elokuvat

Veikkaan että taisit katsoa sen uuden version, koska alkuperäinen Total Recall alkaa Arskan naamalla.

[Tingle]

Vs: Televisio ja elokuvat

No voi vitun vittu.

[Tapza]

Vs: Televisio ja elokuvat

Blade Runner ja Total Recall perustuvat muuten molemmat Philip K. Dickin kirjoittamiin tarinoihin.

[Tingle]

Vs: Televisio ja elokuvat

Illan elokuvana Naisen Tuoksu. Al Pacino on sokea ja ronski entinen vääpeli, joka huutaa aina: "Huuhaa!" ja vie nuoren pojankoltiaisen seksilomalle New Yorkkiin tehdäkseen hänestä miehen. Pacino tuntuu parodialta itsestään, mutta nauroin mukana. Sympaattisella hömppäleffalla on sydän paikallaan, ja katsoja voikin olla varma, etteivät seikkailusta tule kommellukset loppumaan kesken

4/5

[Tapza]

Vs: Televisio ja elokuvat

Katsoin Kaurismäen Varjoja paratiisissa. Pidin tästä enemmän kuin Mies vailla menneisyyttä:stä, vaikka pätkät ovat aika samanlaisia. Ehkä se vaikutti, että tässä jäykkää kirjakieltä puhutaan vain osassa kohtauksista ja lopuissa hahmojen väliset keskustelut tuntuvat lähestulkoon uskottavilta. On myös mahdollista, että alan vain tottua Kaurismäen tyyliin, sillä nyt osasin varsin estottomasti nauttia siitä, kuinka rumat ja likaiset hahmot polttavat tupakkaa, juovat kaljaa ja rämpivät eteenpäin kurjissa elämissään. Tunnelma on melankolinen, mutta ei korostetusti. Mitään ihmeellistä elokuvan aikana ei tapahdu, eikä tarvitsekaan. Lopputuloksena on kiva lyhyt tunnelmapala.

Toinen tänään katsomani elokuva oli tuntematon pienen budjetin indiepätkä nimeltä La La Land. Pidin tarinaa ja molempia päähenkilöitä mielenkiintoisina, mutta elokuvan lauluosuudet tuntuivat päälleliimatuilta. Näiden kohtausten tulisi viedä tarinaa eteenpäin, kuten parhaissa Disney-elokuvissa, mutta La La Landissa koin saavani kaiken tarpeellisen informaation ilman niitä. Esimerkiksi eräässä alkupuolen kohtauksessa Emma Stone kavereineen on lähdössä ulos. Tytöt alkavat laulaa, eikä tuo laulu kerro mitään, mitä sitä edeltävässä kohtauksessa ei olisi jo tullut ilmi. Leffan edetessä musiikkiosiot alkavat kuitenkin tuntua alati luontevammilta, ja loppuhetkillä normaali draama ja musikaali kietoutuvat viimeinkin tyydyttävästi yhteen. Lopputuloksena on helvetin hieno lopetus viihdyttävälle elokuvalle ja yksi liikuttunut Tapani. Kiitos Hollywood kiitos Kojima.

Tulin myös ajatelleeksi, että ehkä Kaurismäen elokuviin kannattaa suhtautua kuin musikaaleihin; ei ole kovin uskottavaa tai luonnollista, että ihmiset puhkeavat kesken arkielämänsä lauluun ja alkavat tanssia, mutta musikaalien sisäistä logiikkaa moinen toiminta ei riko.

[Tube]

Vs: Televisio ja elokuvat

It's time to kick some ass @Turjake.

http://variety.com/2018/film/news/john-cena-duke-nukem-movie-1202673127/

[Turjake]

Vs: Televisio ja elokuvat

[Tingle]

Vs: Televisio ja elokuvat

Illan elokuvana The Room. Tommy Wiseau on niin pyyteetön ja hyvä jätkä, että hän teki kuudella miljoonalla dollarilla elokuvan jossa muut nussivat hänen selkänsä takana. Elokuvan hahmoja ei todellakaan voi syyttää yksinkertaisiksi pahvinukeiksi, sillä hahmot muuttavat mielensä jokaisen vuorosanansa jälkeen, eikä vahanukkemainen näyttely jätä katsojalle pienintäkään vihjettä hahmojen kompleksisista motiiveista. Mielipuolinen dialogi kruunaa haastavan katseluelämyksen.

Klassikkoelokuva sai viime vuonna jatko-osan The Disaster Artist, mutta tämän taideteoksen nostalgialla rahastaminen ei ole siveellistä toimintaa

[Tingle]

Vs: Televisio ja elokuvat

King Kong. Mestariteos. Törkeän hauska ja monivaiheinen seikkailu täynnä mysteerejä, vaihtelevia maisemia ja dinosauruksia. Kun lentokoneet tykittävät jättiapinaa Empire State Buildingin katolla, onko tarinan hirviö luonto vai ihminen? 5/5

Peter Jacksonin King Kong. Turha ja pitkitetty reboot, jolla on kuitenkin sydän paikallaan ja ymmärtää mikä teki alkuperäisteoksesta lumoavan. 3/5

Donkey Kong. Mestariteos. Törkeän hauska tasohyppely jossa pelaaja joutuu ajattelemaan askeleensa useiden siirtojen päähän välttääkseen tynnyrit ja tulipallot. 4/5

Ja nyt illan elokuvana Kong of Skull Island. Lattea ja tyylitajuton ison rahan marvelelokuva ilman marvelelokuvien hyviä puolia. Juoni on täyttä skeidaa eikä pääosa-apinalla ole syytä olla siinä mukana. Saati muilla hahmoilla. Hirviöelokuva, jossa hirviöt eivät kiinnosta ja dinosauruksetkin korvattu jollain sekundaliskoilla mitä helvettiä? Elokuva on olemassa ainoastaan pohjustamaan tulevaa Godzilla vs. King Kong rainaa se on kyllä pakko katsoa sillä voi juku isoja hirviöitä tästä minä tykkään ja Shin Megami Tenseistä ja Monster Hunterista ja Pokémonista. 2/5

[Henukki]

Vs: Televisio ja elokuvat

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/02/22/teeman-elokuvafestivaalin-paatahti-on-david-lynch

Mitäs noista pitäis tsiigata.

[Coconuut]

Vs: Televisio ja elokuvat

Suosittelen katsomaan Lynchin tuotannosta kaikki paitsi Dyynin.
 
Jos olet kuitenkin katsomassa vain yhden elokuvan, katso Eraserhead, joka on kaiken alku ja juuri. Jos ysärin Twin Peaks maistuu ja aiot myös katsoa uuden Twin Peaksin, öögaa ehdottomasti Fire Walk With Me. Lost Highway ei ole lemppareitani, mutta silti katsomisen arvoinen. Dyynistä on vaikeaa löytää positiivista sanottavaa, mutta ainakin näyttelijäkaarti on kova.

David Lynch: The Art Life on itsellänikin näkemättä, joten pitää muistaa katsoa sitten Areenasta.

Mulholland Drive > Twin Peaks: Fire Walk With Me > Blue Velvet > The Straight Story > Eraserhead > The Elephant Man > Lost Highway > Wild at Heart > Inland Empire > Dune

[Tapza]

Vs: Televisio ja elokuvat

Lost Highway on hyvä, samoin Fire walk with me, mutta jälkimmäinen tuskin aukeaa jos Twin Peaks on katsomatta. Eraserheadia en ole nähnyt, mutta aion ehdottomasti katsoa. Dyyni lienee tsekkaamisen arvoinen kuriositeettina, se jakaa vahvasti mielipiteitä.

David Lynch -dokkaria en ole nähnyt mutta kiinnostaa pirusti. Ei Lynch-kamasta Birdmanin olen nähnyt ja suosittelen pirusti.

Oikeastaan melkein kaikki tuolta tekisi enemmän tai vähemmän mieli katsoa.

[Turjake]

Vs: Televisio ja elokuvat

Lost Highway ja Birdman ovat molemmat aivan fantastisia.

[Anty]

Vs: Televisio ja elokuvat

Mukavasi osui Lynchin tuotannosta näytettäväksi nuo, joita en ole itse nähnyt. Birdmanille peukku täältäkin, kuten myös loistavalle Talking Heads -konserttielokuvalle.

[Tingle]

Vs: Televisio ja elokuvat

Illan elokuvina kaksi Oscar-ehdokasta.

Get Out
Huisin siisti säikyttelylefa, jossa todelliset pahuudet ovat arkipäivän rasismi sekä sosiaalinen kanssakäyminen kaikessa ahdistavassa teennäisyydessään voi juukelispuukelis tästä minä tykkään ja Taksikuski-elokuvasta. Puolivälissä elokuva vaihtuu tylsäksi ja typeräksi soopaksi, joka ei enää pelota yhtään. 3/5

Dunkirk
Hidas ja tylsä sotaleffa, jossa välillä pommit paukkuvat, laivat uppoavat ja miehet rutistuvat kuoliaaksi hajoavien metalliromujen keskelle naminami. Alussa elokuvalla on vaikeuksia tuoda henkiinjäämisen pakokauhua katsojan iholle, mutta onneksi kaikki meneekin päin helvettiä. Natseja saati neukkuja ei ruudulla nähdä kertaakaan, sillä he eivät ole ihmisiä vaan hirviöitä (eikä tarina heitä kaipaakaan). 4/5.

[Coconuut]

Vs: Televisio ja elokuvat

Resetin suosikkisarja palaa uusintoina ruutuun 8.3.!

Jos sua ei kiinnosta niin KEDAUT!

[Tapza]

Vs: Televisio ja elokuvat

Minua pyydettiin kirjoittamaan enemmän viestejä Resettiin, joten päätin kirjoittaa taas yhden viestin elokuvista, joita olen viime aikoina katsonut.

Cinema Paradiso

Lämminhenkinen ja sympaattinen, joskaan ei järin omaperäinen draamaelokuva elämästä, rakkaudesta ja elokuvista. Vanhenmille italialaisille leffoille tyypillisesti kaikki vuorosanat ovat jälkiäänitettyjä, mutta homma on hoidettu varsin hyvin, koska asiaan tulee harvoin kiinnittäneeksi huomiota. Poikkeuksena yksi hahmo, jonka esittäjä ilmeisesti puhui kuvauksissa ranskaa. Elokuva on erittäin helposti lähestyttävä ja mukana on nyyhkydraaman lisäksi myös kosolti huumoria ja hassuja, jopa karikatyyrisia hahmoja. En ihmettele, että tämä vetosi suureen yleisöön alkuperämaansa ulkopuolella ja nappasi parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin. Myönnettävä on, että monen kohtauksen hölmöydestä ja hiukan laihaksi jäävästä tarinasta huolimatta viihdyin itsekin hyvin. Eräässä nolostuttavan romanttisessa kohtauksessa sain jopa niin ärhäkät kylmät väreet, että aloin epäillä mielenterveyttäni.
    Elokuvasta on olemassa pidempi versio, josta olen kuullut ristiriitaisia mielipiteitä. Ilmeisesti se paikkailee joitain aukkoja juonessa ja on lähempänä ohjaajan aitoa visiota, mutta useimpien katsojien mielestä myös vesittää tarinaa, jonka leikattu versio kertoi. Voisin joka tapauksessa katsoa sen, mikäli tilaisuus koittaa.
    Soundtrackista muuten vastaa Ennio Morricone poikansa kanssa, ja musiikki on odotetunlaista elikkäs siis erittäin hyvää.

<a href="https://www.youtube.com/v/pnY3eOmpNUI" target="_blank" class="new_win">https://www.youtube.com/v/pnY3eOmpNUI</a>

Tiikerikissa

Toinen italialainen elokuva. Aivan saatanan pitkä ja tylsä kertomus 1800-luvun Italiassa tapahtuneesta vallankaappauksesta ja sen myllerryksessä elävästä kuninkaallissuvusta. Jälkiäänitetty dialogi häiritsee tällä kertaa enemmän, kuten myös hiukan liian kuuluvat pusuäänet, mutta eivät ne loppujen lopuksi kamalasti elokuvan maailmasta irtaannuta. Tarinassa ei tapahdu mitään, mutta elokuva on hienosti kuvattu, lavastettu ja näytelty. Lisäksi siinä esiintyvät naisoletetut ovat hyvin viehättäviä.

I Hired A Contract Killer

Ensimmäinen näkemäni Kaurismäen elokuva, joka ei ole suomeksi puhuttu. Vieraasta kielestä ja ulkomaisesta miljööstä huolimatta tunnelma on kuitenkin yhtenäinen miehen aiempien leffojen kanssa. Hahmot ovat surkimuksia, jotka polttavat röökiä minkä kerkeävät, istuvat pitkiä aikoja hiljaa ja intoutuvat toisinaan pitämään runollisia monologeja. Tarina kertoo elämänsä paskuuteen kyllästyneestä miehestä, joka päättää tehdä itsemurhan mutta ei onnistu siinäkään. Niinpä hän päättää turvautua palkkatappajan palveluksiin. Suosittelen tätä siinä missä muitakin Kaurismäen elokuvia. Pituutta on juuri sopivan verran eli alle 80 minuuttia.

Snowpiercer

Viihdyttävä scifi-satu, jossa Chris Evans näyttää jurolta, kiroilee ja ottaa osaa niin poskettomiin verilöylyihin, että ukon aiemmat sarjakuvahahmoroolit on helppo unohtaa. Elokuva sijoittuu jäätynyttä maapalloa kiertävään junaan, jonka sisään on säilötty kaikki elämä, mitä planeetalla on jäljellä. Sisällä olevat ihmiset tekevät sitä minkä lajina parhaiten osaavat, eli sortavat, kiduttavat ja tappavat toisiaan. Junan perävaunuihin sullotut köyhät saavat tarpeekseen rikkaiden vittuilusta ja päättävät järjestää kapinan. Matka kohti junan etuosaa on jännittävä ja pöyristyttävän väkivaltainen, mutta myös visuaalisesti hieno ja tunnelmaan istuvalla huumorilla höystetty. Sarjakuvaan perustuva elokuva tuntuu sarjakuvamaiselta, mikä ei aina ole huono asia. Kärjistetty ja tyylitelty maailma tuntuu riittävän uskottavalta, jotta juonesta saa kiinni ja tärkeimmistä hahmoista välittää. Kansainvälinen näyttelijäkaarti osaa asiansa ja yksinkertaisessa juonessa on pari virkistävää yllätystä ainakin kaavamaisiin toimintaleffoihin tottuneelle katsojalle.

Lisäksi katsoin Areenasta kahta tunnettua komiikkoa käsittelevät dokumentit eli Villiä hurjempi Mel Brooks ja Buster Keaton, Hollywoodin tuhoama nero. Molemmat olivat kiinnostavia ja alle tunnin mittaisia. Ne myös ovat edelleen katsottavissa, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.

Yllä olevista elokuvista yksi on katsottu elokuvateatterissa ja loput Areenasta, jota käytän tätä nykyä huomattavasti enemmän kuin Netflixiä. En tiedä kertooko tämä mitään mistään, mutta toinpahan esille.

[Tingle]

Vs: Televisio ja elokuvat

Illan elokuvana Taxi Driverin esiosa Baby Driver. Sympaattinen ja korni hömppäleffa, jossa välillä ajellaan autolla villisti. Sitä on ihan kiva katsoa, kun kamerakin heiluu menossa mukana. Päässyt ehdolle parhaan leikkauksen Oscarista, en sitten tiedä mitä tästä on leikattu pois. 3/5.

[Tingle]

Vs: Televisio ja elokuvat

Eräänä päivänä ystävämme Tapza hymyili kieroon ja sanoi lakoniseen ääneen: "ei jumalauta, ei saatana". Ystävämme David Lynch kuuli tämän, ja teki siitä elokuvan Yle Areenaan nimeltänsä Eraserhead. Ystävämme Tingle katsoi tämän elokuvan, myhäili ja nautti melkoisesti, muttei kyllä katsoisi uudestaan. 4/5 Kiitos suosituksista

[Tingle]

Vs: Televisio ja elokuvat

Noin Viikon Uutiset saa sittenkin jatkoa Noin Viikon Studion muodossa. Ilman Jukka Lindströmin karismaa meno on varsin tahditonta, mutta ilman huumoria on ollut vaikea nukkua tässä Suomen politiikan myllerryksessä.

https://areena.yle.fi/1-4360928

[Osireon]

Vs: Televisio ja elokuvat

Tykkäsin itsekin NVU:n meiningistä kovasti, vaikka satunnaisesti katsoinkin. Mutta silloin kun katsoin, niin saatoin katsoa monta jaksoa putkeen. NVS:n juontajien karisma ei ihan pääse ainakaan ekassa jaksossa Jukka Lindströmin tasolle. Ei lähellekään. Mutta ehkä se tästä paranee alkukankeuden jälkeen!

[Tapza]

Vs: Televisio ja elokuvat

En koskaan pitänyt Jukka Lindströmiä karismaattisena, joten ehkä skippaan tämän kokonaan.

[Turjake]

Vs: Televisio ja elokuvat

Night Visions kevään 2018 osalta on nyt pulkassa ja seuraavat leffat tuli katsottua. Ei ollut yhtä kova kattaus kuin syksyllä, jolloin tarjolla oli jopa muutamia Oscar-leffoja, mutta kevään kattaus olikin taglinea kunnioittaen ”back to basics”. Tai jotain.

Mom and Dad
Oscar-voittaja Nicolas Cagen tähdittämä kauhukomedia, jossa vanhemmat alkavat tappaa lapsiaan. Vauhdikas ja superhauska pätkä ei missään vaiheessa unohda olevansa täysin typerä. Kuten Crankin ohjaajalta sopii odottaa. Mutta silti tässä on hyviä juttuja keski-ikäisyydestä, vanhemmuudesta, nuoruuden haaveista ym ym, mutta kuitenkin silleen tarpeeksi kevyesti. Oscar-voittaja Nicolas Cage näyttää millä taidoilla se Oscar on aikoinaan haettu. Miehen roolisuoritus on yksi parhaista ikinä. Cage on parhaimmillaan silloin kun miehen päästää kunnolla irti, ja tässä se näkyy. Tuli muutamaan kertaan ulvottua naurusta miehen sulaville nyansseille ja pelottomalle rohkeudelle. Traileria en välttämättä suosittele katsomaan, sillä se spoilaa loppupuolen hyvän twistin lisäksi muutamia herkullisimpia kohtauksia. Mutta jos ajatuksena raivopäinen Nicolas Cage huutamassa ”Your motherfucking mother said to open this door! And motherfuckers, you're going to open this motherfucking door!” saa sukat pyörimään jaloissa, niin mitä vielä odotat.

Best F(r)iends
The Roomista tutut Tommy Wiseau ja Greg Sestero lyövät hynttyyt yhteen uudessa elokuvassa, joka on täyttä paskaa. Ohjaajan pallilla pyörii joku nobody, ja nobodyna hän saa pysyäkin. Välillä elokuva tarjoilee aika makeita dronella kuvattuja shotteja, mutta joskus, varsinkin loppukohtauksessa, mennään tahattoman (!??!?!) komiikan puolelle niin pahasti että tuntuu siltä kuin joku pätkän tuottaja olisi muistanut lopussa, että hei tässä leffassa näyttelee Tommy Wiseau, muistakaa tehdä tästä vähän huonompi. Elokuvan suurin ongelma on se, että se ei ole tarpeeksi hyvä ollakseen oikea elokuva, mutta ei toisaalta tarpeeksi huono ollakseen jotain mitä jengi oletettavasti tältä ennakkoon on odottanut. Periaatteessa leffa on ihan kompetentti, mutta ei juuri mitään muuta. Sestero luulee olevansa oikea näyttelijä, mutta Wiseau on ymmärtänyt jättää edes yrittämättä. Ei tässä oikeasti ole mitään katsomisen väärtiä, ellei halua nähdä tätä parivaljakkoa uusissa kohelluksissa huutamassa The Roomista tuttuja meemejä, kuten ”Oh hai!” ja ”Hahaha.”

Housewife
Kauhuelokuva, jossa tyttö traumatisoituu niin ettei uskalla enää istua vessanpytyllä. Sitten hän sekaantuu oudon unikultin toimintaan ja siitäpäs vasta soppa syntyy. Leffa on kuvattu tosi nätisti ja siinä on muutamia oikein toimivia ideoita, mutta käsikirjoitus on aivan perseestä. Olin jokseenkin messissä siihen asti kunnes tarinan kultti esiteltiin ja sitten alkoi sellainen kliseiden sekamelska ja ryöpytys, että tuntui olevan enää vaikeaa välittää. Pahinta oli ehkä se, kuinka yksiuloitteisia kaikki hahmot olivat. Pöyrisyttäviä seksuaalisuuteen liittyviä juttuja tässä kyllä riittää heti ensi sekunneista lähtien, mutta rehellisyyden nimissä alastomuuden, goren ja masturbointikohtausten lisäksi tästä ei jäänyt hirveästi käteen…

Piercing
Erittäin onnistunut mustan komedian värittämä trilleri, jossa sosiaalisesti ja seksuaalisesti häiriintynyt mies haluaa tappaa prostituoidun, mutta kaikki ei menekään ihan suunnitelmien mukaan. Kerrassaan viihdyttävä ja kiehtova elokuva muistuttaa parhaimmillaan Tarantinon tuotannosta. Näyttelijät on hyviä ja meininki terävää. Tuntuu siltä kuin mitä tahansa voisi tapahtua, mutta silti tämä uskaltaa jättää suurimmat perseilyt väliin. Kiva elokuva kaikille pikku pervoille ja kaappi-psykopaateille.

R.O.T.O.R.
Megaturboskeidapaskaa suoraan vuodelta 1987. Tiesin katsovani oikeaa elokuvaa kun kesken ensimmäisen kohtauksen päivä muuttuu yöksi ja toisessa kohtauksessa päähenkilö herää herätyskelloon viideltä aamulla, mutta seuraavassa otoksessa kello onkin vasta 4:50. Tämä on Robocopin ja Terminaattorin hävytön kopio, jossa robottipoliisi kylvää kauhua Dallasissa. Kaikki on aivan vitun huonoa, mutta mielestäni tämä luisuu heittämällä so bad its good -kategoriaan. Parasta tässä on ehdottomasti kasarimusa, tunteeton näyttely ja filosofinen (ei oikeasti) dialogi. Tämä on myös aika onnistunut Coca Cola-mainos. Suositellaan nautittavaksi kaveriporukassa muutaman kaljan kera.

[Tingle]

Vs: Televisio ja elokuvat

Illan elokuvana Seitsemän Samuraita. Klassikkoelokuvan polveileassa juonessa tapahtuu jatkuvasti hauskoja ja kekseliäitä kommelluksia, jotka nousevat myös esiin tarinan myöhemmissä käänteissä. Ohjaaja Akira Kurosawan tyyliin näyttely vedetään kirkkaasti yli, ja hahmojen ilmeikäs tohellus muistuttaaa enemmän apinaa kuin ihmistä. Se sopii kevyeen toimintaseikkailuun erinomaisesti.

Olen pitkään miettinyt millainen on hyvä toimintakohtaus. Tavallaan voisin pitääkin niistä, mutta jos genren nimi ei ole rikosdraama ovat ne vain itsetarkoituksellista autofellaatiota. Schwarzenegger voi blästäillä nyymejä liekinheittimellä koska se näyttää siistiltä, mutta tarinan kannalta sellainen on ylimääräistä. Seitsemän Samuraita saavat etulyönnin rosvojoukkoa vastaan puolustamalla muurin päältä ja poikkaisemalla näiden huoltoketjun. Näin katsojalle perustellaan miksi hyvikset voittavat ja pahikset häviävät. Legolas ja Aragorn mätkivät örkkejä ja brassailevat tapoillaan, mutta mitään yleiskuvaa Minas Tirithin suuresta taistelusta on mahdoton saada. Samuraiden toiminta on maanläheistä ja epäeeppistä, jossa jokaisella soturilla ja miekanheilaituksella on painonsa. Viholliset ajetaan ahtaisiin tiloihin jolloin koko kattaus mahtuu näppärästä valkokankaan raameihin. Samuraitakaan ei tosiaan ole kuin seitsemän koska sitä useampaa hahmoa ei katsoja jaksaisi seurata.

Ei tälle voi muuta sanoa kuin 5/5 ja samuraihattua nostaa

[Echo]

Vs: Televisio ja elokuvat

Kikuchiyo on paras.

[Tube]

Vs: Televisio ja elokuvat

Illan elokuvana oli God Father, jota lähdin asukastoimikunnan leffailtaan katsomaan lähinnä pelkästään Paavon hehkutuksen tähden. Eikä ollut Paavo turhaan hehkuttanut. Oli tosi hyvä elokuva ja hienoa draamaa ja tapahtumaa piisasi. 8/10

[Tingle]

Vs: Televisio ja elokuvat

Hienoa että nautit! Oli kyllä puhdasta nautintoa taas kerran vaikka leffan muistan jo ulkoa Nyt ei vaan jaksaisi odottaa kakkososan näkemistä.